Super size me -arvostelu
Vuokraamossa piti taas tehdä tiukka valinta. Tällä kertaa kokeilin nuorempaa Amerikan Karpoa eli Morgan Spurlockin Super size me. Ennen elokuvaa söin herkut pois ja tämä ajatus osoittautui onneksi oikeaksi.
Elokuvan alkoi mahtavalla Queenin fat bottomed girls biisillä, joka sai katsojan mukaan vauhdikkaaseen dokumenttiin. Morgan Spurlock on elokuvan pääosa. Hän on fyysisesti ja henkisesti tervemies, kunnes alkaa elämään pelkällä McDonald'sin-ruokavaliolla. Ennen kuukauden roskaruoka urakkaa Morganille tehdään perusteellinen lääkärintarkistus, jotta nähdään onko roskaruoka saanut aikaan mitään ihmeellistä. Totta kai Morganin pitää syömisen ohella myös liikkua juuri sen verran kuin keskiverto Amerikkalainen.
Dokumentissa kerrotaan kuinka valtavaksi ongelmaksi ylipaino on noussut rapakon takana. Lihavuus on kuolemantilastojen hyvä kakkonen aina tupakan jälkeen. Syitä haetaan kasvatustottumuksista kuin lapsiin kohdistuvasta markkinoinnista. Tilastot on kerrottu hauskasti mustanhuumorin säestyksellä. Haastatteluissa on satiirin makua ja Morganin koe-eläin tulokset on hauskasti, mutta koskettavasti esitetty dokumentissa.
Mooren dokumenttielokuvissa tilastot esitetään aina yksipuolisesti ja niin myös tässä, mutta hauska se on syyttävän sormen nähdä osoittamassa McDonald’sia/ suuryrityksiä. Elokuvassa oli hyvää sanoma ja sen viihteellisyys. Vakavan asian voi esittää erittäin viihteellisesti (juuri tentti lukeminen pitäisi olla tätä). Hyvää oli elokuvassa myös Morganin syömisen tulokset kuin lääkäreiden huolestuneet kommentit ja heidän kasvojensa ilmeet. Värikkäät haastattelut ja tilastot pitivät katsojan mielen virkeänä. Huonoa elokuvassa oli se, että katsoja tiesi mitä on tulossa ja mitä Morganille on tapahtumassa, mutta tällainen valistus uppoaa minuun parhaiten.
Suosittelen elokuvaa Mooresta, Karposta pitäville. Elokuva sopii myös Mäkkäriä ja roskaruokaa inhoaville (jokaiselle elokuvan ystävälle jolle satiiri uppoaa), mutta myös hyvä valistuselokuva jokaiselle joka ei tiedä mikä on kolesteroli?
Tähdet 4½/5
Vuokraamossa piti taas tehdä tiukka valinta. Tällä kertaa kokeilin nuorempaa Amerikan Karpoa eli Morgan Spurlockin Super size me. Ennen elokuvaa söin herkut pois ja tämä ajatus osoittautui onneksi oikeaksi.
Elokuvan alkoi mahtavalla Queenin fat bottomed girls biisillä, joka sai katsojan mukaan vauhdikkaaseen dokumenttiin. Morgan Spurlock on elokuvan pääosa. Hän on fyysisesti ja henkisesti tervemies, kunnes alkaa elämään pelkällä McDonald'sin-ruokavaliolla. Ennen kuukauden roskaruoka urakkaa Morganille tehdään perusteellinen lääkärintarkistus, jotta nähdään onko roskaruoka saanut aikaan mitään ihmeellistä. Totta kai Morganin pitää syömisen ohella myös liikkua juuri sen verran kuin keskiverto Amerikkalainen.
Dokumentissa kerrotaan kuinka valtavaksi ongelmaksi ylipaino on noussut rapakon takana. Lihavuus on kuolemantilastojen hyvä kakkonen aina tupakan jälkeen. Syitä haetaan kasvatustottumuksista kuin lapsiin kohdistuvasta markkinoinnista. Tilastot on kerrottu hauskasti mustanhuumorin säestyksellä. Haastatteluissa on satiirin makua ja Morganin koe-eläin tulokset on hauskasti, mutta koskettavasti esitetty dokumentissa.
