Etelä-Saimaa otsikoi 14.2.2004: Tutkija vaatii selvitystä punapitäjien suurista miestappioista.
Yli 60 vuotta on kulunut noista ajoista ja vihdoinkin joku uskaltaa ottaa puheeksi, miksi punapitäjien sotilaat kärsivät talvi- ja jatkosodassa muita suurempia miestappioita.
Samaa kysyvät näiden "punapitäjien" sotilaiden jälkeläiset, nyt 60-ikävuottaan lähestyvät ja käyvät, suureen ikäluokkaan kuuluneet jo oman elämänsäkin ehtoopuolelle ehtineet.Olisi vielä, meidän elinaikanamme hyvä tietää isiemme ja isoisiemme kohtalosta totuus. Oliko heidät laitettu maksamaan suurempi hinta isänmaan itsenäisyydestä, kuin toisenlaisen maailmankatsomuksen omaavat taistelutoverinsa.
Samaan aiheeseen liittyen, voitaisiin kysyä myös: Onko näiden jälkeläisiä kohdeltu tasa-arvoisina kansalaisina suomalaisessa yhteiskunnassa? Oman kokemukseni mukaan EI. Itselläni on kokemuksia useamman kymmenen vuoden ajalta ja eritoten asuessani pienellä Kaakkois-Suomalaisella tehdaspaikkakunnalla, jossa "komentoa" piti tehtaan johtoon kuulunut "majuri".Hänen tietämättään ei paikkakunnalla tapahtunut mitään ja ketään ei esim. palkattu tehtaalle työhön, ellei täyttänyt hänen kriteereitään.Samoin koko kunnan toimintaan "tehdas" vaikutti voimakkaasti, muutenkin kuin työllistäen.
Muutin paikkakunnalle vuonna -68 ja pääsin ensimäisen kerran äänestämään siellä. Äänestys oli ensikertalaiselle jännittävä kokemus.Pöydän takana istui useita tärkeitä herroja,mm tämä mainittu majuri, koulun johtajaopettaja ym. silmäätekeviä. Ovat varmaan jossain arkistossa kirjattunakin. Kävin äänestyskopissa ja vein lipun leimattavaksi tälle majurille. En tiedä "vilkaisiko" hän lippua, mutta hän sanoi, TEEPPÄS UUSI NUMERO.Minä tietysti menin ja tein, koska muutkaan eivät siihen puuttuneet. Toiseen äänestyslippuun panin saman numeron kuin ensimäiseenkin ja myöhemmin tuloksia seurattuani näin tämän ehdokkaan saaneen kaksi ääntä tältä paikkakunnalta ja päässeen eduskuntaan. Hän oli SDP:n edustaja Kymenlaaksosta.Tämä on yksi kokemus monien joukosta, joka nyt tuli mieleen tämän aiheen yhteydessä.Kokemukset nousevat esille ja kun ryhtyy selaamaan niitä ja analysoimaan tässä valossa niin niille löytyy aivan uusi ulottuvuus.
Yli 60 vuotta on kulunut noista ajoista ja vihdoinkin joku uskaltaa ottaa puheeksi, miksi punapitäjien sotilaat kärsivät talvi- ja jatkosodassa muita suurempia miestappioita.
Samaa kysyvät näiden "punapitäjien" sotilaiden jälkeläiset, nyt 60-ikävuottaan lähestyvät ja käyvät, suureen ikäluokkaan kuuluneet jo oman elämänsäkin ehtoopuolelle ehtineet.Olisi vielä, meidän elinaikanamme hyvä tietää isiemme ja isoisiemme kohtalosta totuus. Oliko heidät laitettu maksamaan suurempi hinta isänmaan itsenäisyydestä, kuin toisenlaisen maailmankatsomuksen omaavat taistelutoverinsa.
Samaan aiheeseen liittyen, voitaisiin kysyä myös: Onko näiden jälkeläisiä kohdeltu tasa-arvoisina kansalaisina suomalaisessa yhteiskunnassa? Oman kokemukseni mukaan EI. Itselläni on kokemuksia useamman kymmenen vuoden ajalta ja eritoten asuessani pienellä Kaakkois-Suomalaisella tehdaspaikkakunnalla, jossa "komentoa" piti tehtaan johtoon kuulunut "majuri".Hänen tietämättään ei paikkakunnalla tapahtunut mitään ja ketään ei esim. palkattu tehtaalle työhön, ellei täyttänyt hänen kriteereitään.Samoin koko kunnan toimintaan "tehdas" vaikutti voimakkaasti, muutenkin kuin työllistäen.
