Oli Tebet-kuu, meidän kalenterissamme päivä on loppiainen. Sateinen viikko oli takana ja talven sateet pitivät nyt taukoa. Vesi Jordanin uomassa virtasi vauhkona ja ihmispaljous tungeksi sen rannalla nähdäkseen edes vähäisen verran siitä mitä sen joean rannalla, sen törmäällä kasvavien rantapuiden katveessa, oikein tapahtui. Joku sanoi ääneen että se on Elia, joku huudahti Messias, mutta pian puheen sorinan vaimensi huuto. Myös puiden varjossa lepäävät sotilaat herkesivät ja kävivät uteliaiksi. He lopettivat nopan peluunsa ja katsoivat samaan suuntaan kuin muutkin rannalla.
Mies olo kamelin nahkaan kietoutunut, nälkiintyneen oloinen ja ulkonäöltään kovin surkea. Hän julisti:
"Jolla on korvat, se kuulkoot. Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! Onhan Malakia meille sanottu:
-- Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot.
Ja juuri tätä Jesaja tarkoitti sanoessaan:
(Ja) Ääni huutaa:
-- Raivatkaa autiomaahan Herralle tie!
Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot, alentukoot huiput,
mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä.
Näin on Herra puhunut.
Mutta te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.'"
Johannes vilkaisi nopeasti ympärilleen, ja nosti sitten joen pohjasta kourallisen kiviä, heittäen ne näyttävästi ilmaan. Kivet päästivät loiskahduksia pudotessa takaisin vedeen.
"Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen."
Johannes liikkui kiivasti rantatöyräällä ja kulki aina sen mukaan, mitän hän tarvitsi performanssiinsa. Kivet, kirves, lapsen käsostä revitty leipä. Kaikki ne tekivät yleisöön vaikutuksen, silloin osa heistä rohkeni kysyä: "Mitä meidän sitten tulee tehdä?"
Johannes vastasi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin."
Myös publikaaneja, veronkerääjiä, tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: "Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?"
Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty." Samoi sotilaatkin tulivat kysymään: "Entä me, mitä ieidän thlee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne."
Johannes kääntyi sitten kaikkien puoleen ja jatkoi:
"Jolla on korvat, se kuulkoon! Minä kastan teidät vedellä, mutta minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu."
Sitten hän aloitti kastaman väkeä. Johannes katsoi pitkään Jeesusta ja avasi suunsa:
"Korkeimman Jumalan nimeen, kääntykäää ja ottakaa tämä kaste, jotta synnit annettaisiin teille anteeksi."
Samoin Jeesus katsoi Johannesta, epäröi hetken ja vastasi sydän kurkussa:
"Amen!"
Silloin Johannes tarrasi Jeesusta otsasta ja painoi toisella kädellä upottaen kastettavan hyiseen veteen seitsemän kertaa kuten Naaman oli tehnyt aikoinaan niillä seuduilla. Joka kerralla Jeesus hörppi vettä ja joen lika hiekanmurua myöten tuntui kirvelynä silmissä. Viimein Johannes nosti hänet ylös ja julisti:
"Katsokaa, taivas on kääritty auki ja sieltä kuuluu ääni! Näin sanoo Korkein:
Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat. Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:
-- Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton,
jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville. Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille."
End.
Mies olo kamelin nahkaan kietoutunut, nälkiintyneen oloinen ja ulkonäöltään kovin surkea. Hän julisti:
"Jolla on korvat, se kuulkoot. Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! Onhan Malakia meille sanottu:
-- Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot.
Ja juuri tätä Jesaja tarkoitti sanoessaan:
(Ja) Ääni huutaa:
-- Raivatkaa autiomaahan Herralle tie!
Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot, alentukoot huiput,
mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä.
Näin on Herra puhunut.
Mutta te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.'"
Johannes vilkaisi nopeasti ympärilleen, ja nosti sitten joen pohjasta kourallisen kiviä, heittäen ne näyttävästi ilmaan. Kivet päästivät loiskahduksia pudotessa takaisin vedeen.
"Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen."
Johannes liikkui kiivasti rantatöyräällä ja kulki aina sen mukaan, mitän hän tarvitsi performanssiinsa. Kivet, kirves, lapsen käsostä revitty leipä. Kaikki ne tekivät yleisöön vaikutuksen, silloin osa heistä rohkeni kysyä: "Mitä meidän sitten tulee tehdä?"
Johannes vastasi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin."
Myös publikaaneja, veronkerääjiä, tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: "Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?"
Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty." Samoi sotilaatkin tulivat kysymään: "Entä me, mitä ieidän thlee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne."
Johannes kääntyi sitten kaikkien puoleen ja jatkoi:
"Jolla on korvat, se kuulkoon! Minä kastan teidät vedellä, mutta minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu."
Sitten hän aloitti kastaman väkeä. Johannes katsoi pitkään Jeesusta ja avasi suunsa:
"Korkeimman Jumalan nimeen, kääntykäää ja ottakaa tämä kaste, jotta synnit annettaisiin teille anteeksi."
Samoin Jeesus katsoi Johannesta, epäröi hetken ja vastasi sydän kurkussa:
"Amen!"
Silloin Johannes tarrasi Jeesusta otsasta ja painoi toisella kädellä upottaen kastettavan hyiseen veteen seitsemän kertaa kuten Naaman oli tehnyt aikoinaan niillä seuduilla. Joka kerralla Jeesus hörppi vettä ja joen lika hiekanmurua myöten tuntui kirvelynä silmissä. Viimein Johannes nosti hänet ylös ja julisti:
"Katsokaa, taivas on kääritty auki ja sieltä kuuluu ääni! Näin sanoo Korkein:
Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat. Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:
-- Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton,
jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville. Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille."
End.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.