Kaksi vanhaa miestä riitelivät torilla siitä kenen omaisuutta raha on. Toinen vanhus nautti kansaneläkettä. Mutta tämä toinen oli sijoituksilla ja osakkeilla saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden. Niin he kinastelivat siinä, sillä tämä joka taloudellisesti riippumaton uhriutui, valitteli miten kovalla työllä HÄNEN hankkimansa HÄNEN rahansa riistetään verotuksella ja jaetaan "laiskoille" kansalaisille. Kansaneläkettä nauttiva vanhus oli närkästyntt ja puolustautui sanomalla, ettei raha ole kenenkään omaisuutta vaan yhteistä ja että veroilla ajetaan kaikkien ihmisten parasta.
Siihen paikalle eksyi pieni lapsi, joka kuuli vanhusten nahistelun ja jäi ihmeissään kuuntelemaan noiden ikäihmisten katkeraa sananvaihtoa. Sitten tuli yksi hiljainenhetki ja nopeaan lapsi päätti käyttää tämän tilaisuuden omaan vuoroonsa avata suu ja sanoi vanhuksille:
"Antakaa minulle kaksi euronen."
Molemmat vanhukset olivat hämillään, mutta toinen heistä, se köyhempi, kaivoi rahapussistaan vanhan kuluneen kolikon ja ojensi sen hymyssä suin lapselle. Lapsi ei kuitenkaan kipittänyt lähimmälle jäätelökioskille vaan kysyi vanhuksilta:
"Kenen nimi rahassa lukee?"
Vanhukset olivat hänillään, he eivät tienneet mitä vastata. Sitten se toinen, rikkaampi mutisi hiljaa:
"Euro"
Lapsi katsoi vanhuksia ja nyökkäsi. Sitten hän antoi kaksi Eurosen takaisin toiselle köyhemmälle vanhukselle ja sanoi heille:
"Antakaa pankille se mikä pankille kuulu. Ja Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu."
Sitten lapsi jatkoi matkaansa.
Siihen paikalle eksyi pieni lapsi, joka kuuli vanhusten nahistelun ja jäi ihmeissään kuuntelemaan noiden ikäihmisten katkeraa sananvaihtoa. Sitten tuli yksi hiljainenhetki ja nopeaan lapsi päätti käyttää tämän tilaisuuden omaan vuoroonsa avata suu ja sanoi vanhuksille:
"Antakaa minulle kaksi euronen."
Molemmat vanhukset olivat hämillään, mutta toinen heistä, se köyhempi, kaivoi rahapussistaan vanhan kuluneen kolikon ja ojensi sen hymyssä suin lapselle. Lapsi ei kuitenkaan kipittänyt lähimmälle jäätelökioskille vaan kysyi vanhuksilta:
"Kenen nimi rahassa lukee?"
Vanhukset olivat hänillään, he eivät tienneet mitä vastata. Sitten se toinen, rikkaampi mutisi hiljaa:
"Euro"
Lapsi katsoi vanhuksia ja nyökkäsi. Sitten hän antoi kaksi Eurosen takaisin toiselle köyhemmälle vanhukselle ja sanoi heille:
"Antakaa pankille se mikä pankille kuulu. Ja Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu."
Sitten lapsi jatkoi matkaansa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika hauska muunnelma Raamatun kertomuksesta. Samalla huomaa miten maailman on muuttunut.
Tuolloin raha oli aina aineellista, eli kuten itse ilmaisen ”rahallista rahaa”. Nykyään se on pääsääntäisesti aineetonta, eli numeroita pankkien tietokoneilla.
Tuossa tarinassa toinen puhuu aineettomasta rahasta ja toinen aineellisesta rahasta. Totta on että Europan keskuspankki päättää, miten paljon aineellista rahaa tehdään. Valtiot sitten päättävät, mikä on virallinen valuutta missänkin maassa. Paikalliset pankit sitten pyörittävät niin aineetonta kuin aineellista rahavirtaa.
Rahan arvo on luottamukseen perustuvaa.
Oikeasti raha on pääsääntöisesti vaihdon väline. sillä on oma arvo, joka muuttuu koko ajan. Raha on myös laskentayksikkö, jonka avulla määritellään tuotteiden ja palvelujen hinnat.
Sanotaan ”Raha on velkaa, jota voi käyttää maksuvälineenä.” ja ” Raha on pohjimmiltaan luottamusta siihen, että joku lopulta vastaa maksusitoumuksesta…”.
joten se, jolla on aineellista rahaa, omistaa sen osittain. Hän on saanut sen ja hallitsee sen käyttämistä. Mutta sillä on enää symbolinen arvo, toisin kuin tuohon aikaan, jolloin sillä oli myös konkreettinen arvo.