Pääseekö mustasukkaisuudesta eroon

Pääseehän siitä kun saa luottamuksen taas takas, rakas. Eli jos on joskus mokannut, ei kannata salata puolisoltaan mitään. Monet pariskot eivät välttämättä petä, mutteivat myöskään ota puolisoaan omaan elämään kokonaan. Tälläinen voi herättää epäluuloja ym. Menoja ja ihmissuhteita salataan, vaikka kerrotaan ettei ole mitään salattavaa. Monesti se on se oma käytös, joka saa puolison mustasukkaiseksi. Eräskin mies hoisi kaikki yksityispuhelut (myös sukulaisten) niin ettei vaimo kuuntele. No mitäköhän vaimo tästä ajattelee. Ja kukaan ei usko jatkuviin ylitöihin, se on saletti. Ei varsinkaan, ku sieltä tullaan hehkeänä ja täydessä tällingissä (erään miehen kertomaa).

Toimi vaan samalla kuin hän sinua kohtaan, niin eiköhän ala ymmärtämään paremmin omaa käytöstään. Onhan se ikävä juttu, että ihminen kokee itsensä kanssa riittämättömyyden tunteita, mutta hänen väärältä ja harhaiselta ajatuksenjuoksultaan kannattaa katkaista siivet ja parhain opetus on, että käyttäytyy itse samoin häntä kohtaan, niin hän näkee itsensä.

Mustasukkaisuuteen eivät auta vakuuttelut, hyvä ja oikea käytös, ei mikään. Se ei ole korjattavissa psykoterapialla eikä lääkkeillä. Sen on yhtä parantumaton kuin psykopatia, narsismi tai paranoidinen skitsofrenia.

Luulosairasta voi auttaa vain eräillä lääkkeillä. Ne eivät poista sairaita ajatuksia, mutta tekevät välinpitämättömämmäksi. Hoitomotivaatio on erittäin heikko, koska ko. lääkkeillä on vahvat sivuvaikutukset.

Kiitos rennostM noista kannustavista sanoista:DEhkä siirryn hiljalleen tien toiselle puolelle jos noin heikko ennuste.

Ensinnäkin se riippuu ihan sun kunppanin valinnasta. Jos valitset sellasen kumppanin ketä menee ja viilettää ja on muutenkin avoin asioille ja kokemuksille mutta olet itse mustasukkaista tyyppiä nii sun kannattaa ennemminkin valita sellanen hiljanen hissukka joka viihtyy kotioloissa. Toinen on että et pyrit olla kiintymättä kyseiseen ihmiseen niin vakavasti, tosin tästä vei seurata se että kunppani huomaa asian ja ajattelee että sua ei kiinnosta. Kolmas vaihtoehto on että itsetyydytät ja pyrit fantasioimaan eri skenaarioille missä kunppanisi pettää sinua.

Pääsee toki kun osaat kysyä oikeat kysymykset. Muistelin kun aikanaan minulle soitti toinen nainen tai ainakin näin väitti. Enhän toki uskonut ku ei sillä ollut mitään näyttöä ja toinen kielsi. Ja se miten sen tuntee joten päätökseni tein ihan itse. Mustasukkaisuus toki tuli ja epäily monestakin asiasta. Mutta toinen näytti toteen aina kun epäilin. Kun vuosia kului ja kuulin tuosta toisesta naisesta mitä oli elämälleen tehnyt. Oli sekin selkeä näyttö. Se oliko niillä suhdetta kuten väitti en voi tietää ja uskon siis siihen mitä näytetään toteen. Ja jos oli suhde niin ohi se on koska sillä jo uusi. Saipa silloin kumppanini nauttia sen hetken kunnes otti yhteyttä. Tiesi muuten alunperin minusta. Se miksi se taas soitti eikä kumppani kertonut pitää sitäkin miettiä. Mutta näyttämisellä hoituu mustasukkaisuus ja epäilyt pois.

