Onnittelut kaikille ateismista luopuneille ja tervetuloa takaisin uskon valaisemaan viisauteen, pois sieltä ateismin labyrinteista!
Yhä tänäänkin moni palstan ateistireppana vaeltaa täydellisessä pimeydessä ilman pienen Jeesus-kynttilän tuomaa valoa oman mielikuvitusmaailmansa lohduttomiin näkymiin.
Mutta onneksi, aina välillä joku ateisti huomaa sytyttää Jeesus-kynttilänsä ja samalla hän huomaa, miten ihmeellisesti se valaisee ateismin pimeä labyrinttia.
Ateismiharhojen jäädessä sivuun tilalle syttyy uskon valo ja ateisti voi käsittää kompuroineensa omassa hämärässä illusiossaan säikkyen, peläten ja uskoen ateismin valheisiin. Yhtäkkiä ateisti voikin alkaa nauttimaan ihan oikeasta elämästä, jonka Jumala on hänelle suonut.
Ei siksi olekaan ihme, että noissa ateismin labyrinteissa yhä kompuroivat ateistiparat ovat sekä pelokkaita, että selvästi kateellisia kristityille, joiden ei tarvitse tuhlata ainutkertaista elämäänsä ateismin valheessa harhailemiseen.
Periaatteessahan kysymys on vain uskalluksesta elää kristinuskon varassa ilman ateismin tarjoamia kainalosauvoja. Yleensä ihmiset, jotka tukeutuvat johonkin aatteeseen tai filosofiaan, jopa ateismiin, ovat vailla uskon rohkeutta turvautua Jumalan armoon. He ovat helposti saatavissa "narunperään" ateistien vedätettäviksi ja harhautettaviksi henkisesti ja hengellisesti, puhumattakaan erilaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Miksi siis pelätä, ateistiystäväni? Miksi kumartaa, kiitellä ja nöyristellä ateismin epäjumalaa, jota kukaan ateismi ei ole vielä tavannut, eikä tule tapaamaan täällä maallisessa elämässä, mutta joka odottaa häntä tuonpuoleisessa? Miksi ei ihminen uskalla elää omilla ehdoillaan täyttä elämäänsä, jonka Jumala on hänelle armossaan lahjoittanut, eikä ateistisen sopulilauman jäsenenä? Ehkä ateistin heikon ja avuttoman itsetunnon vuoksi.?
Muistakaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä takaisin armahtavan Jumalan puoleen ja tulla takaisin hänen rakastetuksi pojakseen tai tyttärekseen!
Yhä tänäänkin moni palstan ateistireppana vaeltaa täydellisessä pimeydessä ilman pienen Jeesus-kynttilän tuomaa valoa oman mielikuvitusmaailmansa lohduttomiin näkymiin.
Mutta onneksi, aina välillä joku ateisti huomaa sytyttää Jeesus-kynttilänsä ja samalla hän huomaa, miten ihmeellisesti se valaisee ateismin pimeä labyrinttia.
Ateismiharhojen jäädessä sivuun tilalle syttyy uskon valo ja ateisti voi käsittää kompuroineensa omassa hämärässä illusiossaan säikkyen, peläten ja uskoen ateismin valheisiin. Yhtäkkiä ateisti voikin alkaa nauttimaan ihan oikeasta elämästä, jonka Jumala on hänelle suonut.
Ei siksi olekaan ihme, että noissa ateismin labyrinteissa yhä kompuroivat ateistiparat ovat sekä pelokkaita, että selvästi kateellisia kristityille, joiden ei tarvitse tuhlata ainutkertaista elämäänsä ateismin valheessa harhailemiseen.
Periaatteessahan kysymys on vain uskalluksesta elää kristinuskon varassa ilman ateismin tarjoamia kainalosauvoja. Yleensä ihmiset, jotka tukeutuvat johonkin aatteeseen tai filosofiaan, jopa ateismiin, ovat vailla uskon rohkeutta turvautua Jumalan armoon. He ovat helposti saatavissa "narunperään" ateistien vedätettäviksi ja harhautettaviksi henkisesti ja hengellisesti, puhumattakaan erilaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Miksi siis pelätä, ateistiystäväni? Miksi kumartaa, kiitellä ja nöyristellä ateismin epäjumalaa, jota kukaan ateismi ei ole vielä tavannut, eikä tule tapaamaan täällä maallisessa elämässä, mutta joka odottaa häntä tuonpuoleisessa? Miksi ei ihminen uskalla elää omilla ehdoillaan täyttä elämäänsä, jonka Jumala on hänelle armossaan lahjoittanut, eikä ateistisen sopulilauman jäsenenä? Ehkä ateistin heikon ja avuttoman itsetunnon vuoksi.?
Muistakaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä takaisin armahtavan Jumalan puoleen ja tulla takaisin hänen rakastetuksi pojakseen tai tyttärekseen!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ateistia eivät hetkauta hihhulien hourupäiset kuvitelmat ateistin henkilöön liittyen. Kun kerran olet valon lapsi, niin älä tuhlaa aikaasi vaan laita jotain järkiperäistä kritiikkiä ateismin filosofis-argumentatiiviseen perustaan... ai niin, kukaan palstahihhuli ei ole tähän mennessä semmoiseen pystynyt eikä pystyne tulevaisuudessakaan.
