Kuuntelen ja katselen vapun juhlijoita. Katselen iloista Jeesusmarssin joukkoa Senaatintorilla. Bändi soittaa ylistystä Herralle, nuoret ovat sydämestään mukana. Kiertelen telttakojuissa, tuttuja kasvoja TV7:stä, ja ei kuitenkaan tuttuja. Sisimmässäni huutaa yksinäisyys. Miksi on näin? Iskee valtava yksinäisyys, ahdistus! Olen ollut uskossa vuosia, luotan Herraan, mutta aina vain yksin ... yksin... Yksin uskovien keskuudessa. Noh! Oma on vikani, miksi valittaa.
Istun metrossa, kotimatkalla, mietin ja rukoilen hiljaa sydämessäni kysellen, Herra ottaisitko minut jo kotiin? Ei minulla ole mitään minkä vuoksi jatkaa elämääni täällä. Olisiko suuri synti jos tulisin hieman aikaisemmin? Haluan tulla kotiin Isän luokse. Jos hieman itse auttaisin asiassa. Olen väsynyt olemaan niin kovin yksin.
Istun metrossa, kotimatkalla, mietin ja rukoilen hiljaa sydämessäni kysellen, Herra ottaisitko minut jo kotiin? Ei minulla ole mitään minkä vuoksi jatkaa elämääni täällä. Olisiko suuri synti jos tulisin hieman aikaisemmin? Haluan tulla kotiin Isän luokse. Jos hieman itse auttaisin asiassa. Olen väsynyt olemaan niin kovin yksin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sisaryksinäinen,
ehkä et sittenkään ollut yksin tuossa juhlivien joukossa.
Ehkä kanssasi ja vierelläsi olikin Hän - toinen yksinäinen - , joka katseli tuota iloista ja reipasta väkeä syrjästä käsin/syrjään työnnettynä!?
Hän, jonka nimen alla tämäkin marssi ja juhliminen kaikkine menoineen taas kerran järjestettiin.
mielikuvitus Hän, no kait se sekin on jotain lohtua yksinäiselle.
Mitähän mörköjä noiden remuavien joukossa kulkeekaan?
Jospa yksinaisyys johtuu sielun vammasta, ja ei ole rohkeutta tutustua kanssamatkaajiin. Ei loyda sielunkumppania. Oletko koulukiusattu, koetko muukalaisuutta, olevasi erilainen kuin toiset.
Yksinäinen voi lievittää yksinäisyyttään, itse puhuttelemalla vieraita ihmisiä. Katsoa onko esim. kahvikojun luona joku toinen yksinäiseltä vaikuttava, mennä vierelle ja sanoa jotain, kuten:
- "Aika kivaa täällä, vaikka kurja sää."
Toinen vastaa: "Joo, tulin tänne asti Vantaalta, siellä ei satanut."
- Sanot: "Taitaa tänä vuonna olla vähemmän porukkaa kuin viime vuonna."
"En ollut täällä viime vuonna."
- "Aitko lähteä marssille?"
"En tällä kertaa, on lonkka kipeä."
- "Ajatella, miten niin?"
"Liukastuin itsenäisyyspäivänä ja jouduin Töölön sairaalaan, siihen laitettiin pari naulaa. Näin sateella se hieman jomottaa."
- "Kai sinulla on särkylääkkeitä?"
"Kyllä on, siltikin on hiukan vaikea kävellä."
- "Minultakin on leikattu polvi ja sitä vieläkin jomottaa."
"Nämä kivut ovat aika yleisiä tänä päivänä."
- "Haetaanko lisää kahvia? Donitsitkin ovat aika hyviä" .. jne.
Tässä parintunnin takainen sympaattinen ja iloinen hanurikkakonsertti Kremlistä.
Venäjän 1-tv eli Pervyi kanal: "Igraj, garmonj ljubimaja!" ("Soita harmonikkaa, rakas")
https://www.1tv.ru/shows/koncerty/koncerty/igray-garmon-lyubimaya-prazdnichnyy-koncert-vypusk-ot-01-05-2018
Näissä lauletaan myös Jumalasta. Pyyhi "yksinäinen" kyyneleesi.
.
Kiitos Saviseuulainen vastauksestasi, se mursi minut kyyneliin, Jeesus todella on minun paras rakkain ystäväni, hänelle minä kerron aina asiani, nyt vain iski yksinäisyys korostetusti juhlakansan keskuudessa. Toisille tiedoksi, en ole koulukiusattu, en luonteeltani syrjäänvetäytyva erakko, päinvastoin. Minulla on kyllä ystäviä, mutta ei uskovia.
