Kansallismielisiä puolueita, myös perussuomalaisia, koskevaan narratiiviin ovat muutaman viimeisen vuoden ajan kuuluneet syytökset ja vihjailut Venäjän ja Putinin myötäilystä.
On harmillista, että eräät puolueemme toimijat ovat antaneet medialle ja muille räksyttäjille helppoja syöttöjä lapaan esittämällä outoja tulkintoja Salisburyn myrkkyiskusta, Venäjän-vastaisista pakotteista tai Venäjän politiikasta laajemmin. Puolueen kanta, jonka olen puoluesihteerin välityksellä saattanut kysyjien tiedoksi, on tämä:
Venäjä miehittää Ukrainalle kuuluvaa Krimin niemimaata laittomasti, ja sen on vetäydyttävä kyseiseltä alueelta. Samoin Venäjän tulee vetää joukkonsa itäisestä Ukrainasta ja lakattava tukemasta alueella toimivia kapinallisryhmiä.
Siitä, ovatko Venäjää vastaan asetetut valikoivat pakotteet tehokkaita näiden tavoitteiden edistämisessä, ja jakautuvatko pakotteista aiheutuvat taloudelliset haitat oikeudenmukaisesti EU-maiden kesken, on puolueessa erilaisia näkemyksiä.
Kiimassaan perinteinen media syyllistyy suoranaiseen valehteluun. Ilta-Sanomien Timo Haapala kertoo päivän kolumnissaan minun vihjanneen, että Ukraina olisi Salisburyn myrkkyiskun takana. Tälle väitteelle ei tietenkään ole mitään katetta. Päinvastoin olen kritisoinut salaliittoteoreetikkoja, jotka vihjailevat, että Ukraina olisi tehnyt iskun saadakseen siitä poliittista hyötyä.
Aloitin itänaapurimme politiikan ja suomettumisen arvostelun yleisönosastokirjoittajana jo ennen Neuvostoliiton hajoamista. Jatkoin Venäjän autoritaarisesta kehityksestä varoittelua Putinin valtaannousun jälkeen, kun Suomen valtiojohto presidenttiä myöten nuoleskeli maan johtoa. 2014 olin (nähdäkseni ainoana suomalaisena poliitikkona) osoittamassa mieltä Krimin miehitystä vastaan, ja tein keväällä 2014 alle linkatun kirjallisen kysymyksen ulkoministerille Venäjän toimista ja Suomen mahdollisista reaktioista niihin.
Se, että saan nyt kuulla joiltakin myöhäisherännäisiltä Venäjä-kriitikoilta olevani putinisti, on yksinkertaisesti surrealistista. Ulkoministeri Soini (1,5%) on hänkin nyt kovin tohkeissaan, mutta yhtäkään Venäjää kritisoivaa aiempaa puheenvuoroa en hänen omasta historiastaan kansanedustajana, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana tai ulkoministerinä muista.
On harmillista, että eräät puolueemme toimijat ovat antaneet medialle ja muille räksyttäjille helppoja syöttöjä lapaan esittämällä outoja tulkintoja Salisburyn myrkkyiskusta, Venäjän-vastaisista pakotteista tai Venäjän politiikasta laajemmin. Puolueen kanta, jonka olen puoluesihteerin välityksellä saattanut kysyjien tiedoksi, on tämä:
Venäjä miehittää Ukrainalle kuuluvaa Krimin niemimaata laittomasti, ja sen on vetäydyttävä kyseiseltä alueelta. Samoin Venäjän tulee vetää joukkonsa itäisestä Ukrainasta ja lakattava tukemasta alueella toimivia kapinallisryhmiä.
Siitä, ovatko Venäjää vastaan asetetut valikoivat pakotteet tehokkaita näiden tavoitteiden edistämisessä, ja jakautuvatko pakotteista aiheutuvat taloudelliset haitat oikeudenmukaisesti EU-maiden kesken, on puolueessa erilaisia näkemyksiä.
