Tuli kuunneltua kiinalaisen rockmuusikon Dao Langin uusinta biisia. Biisi nimeltaan 二00二年的第一场雪, eli "Vuoden 2002 ensimainen lumi".
Kappale on rakkausbiisi ja rakkaudenosoitus Xinjiangilaiselle naiselle, joka viela pakkasen ja lumen tultuakin lentaa ympari varikkaana perhosena.
Biisissa on sielua. Biisi on kertomus miehen ja naisen valisesta rakkaudesta. Sanat kuvaavat miehen kokemusta ns. naisellisuudesta, intohimosta haneen ja sita kauneutta jota mies hanessa nakee.
Rupesi mietityttamaan miksi vastaavanlaisia biiseja ei loydy taaltapain. Ainakaan uskottavia. Vai loytyisiko kourallinen. EIpa ainakaan tule mieleen. Uskottavimmat lienee naita "pappi sai kahvia juodakseen" ja "mita silmat ei naa..." ja sen semmoiset. Tai miten ois "nahkatakkinen tytto".
Enpas nyt kuitenkaan aio sanoa mietteistani sen enempaa. Muuta kuin etta eipa olisi helppoa ainakaan kirjoittaa vastaavanlainen biisi Pohjoismaissa. Ainakaan uskottavaa.
Kappale on rakkausbiisi ja rakkaudenosoitus Xinjiangilaiselle naiselle, joka viela pakkasen ja lumen tultuakin lentaa ympari varikkaana perhosena.
Biisissa on sielua. Biisi on kertomus miehen ja naisen valisesta rakkaudesta. Sanat kuvaavat miehen kokemusta ns. naisellisuudesta, intohimosta haneen ja sita kauneutta jota mies hanessa nakee.
Rupesi mietityttamaan miksi vastaavanlaisia biiseja ei loydy taaltapain. Ainakaan uskottavia. Vai loytyisiko kourallinen. EIpa ainakaan tule mieleen. Uskottavimmat lienee naita "pappi sai kahvia juodakseen" ja "mita silmat ei naa..." ja sen semmoiset. Tai miten ois "nahkatakkinen tytto".
Enpas nyt kuitenkaan aio sanoa mietteistani sen enempaa. Muuta kuin etta eipa olisi helppoa ainakaan kirjoittaa vastaavanlainen biisi Pohjoismaissa. Ainakaan uskottavaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nahkatakkinen tyttö, Dingon biisi kultaiselta 80-luvulta jolloin täälläkin ilmapiiri oli vielä optimistinen, talous kasvoi kohisten, työpaikkoja oli kelle vaan, tulevaisuus näytti valoisalta täynnä mahdollisuuksia, jne.
Juuri 80-luvulta on viimeiset parhaat tuotokset (minun mielestä) niin musiikin, tv-sarjojen kuin laadukkaiden ja kestävien tuotteidenkin saralta.
Sitten tuli 90-luku ja lama, kaikki meni pilalle. Elämän laatu ei siitä ole tähänkään päivään mennessä parantunut kuin tiettyjen huippuyksilöiden osalta = rikkaat jotka ovat kaikkien aikojen rikkaimpia mutta samalla suomessa on myös köyhiä, työttömiä, jne. huono-osaisia, yhteiskunta on jakaantunut hyvä- ja huono-osaisiin ja se näkyy joka päivä arkielämässä.
Nykymusiikki on pinnallista "rahat-pois-ja-äkkiä" paskaa, samoin tv-sarjat halvalla tehtyjä tusina sitcomeja ja talkshowta, leffojen stuntit tietokonegrafiikkaa ja nopeita leikkauksia, juonet onttoja ja pinnallisia, ihmiset kylmiä ja pahoja. Feminismikin vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen...
Paska maailma... ei täällä ole enää kiva elää...