Muutin paikkakunnalle vuonna -68 ja pääsin ensimäisen kerran äänestämään siellä. Äänestys oli ensikertalaiselle jännittävä kokemus.Pöydän takana istui useita tärkeitä herroja,mm tämä mainittu majuri, koulun johtajaopettaja ym. silmäätekeviä. Ovat varmaan jossain arkistossa kirjattunakin. Kävin äänestyskopissa ja vein lipun leimattavaksi tälle majurille. En tiedä "vilkaisiko" hän lippua, mutta hän sanoi, TEEPPÄS UUSI NUMERO.Minä tietysti menin ja tein, koska muutkaan eivät siihen puuttuneet. Toiseen äänestyslippuun panin saman numeron kuin ensimäiseenkin ja myöhemmin tuloksia seurattuani näin tämän ehdokkaan saaneen kaksi ääntä tältä paikkakunnalta ja päässeen eduskuntaan. Hän oli SDP:n edustaja Kymenlaaksosta.Tämä on yksi kokemus monien joukosta, joka nyt tuli mieleen tämän aiheen yhteydessä.Kokemukset nousevat esille ja kun ryhtyy selaamaan niitä ja analysoimaan tässä valossa niin niille löytyy aivan uusi ulottuvuus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jukka Kemppinen,valtion virkamies voi ilmaista asian vain poliittisesti korrektilla tavalla kutsumalla kaatuneita "punaisiksi" ja "valkoisiksi".
Sen pitemmälle hän ei voi mennä kyselemään vääriä kysymyksiä....
Tarmo Metsälä, Isänmaan puolesta-suomalaisten taistelujen tiet ja tappiot 1939-1945:
"Prosentuaalisesti eniten menettäneiden 12 kunnan joukossa on kuusi hämäläispitäjää. ämeenlinnasta kaatui 240 miestä."
"Listan kärjessä on Längelmäki, jonka miehistä kaatui 9,82 prosenttia."
"Listan viimeisenä on Pohjanmaan ruotsinkielinen rannikkokunta Bergö 1,04 prosentilla. Keskimääräinen kaatumisprosentti on 4,7."
"Pohjanmaan suuret pitäjät jäävät alle keskimäärän ja ja ruotsinkielissä pitäjissä kaatumisprosentti on yleisesti kahden prosentin vaiheilla."
"Minä kutsun tätä epäoikeudenmukaisuuden listaksi. Ei kai kahdeksan prosentin ero ole voinut olla vaikuttamatta kehitykseen eri puolilla maata."
"Kun ajatellaan, että pahiten kärsineissä pitäjissä sotaan lähteneistä keskimäärin yksi kolmesta kaatui ja kaksi haavoittui, pidän ihmeenä, jos esimerkiksi Längelmäellä on yhtää ehjää kaveria, sanoo Metsälä"
http://www.kaupunkiuutiset.com/artikkelit/arkisto/0129t armo.html
http://www.kaupunkiuutiset.com/artikkelit/arkisto/0129tarmo.html
ansionsa mukaan.
"Onko näiden jälkeläisiä kohdeltu tasa-arvoisina kansalaisina suomalaisessa yhteiskunnassa?"
Ei ole ja miksi pitäisi kohdella? Se mahdollisuus että 1918 kapina olisi onnistunut ja Suomi olisi alistettu Stalinin diktatuuriin kauhistuttaa vieläkin oikeudenmukaisia Suomalaisia.
Työnantajat etenkin -50 ja -60 luvulla pitivät listaa punikkien viiteryhmisrä ja aivan perustellusti karsivat nämä työpaikoilta pois häiriötä aiheuttamasta. Näistä listoista on ollut juttua julkisuudessa -70 luvulla.
Armeja on ollut aina tarkka näissä ideoligisissa kysymyksissä. On muuten edelleen ja syystä!
Kunissa ja etenkin pienissä sellaisissa varinkin kepu harastaa äänestyskäyttäytymisen 'valvontaa'.
Näin se vaan on, eikä se miksikään muutu ellei tuo valehtelu ja raukkamainen valtaväestön syyllistäminen lopu esimerkiksi anteeksipyyntöön 1918 tapahtumien johdosta!
Minä olen tarkoittanut kirjoituksessani Suomen jatko- ja talvisotaan osallistuneiden jälkeläisiä ja näiden sotien jälkeistä aikaa.
Kysyin: "Onko näiden jälkeläisiä kohdeltu tasa-arvoisina kansalaisina suomalaisessa yhteiskunnassa?"
