Jehovan todistajat tulivat tunnetuksi nykyisellä nimellään vasta vuonna 1931. Liikkeen silloinen, järjestyksessä toinen presidentti J.F. Rutherford halusi tuolloin lopullisesti eroon ”russellilaisuuden” leimasta. Jumalan nimen käyttöön ei siihen mennessä oltu kiinnitetty kovinkaan suurta huomiota. Sittemmin asiasta on tullut koko liikkeen identiteetille leimaa antava piirre.
Mitä tapahtui Jehovan nimelle?
Jehovan todistajat antavat usein ymmärtää, että kristikunnassa on vallinnut selittämätön viha tai vastenmielisyys Jumalan nimeä kohtaan. Tähän on tietysti innoittanut Panettelija itse. Siksi Jumalan nimeä ei Jehovan todistajien mukaan esimerkiksi löydy useimmista moderneista raamattukäännöksistä.
Usko jonkinlaiseen Jehova –nimen vastaiseen salaliittoon paistaa läpi monien tavallisten Jehovan todistajien puheenvuoroista: ”Jehova-nimi oli alun perin Raamatussa, mutta luopiokristillisyys poisti sen sieltä” –tyyppiset lausunnot ovat tavallisia. Tällainen ”legenda” on iskostunut heidän mieliinsä tietenkin Seuran julkaisuista.
Mitään Jehova –nimen käyttöä vastustavaa tai halveksivaa salaliittoa ei tietenkään ole olemassa. Mikä yllättävintä, todistusaineisto tällaisen salaliiton olemassaoloa vastaan löytyy suurelta osin Jehovan todistajien omista julkaisuista. Kuinkas muuten. Tällainen ristiriitaisuus Jehovan todistajien ajattelussa jää monilta – varsinkin todistajilta itseltään – usein huomaamatta.
Jumalan nimi pysyy ikuisesti
Vartiotorni-lehdessä 15. toukokuuta 1995 oli takakannessa mielenkiintoinen artikkeli otsikolla Kolikoita, joissa on Jumalan nimi. Jutun mukaan saksalainen hallitsija Vilhelm V., joka kaiken lisäksi oli protestantti, lyötti hallituskaudellaan 1627-1637 kaiken hopeansa kolikoiksi. Artikkelissa todetaan:
”On kiinnostavaa, että moniin kolikoihin on kuvattu aurinko, jonka keskellä on Jumalan nimi Jehova heprealaisena tetragrammina … Kolikon tekstissä mainitaan Jehovan nimi ja ilmaistaan luottamusta hänen suojelevaan huolenpitoonsa.”
Vartiotornin artikkeli ryhtyy seuraavaksi selvittämään miten sellainen taikausko ei tietenkään tuo suojelusta ihmisten välisissä väkivaltaisissa selkkauksissa. Niinpä kolmekymmentävuotinen sota oli saksalle hyvin tuhoisa.
Ajattelevan Jehovan todistajan tulisi ennen kaikkea muuta kiinnittää huomiota siihen, että tämä tieto sotii Vartiotorni-seuralle rakasta salaliittoteoriaa vastaan: Protestanttinen hallitsija ei suinkaan taistellut Nimen käyttöä vastaan, vaan halusi sen näkyvän valtakuntansa olennaisessa symbolissa, rahassa! Ja tämä kaikki tapahtui parisataa vuotta ennen Jehovan todistajia.
Jehovan ”vastustajat” käyttivät Nimeä ensin
Jehovan todistajille tärkeä vihkonen on Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti. Sen sisältämä materiaali on varsin hämmentävää Vartiotorni-seuran teorian kannalta.
Vihkosessa kerrotaan kuvin ja sanoin kirkkorakennuksista ja kolikoista ja maalauksista, joissa esiintyy Jumalan nimi. Kristikunta siis käytti Jumalan nimeä jo kauan ennen Jehovan todistajia.