Et olisi paremmin voinut kuvailla. Musta tuntuu ihan samalta, kaikki on onttoa, teknistä ja kylmää, ihmiset itsekeskeisempiä ja materialistisempia kuin koskaan arvomaailmaltaan. Kaikki mitataan rahassa ja kovassa menestyksessä. Parhaiten työelämässä pärjäävät ruskeakieliset perseen nuolijat vailla minkäänlaista itsekunnioitusta.
Tämä aika on itsekeskeisten psykopaattien aikaa.
Musiikkikin on just tuota teknistä zäpätystä vailla sielua, 70-luvulla sentään osattiin soittaa..
Ainut lohtu on Pölösen elokuvat, niihin on napattu jotain menetettyä ihmisyyttä, suomalaisuutta. Koirankynnen leikkaaja oli tosi hyvä.
Emmekö me ihmiset itse rakenna tunnelman ympärillämme? Jos 90-luku ei jonkun mielestä ole antanut mitään, ainahan voi joko itse edesauttaa paremman tulevaisuuden puolesta, tai nauttia niistä hedelmistä, mitä on kypsynyt aiemmin.
Kiistän etteikö täällä olisi edelleenkin hyvä elää. Ei aina tarvitse koko ajan syntyä uutta ja uutta, joskus on hyvä antaa entisen vähän kypsyä, niin sitten saattaakin löytää tosi makeita hedelmiä.
Ennen maailmassa sanottiin, ettei kellojakaan pidä koko ajan vetää, niitten on hyvä antaa myös välillä käydä...
tulee mieleen.. miehet ovat täällä erilaisia.
Vaikka mieheni selvästi rakastaa minua ja on useisiin otteisiin sanonut ettei ole koskaan ketään näin rakastanut, niin silti hänen musiikkimakunsa on lähinnä hevimetallia, itse pidin nahkatakkisesta tytöstäkin.
...mitään romanttista mistään jakkupukunaisesta tai tuulipukutantastakaan - ainakaan lauluksi asti?
... sen enempää kuin kellarinsa uumenissa uurastavasta nörtistäkään?
(puhumattakaan vapaata aborttia kannattavasta feminististä, joka on valmis lähdettämään "rakkauden hedelmät" "itsensä toteuttamisen" varjolla?)
Niin, eipä ole oikein romanttista:
'
Mä menin häntä vastaan,
Kun saapui hän abortiltaan..
'
Juu, ei toimi ei...
...voi keksiä olisi:
"Hän kaljat kotiin kantaa,
jopa vaihtorahat antaa."
...ts. romantiikka on vaihtumassa arkipäivän pikku palveluksiksi.
...tahan kuoroon niin sanotaan nyt viela etta mainitsemani Dingo esimerkki on saanut vastustusta.
Mutta haluan nyt luonnollisesti muistuttaa etta "nahkatakkinen tytto, tuo tytto on nahnyt helvetin."
Hieman balanssia tahan ehka voisi saada seuraavanlaisesti:
"Han, sai mut laulamaan han, teki mulle savelman..."
Kylläpä särähti korvaan pahasti.
tästäpä tuli mieleeni, että oletteko huomanneet, että yleensä miehet laulavat näitä rakkauden julistuslauluja, mutta naiset laulavat vihalaulujansa miestä kohtaan.
ken on tämän vihan siemenen naisiin oikein kylvänyt?!
Sinua, sinua rakastan. Yö painaa päähäni pimeän seppeleen, jotta en sinua näkisi. Miten taittavat linnut siipensä, miten vyöryvät vedet kallio...
Nylon beat
Lämpöni lempeni annan
Kaunis on nuoruutein
Näät suven ruusut kannan
Itseni yksin tein
Ei ole muuta antaa
Kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
En ota itsellein
Muuta en koskaan tahdo
Kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
Kaikkoaa kokonaan
Huominen päivä ei meitä
Vaaranna varjollaan
Kun sinun saan vain olla
Täysin ja kokonaan