Aloittajalle. Mustasukkaisuuden kokemus tuli minulle mieheni käytöksestä. Muuttui sulkeutuneeksi eli ei kertonut enään avoimesti asioistaan. Kuunteli rakkauslauluja joita ei yleensä kuuntele. Puhui meistä tilanteissa, joissa itse en ollut mukana. Puhui paikoista (ravintoloista, kahviloista, ym) joissa en ollut käynyt. Etsiskeli leluja leluosastolta, muttei omille lapsenlapsille.
Oli kiinnostunut yleensä yhtäkkiä semmoisista asioista mistä me ei koskaan oltu kiinnostuttu. Halveksi minua ja minun ajatusmaailmaa. Sanoi minua mielisairaaksi, koska aloin epäillä. Jopa suuttui. Vaihtoi kaikki salasanat sellaisiksi, etten vaan pääse hänen laitteilleen. En tosin ollut niillä urkkimassa ennenkään. Oli ja on aina ylitöissä ja tekee pitkät selitykset miksi. Jäin asian kanssa yksin ja masennuin. Nyt ajattelen, että jospa mies ymmärtäis joskus oman osuutensa mustasukkaisuuteeni, joka ei oikeasti ole luonteen piirteeni. En voi miestäni syyttää pettämisestä tällä kertaa, kun ei ole siitä kiinni jäänyt, mutta salailusta ja valehtelusta on kärähtänyt.
Aloittajan tapausta en tiedä, mutta joskus ei ihminen itse ymmärrä mitä saa käytöksellään aikaan.
Mieheni ei ole mikään uskollinen tyyppi siinä mielessä, että tykkää varsinkin naisten huomiosta.
Sitä en tiedä johtaako se sitten pettämiseen. Pitkässä parisuhteessa salailun huomaa heti.

Ja mikä parasta, annoin takaisin eli aloin käyttäytymään samallalailla kuin mieheni, niin hänkin tuli
mustasukkaiseksi. Itse en kuitenkaan muuta kuin vähän huijasin😎

Kyllä mustasukkaisuudesta on ihan mahdollista päästä eroon. Jos hän on jo ymmärtänyt hakeutua terapiaan, niin on hyvällä alulla, koska tiedostaa asiantilan. On silti hyvä muistaa että terapioita ja terapeutteja on monenlaisia, eikä aina ensimmäinen vastaanosuva ole se oikea.

Ehkä sinun itsesi myös kannattaa kaivaa oikeaa tietoa asioista, ja mennä vaikka kirjastoon hakemaan muutama hyvä kirja, eli hyviksi tunnettujen terapeuttien kirjoittama teos asian tiimoilta.

Terapeuttini kehoitti eroamaan miehestä, joka aiheuttaa masennusta ja arvostamaan itseäni. Hän kertoi myös, että mustasukkainen tavallaan roikkuu jossakin ihanne ihmisessä ja sen myötä unohtaa itsensä. Kertoi myös sen, että mustasukkaisuus loppuu tai lievenee, kun parisuhteessa taas keskustellaan avoimesti.
Terapeuttikaan ei uskonut siihen, että monen vuoden yhdessäolon jälkeen, toinen tulee yhtäkkiä mustasukkaiseksi. Mustasukkaisuuteen on jokin syy, joko mustasukkaisen omassa persoonassa tai kumppanissa. Mustasukkaisuuteen taipuvaiselle ihmisellekin tarvitaan jokin heräte, että epäluottamus taas nousee pintaan. Puhukaa ja jakakaa asianne kumppanin kanssa, niin mustasukkaisuudelle ei ole sijaa. Terapeutilla käynti on hyvä asia, se selkeyttää ajatuksia. Itse en ole enään mustasukkainen, jos hän löytää toisen, niin en voi asialle mitään. Utelias kuitenkin olen ja sille luonteenpiirtelle en voi mitään. Tietynlainen uteliaisuus vaan kertoo siitä, että on kiinnostunut ihmisestä eli positiivinen asia. Kiinnostus toisesta ihmisestä ja mustasukkaisuus pitää mielestäni erottaa toisistaan. Mustasukkainen ihminen yksinkertaisesti epäilee et puolisolla on suhde.

Jos saman olisi kirjoittanut nainen niin vastaukset olisi olleet yksoikoisia "jätä se sika" Nyt kun ole kerran mies niin "sinun pitää ymmärtää että hän on nainen. Miksi aiheutat hänelle mustasukkaisuuden tunnetta. Oletko sinut itsesi kanssa" jne.

Oletko kysynyt, mistä se kenkä oikeasti puristaa? Voi olla ettei hänen mielestään teillä ole tarpeeksi yhteistä aikaa. Tai muuten hän kokee tulleensa laiminlyödyksi.

