On mulle suomi kallein,
ja tuhannet järvensä sen.
Mä korpien vaaroilla seisoin,
ja katselin laaksoihin päin.
Auringon kilossa järvet,
selin laajoin hohtelee.
Ja tyrskyjen pauhut suuret,
mun venettäin keinuttelee.
Kas tuolla siintää Uusimaa,
niin kaunis ja armahin.
Meren kohinan melkein kuulla voin.
Nyt edessäin nään Satakunnan,
sekä kauniit peltonsa sen.
Laajat korpimaat taajat,
erämaiksi aukeaa.
Kun katse sisämaahan kääntyy,
on edessäin Hämeenmaa.
Lempeä,viehkeä voima sen,
ikuisesti mieleeni jää.
On vuorossa Savonmaa laaja,
Saimaan saaristot,koivikot.
Vaarat jo täällä kohoaa,
ja luonne savolaisen,
mulle itsetuntoa antaa.
Lapissa on vuoro viimein,
tunturit tummat eteheni nousee.
Täällä mies voi olla omillansa,
elää niinkuin ennen.
Pohjanmaan lakeudet,pellot,
ladot ja metsiköt.
Meren rannat ja huojuvat koivut,
mulle ainaisen rauhan antaa.
Karjalan kun edessäin nään,
sydämmein syttyy laulamaan.
Näillä mailla sorron hallan,
Kuulen kanteleen soivan.
Sitkeä on karjalainen,
ei uhan alle koskaan sorru.
Näillä mailla taiston vuodet,
monesti on vyöryneet.
Kunhan kuulet laulun,
kauniin niin suloisen.
sun sydämmes tänne,
ikiajoiksi jää.
ja tuhannet järvensä sen.
Mä korpien vaaroilla seisoin,
ja katselin laaksoihin päin.
Auringon kilossa järvet,
selin laajoin hohtelee.
Ja tyrskyjen pauhut suuret,
mun venettäin keinuttelee.
Kas tuolla siintää Uusimaa,
niin kaunis ja armahin.
Meren kohinan melkein kuulla voin.
Nyt edessäin nään Satakunnan,
sekä kauniit peltonsa sen.
Laajat korpimaat taajat,
erämaiksi aukeaa.
Kun katse sisämaahan kääntyy,
on edessäin Hämeenmaa.
Lempeä,viehkeä voima sen,
ikuisesti mieleeni jää.
On vuorossa Savonmaa laaja,
Saimaan saaristot,koivikot.
Vaarat jo täällä kohoaa,
ja luonne savolaisen,
mulle itsetuntoa antaa.
Lapissa on vuoro viimein,
tunturit tummat eteheni nousee.
Täällä mies voi olla omillansa,
elää niinkuin ennen.
Pohjanmaan lakeudet,pellot,
ladot ja metsiköt.
Meren rannat ja huojuvat koivut,
mulle ainaisen rauhan antaa.
Karjalan kun edessäin nään,
sydämmein syttyy laulamaan.
Näillä mailla sorron hallan,
Kuulen kanteleen soivan.
Sitkeä on karjalainen,
ei uhan alle koskaan sorru.
Näillä mailla taiston vuodet,
monesti on vyöryneet.
Kunhan kuulet laulun,
kauniin niin suloisen.
sun sydämmes tänne,
ikiajoiksi jää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.