Näyttääpi minusta siltä, että ateistit (ainakin tällä palstalla) eivät usko aktiiviseen Jumalaan, joka maailmasta erillisenä entiteettinä ohjailisi ja tuomitsisi asioita.
Toisaalta jumalkäsitys, joka pitää Jumalaa Universumina, ei tunnut taas herättävän paljoa vastustusta. (jos tällä ei pulinaa synny (toivottavasti asiallsita) niin millä sitten.)
Ehkäpä sen takia en ole saanut täällä aikaan kunnon väittelyä "vaihtoehtoisesta" Jumalasta , kunnollisilla perusteilla. Ehkäpä sen takia erilaista jumalkuvaa tarjoava keskutelu (Jumala onkin olemassa) siirrettiin new age osastolle.
Tämä on kuitenkin aikas huomionarvoinen asia, koska ateistit eivät ole (ainkaan tällä palstalla) kyselleet uskisten jumalkuvasta, ennenkuin kommentoivat.
Ehkäpä ateisteillekin on olemassa Jumala - new age Jumala.
Toisaalta jumalkäsitys, joka pitää Jumalaa Universumina, ei tunnut taas herättävän paljoa vastustusta. (jos tällä ei pulinaa synny (toivottavasti asiallsita) niin millä sitten.)
Ehkäpä sen takia en ole saanut täällä aikaan kunnon väittelyä "vaihtoehtoisesta" Jumalasta , kunnollisilla perusteilla. Ehkäpä sen takia erilaista jumalkuvaa tarjoava keskutelu (Jumala onkin olemassa) siirrettiin new age osastolle.
Tämä on kuitenkin aikas huomionarvoinen asia, koska ateistit eivät ole (ainkaan tällä palstalla) kyselleet uskisten jumalkuvasta, ennenkuin kommentoivat.
Ehkäpä ateisteillekin on olemassa Jumala - new age Jumala.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kuinka paljon rautalankaa tarvitaan, kunnes edes yksi tajuaa, että ateismi on uskon puutetta jumalaan/jumaliin?
Huoh... ;(>
Anteeksi että menin käyttämään kieltää -sanaa. Tarkennan: ateisti ei omaa uskoa "aktiiviseen maailmasta erillisiseen kontrolloija entiteettiin".
Mutta ateisti ei tunnu ottavan kantaa toisenlaiseen Jumalkäsitykseen? Selkisikö kysymys nyt?
Tarvitseeko ateistin ottaa kantaa teistisyyteen?
...
Uskonnot ovat sellaisia funktioita, että voisi yhtä hyvin haukkua TPS:n faneja siitä, kun eivät voi kannustaa Kärppiä.
Yleensähän ateisti ei usko aktiiviseen jumalaan, koska tälläisen jumalan aktiivisuudesta ei ole hänen mielestään vähäisintäkään jälkeä.
Toisin sanoen siis, jumalia ei tarvita aktiiviseen kontrollointiin koska meillä on evoluutio, abiogeneesi, hyvät teoriat tähtien ja planeettojen synnystä, hyvä alkuräjähdysteoria, tietoa ihmismielen oikuista, jne.
Tuo "universumi on jumala" on jo niin abstrakti asia, että jumalan olemattomuutta ei voi enää perustella näkymättömyydellä; jos jumala ei tee mitään, ei hänestä jää jälkiäkään. Kyseinen jumala on tapana määritellä niin häilyväksi asiaksi, että ei edes aktiivinen "uskomattomuus" ei tunnu tarpeelliselta.
Tuohon häilyvän jumalan suuntaan ollaan muuten menty monissa uskonnoissa, myös kristinuskossa.
Ateismi vain toteaa että teismiä ei ole toteennäytetty. Ja näinhän on vaikka mitään ei sanottaisi.
muutamilla on löytää ateisteillekin jumala.
Universumi on näköjään olemassa, omaa ominaisuuden synnyttää tietoista elämää, on itseohjautuva, oletan, ja on kattava, myös meidät. Huolimatta vaikuttavista ominaisuuksistaan minulle riittää nimittää universumia universumiksi.