Miksi ”luopiokristillisyys” ja Panettelijan hallinnassa olevat poliittiset valtakunnat halusivat asettaa Jumalan nimen näyttävästi esille, jos he kerran, kuten Jehovan todistajat uskovat, samalla vihasivat tuota nimeä niin paljon?
Edellä mainitun vihkosen sisältö paljastaa, että nimeä Jehova tai heprealaista tetragrammia (JHVH) käytettiin mm.:
enkelipatsaassa, joka koristaa paavi Klemen XIII:n hautaa Vatikaanissa
eräissä Ruotsin Kaarle IX:n aikaisissa 4 markan kolikoissa, joissa luki: ”Jehova on minun lohdutukseni”
Fourviéren katolisen basilikan koristelussa
Kuopion, Oulun ja Helsingin tuomiokirkkojen koristelussa
Strasbourgin katedraalissa
luostarissa Bordersholmissa Saksassa jne.
Kannattaa myös muistaa, että vuosikymmeniä ennen Uuden maailman käännöstä Jehova-nimi löytyi kristikunnan Raamatuista, nimittäin vuonna 1901 julkaistusta Amerikkalaisesta standardikäännöksestä (American Standard Version). Siitä tulikin suosittu käännös Jehovan todistajien parissa ennen uuden maailman käännöksen ilmestymistä, koska Jumalan nimi esiintyi siinä kaikkialla siellä Vanhassa testamentissa, missä alkutekstin mukaan käytettiin tetragrammia (JHVH). Myös William Tyndale sisällytti Jumalan nimen viiden Mooseksen kirjan käännökseensä (kts. Puhu perustellen –kirja, s. 101).
Ei mitään salaliittoa
Kokonaan toinen kysymys on se, mitä ajattelemme kirkkojen ja kuninkaiden edustamasta kristillisyydestä. Jehovan todistajien väite yleisestä Jumalan nimen vastaisuudesta on kuitenkin heidän omista julkaisuistaankin löytyvien todisteiden perusteella ”punnittu ja köykäiseksi havaittu”.
Jehova nimeä siis käytettiin kristittyjen parissa kauan ennen kuin Jehovan todistajat Rutherfordin johdolla äkkäsivät ryhtyä taistelemaan siitä. Eikä nimikysymys kenties koskaan olisi noussut mihinkään erityiseen asemaan, ellei Rutherford siitä sellaista olisi tehnyt pyrkiessään omaksumaan Jumalan nimen kulttiliikkeensä käyttöön.
Mitä tulee tämän päivän akateemiseen teologiseen tutkimukseen, niin on varsin yleistä, varsinkin vanhan testamentin tutkimuksessa, että nimeä Jahve käytetään jatkuvasti viitattaessa Israelin Jumalaan. Liberaalitutkijatkin siis käyttävät Jumalan nimen oikeaa muotoa, päinvastoin kuin Jehovan todistajat, jotka edelleen kiivailevat Jumalan puolesta väärällä nimellä.
Mitä tapahtui Jehovan nimelle?
Jehovan todistajat antavat usein ymmärtää, että kristikunnassa on vallinnut selittämätön viha tai vastenmielisyys Jumalan nimeä kohtaan. Tähän on tietysti innoittanut Panettelija itse. Siksi Jumalan nimeä ei Jehovan todistajien mukaan esimerkiksi löydy useimmista moderneista raamattukäännöksistä.
Usko jonkinlaiseen Jehova –nimen vastaiseen salaliittoon paistaa läpi monien tavallisten Jehovan todistajien puheenvuoroista: ”Jehova-nimi oli alun perin Raamatussa, mutta luopiokristillisyys poisti sen sieltä” –tyyppiset lausunnot ovat tavallisia. Tällainen ”legenda” on iskostunut heidän mieliinsä tietenkin Seuran julkaisuista.
