Pontius Pilatus oli samnilaisesta Pontius suvusta, väitetään että Pilatuksen suora esi-isä oli samnilaisten päällikkö Gaius Pontius, joka vuonna 321 eaa. väijytti Rooman armeijan Kaudinan solassa toisen samnilaissodan aikaan. Pilatuksen hyvä ystävä oli pretoriaanikaartin komentaja Lucius Sejanus, joka myös mahdollisesti oli Pilatukselle kuin kummisetä. Pilatus kuitenkin meni ja nai keisari Augustuksen tyttären tyttären Claudia Proclan (Procula). Keisari Tiberius katsoi tämän pahalla, että pretoriaanikaartin ritari oli nainut itseään ylempiluokkaisen naisen, ja rangaistuksena asetti Pilatuksen Juudean prefektiksi. Pilatuksella ja Claudialla oli kaksi lasta joista ainakin toinen oli poika. Claudiasta, sekä molemmista lapsista tuli perinteen mukaan kristittyjä (Stefanuksen käännyttäminä), mutta sen jälkeen kun Pilatus oli karkoitettu Galliaan ja tämö teki itsemurhan matkalla Helvetian kautta, molemmat lapset katsoivat parhaaksi häipyä kuvioista ja matkustivat "maanpakoon" Etiopiaan, missä he myös kokivat marttyyrikuoleman leijonien käsissä.
Pontius Pilatuksen perheestä
PilatuksenPuolestaPuhuja
31408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jeesuksen oikeuden käynnistä on muuten olamassa versio varhaiselta keskiajalta, jossa Pilatus ei tarjoakkaan Jeesuksen sijasta ristiinnaulittavaksi Barabbasta, vaan oman poikansa Pilon. Huutava kansankokous ei kuitenkaan halua Piloa, vaan saada Jeesuksen hengiltä hinnalla millä hyvänsä.
Lisäksi Pilatuksesta myös kerrotaan, että Stefanuksen kivityksen jälkeen hän teetätti Stefanukselle ja kaikille kivitetyille marttyyreille lyijyarkut ja rahoitti hautajaiset (Stefanuksen ilmestys).
Varhaisilla kristityillä oli vaikka mitä kerrottavaa ja legendoja Pilatuksesta. Esimerkiksi Nikodemoksen evankeliumi esittää, että Pilatuksen lipunkantajat kumarsivat Jeesusta kun tämä saapui maaherran palatsiin. Arimatilaosen evankeliumi taas kerroo, kuinka Pilatus etsii ja jahtaa Jeesuksen kadonnutta ruumista.
Pilatus yritti yöllä salakuljettaa keisarin patsaita Jerusalemiin.
Kansa kokoontui aamulla Pilatuksen palatsin eteen rauhalliseen mielenosoitukseen ja pyysivät, että Pilatus kunnioittaisi heidän Isiensä lakeja, koska niin oli luvattu, ja ne kieltävät heiltä ihmisten kuvien palvonnan.
Pilatus lähetti sotavoimat, jotka piirittivät kansanjoukon uhkaavasti, miekkoineen.
Kansa asettui polvilleen maahan ja paljasti niskansa miekalle .
Sillä kertaa Pilatus jätti asian sikseen.
Patsaan? Josephuksen versiossa puhutaan keisarin kuvalla varustetuista kilvistä tai viireistä sekä armeijan tunnuksista jotka Pilatus siirrätti yön turvin Kesareasta Jerusalemin temppeliin. Kun Juutalaiset näkivät tämän aamulla, he kokoontuivat Pilatuksen virka-asunnon edustalle ja olivat veitset kurkulla valmiit tekemään joukkoitsemurhan ellei Pilatus ota keisarin kuvia pois pyhästä temppelistä. Pilatus säikähtyi tästä ja niin hän siirrätti viirit takaisin Kesareaan.
MInä en ole lukenut alkuperäistä vaan suomennoksen, siinä ei puhuttu itsemurhasta.
