Tollo yhteiskuntapolitiikka

Juha Sipilän kerrotaan kuittailleen oppositiolle: sen pitäisi katsoa työllisyyslukuja tulonjakotilastojen desimaalipilkkujen sijasta (Nettiuusisuomi).

Täytyy ihmetellä mitä katsomissa työllisyysluvuissa on. Jos on nousukausi menossa, niin on luonnollista, että myös työllisyys kohenee. Näin ainakin toistaiseksi. Siksi kuitin sanoma on samaa luokkaa kuin pyytäisi katsomaan taivon kannella kumottavaa kuuta. Sehän on aivan luonnollinen asia eikä siinä pitäisi olla mitään ihmettelemistä. Tiede ei myöskään tiedä kertoa, että taloussuhdanne määräytyisi hallituksen toimista. Suhdanteet ovat sen sijaan yksi taloudessa havaittu lainalaisuus.

Jos taas huomio kiinnitetään hallituksen aikaansaannoksiin, niin ne ovat lähinnä kammottavat. Milloin pysähtyy autokauppa, milloin pysähtyy joku muu kaupan tai tuotannon ala, milloin maa kärvistelee hallitsemattoman pakolaisvirran kourissa, millon ollaan säätämässä suorastaan lakien vastaisia toimenpiteitä ja milloin hajotetaan hallituskumppani epätoivotuista edustajista eroon pääsemiseksi. Ikään kuin kirsikkana sontakasan päällä on työttömiä kepittävä aktiivimalli, jonka idea ei voi olla kovin kaukana tunkiosta.

Sipilän hallituksen olennaisin puute on osaamattomuus. Sekin vielä jotenkin menettelisi, jos kysymys rajoittuisi vain osaamattomuuteen, mutta kun osaamattomuus ulottuu ”tolloudeksi”, niin tätä ei voi enää hyväksyä edes hampaita kiristellen. Osaamattomuutta voi kompensoida kysymällä neuvoa, mutta ”tollous” on aivan oma, itsenäinen lukunsa.

Yhteiskunnan rinnastaminen vekotintehtaaseen ei onnistu. Vekotintehdas ei toimi samalla periaatteella kuin yhteiskunta. Siksi vekotintehtaan metodit aina turskeja ja kuuromykkiä johtajia myöten ovat tuomitut epäonnistumaan.