Ateismilla ei ole filosofisia perusteita, argumentteja sitäkin enemmän.
Väitekin ateismin filosofisesta perustasta on yksinomaan naurettava.
Rehvastelet tietämättömyydelläsi, mitä uutta hihhuleilta?
Kerro meille jotain ateismin filosofisista perusteista. :)
Et uskalla hakea tietoa mistään, koska kai pelkäät uskosi horjuvan? Miksi kukaan haaskaisi aikaansa sinunlaisillesi luennoimiseen tämmöisellä palstalla? Harva hihhuli loistaa kouluopinnoilla, mutta englantia osaavat voivat aloittaa esim. Michael Martinin toimittamasta teoksesta "The Cambridge Companion to Atheism." Siellä on sinulle filosofista perustaa liittyen mm. pahuuden ongelmaan, kosmologiaan, etiikan itsenäisyyteen, naturalismiin, kreationismiin jne.
Ateisti pystyi juuri ja juuri kopioimaan englanninkielisen kirjan nimen.
Saavutus sekin. :)
Seuraavaksi saamme lukea aiheesta tänne kopioidun, suomenkielisen kirja-arvostelun
Valon lapseksi olet kovin täynnä ajattelukyvyn sumentavaa vihaa ja halveksuntaa. Oletko varma, että olet valon lapsi?
Pelle Pelottomalla oli lamppu, joka levitti mustaa valoa. Tuli vaan mieleen. 😒
Sarkasmi on sinussa vahva.
Ei ateismi voi millään olla harha. Ateisti elää reaaalimaailmassa. Harhat kuuluvat uskovien maailmaan. Jumalathan ovat uskovan oman pään sisäisiä, ei mitään ulkopuolella olevaa.
Ateismipalsta palautti uskoni evoluutioteoriaan. Palstan kirjoituksia tutkimalla olen tullut siihen johtopäätökseen, että kaikki maailman saasta ja surkeus on kehittynyt tavalla tai toisella ateismista.
Kehitys ei välttämättä kehity kohti kompleksisempia toimintoja, vaan evoluutio saattaa tuottaa myös tämän palstan ateistien kaltaisia degeneroituneita yksilöitä, joiden funktionaalisuus skaalautuu alaspäin, sopeutuakseen ateismipalstan karuun ympäristöön.
Esimerkiksi suomen kielen oikeinkirjoitus ei enää ole monellakaan palstan ateistilla hallinnassa, koska sitä ei tarvita täällä ateismipalstalla.
Ei mulla muuta.
Aloittaja on pölvästi. Hän uskoo ihan samaan reaalimaailmaan kuin ateistikin ja lisää siihen päälle omat jumalharhansa, joita ateisteilla ei ole. Sitten hän syyttää ateisteja harhaisuudesta, mikä on ristiriitaista.
Ja mitä todisteita Jumalasta aloittaja tarjosi meille ”tietämättömille” skeptikoille avauksessaan? Ei yhtään mitään... Mainitsi myyttisen hahmon, jota ei välttämättä ole ollut edes olemassa ja kutsui sitä ”kynttiläksi”. Sitten hän väitti, että ateistit palvoisivat jotain ”jumalaa”, jota ateistit nimen omaan eivät tee.
Jos ajattelukyky on tuota tasoa, niin ei mikään ihme, että retkahtaa kaiken maailman huuhaa uskomuksiin.
Ateisteilla ei ole kykyä abstraktiin ajatteluun. Se tiedetään.
Ymmärsin kyllä ”kynttilä” vertauskuvan, mutta sen takana oleva ajatus on älytön, jos ei usko Jeesukseen. Eli huononpaa argumenttia ateismi palstalta saa hakea.
Abstraktilla ajattelulla ja liian vilkkaalla mielikuvituksella ei ole mitään yhteistä.
Olen myös miettinyt ateismia pienten lasten äitinä. Tavallaan ymmärrän halun tehdä asioita uskonnottomasti, mutta itse en koskaan uskaltaisi ottaa tietoisesti sitä riskiä. En itseni, enkä lapseni takia.
Lapsiluku oli ennen vanhaan paljon nykyistä suurempi. Nykypäivänä kun keskimäärin perheessä on kaksi lasta, niin aikamoisen pelotonta toimintaa on uskoa surutta ateismiin. Ihminen on tavallaan evoluution huipulla ja ehkä hitusen jo alamäessä siinä mielessä, että ateisteja on suhteellisesti aikaisempaa enemmän.
Ymmärrän kyllä riskinoton, jos riski on myös oikeasti otettu huomioon. On varauduttu liittymään kiireesti takaisin kirkkoon, jos jokin näyttää menevän pieleen. On mietitty homma läpi ja sovittu pelisäännöt, milloin on aika siirtyä takaisin suunnitelmaan B, joka on paluu takaisin uskon helmaan. Kyllähän ateistipalstoilla voi olla ihan kiva melskata, mutta mielellään kai jokainen puhuisi kuitenkin sellaisen papin kanssa, joka tuntee ihmiselämää.
