Maria pikku-Iisakin tytär

Tauno oli tullut pirkanmaalaisessa pienessä pitäjässä uskoon, helluntaiseurakunnan tilaisuudessa. Joku entuudestaan tuntematon puhuja korokkeella oli kysynyt, kuka tahtoo saada syntinsä anteeksi nostaa kätensä ylös. Tauno tahtoi. Viina oli vienyt puolet elämää ja eukon ja koko talon, olo oli kurja ja katumus tehdyistä teoista vaivasi lähes päivittäin. Lähes viidenkymmenen vuoden ikäinen entinen paaluttaja nosti kätensä ylös kuin voiton merkiksi ja asteli eturiviin rukoiltavaksi. Puhuja julisti syntejä anteeksi ja rukoili, samassa rukoiltiin hengellä täyttymistä. Tuossa hetkessä seurakunta kuulikin Taunon puhuvan entuudestaan tuntemattomia sanoja, iloinen tunnelma oli pirkanmaalaisessa kylässä katossa. Huudettiin hallelujah ja kiitos Herralle.

Tuo hetki on jäänyt historiaan. Tänä päivänä samainen mies kiertää eteläsudanissa parannusmissioissa. Kotisuomeen lähetetään kirjeitä, jossa kerrotaan parannusihmeistä. Moni pyörätuolissa ollut on kirjeiden mukaan saanut kävelytaitonsa takaisin rukouksen voimasta, moni sokea on parantunut. Kirjeissä pyydetään pieniä lahjoituksia Herran palvelemisen jatkumisen turvaamiseksi. Taunolla on myös oma radio ja televisiotuotanto, joita hän on yhdessä amerikkalaisten ja ruotsalaisten kollegojensa kanssa tuottanut.

Tänä päivänä Taunolla on uusi ammatti, koko päiväinen Herran palvelija. Hänen ei ole tarvinnut käydä ansiotyössä enää tovin aikaan.

postscirptum. Tapahtuma oli kertomus, kerro sinä mitä ajatuksia tämä herätti sinusta tämän päivän kristinuskosta?

Alli oli saanut kotoaan perintönä, on sanonta äidin maidosta, uskon lahjan. Alli oli vanhaa körttiläistä sukua. Alli tahtoi uudistua ja meni Helsinki Missioniin tapahtumaan, jossa oli puhujina niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin esiintyjiä. Tuon suuren missioviikonlopun jälkeen, Alli palasi uudistuneena. Työpaikallakin ihmeteltiin miten Alli oli jotenkin säteilevä ja mikseipä olisi ollut. Olihan Missioillassa tullut profetia Allin tulevasta johdatuksessa Herran palvelijana.

Pian uudistumisensa jälkeen Alli vaihtoi pienen körttiläisluterilaisen uskonsa vapaakirkollisuuteen ja kävi kasteella,.
Vuodet vierivät, ja vuodet vierivät ja Alli tuli vanhaksi. Yhden kerran Alli oli saanut nousta korokkeelle pastoripariskunnan jälkeen aloittamaan esirukouksen. Ja kerran Allin pääkipu oli lähtenyt pastorin rukoiltavana kuin ihmeellisen johdatuksen aiheuttamana. Tosin Herra ei parantanut Allin kihtiä eikä estänyt gardiologisia vaivoja. Kun Alli vanheni, eikä päässyt enää kotoaan tulemaan itsenäisesti seurakuntien tilaisuuksiin, hän jäi kotiinsa yksinäisyyteen. Pari kertaa päivässä kunnan kotipalvelutyöntekijät kävivät hänelle tuomassa lääkkeitä ja ruokapalvelun työntekijä toi lounasaikaan päivän lämpimän ruan. Muuten Allilla ei ollut omaisia tai ystäviä. Hän oli ollut hurskas Herran palvelija, joka ei ollut avioitunut tai saanut lapsia. Allin nukkuessa pois viimeiselle matkalleen, hautajaisissa oli läsnä pastori ja luterilaisen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöitä,jotka kantoivat Allin arkkua leposijalleen.

Mitä ajatuksia tämä kertomus sinussa herätti Kristinuskosta. Voisiko kertomus kuvat yksinäisyyttä ja vanhutta myös seurakuntien keskuudessa?

