Minulle kävi eräänä ihanana päivänä vuosia sitten niin, että tutustuin ihmiseen, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Tämä poika oli erittäin älykäs, huumoritajuinen ja hänen olemuksensa valloittava silmiä ja hymyä myöten. Haaveilin hänestä vaikka kuinka kauan ennen kuin hän sitten teki aloitteen ja aloimme tapailla harvakseltaan.
Vähitellen tutustuimme paremmin, jutellen ja ulkoillen yhdessä. Emme suudelleet tms., vain nautimme toistemme seurasta. Sitten minulle paljastui, että poika on vanhoillislestadiolainen. Tämä poika ei sitä minulle itse kertonut, eikä muutenkaan puhunut esim. perheestään(joka on paljon isompi kuin omani). Olin hieman loukkaantunut, kun hän ei ollut puhunut minulle, mutta ajattelin, ettei se ole sitten ehkä hänestä niin oleellista.
Tarina jatkuu siten, että rakastuin häneen koko ajan enemmän ja niin hänkin minuun(hän on kertonut tuon jälkikäteen). Emmekä voineet vastustaa toisiamme. *huokaus* oli se niin ihanaa.
Kaikki tarinat, joissa on onnellinen loppu, ovat satua, joten meillekin tuli vaikeuksia eteen.
Pojan perhe ei missään nimessä voinut hyväksyä minua, ja siinä olikin sitten soppa jo keitettynä... Tällä hetkellä olemme tilanteessa, joka saa ainakin minut hieman hämilleni. Tulevaisuus on hämärän peitossa, ja joka puolelta painostetaan. Tuntuu, että suurin rikos, jonka me olemme tehneet, on rakastuminen. Lestadiolaisista on ilmeisesti väärin olla onnellinen "epäuskoisen" kanssa...Kaikki eivät koskaan tunne suurta rakkautta, ja kun me olemme löytäneet jotain niin hienoa, se onkin väärin. :"(
Tiedän, että meistä jomman kumman on tehtävä elämässä muutos johonkin suuntaan, mutta se on vaikeaa(kaikkein vaikeinta silti on olla päiväkin ilman ymmärtävää, rakastavaa ja kuuntelevaa ystävääni). Kertokaan kokemuksia kaikki, jotka olette kokeneet vastaavaa, tai seuranneet sivusta!!! Kaikenlainen keskustelu on tervetullutta!
Vähitellen tutustuimme paremmin, jutellen ja ulkoillen yhdessä. Emme suudelleet tms., vain nautimme toistemme seurasta. Sitten minulle paljastui, että poika on vanhoillislestadiolainen. Tämä poika ei sitä minulle itse kertonut, eikä muutenkaan puhunut esim. perheestään(joka on paljon isompi kuin omani). Olin hieman loukkaantunut, kun hän ei ollut puhunut minulle, mutta ajattelin, ettei se ole sitten ehkä hänestä niin oleellista.
Tarina jatkuu siten, että rakastuin häneen koko ajan enemmän ja niin hänkin minuun(hän on kertonut tuon jälkikäteen). Emmekä voineet vastustaa toisiamme. *huokaus* oli se niin ihanaa.
Kaikki tarinat, joissa on onnellinen loppu, ovat satua, joten meillekin tuli vaikeuksia eteen.
Pojan perhe ei missään nimessä voinut hyväksyä minua, ja siinä olikin sitten soppa jo keitettynä... Tällä hetkellä olemme tilanteessa, joka saa ainakin minut hieman hämilleni. Tulevaisuus on hämärän peitossa, ja joka puolelta painostetaan. Tuntuu, että suurin rikos, jonka me olemme tehneet, on rakastuminen. Lestadiolaisista on ilmeisesti väärin olla onnellinen "epäuskoisen" kanssa...Kaikki eivät koskaan tunne suurta rakkautta, ja kun me olemme löytäneet jotain niin hienoa, se onkin väärin. :"(
Tiedän, että meistä jomman kumman on tehtävä elämässä muutos johonkin suuntaan, mutta se on vaikeaa(kaikkein vaikeinta silti on olla päiväkin ilman ymmärtävää, rakastavaa ja kuuntelevaa ystävääni). Kertokaan kokemuksia kaikki, jotka olette kokeneet vastaavaa, tai seuranneet sivusta!!! Kaikenlainen keskustelu on tervetullutta!
Vastaukset 55
Vanhimmat
Kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia, mutta kiireessä tässä kirjoitan pikaisesti vain ensimmäisenä mieleen tulevat.
Itselläni ei tosin vastaavaa kokemusta ole ollut, mutta olen vl tyttö, ja yritän vähän selvittää sitä, mitä ajattelen tilanteestanne.
Se, että pojan perhe "ei voi hyväksyä" seurusteluanne, on varmasti huolta siitä, säilyykö poika uskomassa. Kun meille uskovaisille uskomisen asia on se kaikkein tärkein asia, ja siksi haluamme myös perheen perustaa uskovaisen ihmisen kanssa. Ei siksi, että emme hyväksyisi muita ihmisinä, mutta siksi, että tarvitsemme jokapäiväistä anteeksiantamusta ja tukea taivastiellä.
Oletko jutellut ystäväsi kanssa siitä, mihin hän uskoo, millä tavalla, ja millainen tärkeysjärjestys asioilla on hänen elämässään?
Oletko käynyt seuroissa? Tervetuloa!
Nyt mun täytyy mennä, jatkan kun voin
Olemme kyllä jutelleet paljon asiasta, ja hän on parhaansa mukaan selittänyt minulle kaikkea, mitä olen ennen kummastellut ja kertonut uskostaan. Puhuminen on vähentänyt molemminpuolisia väärinkäsityksiä paljon.
En ole uskaltanut mennä seuroihin, vaikka on haluttanutkin. Pelottaa(tai jännittää) mitä muut ajattelisivat siellä. Vaikka tiedän kyllä, että kyllä siellä käy joskus sellaisia, jotka eivät ole uskomassa, eikä minuun varmastikaan kiinnitettäisi niin paljon huomiota, kun pelkään. Silti se, että esim.pojan perhe luultavasti vihaa minua(vaikka eivät ole koskaan tavanneetkaan minua), ei oikein kannusta menemään sinne...
Harmi, että sinulla oli kiire, kirjoitathan myöhemmin lisää!?
Kyllä seuroihin on kaikki tervetulleita. Ja ihmiset ovat vain iloisia, kun seuroihin tulee uusia ihmisiä. Riippuu tietysti myös RY:n koosta, että missä määrin ihmiset kiinnittävät yleensäkin huomiota "uusiin naamoihin".
Minun eräs ystäväni halusi pitkään tulla käymään seuroissa, mutta pelkäsi myös, "mitä ihmiset ajattelevat". Kun sitten tuli ensimmäisen kerran seuroihin, olikin yllättynyt siitä, miten "tavallista" siellä oli, ja miten ihmiset olivat mukavia ja tavallisia ja ottivat luonnollisesti vastaan.
Tietysti meissäkin on monenlaisia ihmisiä, toisten on helpompi ottaa kontaktia uusiin ihmisiin kuin toisten, mutta luulenpa, ettet tule seuroihin menemistä katumaan.
Ja sen haluan sanoa, että en usko, että pojan perhe voi vihata sinua. Varmasti he ovat huolestuneita pojan Tilanteesta, kun pelkäävät, että seurustelu tulee uskoa tärkeämmäksi hänelle.
Ja se pelko ja huoli on rakkautta ja välittämistä.
Mutta silloin kuin ihminen on huolestunut, tai pelkää, saattaa sanoa aikalailla "taitamattomasti" sellaistakin, mitä ei tarkoita, eikä halua sanoa, ja väärinymmärryksiäkin tulee. Inhimillisiä ihmisiä me kaikki.
Rohkaisisin sinua menemään seuroihin, voi olla, että Taivaan Isällä on jotain sanottavaa juuri sinulle.
Ja taas mun täytyy mennä, jos on kysyttävää, kysy vain, yritän vastailla aina kun voin. Voisin tietysti antaa sähköpostinikin...(?)
En ymmärrä sitä kun lestadiolaiset pelkäävät jos joku seurustelee ei-lestadiolaisen kanssa, että he menettävät uskonsa. Kuinka se voi tapahtua? Jos toinen uskoo ja toinen ei niin so what? En minä ainakaan voisi ikinä pyytää toista luopumaan uskostaan ja miksi ihmeessä edes joku voisi pyytää sellaista. Ei uskoa voi kukaan toiselta viedä. Minusta se kertoo muiden uskon heikkoudesta jos he epäilevät toiden uskoa kestävyyttä. Jos uskovaisella ja ei-uskovaisella menee yhdessä muuten hyvin niin kenelläkään ei ole oikeutta puuttua heidän asioihinsa. Muutenkin tuollainen toisten asioihin puuttuminen on todella loukkaavaa.
