Iltalehden artikkelissa uusi arkkipiispa esittää huolensa kirkon jäsenistön kadosta ja toteaa:
”- Hengellinen ilmasto vain on muuttunut vuosikymmenten mittaan. Kaikkein paras keino tämän asian suhteen on jatkaa paikallisissa seurakunnissa hyvän työn tekemistä. Ratkaisevaa on, miten eletään paikallisten ihmisten arjessa mukana ja pystytään tukemaan ihmisiä heidän iloissaan ja suruissaan.
Luoman mukaan seurakunnissa on jo pitkään mietitty kuumeisesti, miten toimia siten, että seurakunta tuntuisi jäsenten mielestä mielekkäältä ja tärkeältä yhteisöltä. Luoma haluaa kumota harhaluulon siitä, että seurakunnan muodostaisivat vain aktiiviset jäsenet.
- Seurakunta ei ole vain palkattu henkilöstö, luottamushenkilöt tai niin sanotut hevijuuserit, jotka ovat aktiivisesti mukana seurakunnan elämässä. Seurakunnan ja kirkon muodostavat kaikki sen jäsenet riippumatta siitä, mikä heidän aktiivisuustasonsa on. Jostakin syystä Jumalaan uskomisesta on tullut outous tai kummallisuus. Jumalaan uskomisessa ei ole mitään kummallista, vaan se on hieno, elämää tukeva voimavara.”
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803292200847157_u0.shtml
Jumala ei ole yhtä kuin Suomen luterilainen kirkko, ja se kuka kuuluu kirkkoon, niin se ei kerro yhtään mitään Jumalaan uskomisesta, mutta vallankäyttöön aikoinaan rakennetuista instituutioista kyllä. Ehkä tällaisella instituutiolla ei ole enää tämän päivän ihmiselle merkitystä jumaluskossa, tai ihmiset jopa vierastavat kirkon luomaa oppia. Kysehän on vain kirkon sopimista oppiasioista - ei totuudesta. Kyse ei ole siitä, että uskotaanko Jumalaan, vaan siitä, että uskotaanko kirkkoon.
Olen samaa mieltä teologian tohtori Tarkin kanssa:
”Sovitusoppi joutaa museoon, sanoo teologian tohtori Jarmo Tarkki. Hän puhui viime torstaina Alppilan kirkon teologipäivässä.
– Päällimmäiseksi syyksi vieraantumiselleen ihmiset ilmoittavat etteivät enää usko kirkkojen opetuksiin. Tämä sama kehitys on käynnissä myös Suomessa, Tarkki sanoo.
Tutkijana, professorina ja pappina 37 vuotta Amerikassa työskennellyt teologian tohtori suomii kirkkoa siitä, että se pyrkii kohentamaan tilastokäyriä ulkoisilla vippaskonsteilla, vaikka kirkon kriisi on sen sisällössä.
– Kirkon käyrät eivät nouse sillä, että otetaan aina väin räväkämpi bändi ja isommat kaiuttimet, kun itse sisältö kaipaa päivitystä, Tarkki sanoo.
– Canterburylaisen sovitusoppi käytti keskiaikaisen feodaaliyhteiskunnan mallia, jossa kartanon herra ei voinut antaa torpparin rikkomuksia anteeksi ilman hyvitystä. Ihmiset olivat tehneet syntiä Jumalaa vastaan, joka vaati hyvitystä.
– Koska ihmiset eivät kyenneet tähän Jumalan itsensä piti tulla ihmiseksi ja sovittaa pahat teot. Jeesus hyvitti ihmiskunnan synnit kärsimällä verisen uhrikuoleman. Nykyihmisen on vaikeata pitää tällaista veriuhriajattelua, vampyyriteologiaa mielekkäänä.
– Jos veristä sijaiskärsimystä korostava kristinusko tulisi markkinoille nyt, se todennäköisesti kiellettäisiin tai saisi ainakin K18-merkinnän, Tarkki sanoo.
Hänen mielestään nykykirkkojen todellisuus näkyisi toisenlaisena, mikäli Anselmia hieman myöhemmin eläneen Petrus Abaelarduksen kilpaileva teologia (1079–1142) olisi jäänyt voitolle.
