Typerä Suomen johto kuvittelee puolustavansa Suomea 200 000 miehen reservillä kun Jatkosodan aikana Suomella oli liki 600 000 miestä aseissa ja liki 100 000 lottaa huollossa ja noin 200 000 saksalaista ”Im Bunde” vastaamassa Oulujokilinjan pohjoispuolen rintamasta. Samoin rintamalinjat oli ns. 3 kannaksen mallilla.todella lyhyet verrattuna nykyisiin. Nyt on mm. maaraja Ilomantsista Vironlahteen 300 km, mutta 1944 kesällä oli aluksi lyhyt 80 km maarintama Kannaksella Suomenlahdesta Laatokkaan ja lopussakin Vuoksen vesiesteen suojaamana suuri osa VKT-linjasta.
Ei tätä maata ole nähtävästi tarkoituskaan puolustaa.
Ei tätä maata ole nähtävästi tarkoituskaan puolustaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rajalla
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Takana kaunis isänmaa
Kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa
Maani, aarteista ylin.
Öinen, ulvova tuuli tuo
Rajan takaa lunta.
— Isäni, äitini, Herra, suo
Nukkua tyyntä unta!
Anna jyviä hinkaloon,
Anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
- Täällä suojelen niitä.
Synkeä, kylmä on talviyö,
Hyisenä henkii itä.
Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.
Kaukaa aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.
Mut isät harmaat haudoistaan
aaveratsuilla ajaa:
karhunkeihäitä kourissaan
syöksyvät kohti rajaa.
—Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana —
jos sen pettäisin, saapukaat
koston armeijana —:
Ei ole polkeva häpäisten
sankarileponne majaa
rauta-antura vihollisen, -
suojelen maani rajaa!
Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multiin tänne.
Kontion rinnoin voimakkain
ryntään peitsiä vasten
naisen rukkia puolustain
ynnä kehtoa lasten.
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
http://kemppinen.blogspot.fi/2006/08/reaalipolitiikkaa.html?m=1
Taannoinen pääministeri, sotahistorian harrastajaksikin tunnustautunut, Paavo Lipponen oli täydellisen tietämätön, mikä rintamatilanne oli taisteluiden loputtua elokuun puolivälissä 1944.
Pääministeri (1996) Paavo Lipposen mukaiset Suomen rajat sodan loputtua on kerrottu Helge Seppälän kirjassa, jossa sivulla 178 kerrotaan näin:
>>Pääministeri Paavo Lipponen kertasi 12. päivänä syyskuuta 1996 jatkosodan päätöshetkeä sanoen: "Kesällä 1944, suurimmassa taistelussa mitä Pohjoismaiden maaperällä on koskaan käyty, Suomi pysäytti puna-armeijan hyökkäyksen nykyiselle Suomen ja Venäjän rajalle. Minun isäni osallistui noihin taisteluihin, meidän isämme taistelivat noina vuosina ja pelastivat Suomen itsenäisyyden."
Pääministeri Lipponen ei yksilöinyt muita kuin oman isänsä, eikä näyttänyt muutenkaan perehtyneen tosiasioihin, sillä puna-armeija pysäytettiin paljon ennen nykyistä rajaa. Lipponen ei muistanut, että esimerkiksi Sortavala ja Käkisalmi olivat lujasti suomalaisten käsissä kun aselepo solmittiin.>>
Helge Seppälä: Karl Lennart Oesch Suomen pelastaja, Gummerus 1998
Tunnettu sotahistorioitsija Helge Seppälä kirjoitti samaisessa kirjassa olleensa ITSE paikalla kuuntelemassa Paavo-pakkoruotsittajan pitämän puheen, jossa tuo pääministeri "Lipposen uusi rajalinjaus esiteltiin!"
Jokainen voi kuvitella kuinka silloiset Suomen armeijan joukot, 15 divisioonaa ja 6 prikaatia, olisi riittänyt yli 300 km matkalle Vironlahdelta Ilomantsiin -linjalle vailla merkittäviä vesiesteitä. Toki Ilomantsista ylöspäinkin tarvittiin omat "pysäyttäjänsä". Nykyisen armeijamme tilanne on vielä monin verroin kehnompi, eikä saksalaisetkaan enää vastaa yli puolen Suomen rajoista kuten 1944 kesällä.
Tässä on jälleen kerran ollut täydellinen passinpolttaja-typerys kommentoimassa kuinka taistelut 1944 eteni ja kuinka taistelut päättyi 1944.
