Kaikilla meillä on erilaisia uskomuksia. Minäkin uskoin aikanaaan väitteen, että ihmisen kynnet kasvavat vielä kuoleman jälkeen,. Tämä osoittautui huuhaaksi enkä usko enää moiseen. Kaverini sanoi tänään menevänsä pelaamaan sählyä. Uskoin tuon ilman kummempaa perustetta, koska minulla ei ollut mitään syytä epäillä etteikö näin olisi. Se miten paljon todistusaineistoa tarvitsen uskomiseen riippuu siitä, miten hyvin väite sopii maailmankuvaani ja siihen tietoon, mikä minulla jo ennestään on. Toki uskon myös alan asiantuntijaa paremmin kuin maallikoita.
Kun joku kyseenalaistaa uskomukseni kuuntelen perusteet ja tarkistan, mihin tietopohjaan uskomukseni perustui. Jos huomaan olleeni väärässä, muutan näkemykseni. Samoin, jos en pysty perustelemaan jotakin uskomustani toisille, niin tarkistan miten voin perustella asian, ja jos järkiperusteita uskomukselleni ei kertakaikkiaan löydy, hylkään uskomuksen todennäköosesti perusteettomana.
Luulin, että kaikki toimisivat näin. Eli perusteettomat uskomukset hylätään. Minua hämmästyttää jatkuvasti teistien taipumus olla ymmärtämätt ylläolevaa. He yleisesti myöntävät, ettei heidän jumala-usko perustu muuhun kuin tunteeseen. He eivät pysty perustelemaan sitä. He vain uskovat ilman järkevää syytä.
En ymmärrä, miten monet järkevät ihmiset voivat ajatella näin. En ole pystynyt löytämään muuta syytä kuin kognitiivinen dissonanssi, missä heillä on uskomuksessaan, niin paljon pelissä, etteivät voi päästää siitä irti. Tälläisiä syitä voi olla kyvyttömyys hyväksyä omaa kuolevaisuuttaan tai sitä, että omat läheiset ovat oikeasti poissa. Voi olla myös, että monet ovat niin sanottuja tunneihmisiä ja laittavat oman fiiliksen järkeilyn yläpuolelle.
Mitä mieltä olette? Miksi järkevätkin ihmiset pitävät perusteettomia uskomuksia?
Kun joku kyseenalaistaa uskomukseni kuuntelen perusteet ja tarkistan, mihin tietopohjaan uskomukseni perustui. Jos huomaan olleeni väärässä, muutan näkemykseni. Samoin, jos en pysty perustelemaan jotakin uskomustani toisille, niin tarkistan miten voin perustella asian, ja jos järkiperusteita uskomukselleni ei kertakaikkiaan löydy, hylkään uskomuksen todennäköosesti perusteettomana.
Luulin, että kaikki toimisivat näin. Eli perusteettomat uskomukset hylätään. Minua hämmästyttää jatkuvasti teistien taipumus olla ymmärtämätt ylläolevaa. He yleisesti myöntävät, ettei heidän jumala-usko perustu muuhun kuin tunteeseen. He eivät pysty perustelemaan sitä. He vain uskovat ilman järkevää syytä.
En ymmärrä, miten monet järkevät ihmiset voivat ajatella näin. En ole pystynyt löytämään muuta syytä kuin kognitiivinen dissonanssi, missä heillä on uskomuksessaan, niin paljon pelissä, etteivät voi päästää siitä irti. Tälläisiä syitä voi olla kyvyttömyys hyväksyä omaa kuolevaisuuttaan tai sitä, että omat läheiset ovat oikeasti poissa. Voi olla myös, että monet ovat niin sanottuja tunneihmisiä ja laittavat oman fiiliksen järkeilyn yläpuolelle.
Mitä mieltä olette? Miksi järkevätkin ihmiset pitävät perusteettomia uskomuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuossa sinulla oli lueteltu jo hyviä syitä. Itselleni tuli mieleen yhteisöllinen paine, joka voi olla esimerkiksi vanhemmat ja/tai suku. Yhteenkuluuvuuden tunne on todella yleinen syy, miksi niin moni kuuluu ylipäätään kirkkoon.
Käsittelemätön suru on mielenkiintoinen myös. Haluaa uskoa elämän jälkeiseen elämään ja jälleennäkemiseen edesmenneiden rakkaiden kanssa. Voin uskoa, että tälläisestä on vaikea päästää irti vaikka kuinka alkaa huomaamaan asian ristiriidan.
Sitten on jääräpäisyys. Kun olet koko elämäsi messunnut muille, niin et vain suostu myöntämään olevasi väärässä.
Joillakin tuntuu olevan käsitys, että mikään ei muutu ikinä. Tuolla kreationisti puolella näkee näitä paljon, jotka haluavat vääntää väkisin uskonnon tieteeseen, vaikka se uskonto on auttamattomasti vanhentunut nykyiseen ymmärtämiseen nähden. Tyyliin "koska eilen uskoin näin niin sen täytyy olla tänäänkin totta".
Itsekin olen joutunut useasti muuttamaan kantaani. Minut kastettiin ja kävin rippikoulun. En tosin ikinä oikein pitänyt raamattua muuna kuin satuna, mutta se jumalan usko helpotti oloa alle kuoluikäisenä. Myöhemmin elämässä en enää uskonut koko jumalaan ja olin seurakunnassa vain suvun painostuksen takia. Kun nuo uskovaisimmat ovat tippuneet pois kuvioista niin olen päässyt kokonaan eroon kirkosta. Isona yllätyksenäni lähes kaikki serkkuni ovat tehneet saman.