Sitä en ymmärrä, että ateismista tulee sellaista ego -trippailua, jossa elämän realiteetit unohdetaan ja pusketaan sitä ateismia läpi laput silmillä. Helvettiä on ennen aikaan tosissaan pelätty, siinä on ollut tosi kyseessä, sekä äidin että lapsen kannalta. Jos paluu aitoon, alkuperäiseen uskoon menee niin vinoon, että tosiasioita katsotaan edelleen ateismin sumeiden lasien läpi, mikään ei näytä enää luonnolliselta. Ateismi on degeneraation toinen ääripää, kun toisessa päässä on täysin mekaaninen ja välineistetty ihmiselämä.
Sinun kirjoituksesi ei kerran muusta kuin täydellisestä tietämättömyydestä siitä, mitä ateismi on.
Sä olet kova poika keksimään kaikkea hassua, milloin milläkin nikillä 🤪
En voisi olla enempää samaa mieltä. Kirjoitat täyttä asiaa.
"Helvettiä on ennen aikaan tosissaan pelätty.."
Jos mielikuvitusasioiden pelkääminen kuuluu elämäsi realiteetteihin niin säälin sinua ja lastasi. Jos degeneraatiota etsit niin sen löydät ensimmäisenä uskonnoista :)
Hyvä kasvatus on kaiken a ja o, myös ei-uskonnollisissa perheissä. Tulkintasi ateismista jonkinlaisena kylmänä arvomaailmana ei vastaa todellisuutta. Ateisteilla on vahvat arvot he ymmärtävät musiikin ja taiteen kauneuden ihan siinä, missä uskovatkin.
Voisitko avata vähän enemmän, mitä ”riskiä” ateismissa näet? Ei auennut...
>Helvettiä on ennen aikaan tosissaan pelätty, siinä on ollut tosi kyseessä, sekä äidin että lapsen kannalta.
Täsmälleen samat ihmiset pelkäsivät myös tosissaan, että lehmään sekaantumalla voi siittää kammottavan epäsikiön. Tästä syystä lehmä teloitettiin aina sekaantujan mukana. Moni tunsi ihmisiä, jotka tiesivät noita epäsikiöitä oikeasti nähdyn.
Maailma olisi pullollaan kentaureja ja minotauruksia, jos renki- ja aikamiespoikien navettapuuhat johtaisivat johonkin. Naiset taas penikoisivat valmiiksi domestikoituja ihmissusia.
"Uskon valo" on kuin takavuosien aprillipilan musta lamppu - kun sen sytyttää niin kaikki pimenee.
Ateismi on kuin samea ja kylmä, pohjattoman syvä, syksysen suon hauta. Jos siihen hairahtuu pois selkeältä polulta, täytyy kaikin voimin ponnistella ylös, ennen kuin vajoaa liian syvälle, jolloin kaikki on jo liian myöhäistä.
Kaadu hihhuleiden tapaan seljälles ja puhu siansaksaa. Siitä se ilo alkaa:
https://www.youtube.com/watch?v=tVT9COKC4P0&t=33s
Ja sinä olet todella syvältä.
Aurinko paistaa nytkin, onko uskiksella vain yksi lamppu omassa pimeydessä?
HALELYJÄÄ..HALELYJÄÄ..GLOORIA SANTACLAUS HÄHÄHÄÄHHÄÄÄ..HORALE SANTACLAUS HALELYJÄ....HÄHÄHHÄHH
Tässä on kristinuskon "totuus"?
Ei, kyseessä on totuus kristinuskosta.
"Mutta onneksi, aina välillä joku ateisti huomaa sytyttää Jeesus-kynttilänsä ja samalla hän huomaa, miten ihmeellisesti se valaisee ateismin pimeä labyrinttia."
Sitä kutsutaan aivohalvaukseksi.
Minä ateistina ihmettelen taas sitä, miten te uskovaiset elätte jossain ihme satumaailmassa. Kuules, ateistit ovat vain tulleet järkiinsä kun ei kuvittele mitään mielikuvitustaivaskaikkivaltias heppulia.
Tuo kuulostaa minun korvaani jopa hullulta.
Siksi olen ihmetellyt että miksi yksisarvisiin, keijuihin yms. uskova joutuu pöpilään mutta tuommone uskova ei...
No usko satuihis iha rauhassa...
Täältä sain tämän 'keskustelun' aikana lukea määreen alkuperäinen usko.
Oliko taas kyseessä kaanaankielinen ilmaus? Tuo olettamus jonkin alkuperäisyydestä on omiaan hämmentämään ateistiparan mieltä.
Täytyy kysyä Katekismuksen sanoin: Mitä se on?
Jotenkin epäilyttää, että kyseessä olisi kuitenkin jokin nykyisen kristinuskon tulkinta...
Niistähän tällä palstalla on tapana vaahdota.
"Ateismiharhojen jäädessä sivuun tilalle syttyy uskon valo"
Melkoisia valopäitä hihhulit ovatkin. Mutta harhoistaan he eivät pääse, koska uskovat olemattomiin.