Parisuhdeongelmat eivät koskaan ole yhden ihmisen ongelmia, vaan yhteisiä. Joko niitä yhdessä hoidetaan tai sitten ei.

Ei joku terapia auta jos siellä juoksee vain toinen. Etenkin jos toisen asenne on *Vituttaa toi kyttäily*.

Kertoo jotakin asenteesta kumppaniin.

Kannattaisi myös pohtia paljonko se some vie aikaa. Jos enemmän kuin yhteinen aika, kannattaakin puolison olla huolissaan. Silloinhan ei vika olekkaan kumppanissa. Tietenkin sillä edellytyksellä että, kumppani haluisi enemmän yhteistä aikaa.

Omia asenteitaan on kuitenkin paljon helpompi muuttaa.

Sen saa siedettävälle tasolle. Se vaatii ihan helvetisti asian työstamistä; mistä se johtuu, onko toinen tehnyt jotain, mikä antaa syyn olla mustasukkainen yms. Suosittelen kumppanin kanssa juttelemista ja suoraab kertomista, että hei, näin mä tunnen ja miksi. Asiaa voi työstää yhdessä ja se helpottaa. Se edellyttää kumppanilta ymmärrystä, mutta jos kumppanilla on puhtaat jauhot pussissa, hän työstää kyllä asiaa kanssasi ja on tukena. Meillä molemmat on mustasukkaisia, minä enemmän kuin mies, mutta miehen kanssa ollaan useasti asiasta puhuttu rakentavasti, ja kyllä, kirjaimellisesti rakentavasti. Molemmat tietää, että on ok tuntea miten tuntee, mutta avoimina pystytään olemaan ja kaikista asioista keskustelemaan järkevästi.

Pieksä se mustasukkaasuus pois siitä ämmästä.

Tai kato miten pitkälle se voi mennä ja anna vähä aihettakin olla mustasukkanen.

Se että toimii itse samalla tavoin - ei auta, sehän on sen toisen mielestä normaalia käytöstä. Korkeintaan siten, että osoittaa, että "näin sinä toimit tässä tilanteessa, onko järkevää tai mukavaa".

Se että välttää aiheuttamasta mustasukkaisuutta - pahinta mitä voit tehdä. Päinvastoin pitää varoa, ettei yhtään ala rajoittaa omia tekemisiään sen takia. Muuten olet kohta itserakennetussa vankilassa.

Järkipuhe asiasta - toimii jollain lailla, mutta yleensä vain hetkellisesti.

Usein on valitettavasti niin, että se mustasukkainen on sellainen siksi, että hän voisi itse toimia pelkäämällään tavalla ja on lisäksi kaksinaismoralistinen. Siis pettää parhaillaan tai on pettänyt tai harkitsee sitä. Tätä meidän ei-mustasukkaisten on täysin mahdoton edes käsittää, kun ei tulisi mieleenkään pettää. Ja voisimme sopia rehellisesti vaikka avoimesta suhteesta tms. Mutta ei mustasukkainen voi sellaista hyväksyä, ehei...

Joku joka ei pohjimmiltaan ole kyttäävä ja mustasukkainen, voi myös oireilla mustasukkaisesti, jos siihen on jotain todellista syytä.

en ole nyt enkä ole ollutkaan koskaan mustasukkainen kenestäkään. Varmaan ikävä tunnetila? :)

Mustasukkainen on taipuvainen pettämään. Kuvittelee kumppanin pettäneen ja itse pettäessään kokee vaan tasaavansa tilanteen.