Kyse on kuitenkin viireistä ta kilvistä jotka Pilatus siirätti Jerusalemin temppeliin, ei patsaasta. En tiedä mistä sinä olet käynyt tuon lukemassa, mutta itse kävin lukemassa Josephuksen teoksen kirjastossa.
Stefanus ei voi olla kristitty marttyyri, hänhän kertoo koko kansan tarinan ja väittää olevansa oikea Mooses-uskoinen ja muut ovat vääriä.
Kuten hän sanoo; kantoivat Moolokin arkkua ja Romfa-jumalan tähteä.
Kristityt eivät väitä olevansa niitä oikeita, jotka Mooses johdatti erämaan halki.
Stefanus on paremminkin essealainen, he noudattivat tiukimmin Mooseksen lakia.
Ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät olleet mitään nykykristittyjä vaan juutalainen lahko joka seurasi rabbi Jeesuksen opetusta (ns. Halakha ha Jehoshua), joka taspainottelee Hillelin ja Shammain koulukunnan oppien välillä.. Kreikan kielisiä hellenisti käännynnäisiä kutsuttiin kristityiksi, aramean kielisiä lahkolaisia Nasaretilaisiksi. Tämä Stefanus oli Syyrian Antiokiasta kotoisin oleva kreikanjuutalainen ja saarnasi siksi Jerusalemin kreikkalaisissa Synagogissa. Kun Stefanus esiintyi rohkeana Mooseksen kulttimenojen vastustajana, raivostunut väkijoukko kivitti hänet kuoliaaksi. En ymmärrä mikä hinku sinulla on vääntää kristityt essealaisuksi, et selvästikkään ole lukenut aiheen kirjoituksia ja tutkimuksia. Suosittelen esimerkiksi kirjoja Aarre saviruukussa, tai Kuolleen meren kadonnut kansa. Tosin ei ole varmaa, mikä on essealaisten yhteys kuolleen meren kääröihin tai Qumranin "juutalais luostariin."
Kristityt tietysti yrittävät kirjoittaa omasta näkökulmasta, minä en niistä piittaa. Olen lukenut essealaisista Josefus Flaviuksen kirjasta ' Juutalaissodan historia. ' Kuten myös kirjasta; ' Kiista Kuolleenmeren kirjakääröistä.' Jossa kerrotaan myös, kuinka inhottavasti kristilliset tutkijat kohtelivat juutalaisia, vaikka oli kysymys heidän kulttuuriperinnöstä. Juutalaiset eivät päässeet mukaan.
Kristityt.....
Minä en löydä sieltä sellaista kristillistä ryhmää, joka olisi opettanut, että laki on ristiinnaulittu tai kumottu tai jotain vastaavaa, kaikki synnit on sovitettu.
Juutalaisilla oli kerran vuodessa sovituspäivä ja ihmisuhrit on ankarasti kielletty.
Ainoastaan joku valehtelijaksi nimetty henkilö lähtee eräästä ryhmästä jota sanotaan Damaskon maaksi, ottaa muutamia jäseniä mukaansa ja hylkää lain koko neuvoston edessä. Hänet tuomitaan jyrkästi.
Aarre Saviastioissa - Qumranin tekstit avautuva
Jutta Jokiranta
Qumranin tekstikääröt löydettiin Kuolleenmeren läheisistä luolista jo 1940-50-luvuilla, mutta kaikki tekstit on julkaistu vasta 2000-luvulla. Nyt tutkijat pääsevät vapaasti arvioimaan koko rikasta kokonaisuutta. Yli 900 käsikirjoitusta käsittävä kokoelma on syntynyt ajanlaskun alun molemmin puolin. Kokoelma sisältää Raamatun kirjojen kopioita, juutalaisia rukouksia, viisaustekstejä, astrologiaa, kalentereita, laintulkintaa ja Qumranin liikkeen omia sääntöjä.
Pohjoismaisena yhteistyönä syntynyt ajankohtainen teos kyseenalaistaa vallalla olleen käsityksen pienestä eristyneestä Qumranin yhteisöstä ja tuo tekstit vuoropuheluun koko ajanlaskun alun juutalaisuuden kanssa. Kirjoittajat ovat kansainvälisesti arvostettuja tutkijoita.
