Miten suhtautuu narsismi ja esineiden tunnearvo keskenään?
Luultavasti narsistit eivät kykene tuntemaan muistoesineiden tunnearvoa, kun eivät kerran mitään positiivisia tunteita yleensäkään tunne.
Luultavasti narsistit eivät kykene tuntemaan muistoesineiden tunnearvoa, kun eivät kerran mitään positiivisia tunteita yleensäkään tunne.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olen eri mieltä. Maalasin narsistilleni taulun lapsuuteensa liittyvään aiheeseen. Hän tuntee tunteita taulua kohtaan muttei minua.
Myös psykopaattini on ripustanut taulujani seinälleen . En tiedä miten hän ne kokee. Ei ehkä niin tunteellisesti, mutta kyllä hän tuntee tunteita ainakin musiikkiin. Ei se ole niin että narsistit ja psykopaatit ei mitään tuntisi. Kokonaisvaltainen puutuneisuus on sitten eri asia ja minulla on siitä hermostovauriossa kokemusta.
Siis+kyllä+he+tuntee+jotain+positiivisia+tunteita,+siis+narsistit+ja+psykopaatitkin,+siis+eihän+se+niin+ole+että+he+kokisi+vain+100%+negatiivisia+tunteita+kaikenkaikkiaan.++Hehän+voivat+tavallaan+"rakastaa"+elämäänsäkin,+Eivät+edes+välttämättä+masennu+koskaan.+Oleellistahan+siinä+on+se+että+se+asia+pitää+liittyä+kokonaan+itseen,+sitten+voivat+tuntea+enemmän.
Siis jos se esine liittyy itseen, niin voivat tuntea tunnearvoa sille esineelle, mutta tuskin sellaiselle esineelle, joka liittyy toiseen ihmiseen jota kohtaan heillä ei ole tunteita.
Hävittää ja tuhoaa toiselle tärkeät tavarat.
Ellei pysty omimaan niitä.
Joo . Mun psykopaatti on tarjoutunut ottamaan erityiseen talteen mulle tärkeitä juttuja ja päätynyt hävittämään niitä
Otti myös kerran aikoinaan kehystettäväksi taulujani. Kaksi nistä kadotti niin ettei ole koskaan löytynyt.
Joko taas sä täällä valitat niistä narskuvanhemmistasi?
Kirjoitan omasta käsityksestäni kokemukseni perusteella narsistien suhteesta tavaraan. Että mun mielestä voivat kokea tunteita tavaraan helpommin kuin ihmiseen.
Lapsena psykopaatti hankki mulle suuren hyllyn johon sain kerätä kaikki enimmäkseen narsistin mulle ostamat pikkutavarat kunnes kyllästyin tuohon ja aloin teini-iässä askeetiksi kiinnostuen näkymättömistä asioista enemmän.
No minulla ei näkemystä mistään varsinaisista muistoesineistä, joista narsisti olisi ollut kiinnostunut. Sillä tietenkin esineitä ja komeita kiiltäviä menopelejä, joita hoitaa kiivaasti. Mutta mielestäni ennemmin niillä on näyttöarvo... Se näyttöarvo on tärkeä. Kuten myös joku joihinkin tavaroihin liittyvä kertomus, että voi kertoa niistä, tulla näkyväksi, tulla kuulluksi. Tietenkin muutkin noita tekevät. Mutta mieleeni ei tule yhtään tunnetta, jota narsisti olisi näytttänyt esineitä kohtaan, tai mitään muisteloa... Ainoastaan rahallisen arvon pohdintaa, ehkä hiven esteettisyyttä, hyvin pieni hiven. Arvelevaa pohdintaa, mitä pitäisi ajatella esineistä, joita toiset ihailevat, mutta mielestäni tuloksena tyhjä pää ja koko aiheen hylky kun ei saa asiasta kiinni... ei ymmärrä mitä muut puuhaavat kun keräilevät, ihailevat, muistelevat narsistin mielestä arvotonta kamaa.. Rahaa pohtii tietenkin aina. Rahaa rahaa rahaa.
