Syntymä tänne on 'osa' kokonaisuutta.
Siksi ns. kuolema on jatkumo syntymälle.
Siksi ns. kuolema on jatkumo syntymälle.
Pelko pois 'kuoleman' prosessista
MEläjä
7599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaan kuinka kauan siellä tuonpuoleisessa ollaan yleensä ennenkuin tassa synnytään? Muutama tunti vai 1000 vuotta vai silltä väliltä.
Kukapa sen tietäisi, kai sekin on sidoksissa karmaallisiin juttuihin?
Noin karkeasti, ehkä kehittyneillä sieluilla ei ole pakottavia tarpeita syntyä, mutta kai siihen on muitakin seikkoja vaikuttamassa?
Jos "ajalla" tarkoitetaan "tuonpuoleista" aikaa, kysymykseen ei voida vastata "tämänpuoleisen" termein , koska aikakäsitys on aivan erilainen. Toki vain vähänkin aikaa poissa olleiden kertomuksissa esiintyy paljon enemmän kokemusta kuin mitä muutamaan sekuntiin/minuuttiin/tuntiin "tämänpuoleisessa" mahtuu.
Jos "ajalla" tarkoitetaan "tämänpuoleista" aikaa, kaikkiin pätevää tietoa asiasta ei ole. On kuitenkin eräs erityisryhmä, jonka oleilun pituus "tuonpuoleisessa" "tämänpuoleisen" ajan termein on tiedossa. Tämä ryhmä ovat ne lapset, jotka muistavat edellisen elämänsä ja joiden kertomukset on voitu tarkistaa. Väliaikaan edellisen kehon kuoleman ja uuden kehon syntymän välillä liittyy seuraavat tilastolliset tunnusluvut:
- keskiarvo 4½ vuotta
- mediaani 16 kk .
Aikaväli voi siis olla useita vuosia tai vuosikymmeniäkin, mutta puolet kaikista näistä tapauksista jälleensyntyy alle 16 kk:n päästä edellisen kehon kuolemasta.
Eri asia on, voidaanko tästä yleistää koko ihmiskuntaan, koska nämä lapset, jotka muistavat edellisen elämänsä, ovat useimmiten poikia, jotka ovat edellisessä elämässään olleet miehiä, jotka ovat kokeneet väkivaltaisen tai muuten yllättävän poislähdön. He ovat siis tulleet siis tempaistuksi pois elämästään ikäänkuin kesken kaiken. Tämä voi selittää myös, miksi näillä lapsilla on NDE-tapauksia harvemmin muistoja "taivastiloista" mutta enemmän muistoja pitkäaikaisesta oleilusta "maan piirissä": kuoltuaan he ehkä kaipaavat niin paljon takaisin elämäänsä, joka heiltä vietiin asioiden ollessa kesken, että he jäävät kaipauksensa vuoksi "maan piiriin". Tämä jäänti "maan piiriin" voi olla myös syy siihen, miksi heidän muistonsa edellisestä elämästä eivät ole tulleet poispestyiksi vaan he samaistuvat edelliseen kehollistumaansa ja puhuvat esim. "oikeista" vanhemmistaan, jne. He ovat siis persoonaltaan kokemuksellisesti yhä niitä "edesmenneitä" henkilöitä.
Tilastotiedot ovat tästä suomennetusta videosta:
https://www.youtube.com/watch?v=LzYL7eKArno kohdasta 4:42 eteenpäin.
Lisätään tähän vielä lasten kohderymän ohi tällainen aikuisia koskeva anekdoottikokoelmatyyppi (ja nämä ovat toistaiseksi vain anekdootteja, koska aikuisille ei ole tehty systemaattista tutkimusta, jossa kertomusten todenperäisyyttä olisi ryhdytty tarkistamaan). Monet aikuisetkin kokevat johonkin tiettyyn paikkaan matkustaessaan jotakin seuraavan videonpätkässä esitetyn kaltaista, ja syy tähän kokemukseen jää heiltä täysin vaille selitystä, jolleivät he salli jälleensyntymän mahdollisuutta:
https://www.youtube.com/watch?v=CwNdPR8ffPQ (51:15 - pari minuuttia eteenpäin.)
Video on suomalaiselta Veritas Forum Finland -kanavalta. Video on muutenkin hauska akateemisen kuivakka keskustelu sisältäen erilaisia näkemyksiä aivan eri lähtökohdista.
Tuonpuoleisen olosuhteet on kanssa mysteeri. On ollut juttuja että siellä on maisemat maan kaltaiset, aurinkoa ei ole vaan valo joka on kaikkialla. Sielut siellä sitten liitelee sukupuollettomina jopa opiskelevat.
On oltava valmis ajattelemaan kehittyneesti.
Kehittynyt sielu saattaa hyvinkin tulla jälleen koska haluaa olla avuksi, samalla "kehittyy" itse.
Täydellisys on myös läsnä joka hetki, sen tai Hänen läsnäoloaan on kuitenkin äkkiseltään vaikea havaita koska Täydellissyys ON se ei pyri ei tyrkytä ei vaadi mitään. Se ei tuo itseään esille, se on käytettävissä. Helpoimmin sen huomaa antamalla anteeksi, silloin ajattelija luopuu itsensä = egonsa esilletuomisesta.
(Taivasten valtakunta on sisällisesti jokaisessa)
Näin olen "kuolema" ei merkitse mitään, ainoastaan kehosta luovutaan. Kuolema ei jalosta eikä "pelasta" mistään eikä johdata ketään helvettin.
Mielestämme elämme nyt ainoaa 'oikeaa' elämää tässä raskaassa aineellisuudessa, emme käsitä että kuolema ei ole loppu.
Elämä jatkuu kuvatussa keveässä astraalimaailmassa, jolloin tietysti kehomme on samassa suhteessa ympäristöön.
Elikä meillä on keho edelleen mutta puettuna astraalivaatteeseen, kuten kaikki siinä maailmassa. Ainakin yhtä todellinen kuin nyt elettävä elämä ja suo vapauksia liikkua, harrastaa, olla murehtimatta vaikka osa murehtii silti, kaikki eivät pääse irti maallisista muistoista ja tavoista.