Mitään Jehova –nimen käyttöä vastustavaa tai halveksivaa salaliittoa ei tietenkään ole olemassa. Mikä yllättävintä, todistusaineisto tällaisen salaliiton olemassaoloa vastaan löytyy suurelta osin Jehovan todistajien omista julkaisuista. Kuinkas muuten. Tällainen ristiriitaisuus Jehovan todistajien ajattelussa jää monilta – varsinkin todistajilta itseltään – usein huomaamatta.
Jumalan nimi pysyy ikuisesti
Vartiotorni-lehdessä 15. toukokuuta 1995 oli takakannessa mielenkiintoinen artikkeli otsikolla Kolikoita, joissa on Jumalan nimi. Jutun mukaan saksalainen hallitsija Vilhelm V., joka kaiken lisäksi oli protestantti, lyötti hallituskaudellaan 1627-1637 kaiken hopeansa kolikoiksi. Artikkelissa todetaan:
”On kiinnostavaa, että moniin kolikoihin on kuvattu aurinko, jonka keskellä on Jumalan nimi Jehova heprealaisena tetragrammina … Kolikon tekstissä mainitaan Jehovan nimi ja ilmaistaan luottamusta hänen suojelevaan huolenpitoonsa.”
Vartiotornin artikkeli ryhtyy seuraavaksi selvittämään miten sellainen taikausko ei tietenkään tuo suojelusta ihmisten välisissä väkivaltaisissa selkkauksissa. Niinpä kolmekymmentävuotinen sota oli saksalle hyvin tuhoisa.
Ajattelevan Jehovan todistajan tulisi ennen kaikkea muuta kiinnittää huomiota siihen, että tämä tieto sotii Vartiotorni-seuralle rakasta salaliittoteoriaa vastaan: Protestanttinen hallitsija ei suinkaan taistellut Nimen käyttöä vastaan, vaan halusi sen näkyvän valtakuntansa olennaisessa symbolissa, rahassa! Ja tämä kaikki tapahtui parisataa vuotta ennen Jehovan todistajia.
Jehovan ”vastustajat” käyttivät Nimeä ensin
Jehovan todistajille tärkeä vihkonen on Jumalan nimi, joka pysyy ikuisesti. Sen sisältämä materiaali on varsin hämmentävää Vartiotorni-seuran teorian kannalta.
Vihkosessa kerrotaan kuvin ja sanoin kirkkorakennuksista ja kolikoista ja maalauksista, joissa esiintyy Jumalan nimi. Kristikunta siis käytti Jumalan nimeä jo kauan ennen Jehovan todistajia.
Miksi ”luopiokristillisyys” ja Panettelijan hallinnassa olevat poliittiset valtakunnat halusivat asettaa Jumalan nimen näyttävästi esille, jos he kerran, kuten Jehovan todistajat uskovat, samalla vihasivat tuota nimeä niin paljon?
Edellä mainitun vihkosen sisältö paljastaa, että nimeä Jehova tai heprealaista tetragrammia (JHVH) käytettiin mm.:
enkelipatsaassa, joka koristaa paavi Klemen XIII:n hautaa Vatikaanissa
eräissä Ruotsin Kaarle IX:n aikaisissa 4 markan kolikoissa, joissa luki: ”Jehova on minun lohdutukseni”
Fourviéren katolisen basilikan koristelussa
Kuopion, Oulun ja Helsingin tuomiokirkkojen koristelussa
Strasbourgin katedraalissa
luostarissa Bordersholmissa Saksassa jne.
Kannattaa myös muistaa, että vuosikymmeniä ennen Uuden maailman käännöstä Jehova-nimi löytyi kristikunnan Raamatuista, nimittäin vuonna 1901 julkaistusta Amerikkalaisesta standardikäännöksestä (American Standard Version). Siitä tulikin suosittu käännös Jehovan todistajien parissa ennen uuden maailman käännöksen ilmestymistä, koska Jumalan nimi esiintyi siinä kaikkialla siellä Vanhassa testamentissa, missä alkutekstin mukaan käytettiin tetragrammia (JHVH). Myös William Tyndale sisällytti Jumalan nimen viiden Mooseksen kirjan käännökseensä (kts. Puhu perustellen –kirja, s. 101).
