Sielun asettuminen sikiöön

Tuostapa en osaa oikein mitään sanoa. Muistan vain sen, mitä tapahtui juuri ennen kuin minut lähetettiin tänne Maan päälle. Seuraava muistikuva on kun puolivuotiaana tai vähän sen alle totesin, että täälläpä onkin ainakin tuo asia erilaista kuin siellä edellisessä paikassa Maan päällä.

Ei se asetu sikiöön, vaan vasta kun lapsi on n 5 vuotias, sillä sielu ei ole ihmisen sisäpuolella ns, henkiruumiissa ulkopuolella
sielun menneisyydessä kehityksen kukussa ihmisen tekemien valintojen seuraus, joka sitoi ihmismielen aikaan, ja sen takia ihminen joutui paratiisitilasta ulos kärsimykseen ja tuskaan

Sielu voi kuolla pitkässä juoksussa ta kertarysäyksellä ns, psykolologisessa kuiolemassa sossa ymmärretään miksi ja minkä vuoksi se on syntynyt ja miksi se seraa ihmistä sukupolvesta toiseen.
Kun olemme sen ymmärtäneet ei älyllisesti vaan kohdistumattomalla tunnevoimalla jolloin tuo menneisyyden taakka hajoaa ja me vapaudumme sen orjuudesta

Tämäkin kysymyksen taustalla on adventti kirkko tai jehovantodistajat. He eivät usko sieluun eikä heidä näkemyksen mukaan ihmisellä ole sielua.

Luk 2:18->"Ja hän sanoi:
'Tämän minä teen:
minä revin maahan aittani
ja rakennan suuremmat
ja kokoan niihin kaiken eloni
ja hyvyyteni;

ja sanon sielulleni:
sielu,
sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi;
nauti lepoa,
syö,
juo
ja iloitse.'

Mutta Jumala sanoi hänelle:
'Sinä mieletön,
tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois;
kenelle sitten joutuu se,
minkä sinä olet hankkinut?'

Näin käy sen,
joka kokoaa aarteita itselleen,
mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

Sielu ei ole kuin joku eri olento, joka astuu kehoon jossakin vaiheessa. Sielu on ennemminkin kuin ohjelma tai muistio jota ilman hedelmöityksen tuote ei voi kehittyä ihmiskehoksi, Se on myös jokaisen/koko elämän ajan se vetovoima ja ohjenuora joka elämän eri kokemusten taustalla on vetämässä pois moninaisten karmavelkojen ja uskomusten loukosta kohti vapautusta. Ihmiskeho ja sen elämä kokonaisuudessaan on ns. Hengen "temppeli" eli tämän kehomme kokemusten kautta Henki/"Jumala" voi kokea jotakin itsestään. Tämä "kolminaisuus" eli keho, sielu ja Henki ovat samasta lähteestä erona vain värähtelytaajuus. Kutsun tätä lähdettä, yhteistä nimittäjää yksinkertaisesti vain Alkulähteeksi (jotta emme enää kuvittelisi sitä ihmisenkaltaiseksi superolennoksi :))

Onko sillä merkitystä?
Syntyy niihin olosuhteisiin, joissa voi kartuttaa vailla olevia kokemuksia ja kuolettaa karmavelkaa.
Vapaa valinta ratkaisee kuinka hyvästi tai suotuisasti toteuttaa annettuja mahdollisuuksia.

Totuuden nimessä on sanottava, eihän se helppoa ole, oivaltaa elämänsä perimmäistä tarkoitusta.

Sielu sanana on vain käännösvirhe sanasta minuus, minuus kehittyy ja muodostuu vasta ihmisen ymmärrettyään itsensä katsovan vesilätäköstä tai peilin kuvajaisesta.
Mikäli kuvajaiseen ei pääse tutustumaan millään tavoin, tulee ihmisestä luultavasti toisten maninipuloima uskottelema esim. uskovainen.