Entä jos käy niin, että tämä tyttö ja vanh.lest. poika menevät naimisiin? Hyväksyykö yhteisönne tytön, VAIKKA hän ei omaksuisikaan samoja elämänasenteita ja elämäntapoja kuin te? Jos hän alkaisi esim. käyttämään ehkäisyä, olisitteko vihaisia hänelle tai hänen miehelleen?
Entäpä jos käy niin, että tytöstä tulee uskovainen, mutta EI vanhoillislestadiolainen? Hyväksyisittekö sitten? Uskovaisiahan on muissakin herätysliikkeissä kuin vain vanhoillislestadiolaisissa - ja uskovaisia on myös esim. raskaudenehkäisyäkin käyttävissä pariskunnissa.
Siinä on niin paljon vaaroja mukana...syntyy himoja moneen suuntaan..."pahimpana" lihallinen himo..meille on hieno ja "pyhä" asia se että pysymme "puhtaina" ennen avioliittoa...olemme uskollisia aviomiehellemme....!!=)
Uskon voi tavallaan viedä toiselta, ainakin heikentää sitä..me ollaan kaikki ihmiset heikkoja uskon tähden..jotkut eivät usko ollenkaan ja vaikka me uskomme niin se ei todellakaan ole aina niin vahvaa....mutta kun me saamme uskoa synnit anteeksi me jaksamme kulkea taivaan tietä...
Meidän usko on heikkoa..et voi tietää ennen kuin koet sen itse sydämessäsi!! Sitä ei voi sanoin kuvata...sitäkään kuinka hyvällä mielellä saa olla ja kun on rauha omantunnon päällä!
Tämä voi "epäuskoisen" ihmisen korvissa kuulostaa tyhmältä mutta se on vain niin....
Kun me uskovaiset "puutumme" toisten asioihin se ei ole tarkoitettu pahalla vaan me pyrimme auttamaan häntä jos hän haluaa...emme tyrkytä mitään.. se kaikki on rakkaudella tarkoitettu...!! Mekin osaamme sanoa yhtä loukkaavasti kuin mutkin ihmiset vaikka me olemme uskovaisia...
Tähän kaivattaisiin jonkun lestadiolasen tietoja, minä en osaa sanoa "vastauksia". Sen kuitenkin tiedän, että eivät vanhoillislestadiolaiset pidä ketään muita uskovaisina kuin omia uskonsisariaan. Se minusta on kaiken huippu. Minä nimittäin itsekin uskon Jumalaan, mutta minun henk. koht. uskoni ei "edellytä" esim.käyttämään ehkäisyä, eikä minusta joku huulikiilto silloin tällöin tee huonompaa uskovaista(muuten sitten ulkoisesti minua voisi hyvinkin luulla lestadiolaiseksi) .
Ristiriitoja...
ei se huulikiilto huononna uskovasita. kaikki on saman arvoisia, mutta se vaan tuo himoja ja vaaroja elämään. siis että rupeaa kokeileen uusia asioita ja sitten sydän paatuu (=ei tiedä enää oikeaa ja väärää, rajoja mitä voi tehdä ja mitä ei). siksi uskovaiset välttävät kaikkea ns. maailmallista.esm. meikkiä, TV:tä, alkoholia jne.
Saatat hyvinkin näyttää uskovaiselta. mutta ei se ulkönäkö, vaan se sisin. jos sinulla ei ole syntejä anteeksi ja rauhaa sydämessä niin et pääse taivaaseen.
Kerroppa pääkaupunkiseudulla hyvä paikka minne voi mennä kyseisiin tilaisuuksiin.
Helsingissä seurat ovat Oulunkylässä osoitteessa Myrskyläntie 22, 00650 Helsinki.
Seuroja on keskiviikkoisin kello 19, kahvitarjoilu alkaen kello 18.
Lauantaisin kello 18. (paitsi Nuorten aikuisten illat kello 19)
Sunnuntaisin kello 16 ja 18.
Kaikki ovat tervetulleita seuroihin. Lisätietoja: www.helsinginrauhanyhdistys.fi
Chopin asuu pääkaupunkiseudulla. Jos et haluu yksin mennä seuroihin, tai haluut jonkun kanssa jutella niin mailaa [email protected].
En mä haluu uskoo kellekään tyrkyttää tai kaupitella mut jos joku kyselee niin voin kyllä vastata... ja kaikki muut uskovaiset myös! Menkää vaan rohkeesti juttelemaan jos kiinnostaa.
Seuroja voi myös kuunnella puhelimella valtakunnallisesta numerosta 0600 92974. puhelu maksaa muistaaseni 5 senttiä/min pvm. Seura-ajoista joku taisi jo kirjottaakin.
Seuroja, nuorteniltoja ym. järjestetään kanssa esikoislestadiolaisten toimesta Suurmetsän Karhekujalla. Seurat on muistaakseni sunnuntaisin kolmelta, en oo ihan varma, kun en ite oo hesalainen.
monesti elämä on hyvin vaikeaa. ymmärrän sua että on vaikeaa menettää ystävä, ja vielä tuolla tavalla kun sinä. mutta silläkin on varmasti jokin takoitus.
minusta tuntuu että sillä ystäväsi perheellä tuskin oli mitään sinua vastaan ihmisenä, mutta niistä tuntui pahalta ku heidän uskovainen poikansa kulkee uskottoman tytön kans ulkona. siis siinä on sen pojan uskonmenetys todella lähellä. siis hän saa maailmallisia "käytöstapoja" ja menettää kalliin uskonsa. Vanhemmat varmasti halusivat vain auttaa poikaa ja ainoa ratkaisu oli että sanoa pojalle suoraan vaara tilanne ja poika teki oman päätöksensä että ei enää kulje ulkona sinun kanssa.
tämä poika varmasti saattoi rakastaa sinua mutta näki tärkeämmäksi uskonsa. siis että elämä täällä maailmassa ei ole niin tärkeä, ja mielummin hän pitää uskonsa. tukin se nyt noin helppoa oli mutta kuiteski.
Salli mun kysyä että missä te kävittä ulkona? jossain kahvilassa, pubissa?
tämä poika ei ikinä pyytänyt sinua seuroihin/nuorteniltaan?
mutta toivottavasti tulisit joskus käymään seuroissa ry:llä. tämä poika varmasti ottaisi sinut mukaan sinne mielellään.
Kukaan tuskin halusi kieltää teiltä sitä teidän suhdetta. He yrittivät varmaankin vain auttaa teitä kumpaakin. Mutta te varmasti ymmärsitte kaiken pahimmalla mahdollisella tavalla. niin se monseti on , ja mä ymmärrän sen...
ja ei se ole rikos rakastua ihmiseen mutta "rikos" se on kieltää uskonsa uskottoman tytön tähden ja lähteä hänen kanssa maailmaan. silloin ei nimittäin peri kunnian taivasta joka meille Jumalan lapsille on luvattu.
vaikeaa saattaa olla käsittää, mutta toivottavasti sinule joskus avautuu uskonkäsitys ja saat parannuksen armon!
mutta tsemppiä sulle!!!!!
Ulkona käymisellä tarkoitin minun koirani lenkkeilyttämistä ja sellaista ihan tavallista ulkoilua. Emme tod. istuskelleet missään kapakoissa(emmekä istu vieläkään), molemmat kun olemme absolutisteja. Ja miksi pitäisi mennä sinne savuiseen ja meluiseen pubiin, jossa ei omia ajatuksiakaan kuule, kun voimme puhua ja nauttia toistemme seurata rauhassa jossain muualla. :)
Poika kyllä on ehdottanut minulle nuorten iltaan ja seuroihin tulemista, mutta kynnys on TOSI korkea...
no, hyvä ettette ole ottanu sitä rataa että käytte kapakoissa jne. olen samaa mieltä ettei siellä oo mitää ideaa istuskella, ku voi istua raikkaassa ilmassa ulkona=)
tuu vaa seuroihin tai johonki muuhun ry:n toimintaan. ei tartte pelätä sinne menemistä. ei sua ruveta haukkuun tai mitään sellasta, ku ihmiset on vaa iloisia jos joku tulee=)
ei se mulle itelle oo vaikeaa aukaista sitä ry:n ovea ku oon koko lapsuuden ja nuoruuden ollu uskomassa, mutta voin jotenkin ymmärtää sen että se on vaikeaa ku kaikki on ihan outoa jne.