En ole viitsinyt oikeastaan ollenkaan miettiä erilaisia vaihtoehtojumalia. Minulla ei ole tarvetta löytää itselleni jumalaa, olen vain uskomatta niihin malleihin mitä ympäristö on minulle tarjonnut. Kukaan jumala ei ole henkilökohtaisesti ottanut minuun yhteyttä, eivätkä heidän sanansaattajiensa esitykset ole olleet tarpeeksi vakuuttavia.
Luterilaisten kristinuskovien jumalkuvasta ei tarvitse kysellä, sehän on tai ainakin sen pitäisi olla lut. uskontunnustuksen mukainen.
Tämän keskustelun tekee vaikeaksi se, että miellät edelleen Jumalan tarkoittavan pilven reunalla riehuvaa äijää. Itse tykkään siitä sanasta, vaikka se fundamentalistin huulilta kuultuna saakin raivon nousemaan pintaan.
Vaahtoan tässä, koska tiedän minkä kokemusten kautta esim. Jeesus ja Buddha puhuivat viisauksiaan. Kun on ollut kosketuksissa henkiseen viisauteen, tunnistaa helposti ne, jotka myös ovat siitä perillä.
Ei tarvitse väenvängällä etsiä mitään Jumalaa elämäänsä. Kutsut maailmankaikkeutta universumiksi. Hyvä. Se on hyvä sana. Se mitä yritän sanoa on se, että sinulla on mahdollisuus kokea universumi myös muuten kuin viidellä aistillasi. Tämä "kuudennella aistilla" saatu tieto on kaikkien henkisten viisauksien takana. Myös uskontojen. Älä erehdy kokonaan pitämään niitä houreena.
Henkisistä viisauksista ei voi kattavasti keskustella sanoin. Tämän takia jokaisen olisi syytä hankkia tämä viisaus itse. Ai minkä takia? No mm. siksi, että elämä saa silloin aivan uuden selkeän muodon....ai niin ja vielä siksi, että meidän maapallo pelastuisi.
jumalaa, joka on kaikkivoipa, absoluuttisen hyvä ja oikeudenmukainen, täydellinen rakkaus, kaikkialla läsnä & ei-läsnä kadotuksessa,...
Lisäksi jumala on itsensä poika sekä pyhä henki, joka suurena konsentraationa esiintyessään saa ihmeitä aikaan.
Muuten, jos kaikkivoipa olento tahtoo olla pilven reunalla riehuva äijä, niin sitten hän on pilven reunalla riehuva äijä.
"Minulle on tyrkytetty jumalaa, joka on kaikkivoipa, absoluuttisen hyvä ja oikeudenmukainen, täydellinen rakkaus, kaikkialla läsnä & ei-läsnä kadotuksessa,... "
Mietiskellessä voi helposti tuntea olevansa osa kaikkea. Kuin kaikki mitä on olisi tehty rakkaudesta. Se on kaikkialla ja ei missään. Vastakkaiset asiat ovat olemassa yht'aikaa täydessä harmoniassa. Sanoilla ei voi kattavasti kuvailla.
Noh...tämän saman kokemuksen mukaan opettajat ovat yrittäneet kertoa jotain Jumalasta. Se mitä edellä sanoit on totta, mutta vain näin tietystä kulmasta katsottuna. Uskikset kokea Jumalan sen raamatun lukemisen sijaan.
"Lisäksi jumala on itsensä poika sekä pyhä henki, joka suurena konsentraationa esiintyessään saa ihmeitä aikaan. "
Tässä kohden raamattu menee mielestäni täysin metsään. Pyhä kolminaisuus ollaan käsitetty niin väärin ettei mitään. Mitä puppua. Tottakai vielä Jumala on mies jolla on poika...voivoivoivoivoivoi
"Muuten, jos kaikkivoipa olento tahtoo olla pilven reunalla riehuva äijä, niin sitten hän on pilven reunalla riehuva äijä."