Kirjan ydinkohdat:
· Teos tarjoaa lukijalle opastetun kierroksen Qumraniin, sen arkeologiaan, kirjastoon ja tutkimukseen.
· Luotettavaa ja uutta tietoa ajanlaskun alun juutalaisuudesta ja juutalaisesta ryhmittymästä, joka halusi saada aikaan sekä hengellisen että sosiaalisen muutoksen.
· Kirja on syntynyt ainutlaatuisen pohjoismaisen tutkimusyhteistyön tuloksena ja julkistetaan samana keväänä myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kuolleen meren kadonnut kansa
Raija Sallamo ja Mika S.Pajunen
Vuonna 1947 muutama paimenpoika Kuolleenmeren luoteiskulmalla Qumranissa heitteli ajankulukseen kiviä läheiseen luolaan. Kuului erikoinen kilahdus – kivi oli osunut saviruukkuun, jonka sisällä oli kirjakääröjä. Löytö oli ainutlaatuinen. Vanhimmat ruukun sisältämät tekstit olivat toiselta vuosisadalta ennen ajanlaskua ja uusimmat Jeesuksen jälkeiseltä ajalta.
Kuolleenmeren kadonnut kansa kuvaa juutalaisesta yhteisöstä eriytyneen ryhmän arkielämää: rituaaleja, sääntöjä, käytöstapoja, ruokakulttuuria ja runoutta. Mitä yhteisössä ajateltiin esimerkiksi tyhmyydestä ja häpeämättömistä naisista tai mitä olivat punaruskean lehmän rituaali ja Belialin seuraajien kiroaminen? Teksteihin ja niiden taustalla olevaan Qumranin yhteisöön tutustutaan kuvitteellisen Jaakob Ben Elieserin kokemusten kautta.
Suomennoskokoelma on kansainvälisesti arvostettujen suomalaisten Qumran-tutkijoiden työn tulosta. Teos valaisee radikaalin uskonnollisen yhteisön identiteetin muodostusta ja ideologian kehitystä juutalaisessa kulttuurissa aikana, josta tiedämme lähinnä Uuden testamentin tekstien perusteella.
Professori Raija Sollamo, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, Raamatun alkukielten professori (emerita), erityisalueina Septuaginta ja Qumran.
Tutkijatohtori TT Mika S. Pajunen, Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, VT:n eksegetiikan tutkija, erityisalueina Qumran ja psalmitutkimus sekä muinaiset käsikirjoitukset.
"Ainoastaan joku valehtelijaksi nimetty henkilö lähtee eräästä ryhmästä jota sanotaan Damaskon maaksi, ottaa muutamia jäseniä mukaansa ja hylkää lain koko neuvoston edessä. Hänet tuomitaan jyrkästi."
Oletko juovuksissasi?
Flavius Josefuksen kirjassa; ' Juutalaissodan historia,' on monta sivua pitkä kerronta essealaisista, tai tästä yhteisöstä. Tiedän hyvin heidän tapansa elää, aikalaisen kirjoittamana. Tiedän rituaalit, käytöstavat, askeesin ja ankaruuden. Olen niistä kirjoitellutkin tänne.
Kirjoituksista.....
Se mikä tässä on mielenkiintoisinta, on kysymys, että miksi nuo kirjoitukset odottivat löytäjäänsä niin kauan, että Israelin valtio oli taas syntynyt. Miten ne odottivat niin kauan, kuka varjeli.
En ole juovuksissa, se lukee kirjassa ' Kiista Kuolleenmeren kääröistä, ' Häntä on oletettu siinä Paavaliksi.
Nämä muinaiset kirjoittajat eivät puhu henkilöistä nimillä, vaan siellä on esim. paha pappi ja tämä valehtelija, vanhurskauden opettaja jne.
Damaskon maa ei ole kaupunki Syyriassa, vaan ehkä sama paikka, kuin Qumranin alue.