Ei mitään salaliittoa
Kokonaan toinen kysymys on se, mitä ajattelemme kirkkojen ja kuninkaiden edustamasta kristillisyydestä. Jehovan todistajien väite yleisestä Jumalan nimen vastaisuudesta on kuitenkin heidän omista julkaisuistaankin löytyvien todisteiden perusteella ”punnittu ja köykäiseksi havaittu”.
Jehova nimeä siis käytettiin kristittyjen parissa kauan ennen kuin Jehovan todistajat Rutherfordin johdolla äkkäsivät ryhtyä taistelemaan siitä. Eikä nimikysymys kenties koskaan olisi noussut mihinkään erityiseen asemaan, ellei Rutherford siitä sellaista olisi tehnyt pyrkiessään omaksumaan Jumalan nimen kulttiliikkeensä käyttöön.
Mitä tulee tämän päivän akateemiseen teologiseen tutkimukseen, niin on varsin yleistä, varsinkin vanhan testamentin tutkimuksessa, että nimeä Jahve käytetään jatkuvasti viitattaessa Israelin Jumalaan. Liberaalitutkijatkin siis käyttävät Jumalan nimen oikeaa muotoa, päinvastoin kuin Jehovan todistajat, jotka edelleen kiivailevat Jumalan puolesta väärällä nimellä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ottamista suomennoksista. Vain alaviitteessä on maininta Jumalan nimestä?
Jo muinaiset juutalaiset lukivat tuon YHWH:n sijasta "adonain". Kristinusko pohjautuu juutalaisuudesta, eikä uuden testamentin kirjoituksiin kirjoitettu YHWH:ta lainkaan (vanhimmistakaan käsikirjoituksista ei tuota tetragrammia ole löytynyt).
Myös vanhaa testamenttia kristityille käännettäessä olisi siis turhaa kirjoittaa tuota YHWH:ta, sillä sitä eivät juutalaisetkaan ääntäneet.
"Piilottivatko" juutalaiset uskonnolliset johtajat Jumalan erisnimen Jumalan käskystä, tai kehoittiko Jeesus siihen menettelyyn ollessaan maan päällä?
Oletkos huomannut sitä, että Kristin uskon perustaja Jeesus oli jatkuvasti Juutalaisten uskonnollisten johtajien silmätikkuna, koska hän moitiskeli heitä siitä, että perinteillään he olivat tehneet Jumalan sanan pätemättömäksi?
Tästä näkökulmasta katsottuna on suhteellisen onttoja ne selitykset, jotka viittaavat Juutalaisten perinteisiin tai jopa heidän taikauskoonsa.
Tunnettuahan tietenkin on se, etteivät tuollaiset edeltämainitut seikat suinkaan vaikuttaneet Jumalan pojan toimintaan hänen ollessaan ihmisten keskuudessa.
Eikö Jeesuksen Kristuksen kristittyjä seuraajia pitäisi kiinnostaa enemmän se, kuinka hän suhtautui isänsä nimeen ja käytti sitä, kuin se miten Juutalaiset yleensä toimivat turmeltuneine taikauskoisine tapoineen ja perinteineen?
Miten Jeesus siis toimi? Rukoillessaan taivaallista Isäänsä viimeisenä iltanaan hän mainitsi tekemisistään parikin kiinnostavaa lausetta ja ne löytyvät Johanneksen evankeliumin 17. luvusta.
Laitetaan tähän nyt pari lainausta KR92:n mukaan. Muutkin Raamatunkäännökset kyllä esittävät ajatukset ihan yhtäpitävästi tämän kanssa.