Näinhän se varmaan olisi. Jos maailmankaikkeus olisi kehittynyt niin että pilvenreunalla riehuu äijä niin kai se olisi mahdollista. Ehkäpä jossain päin universumia sellainen onkin, mutta täällä tuo kelpaa lähinnä lasten pelotteluun.
Lyhyesti sanottuna: jos joku tyrkyttää sinulle jotain, missä on pelkoa mukana, niin sillä ei ole mitään tekemistä hengellisten asioiden kanssa.
Mihinkä sitä jumalaa tarvitaan? Näytät olevan sitä mieltä, että kaikilla pitää olla jumala. Jostakin pitää löytää jokin jumala tai edes jotakin sinne päin mikä viittaisi jumalaan. Eräät vain ei pysty ymmärtämään, ettei kaikilla ole jumalaa.
Ei Jumalaa TARVITA mihinkään. Maailma pyörii ihan mukavasti ilman, että uskomme tai olemme uskomatta johonkin Jumalaan. Tämä vaahtoamiseni on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet maailmankaikkeudesta suhteessa ihmisiin.
Yritän sanoa että täytyyhän henkisten kokemusten, jotka ovat yhtenäisiä eri ihmisten ja uskomusten välillä, olla joku viesti ihmisen toiminnasta. Nämä kokemukset ovat olleet uskontojen lähtökohtina. Tämä kokemusmahdollisuus on ateisteilla siinä missä uskiksillakin. Ei sillä ole mitään väliä miksi sitä kutsumme.
Ateisteilla on myös (yllätys yllätys :) ) mahdollisuus kokea itsensä henkisenä olentona (jona tiede ei ihmistä näe). Olen varma, että monet ateistit näin tekevät. On virhe vaan olla näkemättä että joillakin kristityilläkin on tämä sama kokemus, mutta he käyttävät siitä omaa terminologiaansa ja helposti sitä kautta sekoittuvat niihin, jotka vain ovat opetelleet raamattunsa ulkoa ja puhelevat sitaatteja. Tajuamatta niistä mitään.
Se ettemme usko helvettiin tai taivaaseen, ei tarkoita sitä ettemmekö voisi kokea (ja hyötyä) kaikista niistä "Jumalallista" kokemuksista, jotka ovay innoittaneet henkisiä opettajia pikku pallollamme.
En yritä selittää selittämättömiä asioita Jumalalla, vaan sanoa, että ulkoisen maailman lisäksi kaiken "sisällä" vaikuttaa jokin, johon kaikki ovat saumattomasti ja tasa-arvoisesti yhteydessä.
ihmisen mielikuvitus on lähes rajaton. Ihminen saa mielikuvituksensa avulla sellaisia (uskonnollisia tai uskonnollisperäisiä) kokemuksia mitä hän haluaa.
>> Tämä vaahtoamiseni on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet maailmankaikkeudesta suhteessa ihmisiin. >>
Ajatuksissasi taitaa olla jotain joka herättää vastakaikua. Kovin hennot ja hapuilevat mielleyhtymät menevät todennäköisesti rikki jos niitä yrittää järjestellä hyllyihin ja luetteloida mutta kuitenkin...
Ihmisen ja maailmankaikkeuden suhde...tjaa!
Tiedonjano, oivallukset, ideat, ahaa-elämykset, luonnontieteilijän 'varma tieto' siitä että hänen teoriansa on oikea koska ratkaisua kuvaava matematiikka on niin 'kaunista' jne jne !!
>> Ateisteilla on myös mahdollisuus kokea itsensä henkisenä olentona (jona tiede ei ihmistä näe).>>
En ole koskaan ymmärtänyt uskovaa postulaattia, että usko ja henkisyys kuuluvat erottamattomasti yhteen. En näe tiedettä rajoittavana tekijänä tässä suhteessa, on asioita joita tiede tutkii ja toisia joita se ei tutki, esim. jumalien olemassaolo. Tiede ei aseta mitään esteitä 'henkisyydelle' se vain hiukan pienentää tuntemattomien alueiden osuutta ihmismielessä, Mielikuvituksen lennolle ja 'kosmisille suhteille' jää kyllä aivan riittävästi tilaa joka tapauksessa.
