Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä

Tämän luettuaan moni suomalainen sotilasjohtaja ja sotahistorian asiantuntija lienee vetänyt omat johtopäätöksensä Järvisen "kielen uudestä ruskeasta väristä". Oliko tämä niitä ensimäisiä ruskeakielisiä kaulapantatsuhnia Suomen armeijassa?

Luvussa Läpimurtotaktiikka Karjalan kannaksella Järvinen kirjoittaa mm. seuraavasti:

Sivu 327: "Julkisuudessakin on ihmetelty sitä, että venäläisten hyökkäys saatiin lopulta pysähtymään, vieläpä jotakuinkin linnoittamattoman puolustusaseman eteen. Miten tämä oli mahdollista, kun se sijaan pääasema ja V-T -linja olivat linnoitettunakin murtuneet?
Venäläisillä oli hyökkäyksen alkuaikoina musertava ylivoima, joka heinäkuun loppupuolelle saakka käsitti Karjalan kannaksella mm. 29 tai 30 jalkaväkidivisioonaa, 1 prikaatin, pari ylijohdon alaista tykistödivisioonaa (tykistödivisioonassa oli 180 tykkiä), 5 panssariprikaatia, 7 erillistä panssarirykmenttiä, 5 kaartin panssariläpimurtorykmenttiä ja 9 rynnäkkötykkirykmenttiä. Tämä voimaryhmä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu koko Suomen, tuskinpa edes koko Kannaksn valtaamiseen, sillä kun operaation johtaja sen aikana menestyksen hurmaamana kysyi ylijohdolta, saako hän jatkaa Helsinkiin saakka, hän sai suunnilleen seuraavan vastauksen: >>Sota ratkaistaan Berliinissä eikä Helsingissä. Poissiirrettäviksi määrättyjen joukkojen on oltava uusissa keskityspaikoissaan (Suomenlahden eteläpuolella) määräaikana. Jos sen jälkeen pystytte valtaamaan Suomen niin antaa mennä.>>
Sivu 328: Täydennystä ei Karjalan kannaksen hyökkäysjoukoille juuri nimeksikään annettu, ja heinäkuun puolivälissä todettiin joukkojen poiskuljetuksen suurehkoin määrin alkaneen. pääasiallisesti näihin näyttää käytetyn rannikkorautateitä, osittain myös päärataa Viipuri-Leningrad. Moottoroidut joukot luonnollisesti siirrettiin teitse. Heinäkuun loppupuolella lienee Karjalan kannakselta siirretty Saksan rintamalle n. 10 jalkaväki- ja 2 tykistödivisioonaa, 3 panssariprikaatia, 5 panssarirykmenttiä ja 2 rynnäkkötykkirykmenttiä.
Paljon jäi vielä voimaa jäljellekin, ainakin näennäisesti, operaation johtajan käytettäväksi >>omaan laskuunsa>>. Joukot olivat kuitenkin jo pahoin kuluneet ja materiaaliannos vähentynyt. Sitä mukaa vahvenivat suomalaisten voimat niin, että ne heinäkuun alkupuolella jo käsittivät yhteensä 10 divisioonaa ja 3 prikaatia, jota paitsi puolustus nyt tukeutui vesistölinjoihin. Joskin karkuruus oli melkoisesti vähentänyt joukkojen vahvuutta, oli kelvottoman aineksen poistuminen parantanut niiden laatua. Kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa suomalaiset joukot torjuivat raskaissa taisteluissa venäläisten yhä vielä ylivoimaiset hyökkäykset Tali-Ihantalan, Vuosalmen ja Viipurinlahden suurtaisteluissa. Näillä hyökkäyksillä näyttää kuitenkin tärkeimpänä päämääränä olleen maineen tavoittelu ennen käskettyä voimien vähennystä, sillä tämän alettua ei maine enää ollut lisättävissä. Toisena tarkoituksena oli ehkä suomalaisten voimien kuluttaminen vastahyökkäyksissä edellä esitetyn >>houkutusmurtotaktiikan mukaan."

Järvinen Y. A. Jatkosodan taistelut - Jatkosodan taktiikkaa ja tapahtumia
WSOY, 1950, 394 s., painos: 1