Totuuksia Eljas Erkosta

"4. Suojatyöpaikassaan Tukholman lähetystössä 1939–40 Erkko ei osoittanut katumusta. Erkon aloittama talvisota sai Hitlerin vakuuttuneeksi siitä, että Saksa voi voittaa Neuvostoliiton. Ilman Erkkoa ei olisi siis ollut toista maailmansotaakaan. Miljoonat ja taas miljoonat maksoivat hengellään."

Lähettilään sijaisena Erkko toimi ulkoministeri Tannerin ohjeiden mukaan.

NL:n Suomen valatuksen epäonnistuminen oli Hitlerin suuren ihmetyksen aihe.
Ehkä sillä oli merkitystä, kun hän rikkoi sopimuksen ja hyökkäsi NL:on. Se oli kuitenkin alun alkaen hänen suuri linjansa.

"5. Sotavankitoimiston päällikkönä 1941–42 Erkko murhautti tuhansia neuvostolaisia sotavankeja näännyttämällä nälkään, ampumalla tai luovuttamalla edelleen Saksan natseille murhattaviksi. Tuhannet sotavangit kuolivat tietämättöminä siitä, että he olivat Erkon sodan uhreja. "

Erkko oli ikävässä paikassa Mannerheimin eräänlaisena kostona. Hän ei käytännössä kyennyt vaikuttamaan sotavankeihin, koska heistä vastasivat ensin suojeluskunnat ja sitten Marskin alainen sotavankikomentaja. Erkko oli vain paperinpyörittäjä.
Erkko kotiutettiin yli-ikäisenä siviilityöhönsä.

"6. Erkko on jatkanut sotaansa kuolemansa jälkeenkin. Erkon sodista puhuminen on kiellettyä Helsingin Sanomien täsmäiskun uhalla. Tutkijat eivät saa koskea Erkon arkistoihin. Erkko lietsoo hysteeristä venäläisvastaista rintamaa, ylenkatsoo Suomen kansaa sekä vaatii Suomea Naton jäseneksi ja presidentti-instituutiota lakkautettavaksi. HS:n pääkirjoitustoimitus on Erkon sodan viimeinen linnake, niin kuin Kuurinmaan natsimotti oli fasismin viimeinen linnake."

Erkosta on tehty perusteellinen elämäkerta. Sen julkaisua viivytti hänen tyttärensä kielto.
Erkon toimien tutkimista ei ole mitenkään kielletty tai rajoitettu.

"*Luettelossa ei ole mainittu sotia, joihin Erkko myötävaikutti ennen vuotta 1924."

Jäi siis todistamatta Erkon syyllisyys 1. MS:aan ja punakapinaan?

"Yllä oleva teksti on ote Johan Bäckmanin kirjasta Pronssisoturi - Viron patsaskiistan tausta ja sisältö. "

Vähissä on stallarien eväät, kun pitää tukeutua Suomen tunnetuimpaan valehtelijaan ja maanpetturiin.

Tätäkin näkee sanottavan: Erkko karkasi Tukholmaan sotaa pakoon?


Paasikiven leppymätön viha Erkkoon oli syynä Erkon äkkilähtöön Tukholmaan ilman virallista asemaa tai -titteliä. Paasikivi oli ehdottomasti ministerin nimikettä vastaan ja niinpä Erkosta tulikin pelkkä asiainhoitaja.

Annikki Kalelan kirjasssa Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985, kerrotaan tuosta ministerinvaihdoksesta ja Erkon äkkilähdöstä Tukholmaan. Erkko vei muutaman matkalaukullisen ulkoministeriön papereita mennessään ja kirjan mukaan jätti ne lähetystön vahtimestareiden haltuun. Mukana oli Cajanderinkin papereita, jotka Annikki kalela kertoo tuoneensa Suomeen joskus 1950 -luvulla ja sittemmin perehtyneensä niihin myöhemmin isänsä elämänkertaa kirjoittaessaan. Erkko oli AK:n kirjan mukaan kuulemma kuin puulla päähän lyöty tullessaan Tukholmaan.

Eljas Erkosta tehtiin täysivaltainen ministeri vasta Kekkosen toimesta ja vuosi oli 1957. Asia kerrotaan tuossa Broheruksen kirjassa. Erkolta kysyttiin kelpaako arvonimi. Hän oli torjunut yhden kunniamerkin, jota tarjottiin muutama vuosi onnettoman ulkoministerin pestin jälkeen. Yleensä väistyvä ministeri saa aina kuniamerkin mutta Erkolle sitä ei annettu joulukuussa 1939 ja varmaankin sattuneesta syystä. Ja niin kävi ettei Erkolla ollut yhtään kaulassa kannettavaa kotimaista kuniamerkkiä. Ulkomaisia kunniamerkkejä oli sitäkin enemmän. Tämä asia kävi kirjan mukaan kovasti hänen luonnolleen.

