Tervetuloa takaisin uskon valaisemaan viisauteen

Ateistia eivät hetkauta hihhulien hourupäiset kuvitelmat ateistin henkilöön liittyen. Kun kerran olet valon lapsi, niin älä tuhlaa aikaasi vaan laita jotain järkiperäistä kritiikkiä ateismin filosofis-argumentatiiviseen perustaan... ai niin, kukaan palstahihhuli ei ole tähän mennessä semmoiseen pystynyt eikä pystyne tulevaisuudessakaan.

Ateismilla ei ole filosofisia perusteita, argumentteja sitäkin enemmän.

Väitekin ateismin filosofisesta perustasta on yksinomaan naurettava.

Sarkasmi on sinussa vahva.

Ei ateismi voi millään olla harha. Ateisti elää reaaalimaailmassa. Harhat kuuluvat uskovien maailmaan. Jumalathan ovat uskovan oman pään sisäisiä, ei mitään ulkopuolella olevaa.

Ateismipalsta palautti uskoni evoluutioteoriaan. Palstan kirjoituksia tutkimalla olen tullut siihen johtopäätökseen, että kaikki maailman saasta ja surkeus on kehittynyt tavalla tai toisella ateismista.

Kehitys ei välttämättä kehity kohti kompleksisempia toimintoja, vaan evoluutio saattaa tuottaa myös tämän palstan ateistien kaltaisia degeneroituneita yksilöitä, joiden funktionaalisuus skaalautuu alaspäin, sopeutuakseen ateismipalstan karuun ympäristöön.

Esimerkiksi suomen kielen oikeinkirjoitus ei enää ole monellakaan palstan ateistilla hallinnassa, koska sitä ei tarvita täällä ateismipalstalla.

Ei mulla muuta.

Aloittaja on pölvästi. Hän uskoo ihan samaan reaalimaailmaan kuin ateistikin ja lisää siihen päälle omat jumalharhansa, joita ateisteilla ei ole. Sitten hän syyttää ateisteja harhaisuudesta, mikä on ristiriitaista.

Ja mitä todisteita Jumalasta aloittaja tarjosi meille ”tietämättömille” skeptikoille avauksessaan? Ei yhtään mitään... Mainitsi myyttisen hahmon, jota ei välttämättä ole ollut edes olemassa ja kutsui sitä ”kynttiläksi”. Sitten hän väitti, että ateistit palvoisivat jotain ”jumalaa”, jota ateistit nimen omaan eivät tee.

Jos ajattelukyky on tuota tasoa, niin ei mikään ihme, että retkahtaa kaiken maailman huuhaa uskomuksiin.

Olen myös miettinyt ateismia pienten lasten äitinä. Tavallaan ymmärrän halun tehdä asioita uskonnottomasti, mutta itse en koskaan uskaltaisi ottaa tietoisesti sitä riskiä. En itseni, enkä lapseni takia.

Lapsiluku oli ennen vanhaan paljon nykyistä suurempi. Nykypäivänä kun keskimäärin perheessä on kaksi lasta, niin aikamoisen pelotonta toimintaa on uskoa surutta ateismiin. Ihminen on tavallaan evoluution huipulla ja ehkä hitusen jo alamäessä siinä mielessä, että ateisteja on suhteellisesti aikaisempaa enemmän.

Ymmärrän kyllä riskinoton, jos riski on myös oikeasti otettu huomioon. On varauduttu liittymään kiireesti takaisin kirkkoon, jos jokin näyttää menevän pieleen. On mietitty homma läpi ja sovittu pelisäännöt, milloin on aika siirtyä takaisin suunnitelmaan B, joka on paluu takaisin uskon helmaan. Kyllähän ateistipalstoilla voi olla ihan kiva melskata, mutta mielellään kai jokainen puhuisi kuitenkin sellaisen papin kanssa, joka tuntee ihmiselämää.

Sitä en ymmärrä, että ateismista tulee sellaista ego -trippailua, jossa elämän realiteetit unohdetaan ja pusketaan sitä ateismia läpi laput silmillä. Helvettiä on ennen aikaan tosissaan pelätty, siinä on ollut tosi kyseessä, sekä äidin että lapsen kannalta. Jos paluu aitoon, alkuperäiseen uskoon menee niin vinoon, että tosiasioita katsotaan edelleen ateismin sumeiden lasien läpi, mikään ei näytä enää luonnolliselta. Ateismi on degeneraation toinen ääripää, kun toisessa päässä on täysin mekaaninen ja välineistetty ihmiselämä.

"Uskon valo" on kuin takavuosien aprillipilan musta lamppu - kun sen sytyttää niin kaikki pimenee.

Ateismi on kuin samea ja kylmä, pohjattoman syvä, syksysen suon hauta. Jos siihen hairahtuu pois selkeältä polulta, täytyy kaikin voimin ponnistella ylös, ennen kuin vajoaa liian syvälle, jolloin kaikki on jo liian myöhäistä.

"Mutta onneksi, aina välillä joku ateisti huomaa sytyttää Jeesus-kynttilänsä ja samalla hän huomaa, miten ihmeellisesti se valaisee ateismin pimeä labyrinttia."

Sitä kutsutaan aivohalvaukseksi.

Minä ateistina ihmettelen taas sitä, miten te uskovaiset elätte jossain ihme satumaailmassa. Kuules, ateistit ovat vain tulleet järkiinsä kun ei kuvittele mitään mielikuvitustaivaskaikkivaltias heppulia.
Tuo kuulostaa minun korvaani jopa hullulta.
Siksi olen ihmetellyt että miksi yksisarvisiin, keijuihin yms. uskova joutuu pöpilään mutta tuommone uskova ei...
No usko satuihis iha rauhassa...

Täältä sain tämän 'keskustelun' aikana lukea määreen alkuperäinen usko.
Oliko taas kyseessä kaanaankielinen ilmaus? Tuo olettamus jonkin alkuperäisyydestä on omiaan hämmentämään ateistiparan mieltä.
Täytyy kysyä Katekismuksen sanoin: Mitä se on?

Jotenkin epäilyttää, että kyseessä olisi kuitenkin jokin nykyisen kristinuskon tulkinta...
Niistähän tällä palstalla on tapana vaahdota.

"Ateismiharhojen jäädessä sivuun tilalle syttyy uskon valo"

Melkoisia valopäitä hihhulit ovatkin. Mutta harhoistaan he eivät pääse, koska uskovat olemattomiin.