Mooren dokumenttielokuvissa tilastot esitetään aina yksipuolisesti ja niin myös tässä, mutta hauska se on syyttävän sormen nähdä osoittamassa McDonald’sia/ suuryrityksiä. Elokuvassa oli hyvää sanoma ja sen viihteellisyys. Vakavan asian voi esittää erittäin viihteellisesti (juuri tentti lukeminen pitäisi olla tätä). Hyvää oli elokuvassa myös Morganin syömisen tulokset kuin lääkäreiden huolestuneet kommentit ja heidän kasvojensa ilmeet. Värikkäät haastattelut ja tilastot pitivät katsojan mielen virkeänä. Huonoa elokuvassa oli se, että katsoja tiesi mitä on tulossa ja mitä Morganille on tapahtumassa, mutta tällainen valistus uppoaa minuun parhaiten.
Suosittelen elokuvaa Mooresta, Karposta pitäville. Elokuva sopii myös Mäkkäriä ja roskaruokaa inhoaville (jokaiselle elokuvan ystävälle jolle satiiri uppoaa), mutta myös hyvä valistuselokuva jokaiselle joka ei tiedä mikä on kolesteroli?
Tähdet 4½/5
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ota kantaa itse elokuvaan, mutta minua ottaa suunnattomasti päähän eli vituttaa se miten Moorea aina verrataan Karpoon.
Moore on älykäs ja sarkastinen, jatkuvasti pilke silmäkulmassa kun taasen Karpo on yksitotinen karvalakkiSuomen virallinen valittaja.
Kiitos mielipiteestä. Kirjoittaja ei pystynyt kaikkea miellyttämään, mutta tarkoitin hyvää. No jatkossa vertaan Karpoa Mooreen … onko näin parempi ? mielestäni ero on aika pieni molemmin päin, mutta jokainen muodostakoon mielipiteensä ja hyvä näin
"Moore on älykäs ja sarkastinen, jatkuvasti pilke silmäkulmassa kun taasen Karpo on yksitotinen"
Et siis osaa nähdä itse asiaa. Moore on Karpo. Moore tekee samaa kuin Karpo omalla tyylillään ja Karpo tekee samaa kuin Moore omalla tyylillään. Pelkkä tyyliero ei riitä tekemään todellista eroa näiden herrojen välille. Sillä se on tosiaan vain sitä: tyylieroa.
Ja Moore ei ole älykäs. Ihan lahjakas dokumentintekijä, mutta ei todellakaan mikään älykkö. Tosin se, että Moore ei ole älykkö, ei tietenkään tee Mooren mielipiteistä ja ajatuksista jotenkin huonoja.
Spurclockin dokumentti oli miellyttävän raikas. Vaikka miehen ajama asia on monelle itsestään selvää, niin ainakin hän onnistuu valaisemaan maansa ylipaino-ongelman syitä suomalaiselle. On turha sanoa, että kävelkää kauppaan, ellei sinne pääse millään muulla kuin autolla. Tai koululaiselle, että syö terveellisesti, mikäli sellaista vaihtoehtoa ei ole ikinä tarjolla.
Dokumentissa myös vastataan ilmiselvimpiin esiin nouseviin kysymyksiin, kuten miksi kohteeksi on valittu juuri McDonald's tai miksi kyseisen yrityksen salaattien syöminen ei ole sen terveellisempi vaihtoehto.
..veti juuri tämän dokumentin saavuttaman suosion jälkeen Super Size-ateriansa pois markkinoilta. Pari muutakin firmaa (Burger King?) taisi seurata esimerkkiä. McDonalds tosin ilmoitti julkisuudessa, ettei Spurlockin dokumentilla ollut MITÄÄN tekemistä päätöksen kanssa. As if. Mukava tietää, että 5. valtiomahti kykenee edelleen vaikuttamaan ainakin jollain tasolla jopa suuryrityksiin.
Olen lukenut jotain tämän kaltaista, mitä Spurlockin sai aikaan. Spurlock sanoi, että nykyään dokumenttielokuvat ovat hyviä sananvapauden kanavia. No hyvä vaan, että suuryritykset saavat liikettä niveliin dokkarintekijältä:)