Mutta yritä kerätä rohkeutesi ja tule.
kysy vaikka pojalta joskus jos voit lähteä mukaan, varmasti on kerran helpompaa mennä jos on joku tuttu mukana, ja joka on aijemminki käyny.
kyllä meillä perhe on koossa vaikka isä ei enää jaksakkaan uskoa..se on ollu jo n.2vuotta "uskoton".ihminenhän saa tehä mitä haluaa kunhan ei vahingoita ketään,niimpä myös te saatte jatkaa seurusteluanne,vaikka kumpikaan ei halua millään luopua omasta uskostaan.siinä vaan saattaa käyä niin että tämä poika voi alkaa kulkee sun mukana "maailmalla" ja saattaa sen älytessään olla sulle vihanen(tosin aika epätoden näköstä)
seuroissa ei ihmiset tuu morkkaan sua vaikka oot uusi.mun yks kaveri oli halunnu päässä ees käymään ry:llä,mutta se kai pelkäs et sitä haukutaan tai jotain sellasta.
no sit ku se kerran sit lähti meijän mukaan seuroihin,eipä sitä morkattukkaan.ihmiset monet kyllä olivat vähän uteliaita,kun näkivät että tämä tyttö ei ole tutun näköinen mutta olivat ystävällisiä eivätkä myöskään nauraneet tms.
sinun täytyy nyt kuunnella omaa sydäntäsi ja tutkailla kumpi on mielestäsi parempi asia -ottaa tai jättää-kumpi pääsee valloilleen...mutta se on sinun asiasi ja sinä saat itse tehdä valintasi niin että et joudu katumaan sitä...mutta se on aika ikävää jos vedät ns.viattoman(emmehän me uskovaisetkaan olla mitään herran enkeleitä,vaikka joskus luullaan)mukaan maailmaan..se olisi rumasti tehty eikä tämä mieskään varmaan sitä kovin hyvänä pitäisi,mutta kuten sanoin:kuuntele sydäntäsi..voin taata sinúlle että sinua ei kukaan tuu´haukkuun tai jotain sellast ,ry:llä,jos tullan ni pamauta takas..se ei oo rikos mut se on jos teet tämän asian vaan pojan takia...myös jumala nauraisi sulle jo olisit niin tekopyhä..
no mä en ny kerkii hirveesti tässä soperteleen mut yritä kestää ja selvittää asiat sydän äänelläs ja jos on kysyttävää niin minä myös voin vielä yrittää vastata niinkuin satu..(satu muuten selitti hienosti nämä asiat joten kysy aina häneltä ensin :) )
ps.älä vaan kuvittele musta mitään pahaa..kuten esim. että oisin joku lapsellinen tekopyhyys!! :)
Heips Cherry!
Laitanpa minäki lusikkani tähän soppaan...epäilet sitä, että poikaystäväsi perhe jotenki vihaisi sinua...aika inhimillinen tunne mutta en usko sen olevan niin, olethan selvästi ihan kivan ja tolkun oloinen tyttö!
Täällä on jo monesti kerrottu, mikä tilanne on: seurustelunne vuoksi poikaystäväsi vanhemmat ovat ennenkaikkea HUOLESTUNEITA POIKANSA KOHTALOSTA, kun hän seurustelee ei-lestadiolaisen kanssa! He uskovat varmasti sen, että olette aidosti rakastuneita, mutta eivät haluaisi, että poika menettäisi uskonsa, mikä on aika todennäköistä jos suhteenne jatkuu ja sinä et tee parannusta.
On olemassa useita v-lestadiolaisia perheitä ja pareja, joissa toinen osapuoli on ei-lestadiolainen. Valitettavasti harvat ovat onnellisia perheitä. Vaikka monet käytännön asiat voidaankin sopia yhteisesti, on kysymykset elämän perusarvoista erilaiset ja se aiheuttaa kitkaa.
Lapsillekin kun olisi niin tärkeää että vanhemmat ovat asioista yhtämieltä! Lapselle esim. olisi hyvin ristiriitaista jos isä sanoo että diskoon ei ole hyvä mennä, ja äiti sanoo että mene vaan...
Tässä vain pieni esimerkki siitä, mitä vaikeuksia tulee eteen jos USKO EI OLE YHTEINEN. Siksi poikaystäväsi vanhemmat ovat huolissaan, haluaisivat pojalleen onnellisen parisuhteen, jossa molemmat vanhemmat olisivat samalla arvopohjalla. Ja siihen elämäpituiseen avioliittoonhan uskovaisen seurustelu tähtää!
Raamatussahan kielletään uskovan ja ei-uskovan avioliitto. Kyseessä ei ole vain huoli siitä, että usko Jumalaan katoaa. Uskova ei voi jakaa syvimpiä tuntemuksiaan ei-uskovan puolison kanssa, eivätkä he voi yhdessä palvella Jumalaa. Eikö siinä ole tarpeeksi syytä vanhempien vastustukseen?
Itselläni on jo neljä vuotta ollut sama tilanne päällä. Ja onnettomaksihan se elämä on kääntynyt sen alkuihanuuden jälkeen. Kun ihmistenvälistä rakkautta on mahdoton väkisin tappaa, mutta miehen rakkaus sosiaalisia piirejä (tai uskoansa??) kohtaan on myös väkevää, ajan kanssa lopputulos on väkisinkin s-u-r-u-l-l-i-n-e-n. Molempia ei voi aidosti saada joten soppa on melkoinen. Huonosti tulee teillekin käymään, ennustan. Pahinta on se, että minun mies uskoakseni on enemmänkin kiinni uskonnossaan tavan, ei sydämen uskon vuoksi. Kumpi takerruttaa pahemmin? Siinäpä kysymys, miettikää sitä..
-Kokemuksen syvällä rintaäänellä-
Itkua ja hammasten kiristystä tämä tilanne on jo nyt aiheuttanut, niin että miettii välillä, onko kaikki sen arvoista...
Myös minun mieheni on ajoittain vaikuttanut siltä, että huoli perheen ja lapsuudenystävien hyväksynnästä(tai todennäköisestä syrjinnästä) on isompi, kuin huoli taivaspaikasta.
Kun kuvittelen tilanteen omalle kohdalleni, voin uskoa, että päätös on kumpaan tahansa suuntaan vaikea. En kuitenkaan voi ymmärtää "kaksoiselämää" pelkästään piirien painostuksen takia(kun tuntuu, että usko on toissijainen). Ei ole helppoa kenelläkään...
Rakkaudelle ei voi mitään, mutta juuret ovat vahvat.
Minkä ikäinen olet? Kiinnostaisi niin kovasti vaihtaa ajatuksia enemmänkin! Oisko sinulla antaa sähköpostiosoitetta?
Vaihtaisin mielelläni ajatuksia kanssasi, myös Chopin ja muut saavat meilailla osoitteeseen:
[email protected]
Siellä sitten iästäni yms. lisää, vai?
odottelen postia.
Voi sinua tyttö parka . Jätä se jannu mahollisimman pian. Älä pilaa elämääsi. Joudut tekemään lapsia ihan mielettömästi. Saat saman tien heittää ammattihaaveesi ja alkaa suuntautumaan kotiäidin hommiin.
Mutta jos nyt olet varma että mistään et voi löytää parempaa miestä. Niin luonteensa kuin seksitaitojensa puolesta niin ota huomioon seuraavaa.
Jos olet kova mimmi niin pane suhteelle ehdot.
Äläkä tingi piiruakaan seuraavista asioista
- ehkäisyä käytetään ja sinä päätät lasten lukumäärän
- saat katsoa televisiota
- ette saa pakotta lapsianne mihinkään uskonto touhuihin
- ota ohjat käsiisi ettekä vastaanota mitään ohjeita sieltä uskontoyhteisöltä
Muuten ne tulevat teidän keittiöön, olohuoneeseen ja makuuhuoneeseennekin. Tämä vaatii sinulta tosi kovaa luonnetta. Pystytkö ottamaan viimeisen sanan haltuusi? En tiedä minkälainen mestari tämä poika on mutta yleensä mitä olen seurannut niin aina käy niin että jos mies on uskovainen niin se käännyttää jollakin keinolla naisensakin siihen samaan uskoon. Minusta sellainen on sietämätöntä touhua. Pahempaa kuin tavallinen petos on tahallisesti tai tahattomasti muuttaa toisen ihmisen ajatusmaailmaa.
Jos uskovainen tyttö alkaa seurustelemaan normaalin miehen kanssa niin tyttökin saattaa tulla normaaliksi tai ainakin uskontotouhut pysyvät ns. järkimitoissa. Turha fundamantalismi vain katoaa. Miehet vaan monesti menevät näissä uskontoasioissakin aina mahdottomuuksiin.
tämä heppu taitaa olla saanu meleko huonon kuvan vanh.lestadiolaisista tai sitten on nii katkera! Mulla on tosi hyvä kuva vanhoillislestadiolaisista ja toivoisin että te tyttö ja poika kuuntelisitte sydämmen ääntä ja en usko että pojan vanhemmat vihaa sinua. lukemani perusteella oot todella järkevä ihminen ja toivon että teillä menisi kaikki parhain päin. Niinkuin on Jumalan tahto!
