Helsingin Sanomien verkkoliitteessä ihmetellään, miksi Sibeliuksen Finlandiaa käytettiin marssimusiikkina saksalaisten uusnatsien marssissa Dresdenissä viikonloppuna
(http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101978562708).
Mahtavatkohan toimittajat tuntea historiaamme lainkaan, vai lukevatko he sitä niin kritiikittömästi kuin ko. uutisesta ymmärtää, vai mistäköhän syystä unohtui mainita, että Suomi kuitenkin oli Saksan liittolainen toisessa maailmansodassa...
Suomen liittoutumisella oli tietysti omat syynsä, mutta mielestäni on aika posketonta, että tällaista historiallista tosiseikkaa ei esitetä edes vaihtoehtona (syyksi sille, miksi ko. biisiä soitettiin)eikä siitä muutenkaan puhuta ns. itsesensuurin jälkeisessä Suomessa...
(http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101978562708).
Mahtavatkohan toimittajat tuntea historiaamme lainkaan, vai lukevatko he sitä niin kritiikittömästi kuin ko. uutisesta ymmärtää, vai mistäköhän syystä unohtui mainita, että Suomi kuitenkin oli Saksan liittolainen toisessa maailmansodassa...
Suomen liittoutumisella oli tietysti omat syynsä, mutta mielestäni on aika posketonta, että tällaista historiallista tosiseikkaa ei esitetä edes vaihtoehtona (syyksi sille, miksi ko. biisiä soitettiin)eikä siitä muutenkaan puhuta ns. itsesensuurin jälkeisessä Suomessa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Häveliäisyyttäkö, mutta vielä vaiteliaampia on oltu siitä, että Sibeliuksen kynästä on myös vapaamuurareitten hymni. Sanoituksen siihen laati Wäinö Sola.
Valtiosalaisuus tuokaan ei ole, mutta suomalaiselle journalismille tyypillistä itsesensuuria kuitenkin.
Eräänlaista ilmaisuvapautta on sekin, että toimittajat saavat olla kirjoittamatta asioista, jotka ovat tabuja. Ja jos toimittaja ei ymmärrä itse vastuutaan tiedonvälittäjänä, niin päätoimittaja saa olla jatkamatta hänen työsuhdettaan.