Joh. 17:6 "Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle..."
On vaikea ilmoittaa jonkun nimeä toisille, jos käyttää siitä jotain korviketta.
Joh. 17:26: "Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."
Ei liene tarvetta kommentoida tätä sen enempää.
>>Oletkos huomannut sitä, että Kristin uskon perustaja Jeesus oli jatkuvasti Juutalaisten uskonnollisten johtajien silmätikkuna...että perinteillään he olivat tehneet Jumalan sanan pätemättömäksi?>Tästä näkökulmasta katsottuna on suhteellisen onttoja ne selitykset, jotka viittaavat Juutalaisten perinteisiin tai jopa heidän taikauskoonsa.>Eikö Jeesuksen Kristuksen kristittyjä seuraajia pitäisi kiinnostaa enemmän se, kuinka hän suhtautui isänsä nimeen ja käytti sitä, kuin se miten Juutalaiset yleensä toimivat turmeltuneine taikauskoisine tapoineen ja perinteineen?>On vaikea ilmoittaa jonkun nimeä toisille, jos käyttää siitä jotain korviketta.
Tuosta "piilotuksesta" kannattaisi kysyä juutalaisilta historioitsilta tai teologeilta. Mikäli Jeesus olisi kehottanut käyttämään tuota YHWH:ta, niin luulisi sen löytyvän edes osasta vanhimpia kreikkalaisista käsikirjoituksista.
Miksi luulet ettei tuota YHWH:ta löydy edes vanhimmista kreikkalaisista käsikirjoituksista - voisiko tuosta päätellä ettei sitä ole siellä koskaan ollutkaan?
Joudut ensinnäkin myöntämään sen, että alkuperäisiä kreikkalaisia kirjoituksia ei ole kenelläkään käytössään.
Sinä ja minä ja kaikki muutkin joutuvat turvautumaan tekstijäljennöksiin.
Se kuitenkin tiedetään, että varhaisissa Septuagintan (VT) jäljennöksissä Jumalan nimi oli tetragrammina. Myöhemmissä ns. kristittyjen tekemissä jäljennöksissä tuota tetragrammia ei enää ollut.
Siksi perusteluksi olla käyttämättä Jumalan nimeä ei riitä se, että kreikkalaisten (UT) kirjoitusten varhaisimmissa tekstijäljennöksissä sitä ei ole, koskapa ne ovat ajalta, jolloin samaiset jäljentäjät, jotka jäljensivät ne, poistivat septuagintan jäljennöksistä Jumalan persoonanimeä edustaneen tetragrammin, joka siis oli niissä varhaisissa jäljennöksissä heprealaisin aakkosin kirjoitettuna.
>>Se kuitenkin tiedetään, että varhaisissa Septuagintan (VT) jäljennöksissä Jumalan nimi oli tetragrammina.>Siksi perusteluksi olla käyttämättä Jumalan nimeä ei riitä se, että kreikkalaisten (UT) kirjoitusten varhaisimmissa tekstijäljennöksissä sitä ei ole,
tämä syynä myös siihen että Jumalan nimeä ei ole muidenkaan kristikuntaan kuuluvien kirkkojen toimesta laitettu raamattuun yleisesti kuuluvaksi?
Valta osa kristillisistä uskonnoista nojautuvat pääasiassa uuteen testamenttiin, joten olisi aika sekavaa kääntää vanhaan testamenttiin YHWH/Jahve, joka kuitenkin sen kirjoittaneen juutalaisen kulttuurin mukaan luetaan adonai/herra. Uuteen testamenttiin ei kenelläkään pitäisi olla syytä laittaa Jahvea, sillä siihen ei taas ole kreikkalaisten käsikirjoitusten perusteella syytä.
