Mikä on hyvää ja pahaa

Pari määritelmää hyvälle eli sille, mikä teko on moraalisesti oikein:
1. Tavoite: Tietoisten olentojen hyvinvoinnin maksimointi. Jos teko edistää tätä tavoitetta on se moraalisesti oikein.
2. Toiminta lajille ominaisien moraalisten taipumusten mukaisesti. Ihmisillä tälläisiä,lajinomaisia taipumuksia ovat empatia, reiluus jne.

Kohtuullinen lähtökohta aluksi: tee kuten toivoisit sinulle tehtävän.

Perinteinen vastaisku. Kun menet kadun yli viet kaverin mukanasi ja sitten kaveri kiroaa miksi minut tänne toit.

Kriteeri on se/hän kuka määrittelee. Hänellä on oltava asteikko, joten hyvä tai paha on katsojan silmässä

Tottelemattomuudessa ei ole mitään pahaa jos sillä ei vahinkoita ketään. Totella ei tarvitse vain siksi, että kaikki muutkin tekevät niin, totutusti. Tottelematonhan voi osata ajatella jutuista uudella tavalla, avarammin ja kehittävämmin eikä niin ollen jämähdä iänikuisiin sääntöihin ja ohjeistuksiin vaan kokeilee ja rikkoo raja-aitoja.

Kunnioittaa ei omasta mielestäni tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sellaisia henkilöitä ja tahoja jotka ovat kunnioituksen ansainneet. Vaikka ei kunnioitakaan, niin hyvillä tavoilla voi silti käyttäytyä kaikkia kohtaan ja kohdella kanssaihmisiä.

Uskottomuus / pettäminen kuuluvat niihin aihelmiin, joista todella jo tällä vuosituhannella voisi alkaa ajattelemaan edes hieman toisin. Uusilla, kevyemmillä, rakentavimmilla, armollisemmilla tavoilla kuin ennen, koska aiheet ovat olleet olemassa kautta ihmisen historian eivätkä ne mihinkään häviä niin kauan kuin ihminen on vain inhimillinen, erehtyväinen, ihastuvainen ja mielihyvää etsivä omituinen otus.

Itsekkyys-dilemma on sillä lailla hankala juttu, että toiset ihmiset sekoittavat sen terveeseen itsekkyyteen ja hyvään itsetuntoon. Ts. jotkut pitävät itsetunnolla ja -kunnolla varustettua tyyppiä itserakkaana ja muista piittaamattomana oman edun tavoittelijana, joka pyörii vain oman napansa ympärillä. Näinhän ei tietenkään asia ole.

Moraali palautuu aina tietoisten olentojen hyvinvointiin, myöskin uskonnollinen moraali.

"Mikä on hyvää ja pahaa?

On oltava jokin kriteeri, jolla voidaan määritellä se, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. "

Asiaan kannattaa perehtyä filosofian kautta, ei uskonnon.

"Ateistille voi tulla yllätyksenä se, että Raamatun kirjoitukset ja yleensä kristityt tuomitsevat nuo asiat "syntinä", jota kenenkään ei ole lupa tehdä. "

Eihän se tule minään yllätyksenä koska noita asioita on yleensä pidetty huonoina lähes kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina uskonnosta tai kulttuurista riippumatta. Vaikuttavat siis varsin yleismaailmallisilta asioilta eivätkä joiltain joita vain Raamattu osaa kertoa.

Tuossa aloittajan listassa on pari kohtaa jotka eivät ole niin mustavalkoisia asioita kuin hän luulee.

"- kateus"

En luokittelisi tätä pahaksi ainakaan kaikissa tapauksissa. Esim. pyörätuolipotilaan kateus käveleviä kohtaan on ymmärrettävää. Kateus ei itsessään ole pahaa, ellei se vaikuta tekoihin.

"- tottelemattomuus"

Tämäkin riippuu tilanteesta. Joskus on oikein olla tottelematon jos toinen kohtelee huonosti tai vaatii tekemään jotakin mitä ei halua.

"- kunnioituksen puute auktoriteetteja kohtaan"

Miksi pitäisi kunnioittaa auktoriteetteja jotka väärinkäyttävät asemaansa tai edustavat pahaa?

"- itsekkyys"

Välillä on hyvä ajatella myös itseään.

Kukaan muu ei osaa rangaista oikeamielisesti kuin Jumala ja sen hän kyllä tulee tekemään jokaisen kohdalla ennemmin tai myöhemmin. Jokainen joutuu tilille teoistaan. Hyvä niin.

Kärsimyksen lievittäminen ja nautinnon lisääminen on oikein ja hyvää. Kärsimyksen lisääminen ja nautinnon vähentäminen on väärin.