Mututuntumani sanoo että kaavamainen, perinteinen uskonnollisuus rajoittaa 'henkisyyttä' enemmän kuin maltillinen 'tiedeuskovaisuus', omat vapaammat uskontovariantit taas saattavat muodostua itsetarkoituksiksi, halu tuntemattoman tuntemiseen voi olla voimakkaampaa kuin terve maalaisjärki. Ilman sitä niin uskovista kuin ateisteistakin saattaa kehittyä iskulauseita toistelevia ahdasmielisiä osa-aikaidiootteja.
Ei kaikki hämärä ole henkisyyttä, syynä saattaa olla myös likaiset silmälasit.
Kyllähän omiin kokemuksiin kannattaa suhtautua varauksella, niinkuin kaikkeen tietoon mitä vastaan tulee.
Silti on nähtävissä selkeä punainen lanka joka yhdistää eri kulttuurien henkisiä viisauksia. Lauseet kuten "olemme kaikki yhtä" voi syntyä vain sisäisen kokemuksen kautta, koska silmä ei sitä kerro. Yhtä olemisen kokemus on, mielenkiintoista kyllä, myös sellaista jonka meidän tämän hetkinen tiede vahvistaa. Olen varma, että tämä henkinen kokemus on ollut mm. kreikkalaisilla kun ovat atomin keksineet. Ei maailma silmillä siltä näytä, että kaikessa on samat rakennusaineet.
Oma mielipiteeni on että perushenkisyys on kaikilla yksilöillä sama. Tämän perushenkisyyden päälle on turvallista rakentaa vakaata minäkuvaa.
Uskonnot ja hengellisyys ei todellakaan aina mene käsikädessä. Helvetilläpelottelijauskovaiset voivat tämän omalla esimerkillään todistaa.
Tiede kulkee mielestäni ihan mukavasti hengellisyyden kanssa. Tosin kun alamme keskustelemaan varsin triviaaleista asioista kuten enkeleistä tai ufoista, alkaapi superhörhöjen ja tiedeheepojen sukset menemään ristiin.
Maalaisjärki on hyvä pitää mukana, mutta sillä ei saisi jatkuvasti vesittää kokemuksiaan. Jos kokee jotain mitä ei järki ymmärrä, niin antaa sen kokemuksien olla rauhassa. Ehkäpä tulevat kokemukset selittävät tarkemmin oliko aiemmassa mitään huomion arvoista.
Ehkäpä yritän sanoa, että "ajattelevien" pitäisi antaa myös intuitiolle (perstuntumalle) mahdollisuus osallistua elämän päätöksiin.
tai uskonnollisperäisiin kokemuksiin kannattaa suhtautua varauksella. Joissakin tapauksissa kyseessä saattaa olla vakavasta tapauksesta, kun mielikuvitus pääsee valloilleen pidemmäksi aikaa. Jopa sairaudesta.
Henkinen viisaus. Mitä se lopulta on? Kulttuuria, perimätietoa, tapoja, ...
Henkisellä viisaudella en tarkoita kulttuuria tai tapoja. Se on jotain joka on aina tuoretta ja vain nykyhetkessä. Ei perimätiedossa.
Henkisen viisauden (tai maailman) kuvaaminen ihmiselle, joka ei ole sitä kokenut on vähän niin kuin kuvailisit jollekin, joka on ollut koko ikänsä sisällä että millaista on ulkona.
Se on uusi ulottuvuus elämään. Se ei kerro itsestään sanoin. Me voimme kuvailla sitä sanoin, mutta yleensä epäonnistumme surkeasti. Tästä esimerkkinä esim. raamattu.
Henkinen maailma on havaittavissa vain kun keskitymme meneillään olevaan hetkeen. Jos tarkkailemme juuri tätä hetkeä, mielen lörpöttely lakkaa ja henkinen ulottuvuus on koettavissa.