– Siinä Jeesuksen kuolemaa ei selitetä feodaaliyhteiskunnan malleilla ja roomalaisella oikeusterminologialla, vaan Jeesus on pikemmin ”tie”, Tarkki sanoo. Jeesushan on omien sanojensa mukaan ”tie, totuus ja elämä”.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kristinusko-2-0
”- Hengellinen ilmasto vain on muuttunut vuosikymmenten mittaan. Kaikkein paras keino tämän asian suhteen on jatkaa paikallisissa seurakunnissa hyvän työn tekemistä. Ratkaisevaa on, miten eletään paikallisten ihmisten arjessa mukana ja pystytään tukemaan ihmisiä heidän iloissaan ja suruissaan.
Luoman mukaan seurakunnissa on jo pitkään mietitty kuumeisesti, miten toimia siten, että seurakunta tuntuisi jäsenten mielestä mielekkäältä ja tärkeältä yhteisöltä. Luoma haluaa kumota harhaluulon siitä, että seurakunnan muodostaisivat vain aktiiviset jäsenet.
- Seurakunta ei ole vain palkattu henkilöstö, luottamushenkilöt tai niin sanotut hevijuuserit, jotka ovat aktiivisesti mukana seurakunnan elämässä. Seurakunnan ja kirkon muodostavat kaikki sen jäsenet riippumatta siitä, mikä heidän aktiivisuustasonsa on. Jostakin syystä Jumalaan uskomisesta on tullut outous tai kummallisuus. Jumalaan uskomisessa ei ole mitään kummallista, vaan se on hieno, elämää tukeva voimavara.”
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201803292200847157_u0.shtml
Jumala ei ole yhtä kuin Suomen luterilainen kirkko, ja se kuka kuuluu kirkkoon, niin se ei kerro yhtään mitään Jumalaan uskomisesta, mutta vallankäyttöön aikoinaan rakennetuista instituutioista kyllä. Ehkä tällaisella instituutiolla ei ole enää tämän päivän ihmiselle merkitystä jumaluskossa, tai ihmiset jopa vierastavat kirkon luomaa oppia. Kysehän on vain kirkon sopimista oppiasioista - ei totuudesta. Kyse ei ole siitä, että uskotaanko Jumalaan, vaan siitä, että uskotaanko kirkkoon.
Olen samaa mieltä teologian tohtori Tarkin kanssa:
”Sovitusoppi joutaa museoon, sanoo teologian tohtori Jarmo Tarkki. Hän puhui viime torstaina Alppilan kirkon teologipäivässä.
– Päällimmäiseksi syyksi vieraantumiselleen ihmiset ilmoittavat etteivät enää usko kirkkojen opetuksiin. Tämä sama kehitys on käynnissä myös Suomessa, Tarkki sanoo.
Tutkijana, professorina ja pappina 37 vuotta Amerikassa työskennellyt teologian tohtori suomii kirkkoa siitä, että se pyrkii kohentamaan tilastokäyriä ulkoisilla vippaskonsteilla, vaikka kirkon kriisi on sen sisällössä.
– Kirkon käyrät eivät nouse sillä, että otetaan aina väin räväkämpi bändi ja isommat kaiuttimet, kun itse sisältö kaipaa päivitystä, Tarkki sanoo.
– Canterburylaisen sovitusoppi käytti keskiaikaisen feodaaliyhteiskunnan mallia, jossa kartanon herra ei voinut antaa torpparin rikkomuksia anteeksi ilman hyvitystä. Ihmiset olivat tehneet syntiä Jumalaa vastaan, joka vaati hyvitystä.
– Koska ihmiset eivät kyenneet tähän Jumalan itsensä piti tulla ihmiseksi ja sovittaa pahat teot. Jeesus hyvitti ihmiskunnan synnit kärsimällä verisen uhrikuoleman. Nykyihmisen on vaikeata pitää tällaista veriuhriajattelua, vampyyriteologiaa mielekkäänä.
– Jos veristä sijaiskärsimystä korostava kristinusko tulisi markkinoille nyt, se todennäköisesti kiellettäisiin tai saisi ainakin K18-merkinnän, Tarkki sanoo.
Hänen mielestään nykykirkkojen todellisuus näkyisi toisenlaisena, mikäli Anselmia hieman myöhemmin eläneen Petrus Abaelarduksen kilpaileva teologia (1079–1142) olisi jäänyt voitolle.
– Siinä Jeesuksen kuolemaa ei selitetä feodaaliyhteiskunnan malleilla ja roomalaisella oikeusterminologialla, vaan Jeesus on pikemmin ”tie”, Tarkki sanoo. Jeesushan on omien sanojensa mukaan ”tie, totuus ja elämä”.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kristinusko-2-0
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.