Riipu Jeesuksessa kiinni, niin Hän sinut kerran (piankin) vie perille TODELLISEN JUHLAJOUKON MUKANA, MAAN HILJAISTEN, JOTKA PYSYNEET TOTUUDELLE USKOLLISINA!!!
Toiset jäävät tälläkertaa itkemään...suuri osa huomaa seuranneensa 'toista jeesusta', tv7.n jeesusta ja toista henkeä...
tuli kommenteista mieleen... että on eri asia, "ystävystyä hyvänpäiväntutuksi", on eri asia olla ystävä, jonka kanssa on koettu myrskyjäkin ja suojasäätä, harvassa taitavat olla ystävät, jotka vierelle jää, tuulten tyynnyttyä. Sellaista se on elämä kuule aloittaja, kylmä ja kova totuus, maailma on tällainen, mutta sieltä senaatintorilta varmaan löytyy joku jonka kanssa laulaa toivon sävelmiä Jeesus marssilla, kun vaan menet kyselemään kolotuksista ja syömään donitsia.... donitsia, ai niin ;)
"mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän, anna meren sen selvittää kuka vierelles jää"
Vesa Matti Loirin versio, Ystävän Laulu, on kiva sovitus, mun mielestä. :)
Matt.14:23 Biblia (1776). Ja kuin hän oli kansan laskenut, astui hän yksinäisenä vuorelle rukoilemaan. Ja kun ehtoo joutui, oli hän siellä yksinänsä.
Eräs tapaus melko yksinäisestä ihmisestä. Kutsumme häntä vaikka Pirkoksi.
Pirkko oli yksin käymässä kirkonkylällä. Auto oli rikki, niin hän matkusti kylälle linja-autolla. Kotimatka tapahtuisi myös yleisillä kulkuvälineillä ja tässä tapauksessa linja-autolla.
Pirkon toimitettuaan asiansa, hänellä oli kolme tuntia aikaa ennen kuin seuraava linja-auto lähtisi kotia kohti. Hän mietti mitä tekisi ajan tappamiseksi. Hän lähti katselemaan kylää ja käveli kirkonkylän pyörätiellä. Hän näki edessään nuoren ulkomaalaisen äidin lastenvaunujen kanssa. Pieni poika oli äidin vierellä. Äiti oli pysähtynyt ja oli polvillaan pojan edessä. Pirkon tultua kohdalle hän totesi äidillä olevan vaikeuksia poikansa kanssa. Poika ei tahtonut panna lapasia käsiinsä ja oli kylmä talvipäivä.
Pirkko alkoi juttelemaan äidille. Äiti kertoi, ettei hän saa pojalle lapasia käsiin koska poika panee vastaan. Pirkko tarjosi äidille apua ja sanoi, että anna minun yrittää. Äiti lupasi. Pirkko lapsiin tottuneena polvistui pienen pojan eteen ja puhui hänelle lempeästi. Hetken kuluttua poika ojensi kätensä ja Pirkko pani lapaset pojan käsiin.
Äiti oli mielissään ja kiitteli Pirkkoa. Äiti kertoi asuvansa aivan lähellä ja pyysi Pirkkoa kylään. Hän sanoi, että hänellä on ruokaa ja että hän tarjoaa Pirkolle ruokaa ja kahvit ruuan päälle. Koska Pirkolla oli paljon aikaa ja sitä oli myydä, Pirkko lähti äidin ja lasten mukana heidän kotiin. Pirkko sai istua uuden ystävänsä luona nuo odotustunnit. Äiti pyysi Pirkkoa tulemaan käymään kylässä niin useasti kuin hän tahtoo.
Näin yksinäinen Pirkko sai ystävän, jonka tykönä vierailla, ja hän ei saanut vain yhtä ystävää vaan koko perheen ystäväkseen.
nyyh... olipa se "koskettavaa"... nyyhkyti nyyhkyti, lapasetko on hukassa... ai niin... ne lapaset, ressukalla kun ei ollut lapasiakaan siellä koulun pihalla...
Voi❣️tunne on tuttu. Tule kotiseurakuntaan, siellä ystävystyy aidosti. Älä luovuta vielä🙏
Mutta olit sentään lähtenyt liikeelle ja uskovien joukkoon. Kyllä se siitä 🙏
Jos olisit todellinen kysyjä ongelmasi kanssa... sanoisin, ei ne siellä Jeesusmarsseissa sinua tunne eivätkä pysty sinusta välittämään, ei sillä tavalla, välittäminen vaatii rakkautta.
Ketä ihmiset rakastavat? tai ketä heidän tulisi rakastaa? Ei jotain jota ei näy, joka ei anna kuulua itsestään... jos lähelläsi on lapsesi, puolisosi, vanhempasi... he ovat oikeasti niitä, jotka rakastavat sinua, ei Jeesusporukka jossain Jeesusfestareilla tai seurakunnissa.