Kuule Otso, et taida tietää mitään kestävän parisuhteen rakentamisesta, tai muista elämän realiteeteistä.
A) millä perusteella uskova olisi seksitaidoiltaan huonompi? en usko että seksi on tekniikkalaji, silloinhan se toimisi aina ja samalla tavalla, joten sinuna en kehuisi esim. valtaisan pornokokoelman kehittämiä superrakastajataitoja.
B) miksi jomman kumman puolisoista pitäisi saada yksin päättää yhteisistä asioista?
C) Kaikki meistä ei jättäisi kumppaniansa television tähden. mikä sinut saisi niin tekemään?
D) Käsittääkseni Kirsikkatyttö ei ollut itse lainkaan uskontovastainen ja on kovin luonnollista että lapset seuraavat vanhempiaan.
E) Miksi sinusta on miltei rikollista, että pariskunnalle kehittyisi yhtenevä moraali- ja maailmakäsitys? Minun mielestäni samankaltaiset ajatukset elämän perusasioista ovat edellytyksenä pitkälle, kestävälle ja molemmin puolin antoisalle parisuhteelle.
Elämänsä saa varmasti parhaiten piloille toteuttamalla kuuntelemiaan typeriä neuvoja.
Naurettavaa tollanen "minä määrään tiukat ehdot"-meininki. Avioliitossa kuuluu tehdä KOMPROMISSEJA, ottaa kummankin osapuolen toiveet huomioon. Vähintäänkin lapsille täytyy saada opettaa uskontoa. Ja uskovien yhteisön neuvotkin menet kieltämään? Hitto vie, sä taidat olla vaan joku katkeroitunut ateisti jolla on paljon hampaankolossa kaikkia erilaisen vakaumuksen omaavia vastaan. Sitä paitsi omat neuvosi riistää uskovalta osapuolelta oikeuden noudattaa omaa maailmankatsomustaan. Noudattaisit edes tasapuolisesti antamaasi ohjetta: "Pahempaa kuin tavallinen petos on tahallisesti tai tahattomasti muuttaa toisen ihmisen ajatusmaailmaa."
En tiedä, miksi mielipiteesi olivat nin jyrkkiä, mutta katkeruuttahan kertyy(minullekin tämän tilanteen takia vähitellen, valitettavasti).
Kuitenkin olen samaa mieltä aiemmin sinulle vastanneiden kanssa. Avioliitto on tiimi, jossa molemmat päättävät ja tekevät kompromisseja, eikä se voi onnistua, jos toisella on pakonomainen tarve hallita.
Yhden minuakin mietityttäneen kohdan tekstistä heti huomasin. Olen nimittäin melko kunnianhimoinen ja tulevaisuudenhaaveni ovat korkealla. Jos nyt menisin naimisiin lestadiolaisen miehen kanssa(ja tietenkin itsekin "tekisin parannuksen"), joutuisin hautaamaan kaikki tavoitteeni ja olisin tähänkin asti tehnyt hirvittävän määrän työtä haaveitteni toteuttamiseksi- turhaan. Ei sovi minulle...
Mainitsemistasi asioista television katselu ei koskaan ole ollut minulle mikään ongelma(se ei vain kiinnosta), mutta tuo ehkäisyjuttu on se ison asia, joka sotii vasten periaatteitani. Ja on täysinpäinvastainen v-lestadiolaiseen näkemykseen verrattuna. Mahdollisille lapsillekin (niitä mieluiten alle viisi :) ) viinattomaan ja tervehenkiseen(uskovaiseen) kaveripiiriin kasvaminen olisi hyväksi(tähän pahaan maailmaan kun oikein pelottaa ajatellakaan synnyttävänsä viattomia lapsia), mutta en voi vain lapsiani ajatellen pilata elämääni elämällä tavalla, jota en pidä vältäämättömänä. Fundamentalismi on mielestäni tarpeetonta.
Menee ihan pää sekaisin tästä mietinnästä. Päätös kun kuitenkin koskettaa loppu elämääni...
Sehän niissä uskontohörhöissä juuri on vikana että niiden kanssa ei voi neuvotella koska he tuovat aina sen Jumalansa mukanaan joka perkeleen asiaan. Harrasta siinä sitten perhe-elämää moisen arkkipöntön kanssa.
Katsokaa mitä Israelissa tapahtuu tällä hetkellä ja mietikää hetken jos pystytte kun olette niin kaikkitietäväisiä.
Sen siitä saa kun uskonto menee kaiken edelle.
Terrori-iskut ja täysin turhat sodat. Ei hullumpaa ole kuin jotkut Juutalaiset tai ääriählämit ja muut vastaavat hihhulit.
Niin olihan siinä aika lailla paatosta täytyy myöntää. En ole katkera minä vain vihaan noita ääriliikkeitä juuri siitä syystä että ne ottavat ihmisen niin täysin hallintaansa että uskonto menee parisuhteen ja puolison , siis toisen IHMISEN, edelle. Minun maailmankuvassani ei mikään aate tai uskonto saa tulla ihmisten väliin. Sellainen on niin syvältä perseestä kuin olla voi.
Sinä, nuori ihminen olet valintatilanteessa. Yritän kiinnittää huomiotasi näihin vakaviin asioihin. Jos pystyt hallitsemaan miestäsi niin se on ainoa keinosi. Muuta keinoa sinulla ei ole, jos aioit tulevaisuudessa pysytellä VAIN kork. viiden lapsen äitinä ja töissä käyvänä ja itsenäisenä normaalina ihmisenä.
Normaaleissa perheissäkin valta on useimmiten jommallakummalla. Tai ainakin toinen luulee niin.
Sinä et tyttä parka vielä tiedä mitä se pakonomainen tarve hallita sinua tarkoittaa käytännössä. Joudut sellaisen jyrän alle jonka läpikäytyäsi et ole enään sama ihminen.
Lykkyä tykö sitten vain valitsemallasi tiellä ja valitsemasi puolison kanssa oli hän sitten kuka tahansa. Laita nämä saamasi neuvot muistiin ja lue niitä 15 vuoden päästä niin näet sitten ketä olisi kannattanut uskoa.
Tämä asia on hankala. Mä oon kotosin Keski-Pohjanmaalta, jossa on tosi paljon
just näitä lestadiolaisia. Mm. yäasteella mun luokalla oli viisi lestadiolaista.
Niiden kans normaalin ihmisen on hirveän vaikea toimia. Syy siihen on
se asenne. Ylimpien Jumalan palvelijoiden rinnalla tavallinen ihminen ei
ole mitään. Nämä yhteisöt elää omassa kieroutuneessa maailmassa. Käytännön
elämässä ne on olevinaan nuhteettomia ihmisia, mutta tavallista kaduntallaajan
kans voi kieroilla ja kusettaa sen kun kerkiää, koska ne on pohjasakkaa.
Sulle sanosin, että sulla on kaksi vaihtoehtoa. Sä menet siihen sairaaseen
maailmaan mukaan. Sieltä tulee sulle semmosta painetta, että sun on pakko
alistua siihen niiden sääntöihin. Sun täytyy pohtia ootko sä ja sun arvomaailmas
siihen sopiva. Yksin sä et pysty taistelemaan niitä vastaan ja puolustamaan omia
arvojasi.
Toinen vaihtoehto ja varmasti parempi vaihtoehto on et eroat heti siitä. porukasta.
Siihen sairaaseen aivopesuun ei toivois kenenkään joutuvan.
luuletko tosiaan ettei suurperheen äidillä voi olla unelma-ammattia, ja on koko elämänsä kotiäitinä?!?!aika naurettavaa.. omas perheessä on yli 10 lasta, äitillä on oma yksityinen lääkäriasema ja äiti viel opiskellee sillon tällön oikeustiedettä.Äitillä on harrastuksia.. se käy pari kertaa viikossa punttiksella ja kaikkee sellasta. sil jää aikaa myös meille kymmenelle.
eikä mitään oo maailmassa sen ihanampaa ku rakastava perhe ja ystävät. En vois antaa yhtäkään sisarusta pois, koska rakastan niitä niiin paljon. Jos on pariki sisarusta pois kotoa jonku viikon, tuntuu perhe niin pieneltä. :)
ja sulle cherry.. mä jotenki tunnen sympatiaa sua kohtaan.. sul on vaikee tilanne, ja mä luulen tietäväni miltä sust tuntuu.. mul oli samantapanen tilanne pari vuotta sitten. mut yritä pärjäillä! kultsi...