Eipä kai pääse, täysin ainakaan... Toki voit saada toisen jättämään rauhaan/vähentämään asioista sanomista ym, mutta kyl ihan varmaan silti ainakin mielessään on ihan samanlainen kuin ennenkin.
Sellainen kumppani on aika vitun rasittava muutenkin, kun ei saisi sitten olla kavereitakaan tms ja jos saakin, niin kaikista pitäisi tehdä minuutin tarkkuudella selkoa, mitä tehdään kaveriporukalla ja kaikki viestitkin pitäisi sanalleen toisen saada tietää.
Oma exä, jonka kanssa erottiin noin viikko ennen joulua 2017, oli just tollanen mustasukkaisuuttaan nitisevä helvetin nillittäjäpaska kaiken muun paskamaisen käytöksen lisäksi.
Kerran erehdyin ohimennen mainitsemaan jotain mun vuosia aikaisemmin päättyneestä suhteesta, lähinnä siitä, kun näen tätä exää joskus satunnaisesti silläkin, kun hänen hyvä ystävä lapsen kummi asuu muutaman sadan metrin päästä musta.
Niin muutama viikko sen jälkeen vielä otti yhtäkkiä asian puheeksi ja väitti vielä, että mä olin puhunut tästä exästäni "niin innostuneesti ja tohkeissani". Toki sen ymmärrän, ettei vanhoista suhteista jauheta, mutta ei se nyt niinkään mene silti, ettei sanaakaan voi sanoa mistään vanhasta.
Ja kun hänet tietäen hän olisi seonnut täysin, jos olisi saanut tietää sen muuta kautta, että mä näen exääni noin 2-3 kertaa vuodessa ja vaihdan isoimmat kuulumiset siinä samalla, mihin menee korkeintaan vartti per kerta.
Sitten kun tuossa syyskuun lopulla olin laittamassa eroa päälle ihan sen vuoksi, kun hän lähetteli mulle viikkojen ajan viestejä, joiden mukaan hänen mielestään meidän pitää erota tai laittaa suhde ainakin pitkälle paussille. Milloin sen takia, kun hänen muksut ovat sotkeneet omat asiansa, milloin sen takia kun mulla on kissa jne. Tuo oli vielä niin helvetin outoa, että hän oli mustis mun kissasta. Kertoo naisesta jo aika helvetin paljon, kun kokee jo tuollaisen muutaman kilon painoisen eläimen uhkana parisuhteelleen. Vinkui sitä, kun se on ollut mulla jo monta vuotta ja varmaan tulee olemaan monta vuotta lisää ja hän kokee itsensä sen takia laiminlyödyksi ja ulkopuoliseksi meidän suhteessa. Vielä kun kuitenkin tuntui inhoavan eläimiä, kissoja ainakin, niin tottakai elukkakin sen vaistoaa ja on varautunut sellaisen ihmisen seurassa.
Siihen lisäksi hän haukkui mut mm. vajakiksi kehariksi. ym idiootiksi sen takia, kun mun taloyhtiössä asuu mm. oudosti käyttäytyvää huumeväkeä ja siihen lisäksi hän sai loukattua mua aika pahasti sillä, kun mä olin leikkauksessa ja seuraavana päivänä hän oli jättämässä mua yksinään omin nokkineni, vaikka puhe nyt oli ollut et hän on pari päivää mun apuna ja tukena sit, et varmasti alan pärjäämään. Kun olin kuulemma ollut kauhean töykeä, vissiin sen takia kun olin aika hiljainen. Mikä nyt johtui kuitenkin vaan siitä, että mä olin herännyt leikkauksestakin vasta 20 tuntia aikaisemmin ja olin aika tokkurainen vielä koko operaatiosta ja kipulääkityksestä johtuen. Mutta se nyt ei merkannut hänen vaakakupissaan mitään, kun "ihmisen nyt pitäisi olla mielinkielin pirtsakka kumppanilleen ja muutenkin, vaikka jalka olisi kirjaimellisestikin irti".
Niin hän sekosi siitä eroyrityksestä ja väänsi sen niin, että mä olen koko suhteen ajan pitänyt jotain treffi-ilmoitusta netissä(oli kuulemma löytänyt samalla suunnalla asuvan, samanikäisen lemmikin omistavan miehen ilmoituksen samalta palstalta missä mekin tutustuttiin). Ja että mulla oli muutenkin muita naisia hänen lisäkseen.
Ja muutenkin vähän väliä vinkui ja mankui, että kuinka "uupunut" hän on milloin milläkin syyllä.
Eikä mennyt perille, vaikka sanoin hänelle melkeinpä rautalangasta vääntämällä nuo samat, minkä takia mua vituttaa koko touhu tällä hetkellä niin paljon, että mun puolesta voidaan sitten erota ihan hyvin.
Sit vinkui ja mankui ettei hän ole halunnut musta mitenkään eroon jne jne, vaikka mulla oli ja on vieläkin ne hänen eroviestit tallessa, eli siitä oli kyllä selvästi mustaa valkoisella. Et mä yritän vaan päästä hänestä toisen naisen takia eroon.
Muutenkin hänellä puheet ja oikeastaan kaikki vaihtui lennosta samaan tyyliin, ei mitään logiikkaa. Sitten hän valitti ja väitti sitä, että mä muuttaisin muka mieluummin mutsini luo kuin hänen kanssaan yhteen, mikä oli täyttä paskaa myöskin. Muutenkin outo asenne häneltä, ihan kuin en olisi saanut olla sukulaisteni kanssa tekemisissä. Vielä kun hän haukkui edellisen miehensä pystyyn mm siitä, että tämä oli haukkunut ja huoritellut omaa mutsiansa ja mesonut, et joutaisi kuolla pois. Silti sekään ei ollut hyvä, et mä sit olen nyt ainakin joten kuten sukuni kanssa väleissä. Ei ihmekään, et hänen edellinen suhde(avioliitto) kesti vajaan vuoden vain. Ja kun tää hänen exä oli ollut kuulemma se sairaan mustis.
Sit mulle selvis itselle, että hänellä oli joku toinen, ihan sillä kun he viestittelivät jotain pussailu-ym viestejä silloinkin, kun exä oli mun luona. Satuin näkemään ne viestittelyt sattumalta, kun niitä tuli hänelle samalla, kun istuskeltiin sohvalla ja hän pläräsi kännyänsä siinä samalla.
Sitten kun otin myöhemmin asian puheeksi.

