Kärsivä Herran palvelija. Lue kaikki kolme seuraavaa versiota, käy hiljaa mielessäsi läpi ja pohdi sitä miten ne eroavat toisistaan.
Pyhä Raamattu 1933 / 1938
2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. 3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Kirkko Raamattu 1996
2 Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. 3 Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. 4 Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, 5 vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. 6 Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
Raamatun tutkijain versio
Vanhurskaat tulevat ylistetyksi hänen edessään. Katso, kuin pensaikko, joka versoaa ja kuin puu joka kasvattaa juurensa vedenuomaan, niin lisääntyvät pyhät suvut maassa, joka häntä kaipasi. Hänen hahmonsa ei ole tavanomainen, hänen pelottavuutensa ei ole luonnollista, vaan hänen loistonsa on oleva pyhää loistoa, niin että jokainen joka katselee häntä vaikuttuu. Silloin kaikkien pakanavaltakuntien kunnia joutuu ylenkatsotuksi ja katoaa. Ne tulevat heikoiksi ja käyvät valittamaan, kuten kärsivä, sairauksiin tuomittu mies. Ja kuten meidän oli silloin kun Jumalan läsnäolo väistyi meistä, tulevat ne halveksituiksi ja ei minään pidettäviksi. Silloin hän rukoilee meidän syntiemme puolesta ja hänen tähtensä meidän pahat tekomme annetaan anteeksi. Ja kuitenkin: me olimme haavoitetut, Jumalan lyömät ja kurittamat. Hän rakentaa uudelleen pyhäkön, joka oli turmeltu meidän rikkomustemme tähden, ja joka menetettiin pahojen tekojemme tähden. Hänen opetuksestaan meidän rauhamme lisääntyy, ja kun me pitäydymme hänen sanoihinsa, me saamme syntimme anteeksi. Me kaikki olemme hajaantuneet kuin lampaat; me olemme joutuneet maanpakoon, kukin omaa tietämme. Mutta Herra näki hyväksi antaa meidän kaikkien synnit anteeksi hänen tähtensä.
Pyhä Raamattu 1933 / 1938
2. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. 3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Kirkko Raamattu 1996
2 Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. 3 Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. 4 Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, 5 vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. 6 Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.
Raamatun tutkijain versio
Vanhurskaat tulevat ylistetyksi hänen edessään. Katso, kuin pensaikko, joka versoaa ja kuin puu joka kasvattaa juurensa vedenuomaan, niin lisääntyvät pyhät suvut maassa, joka häntä kaipasi. Hänen hahmonsa ei ole tavanomainen, hänen pelottavuutensa ei ole luonnollista, vaan hänen loistonsa on oleva pyhää loistoa, niin että jokainen joka katselee häntä vaikuttuu. Silloin kaikkien pakanavaltakuntien kunnia joutuu ylenkatsotuksi ja katoaa. Ne tulevat heikoiksi ja käyvät valittamaan, kuten kärsivä, sairauksiin tuomittu mies. Ja kuten meidän oli silloin kun Jumalan läsnäolo väistyi meistä, tulevat ne halveksituiksi ja ei minään pidettäviksi. Silloin hän rukoilee meidän syntiemme puolesta ja hänen tähtensä meidän pahat tekomme annetaan anteeksi. Ja kuitenkin: me olimme haavoitetut, Jumalan lyömät ja kurittamat. Hän rakentaa uudelleen pyhäkön, joka oli turmeltu meidän rikkomustemme tähden, ja joka menetettiin pahojen tekojemme tähden. Hänen opetuksestaan meidän rauhamme lisääntyy, ja kun me pitäydymme hänen sanoihinsa, me saamme syntimme anteeksi. Me kaikki olemme hajaantuneet kuin lampaat; me olemme joutuneet maanpakoon, kukin omaa tietämme. Mutta Herra näki hyväksi antaa meidän kaikkien synnit anteeksi hänen tähtensä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.