Olen ollut poissa linjoilta vähän aikaa ja siksi en ole vastannut.
A. Uskovaiset eivät katso porno elokuvia ja sillä perusteella he eivät tiedä asiooita. (Nuoret siis)
Uskonnot suhtautuvat nautintoihin (ainakin suom liikkeet) kielteisesti ja se vähentää kommunikoinnin tarvetta mikä on hyvän seksin perusedellytys. En ole missään väittänyt että seksi olisi tekniikkalaji. Mutta aivotekniikkaa siinä tarvitaan ja asenteet pitää olla puolin ja toisin kunnossa. Estoja ei saa olla ja uskonnot luovat niitä ahdasmielisellä suhtautumisellaan seksiin.
B. Uskovaiseen ei voi luottaa, sillä Jumala-ihmisen kanssa ei voi neuvotella koska sellaiset vetoavat aina raamattuun yms. Ja siksi suhde sellaisen kanssa voi onnistua (jos ylipäätään voi) vain siten, että se "ei uskova" puolisko päättää asiat.
C. Minä pistän uskonnon takia ystävän/rakastetun pellolle. Se on kylmää peliä, mutta on osoittautunut kaikkein viisaimmaksi ratkaisuksi.
D. Se on rikollista siksi että tosien ihmisen arvomaailmaan ei saa toinen ihminen vaikuttaa. Aivopesu on rikollista, myös avioliitossa. Aivan samalla tavalla rikollista se on kuin raiskauskin tänä päivänä.
Tämä on ihan keskeinen periaatteeni. Jokainen saa AINA olla oma itsensä.
Myös te uskovaiset saatte olla siellä omassa leirissänne kunhan ette häiritse meitä normaaleja ihmisiä käännytyksellänne tai uhkailuillanne tai muilla tavoilla.
Olen kuitenkin kiinnostunut miten te oikein elätte ja mitä teidän pääkoppanmne sisällä liikkuu. Oikeassa olin; perin outoja ovat ajatukset joillakin teistä.
Okei okei..jos seksi teillä pelaa sillä omalla tavallanne niin mikäpä se siinä. Toimii se homma sitten näköjään teilläkin. Ainakin tulokset (lapsimäärät) puhuvat puolestaan.
pojan vanhemmat varmasti hyväksyvät sinut persoonana, mutta ovat huolestuneet pojan uskomisesta. Ku se, että sinä et ole uskovainen voi johtaa pojan väärille teille esim.diskoon, elokuviin ym. Sun pitäis jutella tämän pojan kanssa tästä asiasta. Kehottaisin sinua käymään seuroissa ja ajutella muiden uskovaisten kanssa. Ehkä sillä tavalla ymmärrät pojan vanhempia, ja sitä kautta voit ruveta miettimään elämän tarkoitusta ja sitä, kuinka tärkeää on olla uskomassa. Onnea tulevaisuuteen! Toivon, että tästä oli apua!
Lestadiolais perheeseen syntyy paljon lapsia kuten kaikki tietää. Tunnen yhden perheen. Osa lapsista pysyi uskossa ja osa erosi. Alussa perhe yritti käännyttää tuttavaniin(yhtä perheen lapsista) jäämään uskoon, mutta vähitellen hyväksyivät asian. Siis sisarrukset, jotka ovat uskossa hyväksyvät tuttavani. Ratkaisevaa oli, että tuttavini hyväksyi sisartensa valinnan ja kunnioitti heidän uskoaa. Uskon , että pojan perhe lopulta hyväksyisi sinut. Kuka nyt pystyisi oman poikansa hylkäämään. Suurin ongelma on varmaan teidän erillaiset maailmankatsomukset. Jos haluat käyttää ehkäsyä ja hän ei. Asia on kuitenkin niin keskeinen parisuhteessa. Telkkari ja muut vähäpätöisempiä. Asia ei ratkea kuin keskustelemalla. Mielestäni kaikki ystäväni uskossa olevat sukulaiset ovat vaikuttaneet mukavilta. En tietenkään tahallani ärsytä puhumalla alkoholista, uhkapeleistä (esim.ässäarpa voi olla pahaa), ehkäisystä jne. Jos kumppanisi hyväksyisi ehkäisyn ja sinä joustaisit taas muissa asioissa. Perheellekin voi yrittää selittää, että et sinä pojalta uskoa halua viedä, jos se hänelle on tärkeää. Mutta aikaa perhe tarvitsee ennen kuin sinut hyväksytään. Kun perhe huomaa, että poika jatkaa seuroissa käyntiä jne. kyllä sinut vielä hyväksytään. Onko kaikki pojan sisarrukset pysyneet uskossa????? vai onko poika vanhin???? Voimia sinulle!!! Itse en kyllä heti jättäisi kumppania. Et menetä mitään, jos yrität. Tietenkää kokonaan ei kannata sitoutua ennen kuin pelisäännöt on sovittu.
Rakas Cherry,
sanon myös tätä samaa kuin muutkin uskonsisareni, että ei VARMASTI pojan vanhemmat vihaa sinua. Se on vain rakkauden huolta omasta pojastaan, jolle varmasti se usko on tässä elämässä etusijalla, tärkeintä. Tarkoitan sitä, että pojan arvot lähtevät kaikki varmasti tämän meidän uskomme pohjalta.
Jotain äskeisen kirjoittajan kommentista "Jos kumppanisi hyväksyisi ehkäisyn ja sinä joustaisit taas muissa asioissa"
Me vlestadiolaiset emme hyväksy ehkäisyä, koska lapsi on Jumalan lahja. Raamattu sanookin "Lisääntykäät ja täyttäkää maa.." . Ei se nuin vain kävisi että "okei, hyväksytään ehkäisy, mutta muistakin sitten joustaa seuraavassa asiassa". Avioliitto on KAHDEN kauppa. Se tarkoittaa sitä, että asioista keskustellaan yhdessä, ja vastoinkäymisten sattuessa (kun on yhteinen usko, sama arvopohja) saa kumppaniltaan voimia eteenpäin, kun voi asiat evankeliumilla sopia, anteeksi saada. Se on meidän lestadiolaisten voimanlähde, syntien anteeksi antaminen ja saaminen evankeliumin mukaan. Sen vuoksi me pyrimme välttämään houkutuksia ja kiusauksia, jotka meidän jokaisen omantunnon niin helposti turruttavat. Sen vuoksi haluamme olla ja hakeudemme samankaltaistemme(lestadiolaisten) seuraan, jotta kiusauksia olisi vähemmän. Joten avioliitto lestadiolaisen ja ei-lestadiolaisen välillä tulisi olemaan niin vaikeaa, ihan jo käytännönkin asioissa, että siitä pojan vanhempien huoli..
Kehotankin ja suosittelen sinua tulemaan käymään seuroissa, sillä uskon hyvinkin, että monetkin kysymykset voivat aueta sinulle siellä. Sinne ovat KAIK tervetulleita, muista se. Ihan samalla lailla sinäkin, kuin minäkin.
Toivon sinulle paljon ymmärrystä ja voimia. Toivottavasti tästä kirjeen tapaisesta oli sinulle edes jotain hyötyä. :)
""Sen vuoksi me pyrimme välttämään houkutuksia ja kiusauksia, jotka meidän jokaisen omantunnon niin helposti turruttavat. Sen vuoksi haluamme olla ja hakeudemme samankaltaistemme(lestadiolaisten) seuraan, jotta kiusauksia olisi vähemmän. """
Tässä on nyt eräs keskeinen asia. Sanopa miksi teidän täytyy keinotekoisesti vältellä kiusauksia.
Miksi tarvitsette siihen toisten uskovaisten apua?
Eikös jokainen ihminen osaa aivan itsekin määritellä mikä on oikeaa ja mikä väärää.
En voisi kuvitellakaan että jokin yhteisö sanelisi minulle mitä minä saan tehdä ja mitä en.
Minusta sellaiset yhteisöt jotka niin tekevät ovat suorastaan vastenmielisiä. Minun oma moraalini on paljon parempi kuin ns. uskovaisten moraali. Kunnioitan muita ihmisiä huomattavasti enemmän mkuin mitä uskovaiset tekevät. Oletteko te jotenkin heikkoja tai hajanaisia ihmisiä tai koetteko te olevanne sellaisia? Rakennatte ihmisyytenne toistenne varaan. Mihin olette kadottaneet itsenäisyytenne? Miksi ette kunnioita ns. ei-uskovaisia. Se on yksi teidän suurimmista synneistä. Miksi ette hyväksy meitä ei-uskovia samanarvoisena ihmisinä kuin mitä itse kuvittelettte olevanne?