Niin sitten kun tosiaan kysyin asiasta myöhemmin, niin sekosi täysin.
Hän ei mm. ole tilivelvollinen mulle noista asioista lainkaan, kenen kanssa viestittelee ja kun hänkään ei ole "edes miettinyt" niitä toisia naisia eikä treffipalstajuttuja pariin viikkoon, niin hän saa tehdä ihan mitä vaan. Vissiinkin.
Itse kuitenkin mm. penkoi samana viikonloppuna mun puhelimen, kun hän jäi kiinni tuosta "kaveristaan". Yritti etsiä vissiin jotain merkkejä mun petoksista tms ja hän mussutti jo siitäkin, miten olin tallentanut hänen numeronsa mun puhelimeen.
Ja kyllä hän mun sähköpostitkin kävi penkomassa vielä saman päivänä kun erottiin tosiaan.
Olin kuitenkin lukenut postini hänenkin laitteillaan, joiden muistiin nyt oli vissiin jäänyt noi mun tunnistautumistiedot salasanaa myöden.
Ja kaikkea ihan sairasta.
Sanoi kyllä aika lailla alussa meidän suhdetta, että hänellä on heikko itsetunto, mut tuli tuossa syksyn aikaan aika varma olo siitä, ettei ole ainoa mielenterveysongelma hänellä, minkä takia oli kyllä varmasti helvetin hyvä juttu että erottiin.
Ja toivottavasti muijalla nyt on hyvä mieli, kn sai eron vielä omiin nimiin. Haukkui mut vielä pelottavaksi ja oudosti käyttäytyväksi, eli toisin sanoen narsistiksi tms luonnesairaaksi, niin sai ainakin sen tunteen itselleen, että sai ne omat sairautensa piiloon.
Mut olis kyllä ollut häneltä itseltään helvetin fiksu teko, jos olisi huolinut sen eron, mitä mä tarjosin siinä syys-lokakuun taitteessa. Olis säästänyt aikaa kummaltakin, itseä ainakin vituttaa se, että siinä paloi vielä melkein 3kk ihan turhaan paskaan.
Ja hänkin olisi saanut vapaat kädet jo silloin vehdata sen "kaverinsa" kanssa mielin määrin. Mutta ei kai tollanen sekopää kestä tulla jätetyksi kuitenkaan, edes niin, vaikka sitä itse tosiaan ehdottaa ja jauhaa viikkokausia.
Mutta mitäpä tuosta enää..
Nyt sentäs mulla on hyvä likkakaveri.

Todella mitätön asia on tuo mustasukkaisuus. Kenenkään ei ole pakko elää ja olla sellaisen ihmisen kanssa jonka mustasukkaisuus ahdistaa. Elämässä lopulta kuitenkin käy niin, ettei sinusta ole kukaan ihminen mustasukkainen.