Olen siis puolustellut uskontoani, vaikka en ole uskonut jumalaan. Se oli sosiaalisesti helpompaa kuin myöntää olevansa väärässä.
"Miksi järkevätkin ihmiset pitävät perusteettomia uskomuksia?"
Hyvä kysymys. Ehkä evoluutioteorian uskominen auttaa siinä, että on tekosyy valita pahuus?
Evoluutioteoria on perusteltu. Todistettavin havainnoin, toisin kuin vaikka uskomus Jeesuksen ristinkuolemasta ja pelastusopista.
Mitähän pahaa on evoluutiossa? Kristinuskossa on paljon pahaa, väkivaltaa ja ristiinnaulitsemista.
Jos joku ei tiennyt mitä sivistyssanat " kognitiivinen dissonanssi" tarkoittaa, niin tässä fundamentalisti antoi mainion esimerkin siitä mitä se on käytännössä.
Mutta miksi evoluutioteoriaan perehtyminen (uskominen) tekee ihmisestä "paheellisen" tai kenties rikollisen ?
Varmaan viisi miljardia Telluksen asukkaista ovat pahoja, kun eivät usko siihen kristinuskon jumaluusopiin.
Niin, niin miksi kristinusko tekee ihmisistä ns. hyviksiä? Lisäksi miksi kristikansa on saanut sen tiedeon, että heidän jumalansa on se ainoa ja oikea asia?
Hyvin perusteltu tosi uskomus olisi kiva.
Löytyisikö Jumalaan uskomatonta ihmistä lyhyesti esittämään kirjallisia todisteita tässä, että jokin hänen käsityksensä on jotain muuta kuin subjektiivinen kokemus?
Ateismi on ihan perusteltua, jos ennakolta olettaa, ettei ole ainakaan niin voimallista jumalolentoa olemassa, että olisi kykenevä vaikuttamaan ajatuksiimmekin ja sitä kautta käsityksiimme kyseisestä olennosta.
Eli jos lähdetään liikkeelle, että agnostikko täytyy olla, ateistin ei tarvitse vaivautua vastaamaan, tämä keskustelu on hänelle väärä.
"Ateismi on ihan perusteltua, jos ennakolta olettaa, ettei ole ainakaan niin voimallista jumalolentoa olemassa, että olisi kykenevä vaikuttamaan ajatuksiimmekin ja sitä kautta käsityksiimme kyseisestä olennosta."
Minulla ei ateistina ole ennakko-oletusta minkään jumalolennon olemattomuudesta. Mikä tahansa jumaluus voi olla olemassa. Yhdestäkään vain ei ole ensimmäistäkään objektiivista todistetta ja siksi niiden olemassaolo ei aikuta todennäköiseltä. Tämä on ainoa asia, mihin ateismini perustuu. Olen valmis muuttamaan käsitystäni todisteiden edessä, koska minulla ei ole ennakko-oletusta asiasta, vaan ateismini on johtopäätös, johon olen päätynyt todisteiden (tai siis niiden puutteen) perusteella.
Aurinko ja muut jumalina palvotut luonnonilmiöt ja -kohteet ovat (ilmeisesti) olemassa. Tarkoittanet abstrakteja jumaluuksia.
Jumalan väitetään tehneen ihmeitä. Mikähän estää häntä ilmoittamasta itsestään jollakin näkyvällä tavalla? Ai niin, Saatana ja ateistit estävät (à la Mark5) - joten Saatana ja ateistit ovat Jumalaa väkevämpiä!
Ehkä uskomuksesi, että järkevätkin ihmiset pitävät perusteettomia uskomuksia on vain perusteeton uskomus? Joka tekee siis sinustakin järkevän ihmisen? Vai haluatko mieluummin olla eri mieltä asiasta? :P ... joka tekee sinusta ....?
Järkevät ihmiset tekevät paljon sellaista joka tuntuu tarpeettomalta. Joku rallikuski ajaa rallia vuodesta toiseen pitkin maanteitä. jne. Motiivina voi olla esim. tarve voittaa muut, saada huomiota, kokea henkistä pyhittäytymistä, tienata rahaa, löytää samanhenkisiä ihmisiä tms.
Olla ylempänä muita ja voittaa muut yksilöt tai jopa kollektiivit esim. kansat, uskonnot tms. tuottaa rauhan tai ilon tunteen. Tunteet kuten rakkaus puolestaan voittavat JÄRJEN KAIKKI PÄÄTELMÄT.
Jos luet palstalta uskovien kirjoituksia, niin huomaat kyllä nopeasti, että suurimmalta osalta heistä näyttää puuttuvan aika lailla kokonaan ja täydellisesti kyky tehdä edes alkeellisia loogisia päätelmiä. Koska sinä osaat tehdä sellaisia vaivatta, niin sinulla on tietenkin vaikeuksia ymmärtää ihmisiä jotka eivät sellaista kykene tekemään, tai sitten eivät halua tehdä.
Loogiset perusteet eivät merkitse uskoville mitään, vaan sellaisia pidetään vain uskolle haitallisena eksytyksenä ja siksi kartettavana asiana. Hihhuliperheen kasvattina tiedän tämän seikan valitettavan hyvin.