Aina kun on elämää, on myös toivoa ja elämässä on joskus huonoja päiviäkin,mutta on niitä päiviä myös kun se aurinko paistaa sinne risukasaankin.
Tässäkin ketjussa moni uskova kannustaa aloittajaa, mutta sinä tunnet yksinäiseksi itsesi ehkä, koska ymmärrät, että he unohtavat sinut hetken päästä, ei se ole sitä mitä etsit... luultavasti et löydä sitä mistään seurakunnistakaan, koska se on vain ihmisten kokoontumispaikka omille uskomuksileen... haluat ehkä että joku rakastaisi sinua aidosti, sellainen ihminen on, jokainen meistä ihmisistä haluaa olla rakastettu.
Ihmiset usein puuhailevat tietyllä tapaa projektien kanssa, joita he tekevät itsensä tähden esimerkiksi viedää evankeliumia jonnekin ulkomaille tai suomeenkin, sitten... unohdamme usein välittää oikeasti, mutta onko välittäminen sitä, että tarjoamme tuntemattomille apuamme? vai onko välittäminen rakkautta?
Auttaminen ja ystävystyminen on eri asioita, että ihminen voi auttaa toista ihmistä, mutta se ei tee ihmisistä ystäviä keskenään. Välittäminen ei ole sellaista rakkautta, mitä ehkä yksinäinen etsii, yksinäinen voi etsiä jotain "perustavanluontoista ja ihmisyyteen kuuluvaa tunnetta" olla välitetty ja kokea saada olla välitetty, auttamisessa apu jää usein kasvottomaksi, eikä ehkä oikean välittämisen tunnetta tule, joku ehkä tekee auttamistyötä projektinaan, tekisi sitä tuhansille ja miljoonille, se on kunnioitettava lähtökohta... mutta se ei ole ystävyyttä, ei poista yksinäisyyden tunnetta ihmisestä.
vappurinkeli, eilen klo 21.58
"Tässäkin ketjussa moni uskova kannustaa aloittajaa, mutta sinä tunnet yksinäiseksi itsesi ehkä, koska ymmärrät, että he unohtavat sinut hetken päästä, ei se ole sitä mitä etsit..."
Levität epätoivoa aloittajalle. Miksi väität, että me, jotka olemme halunneet häntä lohduttaa, jo kohta unohtaisimme hänet?
Totta on, jos foorumilla on kymmeniä eri vakikirjoittajia ja monilla ei ole pysyvää nickiä, henkilöiden yksittäiset viestit unohtuvat. Se ei kuitenkaan, ainakaan kaikkien kohdalla, johdu sydämettömyydestämme tai pinnallisuudestamme. Jos aloittaja haluaa huomiota itselleen, hänen tulee pitää itseään esillä, esittää mielipiteitään ja joihin vastataan. Ei aina tarvitse ilmoittaa: "Minä olen se yksinäinen", vaan yksinäiseksi ei jää kun osallistuu muiden keskusteluun.
Me emme ole verrannollisia johonkin tiettyyn ryhmään jossa aloittaja on kokenut yksinäisyyttä. Juuri tälläkin foorumilla me monet haluamme tukea toisiamme. Me kaikki emme ole sydämettömiä hellareita. Henkilötietojaan ei kuitenkaan pidä antaa netissä, kellekään "luotettavaltakaan" tuntuvalle, mitään vihjettäkään itsestään, sillä netissä vaanivat myös rikolliset. Netmissiossa sain pari mukavaa ystävää, mutta sitten siellä oli eräs josta ei mitenkään olisi arvannut mitä tuleman piti. Kirjoittelin onneksi pelkkiä yksäreitä mutta jo heti huomasin että kyseinen mies ei ollutkaan sellainen kiltti herranlapsi jona esiintyi vaan suorastaan uhkaileva, tivaava, vaativa. Jestas että himppa säikähdinkin, lähinnä hänen persoonan muutostaan. Ilmoitin tyypille, että enempi kirjeenvaihto päättyi tähän. Vieläkin tuli pari viestiä lisää jolloin uhkasin ilmoittaa ylläpidolle.
Siihen eiliseen Senaatintorin hömppäjuhlaan en lähtenyt, sillä jo kokemuksesta tiedän sen tyhjäpäisen porukan. Niin näyttämöllä kuin yleisössäkin. Siellä tulee aidolle kristitylle aina paha mieli. Hurmahengillä silmät kiiluu: "Hei, nyt meillä on hauskaa!" ja käyttäytyvät kuin humalassa, vaikkei olisi pirtuntippaa veressä.