Mutta oli siinä hyllyssä hyvääkin olivat aika suurelta osin ikäänkuin eri kulttuurien halpoja taide-esineitä kuten kukkopillejä ja matruskoja. Ja sit oli jotain ulkolaisia lasten taidekirjoja ja ulkomaalaisia lastenlaululevyjä, niin ehkä tuon vois ajatella edistäneen monikulttuurista taidettani-.
Joo kyllä en ole eri mieltäkään tuosta vaan tarkoitan että tuntevat enemmän tavaraa kohtaan kuin ihmistä vaikkei niin kovin tunteellisesti tavaraakaan.
Tarkoitin toisessa ketjussa sitä että minulle ihminen on aina ennen rahaa ja tavaraa ja tuon takia jotkut minua filosofiksikin kutsuivat. En arvosta tavaraa jos se menee ennen ihmistä.
Siis minulla on tunteita vanhempiani kohtaan ja varmasti minulle tunteita herää heidän tavarastaankin. Mutta minua ei se tavara kiinnosta jos noin tekevät että tavara menee ennen ihmistä rakkautta tunteita jne.
Kyllä, h*lvetti vie narsku tajuaa esineen arvon! Mullakin oli isoisoisän arvokas kultakello. Ja omin käsin Alaskassa huuhtomat raskaat kultaketjut.
Ja tuo s**tanan narsku pölli ne!
Ja sitten sano silmät kirkkaina, ettei ole ikinä niitä nähnytkään!
Että kyllä narskukin älyää esineen tunteen.
Niin, rahallisen ja näyttöarvon, mutta ei tunnearvoa.
Myikö ne?
Minun mielestäni se on nyt tässä tulkintakysymys onko narrsistille esineellä tunnearvoa. Riippuu millaisen tunteen liitämme "tunnearvoksi".
Siis kyllä he ihmistäkin kohtaan voi tuntea just jotain sellaista kuin omistusesinettä kohtaan.
Tavara-aiheesta tuli mieleen Hesarin artkkeli köyhistä. Ja siitä pohdinta saako kaikkein köyhimmät olla tyylikkäitä. Mä olen koko ikäni kokenut painetta että koska olen rutiköyhä mun pitäisi olla myös täysin tyylitön. Mutta en näe siinä mitään järkeä enkä enää ainakaan tarkoituksella ala tyylittömäksi. Eihän siinä ole mitään järkeä-
Koristelen monen monta taulua muutamalla eurollla kultamaalilla.
Mummolan tavarat, joiden joukossa oli mm. minun satukirjoja, meni varmaan kaatopaikalle. Arvoesineet ja antiikit, joiden arvosta isäni puoliso on hyvin tietoinen meni sitten varmaan hänelle. Minä sain krääsäisen kynttilänjalan, jolla ei ole minulle mitään merkitystä. Itse olen suurelta osin tämän naisen takia sairaseläkkeellä.
No siitä narsistin tuntee: se v*tut välittää toisten tunteista! Tai että tietyillä esineillä on tunnearvoa jollekkin.
Eikä esine ole edes arvokas!
Tunteeton ja kylmä ihminen näkee vain esineen rahallisen arvon.
Narsisti sanoo, että kaatopaikalle romu joutaa.
Vaivautumatta kysymään että onko jollekkin sillä tunnearvoa.
Luulen että me suuret ikäluokat olemme kasvaneet siihen, että omaisuutta pitää haalia keinolla millä hyvänsä.
Vanhempamme ovat kokeneet 30- luvun laman, sota-ajan pulan.
70- luvun peltojen paketoinnin, Ruotsiin muuton.
Elintaso nousi ja me saimme siitä hyvän kasvupohjan.
Nyt kun olemme suht hyvällä työeläkkeellä, mietimme mitä sitten?
No nyt odotamme "kopolla kourin" lisää mammonaa kuolinpesältä
Mun narsistini aikoinaan lopetutti koirani minulta kysymättä ja minulle etukäteen kertomatta, En voinut hyvästelläkään koiraani.
Minulle taas tarjottiin koiraa mikäli jäisin perheeseen kahden vuoden rankan fyysisen ja henkisen pahoinpitelyn jälkeen huoltajuuskiistan lähestyessä. Tilanne oli vaikea, eikä suinkaan vaikean päätöksen takia, vaan että sellaiseenkin hävyttömyyteen taas asetettiin.