Minusta ns. uskovaiset edustavat kulttuuri imperialistisia ja taantumuksellsia voimia.
Eikä sellaiset voi enään kuulua nykypäivään.
Uskon Jumalaan ja syntien anteeksiantamiseen ja Jumalan armoon, mutta kunnioitan muita ihmisiä niin paljon että en voi koskaan liittyä mihinkään herätysliikkeeseen tai kirkkokuntaan.
Jäsenyys Pohjois-Suomalaisessa ja todennäköisesti kaikissa muissakin herätysliikkeessä on minun uskonnossani paha SYNTI niin Jumalaa kuin ihmisyyyttä ja suvaitsevaisuutta ja kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta kohtaan.
Minun kokemukseni ja niiden pohjalta rakentamani käsiitys perustuu myös niin Keskipohjanmaalta kuin Pohjois-pohjanmaaltakin tehtyihin havaintoihin.
otso
on sinulla ainakin vahva itsetunto, jos ei muuta. me lestaadiolaiset olemme ihmisiä, kuten sinäkin. jo laki (yk:n ihmisoikeusjulistus) kieltää ihmisten syrjinnän uskonnon tms. mukaan. eli me emme syrji, emmekä väheksy sinua, vaikka et uskoisikaan kuin me. ja ei-lestadiolaiset eivät saisi väheksyä ja arvostella meitä, koska jokaisella on vapaus valita, miten uskoo, miksi uskoo vai uskooko ollenkaan. näi on asian laita!
hyvä, jos sinulla on korkea moraali ja arvostat kaikkia ihmisiä, niinhän kaikkien pitäisi tehdä.
usko on henkilökohtainen asia. miksi karttaa kiusauksia? no miksi mennä tieten tahtoen paikkoihin, joissa tietää kiusausten piilevän? miksi antaa tilaisuuden sielunviholliselle, koska me ihmiset, muutkin kuin lestaadiolaiset, olemme heikkoja. sellaisia me olemme, aivan oikein olet ymmärtänyt, ja koska olemme heikkoja sen vuoksi tarvitsemme Jumalaa. usko on todellakin henkilökohtainen asia, ei mikään "ryhmätyö". toisten, samalla tavalla uskovien, tuki auttaa jaksamaan vaikeidenkin päivien yli. hyvää jatkoa!
Terve Cherry!
Voin kuvitella, että on korkea kynnys lähteä seuroihin, tai mennä pojan kotiin. Kuitenkin se kannattaa! Ennakkoluulothan vain kasvavat, kun pysyy piilossa. Aivan varmasti pojan omaiset ja ystävät ottavat sinut lämmöllä vastaan.
Oma siskoni menetti uskonsa epäuskoisen pojan takia. Hän piilotteli poikaa puoli vuotta. Lisäksi hän mentyään naimisiin salasi asian vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan 4 kuukautta!
Syynä oli kai se, että he luulivat meidän (sisarusten ja vanhempien) suuttuvan pojalle, tai että poikaa ei otettaisi vastaan. Tilanne oli mennä todellakin mahdottomaksi, sillä avoimuus puuttui. Nykyään välit ovat avoimet, ja nuoripari voi vapaasti tulla kylään välittämättä siitä, että he eivät ole uskovaisia.
Tietenkin surettaa siskon kohtalo, kun hän ei ole enää uskomassa, mutta sisarena hän on aivan yhtä rakas ja tärkeä kuin muutkin.
Siis: ei kannata surra ja voivotella kahdestaan pojan kanssa. Maailma tuntee jo liikaa vastaavia tapauskia, joissa asioista ei ole puhuttu. Ajan myötä ennakkoluulot ovat molemmin puolin kasvaneet, ja sitten lopuksi huudellaan että ne lestadiolaiset ovat aivan mahdottomia kun eivät voi hyväksyä epäuskoisia tms. Tämmöiset tilanteet ovat omiaan paisuttelemaan juttuja. (Et ole paisutellutkaan, sanoin vain esimerkin)
Oletko huomannut... v-lestadiolaiset kirjoittajat ovat kutsuneet sinua seuroihin myös tällä palstalla! Olet todellakinsydämellisesti tervetullut seuroihin, ja siellä saa olla aivan vapaasti! kukaan ei tule käännyttämään, tai kyselemään että miksi et ole sitä ja tätä... :)
Mieti... se sun rakastamasi poika on vanhollislestadiolainen, entä jos muutkin ovat yhtä mukavia ;)
Chopin
Siis kannustatko nyt Cherryä "kääntymään" vai vaan häntä ja hänen miestään olemaan avoin miehen suvulle? Nimittäin oma tilanteeni on ihan samanlainen. Eli jos Cherryä oikein ymmärsin, meidän molempien miehet eivät ole oikeastaan enää ns. sydämen uskossa vaan pelkäävät luopua omista juuristaan(?) eli kertoa suvulleen miten rakastaa epäuskoista tyttöä ja että uskossa ollaan vaan tavan ja tottumuksen vuoksi.
Oletetaan, että faktat ovat nämä, niin mitä sanoisit miehillemme? Tai ainakin minun miehelle. Miten kannustaisit häntä elämään rehellisesti, ei kaksinaamaisesti?
Terve taas!
Joo... kirjottelin vähän omissa ajatuksissani, ja siitä saattoi se "pointti" jäädä pois :) Pitää siis yrittää selventää.
1. SUOSITTELEN lämpimästi, että pidätte hyvät välit joka tapauksessa... siis uskoitte tai ette.
2. TOIVON, että lopulta kumpikin olisi uskovainen, sillä se olisi kaikkien osapuolien osalta paras vaihtoehto. Eihän Cherry voi itse päättää, että "alanpa nyt uskovaiseksi", vaan toivoisin, että hänelle valkenisi uskonasiat.
Mutta jos ei niin ei. Suku ei voi uskoa kenenkään puolesta, eikä kukaan voi itsekseen päättää olevansa uskovainen.
Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa teillä on. Mutta on ilo huomata, että kyselette neuvoa, ja haluatte sopuratkaisua!
SANOTTAVAA MIEHILLENNE (sdfg:N PYYNNÖSTÄ)! JOS TUNTUU SILTÄ, ETTÄ ON JO MENETTÄNYT USKON, NIIN JUMALAN SANA EI KEHOITA I-K-I-N-Ä JÄTTÄMÄÄN USKOA, VAIKKA TUNTISI ITSENSÄ KUINKA HUONOKSI USKOVAISEKSI.
[email protected] (saa mailata)
PS. en tiiä oliko tässäkään pointtia :)
Ei oikeen ollu varsinaista pointtia...ehkä kantsis mailata sulle ni voi olla viisaampaa. Kyse ei nyt vaan oo enää minkää sortin uskomisesta vaan pakkomielteestä! Jos ns. uskovainen mies (mun mies) juo viinaa, harrastaa säännöllisesti seksiä, sanoo ääneen asioita, joita et sinäkään hyväksyisi uskovaisen puheeksi (mm. opillisia juttuja), kuuntelee musiikkia, ym. ym. mut silti pakonomaisesti kulkee seurois kans ni HUH HUH! Seurat ja piirit (suku myös!) on sille huumetta! Siin on sydämen usko aivan TOSI kaukana! Enemmänki kyse on fiiliksistä ja tunteellahan ei uskota, as you know!
Eli lestadiolainen kasvatus voi HUONOIMILLAAN saada aikaan tosi ihmisraunioita. Siin vaihees tuollasta reppanaa pitäis enää kannustaa luopumaan seuroista eikä käskee kulkee siel lisää! Ratkasua ei muuten tuu koskaa.
Jatkan vielä, että Chopin tietenkin nyt vastais, että miksi ei se herätys vois olla yhtä suuri apu tuohon kaksinaismoralismiin kuin seuroista luopuminenkin, eli että kun aikansa seuroissa kulkee, kun kerran haluja on niin jospa se apu löytyykin sieltä tilanteeseen. Mut väärin! Niin siinä ei tule käymään. Haluan korostaa, että olen nähnyt lestadiolaisista nimenomaan sen kolikon toisen puolen (aivan kuten toisenkin). Eli siis aidosti lestadiolaisen uskon mukaisesti eläviä uskovaisia kyllä on. Ei siinä mitään. Mutta haluankin nyt puhua siitä puolesta porukkaa, joka on vain jämähtänyt uskovaisten riveihin vaikkei uskoa enää olekaan. Tiedän sanoa varmasti useita pariskuntia, joissa mies on ns. laitapuolen kulkija. Mm. ei-lestadiolaista siskoani on yritetty iskeä kuuden lapsen kunnon(?!) perheenisän taholta. Lisäksi tiedän tämän miehen taustasta senkin, että epäuskoisten kavereiden seurassa hän on aina ottanut viinaa ennen ja jälkeen avioitumisen, arvatenkin esittäen puhtaan omantunnon omaavaa lestadiolaista lähiomaisilleen. Miehen maine "piireissä" on hyvä eihän kukaan siellä tiedä hänen "oikuistaan". Mistäkö tiedän? Noh, tiedänpähän vain. Tunnen molemmat piirit. Olen kuin soluttautuja saanut kuulla ja nähdä kaiken omin silmin.
