Rikosten tunnustaminen

Miksi pitäisi mennä poliisin puheille? Jos on rikkonut toista ihmistä vastaan, parasta olisi selvittää asia sen henkilön kanssa. Varastetun tavaran kohdalla asia on helppo: palauttaa tavaran sen oikealle omistajalle.

Varastettu tavara ei koskaan muutu omaksi ja pitkittynyt aika vain lisää rikoksen vakavuutta. Viisi minuuttia varastetun tavaran hallussapitoa on pienempi rike kuin saman hallussapitäminen 50 vuotta.

Myös talousrikos eli rahan varastaminen on korvattavissa, päivän kurssin mukaan, tässäkin pitkittynyt aika kasvataa myös rikoksen vakavuutta.

Anteeksianto koskee vain tekoa, ei itse varastettua omaisuutta, sitä ei saa pitää. Jos pitää, voi unohtaa myös luulon anteeksiannosta.

Mun kokemus tästä on omakohtainen kokemus. En sano, että tämä on tai tulisi olla samoin muiden kohdalla, kerron vain oman kokemukseni.

Kaikenlaisia ns pikkurikoksia olin narkkina tehnyt ja uskoontultuani Herra nosti muutamia niistä esille, joiden kohdalla koin, että minun tulee mennä ne myös uhrien kanssa sovittelemaan. Tässä muutama:

Olin mukana tahtomattani erään tuttuni pahoinpitely ryöstössä. Etsin arviolta vuoden päästä kaverin käsiini ja kerroin, tapahtuneen ja annoin takaisin rahat jotka olin tuossa "säädössä" saanut. Kaveri oli todella yllättynyt ja ymmärrettävästi hyvillään ja antoi myös anteeksi sitä pyytäessäni.

Toinen oli autokoulun kakkoserä, jonka olin jättänyt maksamatta. Menin kyseisen autokoulun toimistoon, missä oli paikalla vain nuori kesätyöntekijä tyttö, joka myös oli TODELLA YLLÄTTYNYT, sanoi ettei koskaan ole törmännyt vastaavaan, kun kerroin, että maksu oli pydessä ja olin tullut uskoon ja halusin tämän homman nyt hoitaa. Tyttö kertoi olevansa jehovantodista ;)

Kolmas oli kaikkein suurin ylläri. Menin nimismiehen toimistoon ja sanoin virkailijalle, että haluaisin tietää paljonko mulla on korvauksia maksamatta. Näitä oli ainakin 1/3 eräästä pöllimästämme autosta, jonka kaveri veti lähes suoralla tiellä katolleen penkkaan. Ostoskeskuksen isosta lasista ja muista säädöistä.
Virkailija otti tietoni esille ja sanoi, että mulla ei ole mitään korvauksia maksettavana. Alaleuka lattiaan tippuneena pyysin tarkistamaan vielä uudelleen, ettei kyseessä ole mikään virhe ja vastaus oli edelleen sama, eli ei maksettavaa, ei pennin penniä.

En kokenut, että mun piti kaikkia rikkeitä lähteä sovittelemaan, joita olisi ollut pitkä lista. Itse koin ja koen edelleen vahvasti, että tämä kaikki tapahtui Jumalan kunniaksi ja tuon viimeisen tulkitsin niin, että Herra halusi sanoa antaneensa myös siinä suhteessa uuden alun.

Toki entiseen elämääni mahtui myös paljon suurempia syntejä kuin yllämainitut, olin esim kohdellut vuosikausia vanhempiani, veljeäni ja useita kavereitani todella rumasti. Herralle kiitos, perheeni löysi sydämmestään vielä armoa ja sain myös heiltä armoa osakseni.
Jos mun olisi pitänyt mennä kaikki rikkeeni sovittamaan niin siihen tuskin olisi elinaikani riittänyt ja samoin ajattelen myös olevan muiden kohdalla. Ja vaikka ihminen ei olisikaan ollut narkomaani tms niin silti olemme rikkoneet niin paljon ja syvästi Herraame ja toisia vastaan, että anteeksipyytämisellä ei olisi mitään loppua.

Kun Herran Veri puhdistaa ihmisen niin taivaan puolelta hän on täysin puhdas, yhtä synnitön kuin Jeesus itse. Ja uskon, että Pyhä Henki kyllä jokaiselle yksilöllisesti ohjeistaa, miten maallisen lain suhteen tulee toimia.