Brotherus Heikki: Eljas Erkko Legenda Jo Eläessään
WSOY, 1973

Kirja on aika herkullinen muutenkin juttujensa puolesta. Paasikivi vihasi kirjan mukaan syvästi Erkkoa ja Moskovassa 1940 ollessaan hän mietti listaa kenet hirttäisi. Samaan aikaan Erkko mietti Tukholmassa kuinka hänen tuttunsa yksi toisensa jälkeen kääsi hänelle selkänsä! Tukhoman pestiin loppuikin hänen poliittinen uransa, siis kesäkuussa 1940. 

Mannerheim kerrotaan sanoneen Talvisodan sytyttyä, silloista ulkoministeriä Erkkoa tarkoittaen: "Erkon pitäisi mennä metsään ja ampua itsensä". Toinen versio menee "... ampua kuula kalloonsa". 

Missä kirjassa tuo asia kerrotaan? Vai onko kyseessä pelkkä legenda?

Paasikivi neuvoi ja varoitti Tanneria olemaan erottamatta ja suututtamatta Mannerheimia, koska tämä oli Paasikiven mukaan korvaamaton Suomelle. Tämä tapahtui kesällä 1939 eli hieman ennen Talvisodan syttymistä. Tuolloin oli jälleen kerran kyse perushankintamäärärahoista ja niiden lisäksi tulevista hankintaesityksistä eli kaikkiaan peräti 3500 miljoonan rahasummista. Sitä olisi tarvittu heti lisävarusteisiin 1500 miljoonaa yli perushankintaohjelman, rajan linnoittamiseen 800 miljoonaa ja laivasto-ohjelmaan 1500 miljoonaa. Tanner oli kirjoittanut 26.7.1939 Paasikivelle kannastaan, että annetaanko Mannerheimin "mennä kun hän on menettänyt hermonsa". 

"Tiedän, että Mannerheimia monella taholla pidetään korvaamattomana. Minuun on vähitellen syöpynyt se käsitys, että hän on päästettävä menemään. Hän on menettänyt hermonsa ja aina, kun jotakin maailmassa tapahtuu, on hän poissa tasapainostansa ja esittää vaatimuksiaan. Jos hänen mieltään olisi noudatettu, olisimme ennättäneet tehdä jo monta tyhmyyttä. Parin viime kuukauden aikana hän on esittänyt monia aivan järjettömiä vaatimuksia, joista on ollut pakotettu perääntymään, kun niiden mahdottomuus on osoitettu. Eräs huomattava henkilö sanoikin hänestä, että hän näyttää kopioivan ryssäläisten kenraalien tapoja, jotka vastaisia tappioita peläten ajoissa hankkivat syntipukkeja pelastaakseen itsensä."

Mannerheimin suhteen erehdyin, ja Paasikivi varoittikin vastauskirjeessään erottamasta häntä (Mannerheimia):

"Aivan pelästyin, kun luin, mitä kirjoitat Mannerheimin poisjäännistä. Pyydän ja kehotan mitä hartaimmin, että ette sitä millään tavalla edes harkitse. Mannerheim itse kyllä mielellään lähtisi pois. Häntä painaa kovasti edesvastuu, mikä on hänen hartioillaan. On jumalan onni, että Mannerheim vielä on sellaisissa voimissa, että hän voi johtaa puolustuslaitoksen kehittämistä. Keitä muita upseereita meillä on? Ei suorastaan ketään, joka kykenisi suurempiin tehtäviin. Minä tunnen ne luultavasti yhtä hyvin kuin te siellä." 

Lähteenä Väinö Tannerin muistelmat Kahden maailmansodan välissä, sivut 227-228.

soimaa. On syytä muista, että Paasikivellä oli takanaan vuoden 1918 saksalaissuuntaus. Tosin hän oli Mannerheimin lailla kääntynyt pohjoismaisen suuntauksen kannalle 30-luvulla.

Tanneria taas pidetään erittäin kapea-alaisena, tahdittomana ja poliittisesti taitamattomana ulkoministerinä.

Ulkoministeri Eljas Erkko oli ammattitaidoton, hyväuskoinen ja grandioosi hölmö, jolla oli vääristynyt käsitys itsestään ja omasta arvostelukyvystään.

Ja kaikesta huolimatta Hitlerin Saksan kanssa elokuussa 1939 liittoutunut ja sen kanssa yhteistuumin sovitusti Puolaan hyökännyt ja siten osallisena toisen maailmansodan Euroopassa aloittamiseen ollut Neuvostoliitto teki itsemurhan vuonna 1991.

Erkkojen käsitys itsestään "itsenäisinä valtiomiehinä" oli kuin pikkupoikien dekkarinovellista.

Erolla oli hyvät suhtee länteen varsinkin Englantiin myös hänen vaimonsa on britti.
Erkko oli ihan varma, ettei NL hyökkää kunhan Suomi pysyisi neuvotteluissa tiukkana.
Oliko lännessä politiikka kuiskaajien toimesta luvattu tukea/valehdeltu hänelle tilanteen vakavuudesta.