Lisäksi on näitä pariskuntia, jotka menee naimisiin nuorena muka-sydämenuskon omaavina. Eipä aikaakaan kuin toinen kieltää uskonsa (joka on tietenkin ollut kadoksissa jo vuosia ennen avioliittoakin!), menee vieraisiin jne. Joskus tulee ero joskus ei. Jos petturista ottaa eron, tulee samalla luopuneeksi myös omasta uskostaan.
Chopin tietenkin nyt ajattelee, että teen kärpäsestä härkäsen, että onhan nuita mutta onneksi vain vähän (ja joukossahan on Raamatun mukaankin niitä, jotka lopulta "ei peri taivaan valtakuntaa). Väärin taas. Niitä on paljon! Varsinkin ensimmäisen esimerkin kaltaisia (ei vältt. naimisissa, mutta uskovaisina eläviä ei sydämenuskon omaavia). Mutta nehän on juuri niitä tapauksia, joista kunnon uskovaiset ei tiedä! Tästä syystä jossakin aiemmassa keskustelussa täällä, kun joku kertoi Iisalmen suviseurojen aikaa kondomien loppuneen kaikista kaupoista, alkoi uskovaiset järjenvastaisesti väittää, että asialla ei olisi ollut muka minkäänlaista yhteyttä suviseuroihin! Sehän on melkein sama asia kuin alkaa väittämään, että maapallo onkin litteä! Mutta silti lestadiolaiset nuoret täällä väittivät niin, sillä kunnon uskovaiset ei arvaakaan kuinka moni riveissä pyörivistä on juuri nuita esim. kondomien kuluttajia!! Ja jos käyttää kondomia eli harrastaa seksiä ennen avioliittoa ties kenen kanssa, niin eiköhän usko ole jo kuollut. Ja todisteena tästä, että kyseessä on ISO joukko on mm. tuo kondomien loppuminen itse! Ei riitä vielä muutama satakaan uskovaista, että ne saataisiin kaupoista loppumaan.
Tämä vaan perusteluna sille, miksi olen varma, että monia nuoria ei pitäisi, Chopin, teikäläisillä enää edes päästää seuroihin. Siinä häviää vaan kaikki ja kaksinaismoralismi kukkii.
P.S. Kyllä olen katkera. On aihettakin. Oma suhteeni mieheeni on jo katkennut sen vuoksi, että hän mieluummin elää kaksinaismoralistisesti kuin menee naimisiin minun kanssa, jota rakastaa (uskosta julkisesti luopuminen on yks.kert. hänen luonteelleen liian vaikea asia). Periaatteessa tämä viesti tänne palstalle voisi olla minun tilinpäätökseni tälle asialle ja toivon, että ei menee kovin montaa vuosikymmentä kun toivun näistä traumoista mitä minulle asian tiimoilta jäi. Ja huom! minä en vastusta v-lestadiolaisuutta ollenkaan, erittäin päinvastoin, mutta vastustan sitä ..jotain(!!), mikä aiheuttaa tämän kaksinaismoralismin riveissänne (joidenkin vanhempien kasvatustyyli?!).
Valitettavasti minunkin on pakko uskoa kirjoitukseesi. Tapauskovaisia siis on, ja niitä tulee aina olemaan. Kun verkot nostetaan, niissä on myös kuolleita kaloja. Tämä asiahan on sanottu aivan selvin sanoin.
Oikeastaan ihmettelen sinua ettet juttele miehestäsi ja hänen elämästään jonkun uskovaisen kanssa, jos sulla sellainen tuttu olisi. Sinun puhuminen miehelle ei taida tehota mitään. On kuitenkin niin että jokaisen usko on henkilökohtainen, mutta en todellakaan itsekään ymmärrä miksi ihminen ei osaa valita vaan olla vaikka tavan mukaan "uskomassa". Ja tahrata tällä tavalla kaikki uskovaiset samnalaisiksi kaksinaamaisiksi. Ja on todellakin niin että asioiden todellista laitaa ei useimmiten tiedetä eikä sitä edes osata kuvitella! Valitettava tapaus jossa kuvaamasi mies pelaa ikävää peliä. Tulosta edes tämä ja anna hänelle luettavaksi.
Oli melkein kuin olisin omia tekstejäni lukenut, kun noita aiempia kirjoituksiasi silmäilin. Minunkin mieheni ei vain yksinkertaisisti USKALLA jättää seuroja väliin tai tehdä jonkinlaista päätöstä. Tämä tilanne on aika raastava molemmille, mutta etenkin miehelleni... En tajua, miksi kaksinaismoralistinen ja kaksinaamainen suhtautuminen asioihin on hyväksuttävämpää kuin reilu päätös jompaan kumpaan suuntaan. Samankaltaisia "ongelmapareja" ja kahden polun kulkijoita on varmasti useita satoja (tai tuhansia), mutta silti vain heitä kehoitetaan käymään joka sunnuntai seuroissa ahdistumassa, vaikka sydämen usko olisi kadonnutkin. Tuollainen voi vähitellen sorruttaa koko liikkeen sisältä päin...:(
Sitten tuli vielä mieleeni, että miksiköhän v-lestadiolaiset pitävät seuroissa käyvää, mutta muuten paatunutta henkilöä oikeana uskovaisena, mutta sellaista sydämessään Jumalaan uskovaa ja häntä kunnioittavaa "tavallista" luterilaista epäuskoisena? Suhtautuminen on todella outo...
Tuo kertomasi tarina siskostasi oli omalla tavallaan tosi lohdullinen, onnellisiakin loppuja siis on. :)
Mainitsit tuossa lopussa, että muutkin lestadiolaiset voivat olla mukavia tyyppejä. Olen todellakin sitä mieltä, että ainakin oman ikäisissäni on sairaan ihania ihmisiä, jotka ovat uskovaisia. Minulla on erittäin hauskaa heidän seurassaan, eikä vähiten siksi, että ääliömäinen viinan kanssa läträäminen ja mielestäni turhista asioista(liioitelluista seksikokemuksista, viime lauantain krapulasta, meikeistä yms.) puhuminen ei hallitse koko sitä tilaa, missä aikaa vietetään. Yllätyin todella, että minut otettiin ihan ystävällisesti vastaan, vaikka en ole lestadiolainen.(Alussa tosin katseltiin säälin ja kummeksunnan sekaisilla katseilla, kun he tiesivät minun ja poikaystäväni tilanteesta.) Nykyään viihdyn heidän kanssaan tosi hyvin, mutta seuroihin en ole uskaltanut mennä... :(
Olet, Chopin, ennenkin vastaillut v-lestadiolaisia koskeviin kysymyksiin(munkin tyhmiin sellaisiin) täällä Suomi24:n keskustelupalstoilla. Kiitos, että olet jaksanut keskustella asiallisesti ja vastailla kaikenlaisiin kysymyksiin.. :)
"..reilu päätös jompaan kumpaan suuntaan.."
Oikeastaan ei voi päättää, että herätänpä sydämen uskon tässä ja nyt. Siinähän se ongelma onkin. Jos voisi, ei ongelmaa varmaan olisikaan. Sithän me kaikki, sinä Cherry, sinun miehesi, minä ja minun eksäni vaan herättäisiin ja kaikki ois hyvin. Mutta kun niin ei voi tehdä niin loppuseltaan tilanne on miehillemme aika ...mission impossible. Mut silti roikkuvat vaan.. Ainut mahdollisuus heillä aitoon uskovaiseen elämään on niinsanotusti Jumalan kädessä ja vaikka se aito herätys ei oo mahdoton, on se MINUSTA kuitenkin aika epätodennäköistä, ja siksi huono syy uhrata parisuhde.
En nyt jouda mailaamaan, mut myöhemmin sitten.
En mä oikein keksi sanottavaa... surullista kuultavaa. Täytyy kuitenkin sanoa että en halua sulkea silmiäni siltä mitä uskovaisten "piireissä" tapahtuu.