Yksi kirjoituksista on nimeltään Damaskon kirja.
Paavalin kerrotaan menneen pappien käskykirjeellä Damaskoon, mutta hänellä ei olisi ollut mitään valtuuksia roomalaistuneessa Syyrian kaupungissa, sensijaan täällä hänellä olisi ollut. Damasko tai Damaskos, ehkä ne ovat kaksi eri asiaa.
Damaskoksessa Paavali joutui Napateaan kuningas Arestaksen vainoamaksi. Siellä Paavali piti majaa Ananias -nimisen miehen luona suoran kadun varrella ja pakeni Arestaksen vainoa piiloutumalla koriin. En ole lukenut tuota kirjaa kääröjen kiistasta, mutta nykykäsityksen mukaan kristityillä ja essealaisilla on Qumranin tekstilöytöjen valossa hyvin vähän yhteistä ja siksi näiden kahden juutalaislahkon yhdistämistä pidetään nykyisin vanhentuneena teoriana. Merkittävin ero lienee siinä että toisin kuin kristityt ja fariseukset, essealaiset eivät uskoneet ruumiiden ylösnousemukseen vaikka he uskoivatkin sielun kuolemattomuuteen. Qumranien tekstien avulla on pystytty myös korjaamaan Josefuksen tekemiä virheitä ja väörinkäsityksiä, esim essealaiset eivät eläneet tiukassa selibaatissa, heille rituaaline puhtaus oli tärkeintä ja koe aika kestikin vain kaksi vuotta. Josefushan itse oli yrittänyt toki pyrkiä essealaiseksi, mutta tyri kesken koeajan. Noissa ehdottamassani kirjoista käsitellään tuoda Damaskon kirjaa, joska käsitteleen yhteisön tiukkoja rituaaleja ja sääntöjö.
Ei Josefus väitä, että kaikki essealaiset olivat selibaatissa vaan kertoo, että oli myös toinen ryhmä, heitä asui myös kaupungeissa ja he avioituivat, koska olivat sitä mieltä että muuten seuraa sukupuuttoon kuoleminan.
Naisille oli kuitenkin kolmen vuoden koeaika uskollisuuden takaamiseksi. Sukupuolista kanssakäymistä he harjoittivat vain perillisten saattamiseksi maailmaan, ei huvin vuoksi.
Tosi on, kuten sanoit ja kuten Josefuskin kertoo, että he uskoivat kuten "kreikkalaisten pojat" sielun kuolemattomuuteen. Lisäksi hän kertoo, että he halveksivat kuolemaa ja voittivat tuskat mielensä lujuudella tai hallitsemisella ja pilkkasivat kiduttajiaan, kidutuksiin he joutuivat roomalaisten aikana.
He uskoivat sielun kuoleman jälkee pääsevän parempaan ja puhtaanpaan paikkaan. 'Kaikki mihin sielu koskee, se elää ja mistä se lähtee, se kuolee, niin suuri on kuolemattomuuden voima. Näkymättönä se tulee ruumiiseen ja näkymättömänä se siitä lähtee, '
He vielä todistavat jotakin tässä ajassa, kuten sitä, että kirjoituksia ei ole muutettu. Kristityt ovat väittäneet, että juutalaisuus on kristinopin harhaoppi, kerettiläisyyttä ja muslimit ovat väittäneet, että juutalaiset ovat muuttaneet kirjoituksia.
Essealaisilla on tehtävä tässä ajassa, olla todistajana valheita vastaan.
Evankeliumissa muuten Jesajaa sanotaan ' Essaias ' ja oikeasti hän kai on Isaiah.
Joh.19:5 Biblia (1776). Niin Jesus meni ulos, kantain orjantappuraista kruunua ja purpuraista vaatetta. Ja hän sanoi heille: katso ihmistä. Kirjoitetaan: purppuraista.
Kiitos teille kaikille, joilla on tietoa, ja jotka kirjoitatte tänne historiasta - kaikilla ei ole mahdollisuutta saada sellaista käsiinsä. On kiva lukea!
”Ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät olleet mitään nykykristittyjä vaan juutalainen lahko joka seurasi rabbi Jeesuksen opetusta (ns. Halakha ha Jehoshua), joka taspainottelee Hillelin ja Shammain koulukunnan oppien välillä..”
Mitä sitten ovat ja mistä tulivat nykykristityt historian valossa, jos he eivät ole rabbi Jeesuksen seuraajia? Ja mitä eroa siinä on?
Nykyristityiksi voisi luonehtia uskonpuhdistuksen jälkeistä kristinuskoa, minkä aikaista oppi/tiäulkintapohja kristillisyys nykyään noudattaa. Kuitenkin, aikaisintaa siinä vaiheessa kun kristittyt eivät olleet enää juutalaisia eikä heillä ollut mitään asiaa synagogaan, eikä mitään yhteyjsiä juutalaisuuteen. Ja ylipäätään jos Jeesus tekisi nyt Comebakit ja palaisi, ei tämä tunnistaisi nykyistä kristinuskoa omaksi liikeekseen. Pitäisi sitä todennäköisesti harhaoppisena pakanakulttina. Mitään suoranaista karkeaa viivaa ei voida kuitenkaan vetää, sillä muutokset ovat tapahtuneet ajansaatossa vähitellen (esimerkiksi eukaristia eli ehtoollinen oli alunperin osa agape -ateriaa, joka sekin muistutti eräänlaisia nyyttäreitä).
Jeesuksia on monta.
Yksi Jeesus oli yksinkertainen maalaismies. Kukaan ei oikein tiennyt mistä hän tuli.
7 vuotta ennen sotaa hän kulki kadulla ja huuti yötä päivää varoitellen sodasta: " Ääni kuuluu idästä ja ääni kuuluu lännestä, ääni neljältä ilmansuunnalta, ääni Jerusalemia ja temppeliä vastaan "
Erään juhlan aikana jolloin rakennettin maja Jumallle, ( se oli ilmeisesti Lehtimajajuhla) hän tuli myös temppeliin huutamaan samaa varoitusta.
Kun hän jatkoi myös kaduilla, monet hermostuivat ja kovistelivat häntä, mutta hän ei lopettanut.
Hänet vietiin Rooman prokuraattorin eteen, jossa hänet ruoskittiin luita myöten, kuten Josefus kertoo. Hän ei kuitenaan syyttänyt ketään, ei myöskään kiittänyt kun jotkut antivat hänelle ruokaa. Hän vain huokaili; ' Voi sinua Jerusalem.'
Roomalaiset päästivät hänet menemään, pitivät häntä vain mielenvikaisena, toiset taas sanoivat, että häntä ajaa jokin yliluonnollinen voima.
Kun sota sitten aikanaan syttyi, hän nousi muurinharjalle ja roomalaisesta heittokoneesta lentävä kivi osui häneen, hän putosi ja kuoli.
Kirja: Juutalaisodan historia. Josefus Flavius ( muistin mukaan)
Kapinapäälliköissä oli Jeesus ja Johannes nimiset henkilöt, he syyttivät Josefusta maan kavaltamisesta ja olivat aikeissa kivittää hänet.
Tämä Jeesus oli Tiberiaan kaupunginjohtajan poika ja Johannes oli kotoisin Gishkalasta.
Myös Jerusalemin hallitusväkeä syytettiin maan kavaltamisesta, eli roomalaismielisyydestä, maan roomalaisille luovuttamisesta Ylimmäisistä papeista huomattavimmat Ananus ja Jeesus yrittivät puhua näille järkeä, mutta heidät surmattiin.
Kapinallisista hurjimpia olivat idumealaiset.
Myyttejä ja legendoja on niin paljon kaikista Raamatun henkilöistä että vaikea on kai asiantuntijoillekaan eroittaa mikä on totta.
TV7:ssa joku Pawson luulee tietävänsä kaiken näistä henkilöistä mutta kun vertaa hänen tietojaan muihin raamatuntuntijoihin niin kyllä illuusio hänenkin tietämisestä katoaa nopeasti.