Kiimassaan perinteinen media syyllistyy suoranaiseen valehteluun. Ilta-Sanomien Timo Haapala kertoo päivän kolumnissaan minun vihjanneen, että Ukraina olisi Salisburyn myrkkyiskun takana. Tälle väitteelle ei tietenkään ole mitään katetta. Päinvastoin olen kritisoinut salaliittoteoreetikkoja, jotka vihjailevat, että Ukraina olisi tehnyt iskun saadakseen siitä poliittista hyötyä.
Aloitin itänaapurimme politiikan ja suomettumisen arvostelun yleisönosastokirjoittajana jo ennen Neuvostoliiton hajoamista. Jatkoin Venäjän autoritaarisesta kehityksestä varoittelua Putinin valtaannousun jälkeen, kun Suomen valtiojohto presidenttiä myöten nuoleskeli maan johtoa. 2014 olin (nähdäkseni ainoana suomalaisena poliitikkona) osoittamassa mieltä Krimin miehitystä vastaan, ja tein keväällä 2014 alle linkatun kirjallisen kysymyksen ulkoministerille Venäjän toimista ja Suomen mahdollisista reaktioista niihin.
Se, että saan nyt kuulla joiltakin myöhäisherännäisiltä Venäjä-kriitikoilta olevani putinisti, on yksinkertaisesti surrealistista. Ulkoministeri Soini (1,5%) on hänkin nyt kovin tohkeissaan, mutta yhtäkään Venäjää kritisoivaa aiempaa puheenvuoroa en hänen omasta historiastaan kansanedustajana, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana tai ulkoministerinä muista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Timo Haapala taitaa olla satusetä.
Aloittaja copypastasi Halla-ahon kirjoituksen ILMAN asianmukaista lähdelinkkiä, onko tosiaan noin vaikea, perusasia???
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245830-jussi-halla-aholta-yllattava-ulostulo-eraat-puolueemme-toimijat-ovat-antaneet
Kukahan se satusetä oikein on? Puolueen varapuheenjohto näyttää olevan ulostuloissaan tyystin toista mieltä Halla-ahon kanssa.
Milloin muka Huhtasaari on ilmoittautunut pakotteiden vastustajaksi ja tukenut Venäjää . Sekin on ihan tuubaa. Sen sijaan Eerola kyllä meni möläyttämään asiantuntemattomasti, mutta veti äkkiä takas. Demareissa , vasureissa ja Kepussa on säännöllisin väliajoin näitä pakotevastaisia hölisijöitä, kuten Paula Lehtomäki.
ettei vaan haapala viljele vihapuheita?
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho arvioi, että perussuomalaisten vaalivoitot vuosina 2011 ja 2015 olivat medialle järkytys, jota ei vieläkään ole annettu anteeksi.
Puheenjohtajan kyselytunnilla Jussi Halla-aholta kyseltiin, millaisena hän näkee perussuomalaisten aseman mediassa.
Onko perussuomalaisilla olemassa mediassa lasikatto? Voidaanko asialle tehdä mitään?
– Kysymykseen on syytä vastata kieli keskellä suuta, koska perussuomalaisista pyritään luomaan mielikuvaa, että me ”itkemme julkisuudessa, että emme saa julkisuutta.” Viimeisen parin kuukauden aikana on kuitenkin voitu huomata, kuinka esimerkiksi tiedustelulakien ja sote-lakien eduskuntakäsittelyn yhteydessä perussuomalaiset on johdonmukaisesti sivuutettu valtamedian uutisoinnissa.
Mediapimento on ollut havaittavissa erityisesti tv-lähetyksissä, joissa käytännössä kaikki muut puolueet ovat päässeet esittämään kantojaan.
– Toimittajat ovat tietenkin eri mieltä. Heidän mukaansa kaikki valinnat tehdään journalistisin ja objektiivisin perustein. Näkisin kuitenkin itse, että olemme viime aikoina olleet paitsioasemassa. Se on tosin poliittisesti ymmärrettävää, koska tiedämme että perussuomalaisten näkemykset eivät nauti suurta suosiota toimittajien keskuudessa.