Lähtökohtaisesti esineillä on vain käyttöarvo - jos niillä on enemmän arvoa, kyse voi olla jonkinlaisesta häiriöstä, ellei kyseinen esine, esim. aatelisten sinettisormukset, kerro jotain omasta historiasta ja siten ole sidoksissa narsistiseen omanarvontunteeseen.. jos on kiintynyt johonkin tiettyyn esineeseen, se on kultaakin arvokkaampi kiristysväline. (Asunto, kello, korut, valokuvat, auto, ihmiset ... name it.)
Ensisijaisesti häiriötön narsisti haluaa selvittää ja tietää toiselle tärkeät tavarat sekä ihmiset tuhotakseen ne tarvittaessa -- vain kompensoidakseen oman riittämättömyydentunteensa kohdatessaan pettymyksen siltä toiselta 'tärkeältä' mielen näyttelijältä - auta armias kun lähde vetää rajoja 'tää ei käy'. Häiriötön narsisti rinnastaa sen häiriöttömien vanhempiensa 'kurinpalautuksiin' - jolloin kyse on elämästä ja kuolemasta psyykeen näkökulmasta.
Pakonomainen toimintamalli, joka pitää yllä narsistiselle 0-4v kaudelle jääneen persoonan piilotajuista ylemmyydentuntoa.
Mikä on häiriötön narsisti? Häiriöntunnoton, vai mikä?
häiriötön narsisti on kaksivuotiaan tasolle, tunnetasolla, jäänyt ihminen
hänen luontaista gransisioteettiaan ei ole kukaan hänen elämänsä aikana häirittyt
vastapainona
empatiaan kykenevän ihmisen narsismia on häiritty, joskus jopa liiaksi, jolloin voidaan puhua 'itsensäuhraajista' jolloin peilikuva on yhtä vääristynyt
ns. normaalit ihmiset ovat jossain edellisten välimaastossa
Eräällä narsistilla oli tapana varastella pikkutavaroita. Suurin osa niistä taisi päätyä kirpparille ja muuntua rahaksi, mutta tiedän hänen myös säilyttäneen joitakin tavaroita. Ehkä ne olivat hänelle eräänlaisia "metsästysmuistoja". Esineen muissa herättämä ihailu tuntui narsistista erityisen makealta nimenomaan, koska hän oli hankkinut esineen epärehellisin keinoin.
Tällä minun exällä ei ollut mitään esineitä, tavaroita.Ei tauluja ei julisteita ei seinäkelloa,huusholli hyvin niukasti kalustettu.Paitsi sitten kaikenmaailman romut esim tietokoneen näppäimistjä kaapit täynnä epäkuntoisia mikroja kännyköitä tyhjiä kaljalaatikoita jne.
Jos oli varautunut uuteen pula-aikaan? Jos vaikka joskus tulee tarve kaikelle romulle
https://minimalismi.net/2017/10/15/tavaroiden-tunnearvo/
Mieleeni tuli, että ehkä tavaroiden tunnearvo on ollut suurempaa ajalla, jolloin ei vielä ollut muuta viihdettä niin yllinkyllin kuin nykyään. Myöskään tavaraa ei aina ole ollut niin paljoa.
Yhtäkaikki itselläni on monenmoista jolla tunnearvoa. Niin perintönä tullutta kuin itse hankittua. Paljon kuitenkin skippaan menemään ja pyrin säästämään vain sellaisen "todellisen" ja vain vähän tilaa vievän, jolloin tunnearvoesineistä ei ole haittaa...
Narsistilla en kuitenkaan tiedä olevan mitään erityistä kokoelmaa. Myöskin minun hänelle ostamani pikkujutut olen ottanut takaisin, koska ei kohdellut niitä niiden arvon (tunnearvon) mukaisesti. Moinen häiskä ei ansaitse tunne-esineitä ainakaan minulta.
Joo ei narsisti kiinny mihinkään esineeseen, jos sillä ei ole rahallista arvoa.