Vastaan, että mustasukkaisesta pääsee eroon. On henkisesti sairas ihminen, joka sairastuttaa sinutkin. Olen nähnyt useamman ymmärtäjän,joka jatkaa elämää mustasukkaisen puolisona. Tulee työuupumista, masennusta, alkoholismia ja jopa itsetuhoisuutta. Tuollainen suhde ei ole terve parisuhde, sillä siinä tukahtuu hitaasti kiduttaen. Poistu.

Aloittaja, kuulostit aivan siltä kun olisit ollut exäni,joka on tullut minusta kirjoittamaan. (Tosin erosimme jo tammikuussa.)
Juuri tästä syystä kommentoin ja otan kantaa, koska tilanne kuulosti meidän tilanteelta. Ainut vaan että asiat eivät olleet noin mustavalkoisia. Miun taustat ennen exääni oli jo ennestään sellaset et aiemmissa suhteissa oli valehteltu paljon ja petettykin. Oli vaikeaa enää oikein luottaa keheenkään. Exäni oli jo suhteemme alusta asti somekäytökseltään sellainen että tykkäili/seurasi naisia jotka julkaisi kuvia joissa näkyi paljasta pintaa enemmän tai vähemmän. Jonkin aikaa asiaa vierestä seurasin jonka jälkeen kerroin, että siitä ulee minulle valtavan paha mieli eikä se ole minulle ollenkaan ok. Hän lopetti,mutta pian huomasin hänen taas tekevän sitä ja luuli ettei jää kiinni. Siitä alkoikin kierre, että aloin tarkkailla hänen tekemisiään somessa, jos hän vaikka jotain iljettävää siellä tekisi niin jäisi ainakin kiinni. Tämä ei ollut kivaa minusta vaan ahistuin itse aina vaan enemmän ja enemmän... Hänhän myös käytännössä asui puhelimessaan. Koko ajan se oli nenän edessä. Aivan yhtä riippuvainen oli luuristaan kun tupakoitsija tupakasta. Miulle tuli tunne ettei hän ole tai edes halua olla koskaan läsnä minulle kun mieluummin tuijotti sitä luuriaan. Koko ajan tuntui kuin olisin yhdessä yksin.
No tarina voisi jatkua vaikka kuinka kauan, mutta pointtini on se että ihmisestä tulee mustasukkainen kun se ei voi luottaa toiseen, tai kun joku toisen käytöksessä viestittää koko ajan että joku asia on pielessä tai sitten se muuten vaan sotii toisen arvoja vastaan.
Ja siihenkin on raja että onko se enää mustasukkaisuutta vai pikemminkin sitä että toinen ei vain luota toiseen ja pelkää pahinta js siksi käyttäytyy huonosti .

Näin naisena ja mustasukkaisuutta jatkuvasti yhä kokevana kerron oman stoorini.
Olemme olleet yhdessä jo yli 40 vuotta. Mieheni on minua useamman vuoden vanhempi ja oli silloin nuorena tietenkin kokeneempi. Tapasimme kun olin 16, muutimme yhteen lähes heti, saimme neljä lasta peräperää. 22 vuotiaana menin töihin ja siitä saakka elämäni on rullannut kodin ja työpaikan väliä. Nyt on lapsenlapset jne.

Mies on yhden kerran lyönyt minua humalapäissään mustasukkaisuuksissaan, olin silloin 17 vuotias, kun vietin illan toisen kaverin kanssa, oltiin ihan vain kavereita. Ehkä tästä on taustalle jäänyt minulle jonkunlainen pelko. En jättänyt miestäni silloin, eikä hän ole koskaan toiste minua pahoinpidellyt. Minulle mieheni on elämäni ensimmäinen ja ainoa seksikumppani. Myös ensimmäinen ja ainoa mies johon olen koskaan ollut ihastunut tai jota olen koskaan rakastanut. Hänelle minä en ole ensimmäinen.