Edes Talvisodassa ei sodan päätyttyä ollut tilanne tuollainen, saatika sitten 1944. Sota loppui 1940 ja 1944 suunnilleen VKT -asemiin eli Viipuri - Kuparsaari - Vuoksi - Taipale -linjalle. Vasta välirauhan solmimisen jälkeen 19.9.1944 suomalaiset alkoivat vetäytyä 1940 Moskovan pakkorauhan rajalle, EI YHTÄÄN ENNEN kuten usein lukee väitettävän.
Suurimpana erona vuoden 1940 tilanteessa, verrattuna 1944 tilanteeseen, oli Viipurin menetys ja että Viipurinlahdella ryssä ei päässyt yli kuten Talvisodan lopussa 1940 keväällä.
KAIKKI maa-alueet tuon linjan länsipuolelta menetettiin ns. vihreän veran äärellä neuvotteluissa, niin Hankoniemi 1940 kuin Porkkalakin 1944.
Kuinka nyt jotkut vihervasurit kuvittelee 200 000 sotilaan riittävän yhtään mihinkään?
"Anni Sinnemäki (vihr) taas katsoo, että sodanajan joukkojen määrän voisi pudottaa alle 200 000 sotilaan. Sinnemäki laskee, että sillä säästettäisiin kolmannes puolustusmateriaaliin tarvittavista lisärahoista."
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014100118710596_uu.shtml
Anni Sinnemäki on kaulapantatsuhna ja hyödyllinen idiootti, joka avaa tietä rysssille. Suomen maarajan pituus ei tiettävästi ole juurikaan muuttunut sitten 1944. (Toki Paatsjoen voimalan myynti muutti rajaa hieman Lapissa). Silloinkin suomalaisten puolustusasemat oli Kannaksella Vuoksen vesistöjä hyväksikäyttäen mahdollisimman lyhyet. Kannaksella maarajan osuus jäi karkeasti alle 100 km ja U-asemassa n. 20-30 km. Lisäksi 14.D oli Rukajärvellä pitäen asemansa liki 50 km leveydeltä.
Nyt on suoraa maarajaa pelkästään jo Vironlahdelta Ilomantsin itäisimpään kulmaan n. 300 km. Ja siitä pohjoiseen lähes saman kuin 1944.
Jatkosodan lopulla Suomella oli liki 600 000 miestä aseissa ja siihen vielä n. yhden AK:n verran (n. 50 000) lottia muissa tehtävissä. Yhteensä siis 15 divisioonaa ja 6 prikaatia. Se riitti nipin napin Kannaksen puolustukseen eli 2/3 osaa tuosta määrästä oli siellä. Loput tulppasi U-asemaa. Saksalaisia oli n. 200 000 ja niistä taistelujoukkoja n. 7 divisioonaa. Lisäksi Kannakselle tuotiin vielä saksalaisia joukkoja ainakin yhden divisioonan verran.
Saksalaiset vastasi maarajasta yli puolen Suomen osalta eli Oulujokilinjan pohjoispuolesta.
Pelkästään Ilomantsista Vironlahdelle on noin 300 km maarajaa ilman mainittavia vesistölinjoja. Kesällä 1944 saksalaiset hoiti puolustuksen yli puolesta Suomesta ja Suomen 15 divisioonaa 6 prikaatia hädin tuskin riitti loppurajalle. Kannaksella oli 3/4 osaa armeijamme voimista ja loput U -aseman tienoolla Laatokan pohjoispuolella. Toki 14.D oli koko itä-rintaman itäisinpänä noin 150 km vihollisen puolella vielä välirauhan sopimuksen solmimiseen asti syyskuussa 1944. Silloin rullissa oli 600 000 suomalaista solilasta ja liki 50 000 lottaa. Lotat vapautti huollosta yhden AK:n verran miehiä rintamalle. Kaikkiaan naisia lienee ollut erilaisissa huoltotehtävissä noin 100 000 verran.
Asiat ovat kovasti muuttuneet sitten toisen maailmansodan! Ei millään maalla ole enää monimiljoonaisia armeijoita!
Professori Matti Klinge:
"Venäjä ei huoli Suomea vaikka tarjottaisiin."
Nykyään tekniikka korvaa ainakin osittain valtavan massa-armeijan tarpeen. Tekniikka vaan on kallista.