Pidät spekulointina sitä, että jotkut laittavat kreikkalaisiin kirjoituksiin Jumalan persoonanimen ja perustelet sitä sillä seikalla, ettei kreikkalaisten tekstien jäljennöksistä löydy tuota persoonanimeä, muttet näe siinä mitään väärää, että se on poistettu tuhansista kohdista heprealaisia kirjoituksia (VT) joihin se heprealaisten tekstijäljennöstenkin mukaan ehdottomasti kuuluu. Eikö tällaista menettelyä voida pitää spekulointina ja hyvin arveluttavana sellaisena?
Siivilöitkös nyt hyttysiä niellen samalla kameleita?
On hirmuisen kiinnostavaa lukea raamatunkohtia, jotka osoittavat Jumalan olevan kiinnostunut siitä miten hänen nimeensä suhtaudutaan.
Laitetaanpa tähän pari sellaista KR33:n mukaan.
2. Moos. 3:14, 15;
14. Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne".
15. Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano israelilaisille näin: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.
No tässä kohdassahan siis esiintyy Jumalan persoonanimi tetragrammina käsikirjoituksissa. Ketään ei näytä kiinnostavan se, että Jumala itse ilmoittaa tämän olevan hänen nimensä 'iankaikkisesti' ja halunsa siihen, että juuri sillä nimellä häntä tulisi kutsuttaman 'sukupolvesta sukupolveen'. Pannaan vaan juutalainen perinne ja -taikausko etusijalle. Se olkoon riittävä selitys vieläpä itsensä Jumalan edessä joka on mielipiteensä ilmaissut.
Mal. 3:16
16. Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.
Lienee tarpeetonta sanoakaan, että tässäkin kohdassa siis heprealainen teksti pitää sisällään Jumalan persoonanimen.
>>muttet näe siinä mitään väärää, että se on poistettu tuhansista kohdista heprealaisia kirjoituksia (VT) joihin se heprealaisten tekstijäljennöstenkin mukaan ehdottomasti kuuluu. Eikö tällaista menettelyä voida pitää spekulointina ja hyvin arveluttavana sellaisena?>>
Juutalaisillahan tuo YHWH on edelleenkin Tanakissa/VT:ssa. Kuitenkin nyt on käsittelyssä on aivan toinen kulttuuri, joka kirjoitti kreikaksi, eikä hepreaksi. YHWH:n kääntäminen herraksi ei ole spekulointia, vaan valinta käännettäessä vanhaa testamenttia toiselle kulttuurille, kristityille. Tuo YHWH tulisi jokatapauksessa lukea adonai, mikäli noudatettaisiin juutalaisten eli vanhan testamentin kirjoittaneen kultturin tapaa.
>>On hirmuisen kiinnostavaa lukea raamatunkohtia, jotka osoittavat Jumalan olevan kiinnostunut siitä miten hänen nimeensä suhtaudutaan.
Oliko Jeesukselle ominaista vain puhua ja puhua, mutta ei tehdä mitään?
Jeesus tosiaan sanoi ilmoittaneensa Isänsä nimen ja tehneensä sen tunnetuksi. Hän myös kehoitti rukoilemaan Isän nimen pyhitystä. Näin Raamattu kertoo. Kertooko Raamattu myös, miten Jeesus teki tunnetuksi Isänsä nimen äänneasua? Sellaisia paikkoja saa tosiaan hakea. Vartiotorniseurakaan ei sellaisia pysty esittämään. Väite, että Jeesus on varmasti lausunut JHVHn nimen on sekin pelkkä oletukselle perustuva spekulaatio. Ei Uusi testamentti kyllä kiistäkään, että Jeesus olisi lausunut nimen JHVH ja toisin kuin haluat uskoa, eivät kristitytkään kiellä sitä käyttämästä. Mutta opin perustaminen oletuksille on kestämätöntä.
