Pääsy ET-opetukseen vain kirkosta eroamisen kautta

Tietysti nyt vähän myöhäistä, mutta laitoinpa ministerille postia ja kysyin että miksi näin.

Viime vuosina yleinen kehityssuunta on ollut sellainen, että lapsen, ja yhä nuoremman lapsen, omalle mielipiteelle häntä koskettavissa asioissa on alettu antaa yhä suurempi painoarvo esim. sosiaalitoimessa ja oikeuslaitoksessa, yleensäkin viranomaistoiminnassa.

Kyllä jo vaikkapa 10-vuotias lapsi osaa monesti esittää ihan perusteltuja ja fiksuja kannanottoja omasta parhaastaan.

Taas kerran olemme saaneet huomata, että tämä kehitys ei koske kirkkoa, joka on kaikessa oma lukunsa, poikkeus säännöstä. Kirkon etuoikeuksien, suosituimmuusaseman ylläpitäminen, sementoiminen, menee yhdenvertaisuuden, vakaumusten tasa-arvon, edelle, kun poliittiset päättäjät ev.lut. kirkkoa, usein siis omaa kirkkoansa, koskevia päätöksiä tekevät, Pakottaen jopa lukiolaiset kirkkoon kuuluvat opiskelemaan 'omaa' (paremminkin noiden kirkonkätyripoliitikkojen omaa kuin oppilaan omaa?) uskontoaan koulussa.

Päätöksiä tehdään kirkon jäsenmäärän ja jäsenosuuden maksimoinnin näkökulmasta. Kirkko laski äskettäin äänestysikärajan kirkkovaaleissa 16 vuoteen, mutta 16-vuotias ei edelleenkään voi omatoimisesti erota kirkosta, vaan tarvitsee siihen vanhempiensa suostumuksen.

Hän on siis kypsä, riittävän harkitseva ja vastuullinen, vaikuttaakseen kirkon asioihin äänestämällä, mutta ei ole kypsä päättämään omasta jäsenyydestään kirkossa. Ristiriita!

Ja jos alaikäinen sattuu olemaan vanhempi, saa hän päättää lapsensa liittämisestä ev.lut. kirkkoon, mutta ei siis omasta erostaan kirkosta. Epäloogista, mutta toteuttaa kirkon ja sen asiaa ajavien poliitikkojen, jotka vielä ilmeisesti enemmistönä, tavoitteen - kirkon jäsenmäärän maksimoinnin.

Maailma ja Suomi siinä mukana, on muuttunut kovasti, sanokaamme viimeisten 50 vuoden aikana. Suomi on tänään paljon maallistuneempi kuin 50 vuotta sitten, ja ev.lut. kirkon jäsenosuus, ja sen arvostus, merkitys, yhteiskunnassamme on laskenut jatkuvasti, ja kiihtyvällä vauhdilla etenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Tämä muutos on näkynyt kovin vähän, aivan liian vähän kirkon virallisessa yhteiskunnallisessa asemassa, joka on kohtuuttoman suuri. Toki se on ollut sitä satoja vuosia, mutta tänään kirkon etuoikeutettu suosituimmuusasema on voimakas maallistumiskehitys huomioiden entistäkin kohtuuttomampi, muita, esim. uskonnottomia, syrjivä.

Eikä tässä asiassa ev.lut. kirkon jäsenosuus ole edes hyvä mittari. Vaikka kirkkoon kuluisi nykyisen 70%:n sijaan vaikkapa 85% suomalaisista, niin ei silloinkaan olisi perusteltua, että kirkko saa pitää edelleen (liki) kaikki ikiaikaiset etuoikeutensa.

Näin siksi, että kirkon korkea jäsenosuus perustuu valtaosaltaan perinteeksi muodostuneeseen muodolliseen tapajäsenyyteen, eikä kerro jäsenten kristillisen uskonvakaumuksen asteesta ja laadusta juuri mitään.

Ihan hyvä on lähestyä a.o. ministeriä henkilökohtaisilla viesteillä ja kansanedustajia, mutta asian pitäminen esillä julkisuudessa on vähintäänkin yhtä tärkeää.

(Salliikohan kirkko tämän asian esilläpidon julkisessa tilassa vai pitäisikö se sen mielestä rajoittaa yksityiseen tilaan?)

Näin se on yhä. Asia oli esillä eduskunnassa kesäkuussa 2018.

Vielä ehtii ilmoittaa lapsen siirtyvän uskonnonopetuksesta ET-opetukseen.
"ET, mene" eikä enää "ET mene"!