Kivat ja rauhaa rakastavat naapurit olisivat paitsi mukavia myös säästäisivät rahaa. Valitettavasti tätä ei ole meille suotu, joten näillä mennään, millä pärjätään.
Venäjähän tappaa Suomen AIDSIIN tarjoamalla joka ukolle ilmaisen maatuskan. Mihin siinä lihamyllyjä tarvitaan.
Eihän Suomen armeija saanut oikein mitään aikaankaan, JOS Järvistä on uskominen!
Tämän luettuaan moni suomalainen sotilasjohtaja on vetänyt omat johtopäätöksensä Järvisen "kielen uudestä ruskeasta väristä". Oliko tämä niitä ensimäisiä kaulapantatsuhnia Suomen armeijassa?
Luvussa Läpimurtotaktiikka Karjalan kannaksella Järvinen kirjoittaa mm. seuraavasti:
Sivu 327: "Julkisuudessakin on ihmetelty sitä, että venäläisten hyökkäys saatiin lopulta pysähtymään, vieläpä jotakuinkin linnoittamattoman puolustusaseman eteen. Miten tämä oli mahdollista, kun se sijaan pääasema ja V-T -linja olivat linnoitettunakin murtuneet?
Venäläisillä oli hyökkäyksen alkuaikoina musertava ylivoima, joka heinäkuun loppupuolelle saakka käsitti Karjalan kannaksella mm. 29 tai 30 jalkaväkidivisioonaa, 1 prikaatin, pari ylijohdon alaista tykistödivisioonaa (tykistödivisioonassa oli 180 tykkiä), 5 panssariprikaatia, 7 erillistä panssarirykmenttiä, 5 kaartin panssariläpimurtorykmenttiä ja 9 rynnäkkötykkirykmenttiä. Tämä voimaryhmä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu koko Suomen, tuskinpa edes koko Kannaksn valtaamiseen, sillä kun operaation johtaja sen aikana menestyksen hurmaamana kysyi ylijohdolta, saako hän jatkaa Helsinkiin saakka, hän sai suunnilleen seuraavan vastauksen: >>Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Poissiirrettäviksi määrättyjen joukkojen on oltava uusissa keskityspaikoissaan (Suomenlahden eteläpuolella) määräaikana. Jos sen jälkeen pystytte valtaamaan Suomen niin antaa mennä.>>
Sivu 328: Täydennystä ei Karjalan kannaksen hyökkäysjoukoille juuri nimeksikään annettu, ja heinäkuun puolivälissä todettiin joukkojen poiskuljetuksen suurehkoin määrin alkaneen. pääasiallisesti näihin näyttää käytetyn rannikkorautateitä, osittain myös päärataa Viipuri-Leningrad. Moottoroidut joukot luonnollisesti siirrettiin teitse. Heinäkuun loppupuolella lienee Karjalan kannakselta siirretty Saksan rintamalle n. 10 jalkaväki- ja 2 tykistödivisioonaa, 3 panssariprikaatia, 5 panssarirykmenttiä ja 2 rynnäkkötykkirykmenttiä.
Paljon jäi vielä voimaa jäljellekin, ainakin näennäisesti, operaation johtajan käytettäväksi >>omaan laskuunsa>>. Joukot olivat kuitenkin jo pahoin kuluneet ja materiaaliannos vähentynyt. Sitä mukaa vahvenivat suomalaisten voimat niin, että ne heinäkuun alkupuolella jo käsittivät yhteensä 10 divisioonaa ja 3 prikaatia, jota paitsi puolustus nyt tukeutui vesistölinjoihin. Joskin karkuruus oli melkoisesti vähentänyt joukkojen vahvuutta, oli kelvottoman aineksen poistuminen parantanut niiden laatua. Kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa suomalaiset joukot torjuivat raskaissa taisteluissa venäläisten yhä vielä ylivoimaiset hyökkäykset Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja Viipurinlahden suurtaisteluissa. Näillä hyökkäyksillä näyttää kuitenkin tärkeimpänä päämääränä olleen maineen tavoittelu ennen käskettyä voimien vähennystä, sillä tämän alettua ei maine enää ollut lisättävissä. Toisena tarkoituksena oli ehkä suomalaisten voimien kuluttaminen vastahyökkäyksissä edellä esitetyn >>houkutusmurtotaktiikan mukaan."
Järvinen Y. A. Jatkosodan taistelut - Jatkosodan taktiikkaa ja tapahtumia
WSOY, 1950, 394 s., painos: 1