Monet kristityt tekevät hyvää ja karttavat pahaa palkinnon toivossa. Heidän motiivinsa pyhitykseen on palkinnon saaminen. Sellaisella elämällä ei ole mitään arvoa Jumalan silmissä, sillä se on omahyväistä ansion tavoittelua, jolla pidetään halpana Jumalan armo ja iankaikkisen elämän lahja. Paavali piti erityisen pahana sellaista omavanhurskautta, jota juutalaiset fariseukset edustivat ja jota hän itse edusti ennen kääntymistään kristityksi. Hän luki sen kaiken paskaksi Jeesuksen kristuksen tuntemisen rinnalla.
Miten on sinun laitasi? Miksi pyrit tekemään Jumalan tahdon omassa elämässäsi? Luuletko saavasi siitä palkinnon? Jos pyrit ansioitumaan omilla teoillasi ja synnin karttamisella Jumalan edessä, niin pidät halpana hänen armonsa ja lahjansa. Jos teet hyvää ja kartat pahaa sen vuoksi, että niin oikein tehdä ja teet sen kaiken "ansiottomana palvelijana" odottamatta saavasi mitään palkintoa, niin olet autuas tekemisessäsi. Jumala palkitsee sinut sitten armostaan hyvistä teoistasi ja pyhityksestäsi, jolla et ansioita hakenut.
Eikö olekin mielenkiintoinen juttu tämä kristityn vaellus ja sen pohjalla vaikuttava teologia?
Miten on sinun laitasi? Miksi pyrit tekemään Jumalan tahdon omassa elämässäsi? Luuletko saavasi siitä palkinnon? Jos pyrit ansioitumaan omilla teoillasi ja synnin karttamisella Jumalan edessä, niin pidät halpana hänen armonsa ja lahjansa. Jos teet hyvää ja kartat pahaa sen vuoksi, että niin oikein tehdä ja teet sen kaiken "ansiottomana palvelijana" odottamatta saavasi mitään palkintoa, niin olet autuas tekemisessäsi. Jumala palkitsee sinut sitten armostaan hyvistä teoistasi ja pyhityksestäsi, jolla et ansioita hakenut.
Eikö olekin mielenkiintoinen juttu tämä kristityn vaellus ja sen pohjalla vaikuttava teologia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se tietysti on muistettava, että pastoreiden palkintolupauksilla voi pyyhkiä persettä.
Lahkojen ja niiden pastoreiden on helppoa antaa katteettomia lupauksia, koska jokainen ymmärtää, että ne lupaukset ovat vain rahastusta vailla todellisuuspohjaa. Halutaan pitää lahkon orja varpaillaan joka hetki, jolloin häntä on helppo kusettaa ja vedättää niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
No, eikö ne pastorit ole sinulle kertoneet armosta ja pelastuksesta?
Että, aina ovat sinua poloista käyttänneet vain kusella, kun aina ovat kusettaneet, että "pissihän nyt"!
Ehkä olet ollut pieni, että olet vain kastellut housusi, olisiko se "kusetus" ollut sitä?
Kysyn vain, kun sinua aina kusettaa ja siitä olen sinulle ennenkin puhunut.
Ehkä elämää kun käyt eteenpäin ja vanhuus turruttaa mielesi, ei ne vanhainkodissa sinua enää kuseta, ne laittaa sinulle vaipat. Näin elämän alussa ja lopussa käyt vaipoissa, eli ääripäästä toiseen.
Aloittajalle.
Älköön kukaan riistäkö sinulta voittopalkintoa, kirjoittaa Sana.
Eli elämä on kilvoittelua, hyvän uskon kilvoittelua. Ts. ei rakentaen elämää muotouskonnollisuuteen, vaan Jeesuksen seuraamiseen.
Heillä moitepohjalla, johon aloittaja viittaat, niin jos heille usko on tekojakin, eli usko näkyy teoissa, koska uskovat Vapahtajaan.
Kuinka monen kristityn motivaatio hyvän tekemiseen ja pahan karttamiseen on helvetin rangaistuksen välttäminen ja taivaaseen pääsy?
"Jos teen sitä tai tätä, joudun helvettiin" ja "jos en tee sitä tai tätä, niin en joudu helvettiin".
Jos hyvän tekemisen ja pahan karttamisen motiivi on rangaistuksen pelko ja palkinnon saaminen, niin sellainen elämä on arvotonta Jumalan silmissä.
Mutta jos elät nuhteetonta oikeamielistä elämää pelkäämättä helvettiä tai odottamatta saavasi siitä mitään palkintoa, niin olet autuas. Juuri sellaisia ihmisiä Jumala pelastaa ikuiseen elämään, jos sellaista on yleensä tarjolla kuoleman jälkeen.
Täysin turhaa ja itsekästä on elätellä mitään palkinnon toivossa. Paras palkinto on se, kun voit auttaa lähimmäistäsi ja näet hänen olevan iloinen. Paras ystäväsi on aina lähimmäisesi, joka tarvitsee apua.
Sehän on vain sinun päätelmäsi, tuo "rangaistuksen" pelko.
Jos elämässä ei tehdä hyvää, kuin rangaistuksen pelosta, niin jopa on.
Ajat liikenteessä oikein "vain rangaistuksen pelosta", ei siksi, että pelisäännöt liikenteeseen tuo turvallisuuden ja ennakoitavuuden.
Miehtihän uudelleen perusteita kirjoituksillesi.
Minua motivoi se, että elämässä on mielekkyys elää, kun se rakkaudenhenki ikäänkuin rakentaa elämää ympärille. On suurempi ilo mukavista ystävistä aivan siksi, että on kohdannut heidät ystävinä. Kun menen suureen ostoskeskukseen, jossa tavaratalossa on monta liikeketjua kauppaketjussa.
Arvaapa - että kuinka tunnemme toisemme hymysuin, ja tämä ei ole ainut kauppakeskus.
Minusta terve elämä ei tarkoita sitä, että suhteet hoidetaan vain rangaistuksen pelosta.
Jos sitä ajattelet, olet hakoteillä. Eli hyvää ja tavallaan "taivaselämää" voi elää jo tässä ja nyt hetkessä. Pakkoko elämässä on irvistellä kulkiessaan.
Eli voittopalkinto on jo tässä ja nyt elämää.
Mitä mieltä olette Paavalin kirjoituksista? Opettiko hän pelastuksen saamista hyvien tekojen ansiosta vai ei?
Paavali korosti aina tekoja ja hän kehui itseään ja ylpeili sillä, että jos kuka, niin hän oli ansainnut voittopalkinnon. Hän kun oli kiivaillut sitä ja tätä.
Eipä se Paavali saanut yhtään kirjaakaan aikaiseksi. Hän vain kirjoitteli tai saneli kirjeitä.