Jos, kuten Vartiotorniseura opettaa, Jumalan nimen äänneasun pyhittäminen olisi Raamatun punainen lanka, olisi Jeesuksen toiminastakin varmasti jäänyt sen suuntaisia merkintöjä. Luulisi, että väitetty Jumalan nimen toistelu olisi saanut kirjanoppineet Jeesuksen kimppuun. Mitään siihen viittaavaa ei ole Raamattuun merkitty. Ellemme sitten ota niitä kohtia, jolloin Jeesus viittasi itseensä. Mitkä olivatkaan Jeesuksen lausumat sanat, jotka on välitetty meille kreikan sanoilla "ego eimi", "minä olen" ― kuten vaikka "ellette usko, että Minä Olen, kuolette synteihinne"!
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. (Joh.17:26)
Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä." (Joh.17:26)
Väitän, että "Isän nimi" on näissä kohdissa enemmän kuin pelkkä "nimi". Nimi on henkilön identiteetti, se ilmaisee toisille kenestä on kyse. Jeesus ilmaisi teoillaan hyvin konkreettisella tavalla kenen kanssa he olivat tekemisissä. Tämä joko uskottiin, tai sitten ei:
"Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt." Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt. (Luuk.8:39)
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, Minä Olen." Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä. (Joh.8:58,59)
Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi." (Joh.10:30)
Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" (Joh.20:28,29)
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa
>>> Mutta opin perustaminen oletuksille on kestämätöntä. > Jos, kuten Vartiotorniseura opettaa, Jumalan nimen äänneasun pyhittäminen olisi Raamatun punainen lanka, > Ellemme sitten ota niitä kohtia, jolloin Jeesus viittasi itseensä. Mitkä olivatkaan Jeesuksen lausumat sanat, jotka on välitetty meille kreikan sanoilla "ego eimi", "minä olen" ― kuten vaikka "ellette usko, että Minä Olen, kuolette synteihinne"! > Väitän, että "Isän nimi" on näissä kohdissa enemmän kuin pelkkä "nimi". Nimi on henkilön identiteetti, se ilmaisee toisille kenestä on kyse. Jeesus ilmaisi teoillaan hyvin konkreettisella tavalla kenen kanssa he olivat tekemisissä. Tämä joko uskottiin, tai sitten ei: > Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt." Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt. (Luuk.8:39)
Jeesus sanoi itsestään kreikaksi käännettynä "ego eimi", "minä olen". YHWH tarkoittaa hepreaksi "minä olen". Tuon lausuman vuoksi juutalaiset halusivat kivittää Jeesuksen jumalan pilkasta. (Joh. 8:58, 59, Joh. 10:33)
Muuallakin uudessa testamentissa on viittauksia Jeesuksen Jumaluuteen.(esim. Room. 9:5, 1. Joh. 5:20)
Vanhassa testamentissa jumalasta käytetään toisinaan sanaa ELOHIM, joka on monikko ja tarkoittaa "jumalat".
Kolminaisuus on raamatulla perusteltavissa oleva käsite.
Ilmeisesti et Raamatun kielenkäytössä NIMELLÄ on paljon laajempi merkitys kertoo olemuksestakin jotain mm.VT:n messiasprofetiat
...
Kun Raamatun teksteistä Jumalan persoonanimi on korvattu yleisnimellä Herra tai Jumala, niin teksti on aina ollut luettavaa ja ymmärrettävää.
Näin ei käy niissä kohdissa, joissa kreikan tekstissä on 'ego eimi'. Siitä tulee siansaksaa ja se jo sellaisenaan osoittaa, että ego eimi ei todellakaan ole viittaus Jumalan nimeen.
Kolminaisuutta Raamatussa ei ole. Jeesus ei koskaan vihjaissutkaan olevansa mitenkään yhdenvertainen Jumalan kanssa. Sen sijaan hän ihmetteli juutalaisia, jotka syyttivät hänen syyllistyneen Jumalan pilkkaan kutsuessaan itseään Jumalan pojaksi, kun psalmissa (82) kutsuttiin ihmisiä (israelin tuomareita) joita vastaan Jumalan sana tuli Jumaliksi.