Yksi tekniikka on esim. keskittyä omaan hengitykseen. Tarkailla omaa hengitystä neutraalisti. Varsinkin kiinnittää huomiota hetkeen, jolloin hengityksen suunta vaihtuu. pienen hetken kaikki on hiljaista ja silloin voi aistia jotain henkistä. Ajan kuluessa kokemus vahvistuu ja selkeytyy. Henkinen tietämys alkaa kasvaa.
Henkinen kokemus (jos se koetaan tarpeeksi usein) saa ihmisen toimimaan enemmän "rakkauden" tilassa. Tuossa tilassa hänen toimintansa on paljon viisaampaa.
Henkinen viisaus ja raamattu. Hetkinen. Raamattuhan perustuu aika paljon väritettyyn perimätietoon ja lisäksi kulttuuriin ja tapoihin. Eli siis ...
Mielestäni (raamatun historiaa hyvin tuntematta) raamatusta on ainakin havaittavissa seuraavan tyyppisiä kirjoituksia:
1) kirjoittaja on ollut perillä henkisitä asioista, ja yrittää valottaa niitä oman aikansa terminologialla.
2) Kirjoittaja yrittää kirjoittaa toisen henkisen kokemusten pohjalta. Ehkäpä vuosisatoja myöhemmin.
3) Kirjoittajalla on ihan muut intressit, kuin henkisen viisauden kuvaaminen.
Tarkoitan että raamattua on innoittanut henkinen kokemus, mutta välikädet, jotka eivät ole tajunneet henkisestä mitään, ovat sotkeneet sen.
Henkistä viisautta ei voi perimätiedosta saada. Perimätietoa voidaan käyttää vain suuntaviittana oman henkisen viisauden löytämiseen ja kehittämiseen.
Raamatun kirjoittaja on varmaankin ollut perillä "henkisistä" asioista ja se on kirjoitettu toisten kokemusten pohjalta paljon tapahtumien jälkeen. Niin ja ei siinä varmaankaan ole yritettykään kuvata henkistä viisautta.
"Tarkoitan että raamattua on innoittanut henkinen kokemus, mutta välikädet, jotka eivät ole tajunneet henkisestä mitään, ovat sotkeneet sen." Tuo on todella hyvin sanottu. Innoittanut henkinen kokemus. Henkisestä nyt kovin monikaan ei tajua yhtään mitään, vaikka jotkut väittävät jotakin siitä tajuavan. Niin ja tuo käsite henkinen viisaus tai miten asian nyt halutaan ilmaista ei ole niin yksiselitteinen. Se voidaan ymmärtää, myös muuna kuin uskonnollisena hömppänä.
..olla sen kummallisemmasta asiasta kysymys, kuin että ihmisellä on kaksi todellisuuttaa, näkyvä fyysinen ja näkymätön psyykkinen.
Harvinaisen vähän vain tänäpäivänä annetaan tunteille arvoa. No, siihen on luonnollinen selitys siinä, että nykyihminen on tunteistaan vieraantunut ja kun suurin osa tunteista on vielä tiedostamattomassa, voipi ihmisestä ajoittain tuntua siltä, ettei niitä olekaan.
Itsensä (omien tunteittensa) tuntemiseen ihminen tarvitsee toista ihmistä ja niin monessa yhteydessä mainostettua rakkautta.
Tunteet ovat kautta aikain, tottakai kiehtonut ihmistä ja niinpä kuvauksia niistä on pilvin pimein, kansantarustoissa symbolein kerrottuna. Minun mielestäni Raamattu on yksi tällainen mytologia (lukuunottamatta siinä olevia uskonnollisia osia), kuitenkin UT:ssakin ainakin evankeliumit ovat mielestäni täyttä kamaa.
On kuitenkin huomattava, että tunteet ovat ja vaikuttavat meissä kussakin varsin ratkaisevasti. Meillä jokaisella on omat pelkomme ja pakkomme, joita noudatamme tietämättä itsekään miksi.
Niinpä olisikin tärkeätä pyrkiä tunnistamaan ja hyväksymään omat tunteensa, itsekukin. Sellainen kasvu onnistuessaan vaikuttaa sen, että on mahdollisuus, että alkaisimme hallita tunteitamme, päinvastoin kuin yleensä pyrkii olemaan, että tunteet hallitsevat meitä.