Median rappio liittyy konsensusperiaatteeseen
Halla-aho kirjoitti äskettäin Facebookissa, kuinka Suomen poliittinen journalismi on rappiossa.
– Rappio liittyy suomalaisen yhteiskunnan pitkään konsensusperinteeseen. Tällainen keskusta-oikeiston tai keskusta-vasemmiston yhteensulautuminen on tapahtunut pitkän kehityksen seurauksena Länsi-Euroopassa. Yhteiskunnallinen kehitys toisen maailmansodan jälkeen on ollut sellaista, että suuret ideologiset jakolinjat, jotka olivat vielä sata vuotta sitten todellisia, ovat vähitellen kadonneet.
– Toisaalta, vaikka esimerkiksi maahanmuuton ongelmat ovat olleet olemassa jo 1970-luvulta lähtien, kehitys on ollut ”sammakon keittämistä vedessä” eli hidasta, joten median on ollut mahdollista olla kiinnittämättä asiaan huomiota ja puuttumatta, kunnes tilanne pääsi kärjistymään siihen pisteeseen, mihin se kärjistyi viime vuosina.
Pahin hymistely jäänyt sentään pois
Suomalaista mediaa voidaan hyvin tarkastella juuri maahanmuuttoteeman kautta. Vielä 10-15 vuotta sitten mediassa ei pahemmin käyty läpi maahanmuuttoasioita. Tilanne on kuitenkin hieman muuttunut viime vuosina.
– Kun olemme seuranneet kehitystä, meiltä jää usein näkemättä tapahtuneet muutokset, koska muutoksen näkemiseen pitää saada ja tarvitaan aina perspektiiviä. Pitää siis tarkasti katsoa mitä nyt tapahtuu ja verrata siihen, mitä tapahtui 10-15 vuotta sitten. Sanoisin, että kyllä keskustelu mediassa on hieman muuttunut. Ollaan vähitellen päästy pois sellaisesta hymistelystä, jota viime vuosikymmenellä tai vielä 1990-luvulla harrastettiin.
Perussuomalaisten vaalivoitot järkyttivät
Halla-aho arvioi, että perussuomalaisten vaalivoitot vuosina 2011 ja 2015 olivat medialle järkytys, jota ei vieläkään ole annettu anteeksi. Tilanne on osittain vaikuttanut perussuomalaisista uutisointiin ja uutisoinnin määrään.
– Poliittinen journalismi on näiden vaalien jälkeen ollut ”persuntorjuntaa”, mikä on osaltaan vienyt huomiota pois substanssikysymyksistä.
– Ruotsin mediassa ilmapiiri maahanmuuttokysymyksissä on ollut pahempi. Ruotsissa kuitenkin tapahtui voimakas muutos mediassa vuonna 2015. Siellä puhutaan nyt asioista, joista ei olisi voinut kuvitellakaan puhuttavan vielä 4-5 vuotta sitten. Meillä ei ole vielä tapahtunut tällaista. Se johtunee siitä, että tilanne ei ole vielä ollut riittävän huono, että olisi ollut pakko alkaa puhumaan.
– Toisaalta, näiden ongelmien esiin nostaminen journalismissa voitaisiin tulkita jonkinlaiseksi perussuomalaisten esittämien näkemysten legitimoimiseksi, ja sitä ei missään nimessä haluta tehdä. Eli joku voisi sanoa, että perussuomalaiset pelkällä olemassaolollaan tekee maahanmuuttojournalismin vaikeaksi.
Timo Haapala on trolli
Haapala on asiakirjoittaja. Luen aina mielenkiinnolla, koska niissä on hyvää pohdintaa ajankohtaisista asioista, eikä kumarrella kuvia tai pelätä vihakirjoittajien maalitusta.