Lasten synnyttyäkin yritin ottaa meille kahdenkeskistä aikaa joka kuukausi. Mutta aina nämä tilanteet kariutuivat minun mustasukkaisuuteen miehen mielestä. Esim. kun menimme tanssimaan, mieheni katosi ensimmäisen viiden minuutin jälkeen kuin se kuuluisa pieru saharaan. Hän haki tanssimaan muita naisia ja jätti minut huomiotta. Mieheni oletti, että minä etsin muita tanssittajia ja pidän hauskaa. Hän oli menossa joka suuntaan, minä istuin paikoillani vaikka tanssittajia olisi minullakin ollut mutta se tapa millä mieheni hylkäsi minut tuosta noin vain aiheutti valtavan pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Kiukkuni kasvoi illan mittaan potenssiin sata, ja kun olimme kahden rähjähdin.

Mieshän ei tätä minun kiukustumista ymmärtänyt ollenkaan, suuttui, minä riitelin tyhjästä ja pilasin mukavan illan omalla käytökselläni. Lopulta nämä "kahden keskiset hetket" jäivät, ei minulla ollut pienintäkään halua lähteä minnekään kun tiesin jääväni taas yksin ja miehen viettävän aikansa muiden naisten kanssa. Jotenkin minä syrjäydyin entistä enemmän ihan omasta syystäni, mutta kun minä olisin halunnut olla vain kahden mieheni kanssa kerrankin kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Tästä olen kantanut syyllisyyttä, minä olen se joka estän miestäni pitämästä hauskaa.

Miehellä on ollut ihastuksia vuosien varrella, sen tiedän ja kuulen hänen puheistaan, mutta en tiedä onko hän pettänyt, enkä halua edes tietää. On ollut muutama työkaveri, on ollut kioskin myyjä, kaupan kassa jonka kanssa mieheni kemiat ovat käyneet yksiin niin pitkälle että ovat kahvitelleet keskenään. Nämä ihastumiset kuulee hänen puheestaan ja näkee käytöksestä milloin ihastus iskee päälle. Olen hiljaa, mitä vanhemmaksi tulen, sitä hiljaisemmaksi muutun.

Sitten nämä viime vuodet. Oli naapurin leskirouva. Hän tarvitsi mieheni apua vaikka ja missä. Sitä jatkui vuoden verran, sanoin lopulta miehelleni, että mieti kenen kanssa haluat olla, minun vai hänen. Se jäi heti siihen.

Nyt on toinen, juuri leskeksi jäänyt nainen. Olen tavannut tämän naisen yhden kerran, mieheni oli naisen miehen kaveri vaikka eivät olleet yhteyksissä vuosiin kuin puhelimitse. Mieheni ei tuntenut tätä naista sen kummemmin aiemmin. Nainen on ollut yhteydessä mieheeni toistuvasti viimeiset kolme kuukautta, useamman kerran viikossa. Minulla ja miehellä oli hääpäivä vähän aikaa sitten. Olin tehnyt hyvän päivällisen, olimme aloittamassa syömistä. Tämä nainen soitti. Mies jutteli hänen kanssaan puoli tuntia, ruoka odotti lautasilla. Se puhelu masensi minut täysin, miksi mies ei sanonut naiselle, että hänellä on nyt muuta kesken jutellaan toiste. Hääillallinen minun kanssani jäi naisen puhelun alle. Syötiin hiljaisuuden vallitessa. Naiselta tuli tekstiviestejä useampi ilta kymmeneen saakka, mies vastasi jokaiseen. Mies yritti jutella minulle, vastasin lyhyesti, lopulta sanoin, että päätä särkee menen nukkumaan. En tiedä kuinka myöhään mies tekstaili naiselle. Tästä on nyt monta viikkoa, olen ollut hiljaa, en pysty puhumaan miehelle mitään. Mies kulkee taas tuossa kuin myrskyn merkki, sanoi minulle, taas suutuit täysin turhasta, minä pilasin hääpäivän, ei kuulemma halua viettää hääpäivää ensi vuonna. En pysty vastaamaan tuohon mitään, olen hiljaa.

En ole koskaan vakoillut miestäni, en tutkinut taskuja enkä kännykkää. Siihen en alennu enkä pysty. Pettäisin itseni täysin jos sen tekisin.