Hiljakkoin kirjoitin käsityksiäni Raamatusta muussa yhteydessä, joten tässä linkki, jos kiinnostaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000006865986
"Niin ja tuo käsite henkinen viisaus tai miten asian nyt halutaan ilmaista ei ole niin yksiselitteinen. Se voidaan ymmärtää, myös muuna kuin uskonnollisena hömppänä."
Kyllä. Tämä on ollut minun esitykseni kantava idea. Kyse on myös siitä miksi mitä kutsumme. Jos sanon esim. että "Jumala varjelee". Nousee kunnon ateistilta niskakarvat pystyyn, koska hän jo valmiiksi on kuullut tyrkyttämistä ja paljon sellaista minkä hän on tiennyt jo sydämessään vääräksi.
Toisaalta ei uskovaisilla saattaa olla (ja varmasti onkin) ihan sama kokemus, mutta he eivät kutsu sitä Jumalaksi vaan esim. "Tunsin juuri olevani osa jotain kuolematonta. Ehkäpä minussa onkin joku osa jolla ei ole mitään hätää, tapahtui mitää tahansa".
Uskonnot ovat henkisten ajatusten ympärille rakennettuja instituutioita, joista henkisyyttä on vaikea löytää. Uskonnot roskiin tai oikein hurjaan muokkaukseen. Ihmisten olisi aika herätä uskonnon sijasta omaan henkiseen viisauteen.
ja toive. Tuossa muutama sana. Ilmeisesti löydät noista sanoista jotakin jumalallista, jotka tuovat eräänlaisia kokemuksia. Jotkut saattavat sekoittaa asiaan uskonnon ja siitä syntyy nk. uskonnollisia kokemuksia. Varsinkin kun otetaan mukaan vielä tämä kuuluisa mielikuvitus.
Tämä on tärkeä asia:
En löydä sanoista mitään Jumalallista. Ensin on kokemus. Sitten voi yrittää tulkita sitä sanoin. Sanat ovat pelkästään sanoja ennen kokemusta.
Jos sinulla ei ole vielä tätä kokemusta, jota kuvaan näillä sanoin, et voi täysin ymmärtää tätä asiaa.
Tämän takia olisi kaikille henkisistä asioista kiinnostuneille perehtyä niihin itse.Kokemalla.
Ensin kokemus on hutera. Ajan kanssa se vahvistuu ja sitä kautta voi saada luotettavaa "tietoa". Asia on oikeastaan niin yksinkertainen, että se on vaikea.
Tolle kirjassaan läsnäolon voima kuvaa tätä asiaa hyvin. Kannattaa lukea. Tuosta kirjasta ei raamatun terminologiaa löydä. Hyvä siis allergisille.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta edes nyt jotain:
Oman itsensä kokemiseen tarvitaan mielellään toista ihmistä. Jos kyseessä on parisuhde, niin mahdollisuudet oppia itsestään vain kasvavat.
Ihmiset voivat vaikuttaa siihen miten kokevat kaiken. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Kukaan ei tee meitä surullisiksi. Me teemme sen itse, kun kuvittelemme, että tilanteen pitäisi olla toisin kun se on. Emme hyväksy tosiasioita ja täten emme elä todellisuudessa vaan mielen rakentamassa maailmassa, jossa jotain "pitäisi, mutta ei.."
Ihminen voi kokea kaikkea hyvä-paha, kuuma-kylmä akselilla. Jotta jotain voisi kokea, tarvitaan sen vastakohta, johon voimme suhteuttaa kokemuksemme. Muuten ei ole kokemusta. Tämä on oikeastaan aikas selvää.
MUTTA ihminen voi myös siirtää "kokemuspistettään" kohti henkistä ykseyttä (esim. mietiskelyn avulla) ja saada uuden ulottuvuuden maailman kokemiseen. Kokemusmahdollisuudesta tulee "kolmio" pelkän hyvä-paha-janan sijaan. Olen varma, että pyhä kolminaisuus tarkoittaa tätä. isä-poika-pyhä henki. Ilo-suru-ykseys. Musta-valkoinen-absoluutti.kylmä-kuuma-tyhjyys.