Minäkin kerran ostin melkoisen kokoliaan pöytäkellon kirppikseltä.
Ajattelin tyypin siitä pitävän.
Kuinka kävi? Tuo p*ska oli tehnyt siitä osan ankkuria soutuveneeseen, jolla muka kävi kalastamassa!
Kysyin että mitä h*lvettiä kello tuossa tekee?! Sanoi että kun oli menossa ongelle ei löytänyt muuta ankkuriksi.
Siinä se on narsistin tunneäly
tuhota satuttavasti
Narsisti näkee vain rahallisen arvon, ei muuta. Siinä istuessaan kalliin auton apukuskin paikalla ja sovitellessaan kuskin silmälaseja, voi mieleen tulla sellainen illuusia, että olisinpa vaimo. Ja siitä se alkaa toisen omaisuuden kuolaus, vaikkakin se tulee selfieissä haukutuksi kaikille muille ihan julkisesti, että varsin narsistista touhua. Älyä ei ole kuitenkaan ollut sen vertaa, että olisi kurkistanut siinä samalla selfietä ottaessaan hanskalokeroon rekisteriotteeseen, että kuka sen auton oikea omistaja oikein on, mutta pyrkiihän ne monet lepakoiksikin, kun on pää niin sekaisin, ettei tiedä mihin kastiin sitä oikein kuuluu.
Ja tuo narsistip*ska, joka on naapurina, ajoi mun poikani mäkiautolla, jonka olin itse tehnyt, niin ajaa hurrutteli mäkeä alas.
No ei kai se satakilosen ukon alla kestänyt! Auto hajosi tuhannen p*llunpäreiksi.
Niin minä sanon että minkä s**tanan vuoksi sen otit!
Niin eikö tuo v*ttunaama sanonut että hän vain "lainasi" sitä.
Että kun oli "sormet syyhynneet", kun se oli niin mukavan näköinen ajopeli.
Kyllä tuon narsistin kanssa on saanut kärsiä maanpäällistä helvettiä
Eikä viranomaiset tee mitään vaikka oon monta valitusta tehnyt.
Että kyllä narsisti saa tehdä mitä mieleen juohtuu
Lisää narsistinaapuristani. Viime kesänä leikkasi tonttiamme erottavaan pensasaitaan k"rvän mentävän reiän.
Aina kun tulin puuhailemaan tontilleni, niin tuo perverssi tuli aukkoon heiluttamaan heppiään! Ja nauraa räkätti piilostaan.
Olisi ollut edes jonkin näköinen, mutta oli kuin suomuinen kuusenkäpy.
Kerran meinasin napsauttaa puutarhasaksilla poikki.
Onneksi tulin viime hetkillä järkiini. Kakkua siitä olisin joutunut syömään.
Ilmoitinko viranomaisille? Totta kai. Mitä he tekivät? Ei niin Mitään! Sanoivat että pitää olla kuva, joka esittä nimenomaan tuon s**tanan tontun vehjettä. Että muuten voidaan katsoa lavastukseksi, jos ei henkilöllisyys ilmene konkkreettisesti.
No ei kai tuo narsistip*ska työnnä mölliturpaansa kuvattavaksi!
Siihen se on liika viisas.
Tämmöistä kiusaa sitä narsisti tekee.
Että ei meikäläinen saa mistään apuva narsistia vastaan.
Ihan hirvittää mitä se keksii tulevana kesänä. Vissiin tässä pitää olla koko kesä neljän seinän sisällä?
Narsistille ei esineillä ole tunnearvoa. Esineen arvo on siinä, kuinka narssi voi sillä pönkittää omaa arvoaan. Narssi voi kerrasta hylätä kokonaisen asunnon tavarat, myös kalliit ja vaalitut esineet, jos voi siten aiheuttaa vaikeuksia puolisolleen, jonka riesaksi tavarakuorma jää.
Joo kyllä narsistilla keinoja riittää.
Ennemmin koiralta k*si loppuu, kuin narsistilla pirunkonstinsa
Narsisti on todellakin romujen kerääjä
Ja kun on loppunut uutuuden viehätys, niin sitten jätetään roinat muiden niskoille