Traumatisoituvaa väkeä

Aikaisemmassa ketjussa huomautettiinkin siitä, kuinka sarjan tapahtumia nykyään venytetään liikaa.
Venyminen saadaan aikaan mm. Siten, että tehdään sarjan henkilöistä kovin helposti psyykkisesti traumatisoituvia. Psyykkinen traumahan tarkoittaa sitä, että sen seurauksena yksilö ei kykene selvittämään traumaattiseen tapahtumaan liittyviä ajatuksia eikä tunteitaan. Eikä unohtamaan tapahtunutta. Se on ns. "sisäinen parantumaton haava"

Kun emmerdalen hahmoille tapahtuu jotain järkyttävää. Siitä jää aina henkilölle trauma.
Sitä jäädään monien kohdalla vatvomaan kauan.
Henkilö jää ns."tuleen makaamaan" Eikä pysty unohtamaan tapahtunutta ja jatkamaan elämäänsä. He palaavat siihen aina uudelleen ja uudelleen. Tulee taantumia ja muistoja ja taas he ahdistuneina palaavat trauman aiheuttamiin tapahtumiin.
Sortuvat sitten alkoholismiin, tai viiltelevät itseään, tai alkavat lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.
Tai sulkeutuvat taloonsa erakoksi juopottelemaan. Traumat on aiheuttaneet emmerdalen väelle monenlaista oireilua.

Esim. Emma on vatvonut sekopäisenä miehensä murhaa ja kuolemaa loputtoman kauan.
Aronkaan ei unohda hyväksikäyttöään ja lapsuuttaan. Mikä onkin aivan ymmärrettävää.
Aronin käytökselle löydetään peruste näistä lapsuuden traumoista. Hänen äitinsä Chasin ja enonsa Cainin käytöstä selitellään myös lapsuuden aiheuttamalla traumalla.

Myös Rhona on kovin helposti traumatisoituva. Hän jää aina kaikkeen kiinni pitkiksi ajoiksi kuin, "tikku kakkaan" Lääkkeisiin ja nyt tähän raiskaukseen jne.
Myös Ericin traumaattinen pelko nuorisorikollisia kohtaan kestää kauan.
Kuten Valin menetyksestä toipuminenkin.