Kuten varman tulee selväksi, tuo on aikalailla tiivystys kaikista Pontius Pilatusta koslevaista legendoista. Ei ole edes varmaa oliko koko Pilatusta koskaan olemassa, yhden teorian mukaan Pilatus on varhaisten kristittyjen luomus ja edustaa eräänlaista pahaa henkeä, demiugria. Toki on ole.assa ns. Pilatus kaiverrus joka löydettiin Kesareasta, mutta kiven aitous ja yhteys Pilatukseen on hyvin kuseenalaista, varsinkin kun kiven aitouden ouolustajat ovat nimenomaan kristittyjä. Olen itse käynyt paikanpäällä Kesareassa ja siellä opas kertoi että kivi on oikeasti moderni jäljennös.
Roomalaisten tiedot prokuraattoreista on minun käsittääkseni aika varmoja mutta mitä prokuraattori Pilatus teki Jerusalemissa Jeesuksen aikana niin siitä ei roomalainen historian- kirjoitus taida kertoa mitään.
Sinulle opas on varmaan puhunut Kesareassa totta.
Josefus Flavius on ensimmäinen historioitsija, hän ei ole uskonnon sepittäjä, sitäpaitsi hän on aikalainen, mukana myös Jerusalemin hävityksessä. Hän loikkasi roomalaisten puolelle.
Petturi kyllä, lisäksi hän kirjoittaa roomalaisesta näkökulmasta, kehuen roomalaisten urhoollisuutta ja nimittelemällä maamiehiään. Kun osaa lukea niin, että ottaa tämän huomioon, eikä anna sen vaikuttaa mielipiteeseensä niin kyllä aika paljon pääsee perille monista asioista.
Evankeliumin kirjoittajista ei oikein tiedä, että ovatko he koskaan käyneetkään Juudean maalla.
Jeesuksen syntymäaikaakin on ryhdytty laskemaan vasta 500-luvulla, joten siitä ei ole mitään varmaa. Jos siis joku väittää, että nämä jeesukset olivat eri aikana.
Nämä niin sanotut Raamatun ulkopuoliset lähteet Pontius Pilatuksesta voivat tietysti nekin olla todennäköisesti niitä kristittyjen tekemiä lisäyksi myöhempiä lisäyksi eli väärennöksi kuten testimonium Flavianum. Yhtään alkuperäistä kirjoitustahan ei ole säilynyt, ainoastaan kristittyjen tekemiä kopioita.
Eipä tainnut oikeastaan kukaan roomalaisista historioitsijoista kertoa Jeesuksesta mitään mainittavaa siihen nähden, että Jeesuksen täytyi olla aikamoinen julkkis kun teki monenlaisia ihmetekojakin, käveli veden päällä, herätti kuolleita ja paransi sairaita ja vaikkei mediaa ollut niin kuitenkin ihmisissä tuollainen toiminta oli sensaatiomaista ja luulisi sen takia olleen yleinen puheenaihe.
Sepä se kun alkuperäisiä lähteitä roomalaisten kirjoituksista ei ole niin aika vaikea on sanoa mikä on totta ja mikä kirkkoisien ja muiden kirjoittajien myöhemmin legendojen perusteella kirjoittamia, ainakin osittaisia, luuloja.
Hieno luku olet vaivaa nähnyt. Täytyypä paneutua aiheeseen sitten ajan kanssa.
Petturit
Olen aina tuntenut myötätuntoa Pilatus-ressua kohtaan. En Juudas Iskariotia, mutta Pilatusta, kyllä.
Ihmisparka. Valikoitui tilanteeseen, jolle ei voinut mitään, siksi uskon (ja toivon), että hän on Taivaassa.
Juudas taas viime kädessä teki oman valintansa.
Juudas on olennainen osa legendaa.
Jeesus tiesi, että hän on "petturi", ilman juudasta ei-juutalaiset eivät ikinä olisi saaneet armoa Jumalalta.