Jouko oli tullut uskoon kadulta. Kadulla oli julistettu kristuksen takaisinpaluuta. 70 -luvulla oli paljon evankelioivaa toimintaa etenkin nuorten keskuudessa. Jouko löysi kaveripiirin uskovien nuorten keskuudesta. Jouko myöhemmin kolmikymppisenä teki paluun takaisin maailmaan ja joutui rappion tielle. Aikansa oltuaan maailmassa Jouko palasi Jeesuksen helmaan ja sai syntinsä anteeksi. Joukon tarina on oikeastaan ihan tavallinen kristityn tarina. Jouko käy töissä ja alkaa olemaan eläkeiässä. Hänellä on vaimo, lapsia, lapsenlapsia, talo, koira, ihan kiva auto ja usko Jeesukseen. Jouko on Jouko ja Joukosta on mukava välillä keskustella uskovien ystäviensä kanssa maailman pahuudesta. Kohtahan pedon merkkikin on tulossa ja Jouko tietää sen. Onneksi uskovilla on varmuus Jeesuksessa ja Jouko ei joudu helvettiin. Jouko suree tosin lapsiaan, joista kaikki eivät ole kääntyneet uskomaan, mutta Jouko luottaa perhekuntansa pelastukseen. Joukon isä kuoli hiljattain ja haudattiin kirkkomaalle, pappi puhui kauniisti kuinka isä olisi taivaassa Joukon äidin kanssa. Kumpikaan heistä ei ollut tosin uskossa, mutta Joukon sydäntä lämmitti ajatus siitä, että jonain päivänä tulisi kohdalle vielä jälleen näkeminen.

Mitä ajatuksia Joukon kertomus herätti?

Siirrytään ajassa taaksepäin, noin 1100 luvulle. Kristinusko alkoi kantautaua ruotsin ja tanskan ja venäjän kautta pieneen Suomeen.

Eräänä kauniina päivänä talonpojan tytär Krisiina kuuli miesten puhuvan pienessä savuisessa lähes ikkunattomassa tuvassa, jossa Kristiina asui ja oli syntynyt 16 vuotta sitten. Nyt oli lähdettävä taistelemaan Tanskasta tulevia käännyttäjiä vastaan. Ne oli jo tulossa kotikylään päin. Postipoika oli juossut kaksikymmentä kilometriä tuomaan sanomaa. Kylän miehet olivat kokoontuneet Kristiinan vanhempien tupaan ja laativat suunnitelmia kuinka estää valloittajia saartamasta kylää. Lähikyliä oli tuhottu, naiset raiskattu, miehiä ja poika tapettu tai otettu orjiksi. Myös hirveitä kidutusmenetelmiä käytettiin niitä kohtaan jotka eivät kääntyneet kristinuskoon. Suomi oli tuohon aikaan pakanallinen maa, joka piti käännyttää katolilaiseen uskontoon. Suomalaisia pidettiin metsäläisinä ja pakanallisina, jotka pitäisi saada käännytettyä Kristuksen uskoon.
Tarina kertoo että Kristiina ja hänen perheensä surmattiin kapinan seurauksena ja koko kylä poltettiin.

Kristiinalla on jäänyt silti serkkujen kautta sukua Suomen maahan, jotka kääntyivät ja säästyivät. Tänä päivänä on heistä kaukaista sukua oleva uskossa. Hän ei ole tehnyt sukututkimusta eikä tiedä, kuinka kristinusko aikoinaan tänne rantautui kaukaiseen kotimaahan. Hän ei tiedä, että hänenkin uskonsa alkuperä on katolilaisuudess, jota hän pitää eksytyksen uskontona, hän ei tiedä koko uskonnon historiaa, joka vei osan suvun kuolemaan, miekkalähetyksessä.

Helluntailaisuus tuloa voidaan pitää vuotta 1911 ja se on kantautunut tänne amerikassa tapahtuneen herätyksen jälkeen. Kielillä puhuminen on tullut ilmiöksi noin 1800 -luvulta ja se on herännäiskristillisyydessä saanut jalansijaa. Suomeen helluntaiherätys tuli norjalaisen Barratin mukana, joka kutsuttiin tänne puhumaan. Hän oli ollut kosketuksissa azuzakadun herätyksen kanssa. Niilo yli-vainio toi toi uudemman lisän helluntailaisuuteen ja tällöin helluntailiike koki voimakkaan kasvun kauden.

Tiesitkö että helluntailaisuus joka pitää raamattua ylimpänä auktoriteettinaan, ovat samaa kaiken uskonnon kanssa joka on kristinuskoa? Kun ylempänä kerroin miekkalähetyksestä, kyse on samasta uskosta. Helluntailaisuus korostaa ehkä enemmän kokemuskristillisyyttä.

Azuza kadun tapahtumat nivottiin yksi yhteen siihen samaan raamattuun, jolla kristinusko haluttiin tänne juurruttaa myös miekan voimalla, todellisen miekan, jossa ei ole kyseessä mikään sanan miekka vaan tuhon miekka, ja siellä on kaiken kristinuskon alkuperä.