Halutessamme voimme kokea olevamme minä parkoja pahassa maailmassa tai siirtää kokemuspistettämme hivenen ylöspäin ja kokea vähän laajempi kuva kaikesta.
Meistä voi halutessamme tulla "moniulotteisia" ihmisiä ottamalla kokemukseen uuden ulottuvuuden.
"Tämän jälkeen maailma tekee enemmän järkeä."
Niin mistä uskonnollinen kokemus syntyy? Tämä kuuluisa kokemus. Mistä muusta kuin tunteesta, toiveesta, mielikuvituksesta ... . Lisäksi hiukan opetettua "tietoa". Jos kokemus on ensin hutera. Niin mikä vahvistaa sitten tätä kokemusta? Kannattaa miettiä.
Henkinen kokemus saavutetaan kokemalla. Olemalla hiljaa ja kuuntelemalla siäistä ääntä (ei ajatuksia). Tämä voi tapahtua töitä tehdessä, mietiskellessä, rakastellessa....vaatimus on että keskittyy tähän hetkeen täysin.
Kokemalla uudestaan kokemus vahvistuu ja siitä alkaa saada tolkkua. Mitä minä teitä ohjailemaan. Kokekaa. Keskustellaan sitten mitä koitte.
Lörppö mieli: "Ateismi kieltää aktiivisen Jumalan?"
Jumalahan on kaikessa rauhassa. Ei tee yhtään mitään, sillä katso, kaikki tapahtuva paha tulee ainoastaan perkeleeltä.
Niinhän monet kristityt uskovat ja pelottelevat ihmisiä. Tuosta helvettikäsityksestä huomaa hyvin, onko ihminen oikeasti henkisitä asioista perillä vai ei.
Woody Allen laittoi hyvin yhdessä elokuvassaan: "Jos Jeesus tulisi takaisin ja näkisi kaiken mitä hänen nimissään tehdään, hän ei ikinä lakkaisi oksentamasta."
Aivan. Kristityt ovat monipuolista väkeä. Ideaa riittää ja tulkintaa.
En yhdy Woody Allenin käsityksiin. Kyllä Jeesus huomasi jo maan päällä eläessään, millaisia ihmiset ovat. Tuskinpa oksentaisi. No, tämä kaikki on tietenkin spekulointia, mutta en ymmärrä millään Woody Allenin käsitystä, aivan kuin ihmisistä olisi hänen mielestään tullut paljon pahempia kuin mitä he olivat jo 2000 vuotta sitten. Silloin ristiinnnaulittiin, nyt ammutaan tai räjäytetään ilmaan. Lopputulos on sama.
Ei kyse ole tappamisesta ja sen eri menetelmistä, vaan siitä että ihmniset puolustelevat väitteitään ja tekojaan Jeesuksella, vaikka heidän väitteensä ja tekonsa ei edusta Jeesuksen opettamaa rakkautta.
Jumalan ja Jeesuksen nimissä tehdään paljon jumalatonta. Jos "he" tietäisivät, niin kyllä tulisi heille huono olo.
tee Jeesuksen nimissä mitään väärää. Tahdon lähimmäisenrakastella sinua! Tahdotko sinä minua?
saan olla päällä :D
ei ole mitään "jumalaa"..se on ajatuksissani vain: kuvatus, kuin "jeesuksenne" on ajatuksissani: kiesus...=)) Ja, miksi muuttaa käsityksiään.,.eis miksikään=)) Autoista, saadaan suoritusarvoja....noista "kuvatuksistanne"...eis ole yhtään mitään todistetta, valitettavasti..suuntaa, jos toiseenkaan!!!! Eläkää ajatuksissanne, mutt elkää niit tyrkyttäkö niit muille, jokainen tietänee elämänsä ja ajatuksensa...toivon ainaskin niin=))
Tätä keskustelua vähän pidemmälle, niin tajuat edes mistä keskustellaan. Esitä sitten validi argumentti.