Koen olevani huono ihminen, huono puoliso joka rajoittaa toisen menoja, estää hänen sosiaalisen elämänsä. Olen aina vain hiljaisempi, kohta minulla ei ole mitään asiaa miehelleni, sydämeni särkyy.Olen nätti, mielestäni mukava ihminen, mutta myös helvetin katkera. Olisin halunnut olla toisenlainen, nyt ymmärrän, että olisin halunnut myös toisenlaisen parisuhteen. Tähän olen tyytynyt. Olen miehelleni itsestäänselvyys, ihminen joka on siinä hänen vierellään aina, ihminen jota hänen ei tarvitse huomioida ja tämä oivallus sattuu. Itseäsääli pukkaa taas esiin tässäkin kirjoituksessa. Miksi jatkan tätä avioliittoa, siksi kun yhä rakastan miestäni, mutta sen tiedän, etten jaksa enää kauaa.

jo 3 tuhatta vuotta sitten salomon sananlaskussa sanottiin: raivo on raakaa, viha kuin tulva mutta ken torjuu mustasukkaisuuden?
ilimeisest se on viel harmittavast keskentekosen homo sapiensin geeniperimään pesiytynyt, monesti kohtalokas virhe. saeraoshan se seleväst on. suattas siihen joku rohtokii tepsiä. mutta nyky-ajan edistynyt geeniterapia, geenivirheiden korjaelu suattasj siinä parraaks avuks olla.

Eroa ennen kuin saat osumaa.

Mustasukkaisuus kertoo mielestäni että on epävarma itsestään eli itsetunto ongelmista-> ei itse tunto ongelmatkaan tyhjästä synny.kaikkeen on joku syy aina.luottamuksen puutteesta ja myöskin vanhoista traumoista ja peloista

Muistuta itseäsi aina siitä, että olet vielä koeajalla.

Terapiavälineenä hetken olleena voisin sanoa aika sairasta joillain pariskunnilla olevan.
Mies kävi vieraissa ja huorissa(kai) ja naista piti munalla lohduttaa!
Perinteiset talo,lapset ja sukulaiset ovat esteenä eroon.
Kumpikin mustasukkaisia ja kosto hässimällä muualla välillä...säälittävää sakkia.
Huoletonta seuraa kuitenkin sitoutumattomalle kolmannelle osapuolelle.

Kumppanisi kärsii luultavasti hylkäämisen tunnelukosta. Siihen liittyy mustasukkaisuutta, pelkää alitajuisesti menettävänsä sinut.

Sille on olemassa apua! Tunnelukko kursseja ja kirjoja löytyy.

Kumppanisi käytös ei liity sinuun, juontaa lapsuuden kivuista

Ei hyvää vaimomateriaalia. Ainut vaihtoehto on ero, jos kerran terapiakaan ei auta!

Mustasukkaisuus? = Narsisti, minä olen oikeassa aina ja kaikessa.
Olet varmaan pettänyt, siispä tasaan tilejä bonuskeroimella, etten jää huonommaksi

Tai kyseessä on ihminen jonka EX on pettänyt. Ja siitä myrkystä ei eroon pääse!
Jäljet jättää sieluun.


Lopettakaa niiden jännä-ihmisten kanssa 'pelaaminen' , keskittykää omaan puolisoon.

Mustasukkaisuuden varjossa sairastuu toinenkin, tulee stressiperäisiä oireita. Koko ajan epäilyksen alla oleminen rikkoo terveyden. Lähde pois. Huomaat kuinka ihanaa on olla vapaa.

Mustasukkaisuuden voi saada kuriin avoimuudella ja rehellisyydellä, jos kumppani on mustasukkainen anna hänelle mahdollisuus lukea sinun sähköpostit ja puhelimen tiedot. Jos sinulla ei ole mitään tarvetta salailla asioitasi, se ei varmasti ole iso uhraus jos sillä luottamusta voidaan rakentaa ja päästä ongelmasta eroon. Enemmänkin ihmetyttää puolison nuiva suhtautuminen jos toisella on luottamuspula sinuun, tuntuisi järkevämältä helpottaa toisen ongelmaa eikä lisätä sitä.

Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa asiaan jos on halua, se edellyttää tietenkin sitä ettei ole oikeasti syytä olla mustasukkainen.

Mulla ainakin mustasukkaisuus rupesi hiipumaan kun huomasin miehen jopa nauttivan siitä että epäilin jne. En antanut sille sitä iloa, enemmän rupesi ärsyttämään se provosointi riitatilanteissa.