Jos ja kun Raamattu liittää termiä jumala Jeesukseen, niin se ei siis milloinkaan tee hänestä ainoan tosi Jumalan vertaista tai osaa hänestä sen enempää, kuin nuo mainitut israelin tuomaritkaan eivät olleet osa Jumalaa vaikka heitä jumaliksi kutsuttiin heidän korkean asemansa ja valtansa vuoksi.
>>Kun Raamatun teksteistä Jumalan persoonanimi on korvattu yleisnimellä Herra tai Jumala, niin teksti on aina ollut luettavaa ja ymmärrettävää.>Näin ei käy niissä kohdissa, joissa kreikan tekstissä on 'ego eimi'. Siitä tulee siansaksaa ja se jo sellaisenaan osoittaa, että ego eimi ei todellakaan ole viittaus Jumalan nimeen.>Jos ja kun Raamattu liittää termiä jumala Jeesukseen, niin se ei siis milloinkaan tee hänestä ainoan tosi Jumalan vertaista tai osaa hänestä...
Ymmärrät itsekin, ettei tuo esittämäni ollut mikään oppi, vaan käsitykseni eräästä Raamatun ulkopuolisesta asiasta. Joka tapauksessa minulle on vartiotornilainen kertonut, että "Jumalan nimen kunniaan saattaminen on Raamatun pääteema". En ole mitään kautta saanut sellaista tietoa, että tämä ei olisis seuran opetusten mukainen käsitys. Olen myös ymmärtänyt, että nimenomaan se äänne- tai kirjoitusasu, "Jehova", on tärkeä tunnettuudensa vuoksi. Jokainen raamatunkohta, joka puhuu "Jumalan nimestä" selitetään nimenomaan puheeksi erisnimestä ja aletaan surkuttelemaan krstikiuntaa, sitä sakkia joka ei tunne edes "Jumalan nimeä".
Kirjoitin vähän epäselvästi. Annoit minulle 10 pistettä kenties kannaltasi väärin perustein. Yritän muotoilla selkeämmin. Samalla tavalla kuin erisnimi edustaa henkilöä, myös sanalla "nimi" viitataan tämän nimenhaltijan persoonaan. "Jumalan nimi" tarkoittaa kaikkea sitä, mitä Jumala edustaa.
tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen p e r i m ä n s ä n i m i on jalompi kuin heidän (Hepr.1:4)
- Vanhemmilta peritään jotain heille kuuluvaa. Jeesus peri Isältään "nimen".
Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil.2:9-11)
- Jeesus sai Isältään sellaisen "nimen", että kaikkien polvien on notkistuttava Jeesuksen nimeen
Laittamani jakeet kertovat jotain siitä, mitä nämä ihmiset ajattelivat Jeesuksesta:
- Luuk.8:39 on vain toteamus, sitä ei kommentoida mitenkään, ellei jo sen maininta ole kannanotto.
- Joh.8:58,59 ― Jeesuksen puhuma "siansaksa", kuten sitä nimitit, herätti oppineissa aggressioita.
- Joh.10:30 ― Muutamaa jaetta myöhemmin nämä kertovat, miten olivat "siansaksan" tulkinneet.
- Joh.20:28,29 ― Tuomas huudahtaa Jeesuksen nähdessään "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
Jeesus kuittaa tämän lausunnon toteamalla, että nythän se Tuomaskin uskoo!
Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä:
"Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan
voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja
k u n n i a n ja k i r k k a u d e n ja y l i s t y k s e n."
Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan:
"Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja K a r i t s a l l e
ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen",
ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat. (Ilm.5.11-14)
Jos tahdot pelastua, sinun on huudettava avuksi Jeesuksen nimeä!
PS
Etsi joskus Raamatusta ne kohdat, joissa on sanapari "huutaa avuksi".