Vastaat:"Ei ole ja miksi pitäisi kohdella?"
Eikö Suomi olekaan, joidenkin mielestä demokratia, jossa kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia lain edessä. Vai onko joillakin olemassa oma lakinsa, joka ohittaa Suomen lain?
Puhut Stalinista ja vuoden 1918 tapahtumista. Meillä, sodan jälkeisillä ikäpolvilla ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa.Pitäisikö sinun mielestäsi meitäkin rangaista niistä asioista, joita mahdollisesti esi-isämme ovat joutuneet olosuhteiden pakosta tekemään tai olemaan mukana tapahtumissa joille he itse eivät mahtaneet mitään.Isäni oli puheissaan kommunisti. Aktiivinen osallistuja hän ei ollut, ainoastaan puheissaan ja muutaman ryypyn jälkeen hän oli "kova kommunisti".Katson, että sodan aikaiset tapahtumat saivat hänet kannattamaan sitä poliittista suuntausta. Hän oli syntynyt vuonna 1927. Nuorena sotaan joutuneet olivat rankkojen paikkojen edessä. Hän haavoittui ja toivuttuaan joutui takaisin rintamalle josta Viipurin tapahtumien seurauksena joutui perääntymään (pakenemaan) muun joukon mukana.Tästä hänelle jäi ilmeisesti jonkinlainen trauma, joka piti paikata ja selittää tällä kommunismilla.Itse olen kasvanut SDP;läiseen ajatusmaailmaan, joten voin nimittää ja muutkin voivat,jos siltä tuntuu, punaiseksi.
Olisi kuitenkin hyvä tuntea, kun punaisista puhuu ja kirjoittaa, hiukan sosialidemokratian ja kommunismin historiaakin.
Lopuksi totean mainitsemaasi armeijan seulaan. Ilmeisesti siinä on reikiä tai se on harventunut, koska lähisuvussani on reservin upseereita ja aliupseereita. Itse olen Jääkäri/jv-viestimies ja sissikoulutuksen saanut, joten omasta mielestäni olen valmis tarvittaessa taistelemaan oman isänmaani puolesta ketä tahansa vastaan, punaisuudestani huolimatta.Tosin ikä alkaa olla esteenä mutta suuria taisteluitakaan ei ole näköpiirissä.Tuntuu, että tämä nyt käytössäni oleva ase on se jota tulen käyttämään ja yritän saada osumia mahdollisimman paljon.Kiitos mielenkiinnostasi asiaani kohtaan.
Hän oli syntynyt vuonna 1922.
"Olisi kuitenkin hyvä tuntea, kun punaisista puhuu ja kirjoittaa, hiukan sosialidemokratian ja kommunismin historiaakin."
Juuri noin!
Kapinanhan aloittivat sittemin SDP;stä karkuun N:liittoon häpeällisesti paenneet johtajat, jotka perustivat siellä SKP;n. Stalin kylläkin teloitti heidät kaikki, niskalaukauksella, O.W.Kuusista lukuunottamatta.
Kapina syy oli ainoastaa valtapoliittinen, hävittyjen eduskuntavaalien jälkiseuraus!
Johtavat SDP-politiikot Tannerin esimerkin mukaan, eivät ottaneet osaa kapinaan, vaan vastustivat sitä loppuun asti. He muuten palasivat Suomen poliittiseen elämään jo syksyllä 1918.
"Isäni oli puheissaan kommunisti. Aktiivinen osallistuja hän ei ollut, ainoastaan puheissaan ja muutaman ryypyn jälkeen hän oli "kova kommunisti"."
Suomi oli sodan jälkeen täynnä noita väsyneitä miehiä, jotka purkautuivat kertomallasi tavalla.
He rakensivat Suomen hyvinvoinnin ja häpesivät -60 luvun sosialistista vyörytystä ja pilkkaa.
Ei tuollaisia miehiä Suomi eikä työnantajat ole syrjineet, vaan aseeseen ja väkivaltaan turvautuvat stalinistiset vallantavoittelijat olivat merkittyjä miehiä mustilla listoilla.
Kiitän kommentistasi, kirjoitukseeni.Minulta pääsi jopa helpotuksen huokaus sitä lukiessani.
On hyvä, että meillä on viisaita ja asioita ymmärtäviä ihmisiä.Näistä asioista ei ole koskaan puhuttu liikaa.Olemme ehkä ottaneet isiemme teoista syyllisyyttä itsellemme.´
KIITOS.