Muistan sen kumikeskustelun. Itsekin vastailin siihen, ja muistaakseni sanoin jotain sen tyylistä, että uskovaiset tekevät ihan samoja syntejä kuin muutkin. Uskovaisissa perheissä on juoppoja, narkomaaneja... jne. Mutta eri asia on ovatko he uskomassa, vaikka käyvät seuroissa. Tää onkin tosi vaikee juttu... oikeat uskovaiset tekevät myös samoja syntejä, mutta kai harvemmin (tai sitten ei?). Mutta he haluavat uskoa kaiken anteeksi, ja haluavat kilvoitella lankeamatta synteihin. Siinä vaiheessa, kun mieli on sellainen, että vaikkapa jatkuvasti juopottelee, ja tavallaan "sallii" sen itselleen, mutta sitten menee sunnuntaina seuroihin ja uskoo sen anteeksi, ei sydämessä kaikki ole hyvin. Usko on kokoaikaista. Ei siitä voi ottaa lomaa...
Edelleen silti kaikki saavat tulla seuroihin. Jeesus itse oli kaikkein syntisimpien, "yhteiskunnan häpeäpilkkujen", ystävä. "Ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat".
Nyt puhutaan elämän suurimista kysymyksistä, uskosta, Jumalasta, elämän tarkoitusesta, tai ainakin niihin liittyvistä asioista. Ne ovat aina olleet ihmisille kipeitä asioita. Ei mustakaan tunnu että mä jotain näistä ymmärtäisin. Ja aina ihmisiä myös askarruttaa "pahan ongelma", eli miksi juuri minulle käy näin. Ei siihen pysty vastaamaan... (huokaisee)
Mut tsemppiä sulle. Mä ymmärrän kyllä että ei ole helppoa. Mä toivon että et ole kokenu mun kirjotuksia piikittelevinä tai kaikkitietävinä.
Chopin
Tuli tässä vaan mieleen, että toi otsikko "HUHUUUUUUUUUUUUU!!!!!!!!!!!" oli tarkoitettu kiinnittämään mielenkiinto. En tarkoittanut että "huhuu, herätkää todellisuuteen" :)
En mä tiiä mitä ihmiset ajatteli siitä, mut ite tajusin just äsken että sen vois ymmärtää toisinkin :) (hidas minä)
Minusta on erittäin hyvä että poika on pyytänyt sinua seuroihin, se minusta osoittaa että hän kyllä tykkää sinusta mutta myös tietää millaisia ritiriitoja se elämään aiheuttaisi, jos nyt menisitte naimisiin. Onhan teillä kuitenkin elämänne perusarvot erilaiset, ja ennen pitkää se ei voi olla aiheuttamatta kitkaa.
Uskovainenhan menee naimisiin sillä mielellä että liitto kestää koko eliniän. Jo tuo ajatus on se, että naimisiin ei mennä kevytkenkäisesti kokeiluperiaatteella. Esiaviolliset suhteet eivät ole Raamatun mukaisia, joka sekin on meidän ihmisten hyväksi tarkoitettu ohje. Teidänkin yhteinen aika voi olla juuri siksi tuon kuvaamasi huokauksen arvoista,koska uskovaisten avioliitto solmitaan tutustumisen, seurustelun ja kihlauksen jälkeen. Vasta naimisiinmenon jälkeen tulee aviollinen suhde.
Mikä rikkaus onkaan tutustua ihmiseen ihmisenä. Siinä vaiheessa voi vielä todeta ettei me sovitakaan yhteen tms. eikä ero siinä tilanteessa jätä traumoja. Toinen tilanne on kun muutetaan yhteen, samaan sänkyyn ja huomataan sitten että vaihdetaan... Ne jotka näin tekevät, esittävät tietysti vastalauseensa, mutta jättäkää se nyt tällä kertaa tekemättä.
Sinulle Cherry antaisin muutaman ajatuksen
a) voit mennä vapaasti seuroihin jos haluat, mutta jos et ymmärrä uskomisen asiaa, älä tee naimaparannusta. Siis parannusta jonka teet vain päästäksesi naimisiin. Se olisi teille haitaksi tulevaisuudessa.
b) jos ajattelet että te olisitte naimisissa, poika uskovainen, sinä et, se rajoittaisi monia asioita. Eihän sinun kanssa voisi puhua samoista asioista kuin muiden uskovaisten kanssa, sinun on ehkä sitä vaikea ymmärtää.
c) paras vaihtoehto on että ymmärtäisit uskomisen lahjan ja sen tärkeyden. Se edellyttää että sinulla on synnintunto. Oikealla sydämellä lähteneen parannuksen jälkeen katsot asioita aivan toisin silmin. Avoimia kysymyksiä ei enää ole. Silloin uskominen ei ole naimisiinpääsyn ehto, se on sinun taivaaseen pääsemisen ehto.
d) jos päädytte eroamaan, erotkaa ystävinä, mikäli mahdollista. Toivotan sinulle onnellista ja hyvää elämää, päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa.
Olet sinä Matti sitkeä aivopesun yrittäjä.
Noiden kommenttien perusteella on helppo uskoa kaikki se aivopesu ja henkisen kiduttamisen syytökset mitä uskovaisyhteisöistä eroaviin ihmisiin kohdistetaan teidän toimesta
Eikö sinua itseä hirvitä tollasen potaskan saarnaaminen? Nukutko hyvin?
Miten sinun omatuntosi ja toisten ihmisten yksityisyyden kunnioittamisen laita oikeastaan on?
Sinne "taivaaseen" pääsee kaikki ihmiset kuoltuaan ilman jotain erityistä parannustakin. Yleensäkään tällä ns. kuvitteellisella "taivaalla" ei ole normaali elämän kannalta yhtään mitään merkitystä.
Toisten ihmisten kunnioittamisella sen sijaan on.
Ja sitä te "--keleen" liturgistit ette todellakaan kunnioita. Yritätte vain saada lisää kolehdinmaksajia ja omia kannattajianne.
Täytyy todeta että tunnen PYHÄÄ vihaa teitä kohtaan.
Aika mielenkiintoista seurata sivusta keskustelun kulkua:)
Minusta on erikoista että syytät muita aivopesusta. Olisikohan syytä vilkaista joskus peiliinkin? En syyllistä ketään, täällä on toki muitakin joiden olisi syytä tehdä sama.
Et ole muuten vastannut nimim. Deemaan esittämiin kysymyksiin ylempänä (sokeako etsii talutettavaa?). Kommenttiesi ja esittämiesi väitteiden jälkeen se olisi suotavaa vai onko tullut sanottua jotain sellaista jota ei voi perustella? Odotan mielenkiinnolla keskustelun jatkoa ja vastauksiasi:)
On helppo tuntea että tunnet pyhää vihaa uskovaisia kohtaan. Minun olisi helppo uskoa että vainoaisit ja tappaisitkin heitä sen tähden. Luuletko tosiaan että nämä ajatukset nousevat sinun "hyvästä minästä"?
Sinun kannattaisi lukea Saulista vähän enemmän. Hänkin vainosi, kunnes Jeesus hänet pysäytti Emmauksen tiellä. Toivon että jonain päivänä ymmärrät mitä teet. Elävä usko ei herätä vainoamisen eikä koston mieltä.
"Autuaita olette te, sillä he vihaavat ja vainoavat teitä minun nimeni tunnustamisen tähden." Tsemppiä! :)
Eihän meillä kristityillä pitäisi olla mitään
ongelmia, mitä lahkoa tai mitä puolia kukin
suuntautuneisuus korostaa kristinuskossa. Katsoin
Tv:ssä dokumenttia Intian oloista,jossa Ram
Jumala on korkein ja muita ei saisi palvella.Eräs
professori vakuutti, että Intiassa pitäisi
palvella perinteiden mukaan monia Jumalia.
Silloin ajattelin, että vaikka kukin tulee "uskollaan autuaaksi", olisi varmaan tosi
paikka kristinuskon sanoman viemiseen.Eihän noil-
la "humpuukijumalilla" voi saada pelastusta.
Tässä olisi miettimisen paikka, eikä yhdessä
lestaadiolaisuudessa, jos henkilö on asiallinen
muuten. Körttiläisyyskin on ihan ok. Niihin si-
sältyy paljon suomalaisia syviä tuntoja. Pahempi
on jos ei millään ole mitään väliä, vaan kaikki
menee virtuaalitodellisuudeksi. Ihminen kaipaa
jotain syvempää elämää. Sieltä se Kristus paistaa
läpi ihmisen puutteellisuudenkin.
Lestadiolaisen onLestadiolaisen hyvin vaikea seurustella "ei-uskovaisen" kanssa,koska
heillä on kummalakin hyvin erilaiset elämänarvot.Usko on uskovaiselle elämän tärkein asia (rakkauttakin tärkeämpi),
koska vain sen avulla pääsemme iankaikkiseen elämään. Siksi on helpompi kilvoitella uskossa
uskovaisen elämänkumppanin kanssa,jonka kanssa on samanlainen elämänkatsomus.Emme
kuitenkaan väheksy tms.epäuskoisia.