Jos ei kristityllä parempaa menopaikkaa ole, Senaatintori menettelee, mutta mitään syvällisesti kristillistä siltä ei pidä odottaa. Sattumalta siellä voi bongata jonkun puolitutun, yksinäiset tuskin heitäkään. Siellä on hurskauteen naamioitua myyntikojua jos toistakin ja jos Jeesus Itse siellä sattuisi piipahtamaan, lentäisivät Israelin liput ja cd-levyt pitkin toria. Mutta Jeesuskin on viisas ja jättäytyy juhlasta.
Kuuman makkaran, mahd. letun hillolla ja kahvin siellä saa kohtuuhinnalla ja fyysisesti humalaisia siellä ei juuri näy. Mutta nk. uskovien itsekkyys näkyy kaikessa ohittelussa ja päintörmäilyssä. Vois niinkuin hiukan katsoa, että toisella on kahvimuki kädessään! Myös istumapaikat ovat kortilla ja jos mahdollista, huonojalkaisen kannattaisikin varata itselleen jo kotoa matkaan lähtiessään esim. kasattava leirijakkara.
Kuis oli, marssivatko punikit eilen Unioninkatua vai väistivätkö he hellarit, kulkemalla Rautatientorilta, pitkin Kaisaniemenkatua, suoraa tietä Hagiksentorille?
Sen kunniaks, Barrikadimarssi!
https://www.youtube.com/watch?v=3oXNs5sP_T4
Olenpa minä itsekin n. 20 vuotta sitten marssinut Kaisua pitkin, kantaen kunniakkaasti punalippua, niin korkealla kuin käsivoimat sallivat. Sanoin vierelläni astelevalle ystävälleni, että onpas täällä paljon lehtikuvaajia jalkakäytävillä! Hän nauroi ja sanoi, että joo, osa noista kylläkin on Suojelupoliisin miehiä, kameroineen.
Että, kun aatettaan julistaa, tulee aina muistaa myös se hiljainen porukka, jonka olemassaolon voi tietää, vaikkei välttämättä nähdä. Myös netissä. Meitä, suomalaista internettiä, on muuten jo n. vajaat 10 vuotta seurannut aktiivisti mm. Ruotsin SÄPO, joka myy tietonsa myös eteenpäin. Juudaksia Pohjanlahden toisella puolen.
.
Eihän se ole epätoivon luomista jos ihmisen pitäisi havahtua totuuteen eikä luulla, että joku jollakin tämmöisellä foorumilla, voisi todella häntä auttaa ja todella välittää. ainahan kauniita sanoja voi ladella ja kaikkea sellaista, mutta loppuviimein se jää melko laihaksi lohduksi, jos ihmisellä on oikeasti paha olla tai vastaavaa. Osaan sanoa kauniita sanoja ja sanonkin niitä tarvittaessa ja spontaanisti.
Oikeastaan tämmöisillä palstoilla kirjoittelee luultavasti paljon ihmisiä, jotka tuskin edes ymmärtävät, mitä ahdistus tai paha olo edes ovat, ja milltä sellainen tuntuu ja joka on joskus kokenut vastaavaa, tietää myös, että ainoa apu, on nousta tilanteen yläpuolelle, itse... päättää alkaa luottamaan itseensä, eikä nojautua uskovien tyhjiin lupauksiin, jumalan tai jeesuksen avusta. Ainahan joku voi tulla kertomaan jotain skeidaa, mutta jos ajattelee mielikuvitusolennon pelastaneen... ei ehkä koskaan ollutkaan tarpeeksi paha olla, tai keksi mielikuvitusmaailman, johon uppoutui ja uskoi pelastuneensa, vaikkei elänytkään koskaan sydän vapaana ja onnellisena.
Sitä paitsi uskovilla on tapana, jos eivät saa käännytettyä, uhkailla kadotuksella, eihän hyvä tahtonsa loppuu ihan saletisti siihen kun ilmoitat esimerkiksi ettet aio uskoa jumalaan ja heidän jeesukseensa tai raamattuun, hyvä tahto ja huomioiminen, muuttuukin aivan päinvastaiseksi, olen siitä saanut osani ja siksikin tiedän, että tuskin kovin paljon on aitoa hyvää tahtoa ja auttamismieltä tälläkään palstalla, oikeasti ja aidosti... tai ainakin jossain vaiheessa uskovaiset turhautuvat ja lopettavat jeesusmarssinsa ja ilmoittavat vaikka kuinka ihminen olisi rikki tai mitä vain... siitä tiedän, että se on.. .heidän manifestaationsa menee todellisen ymmärryksen yläpuolelle, kaikki on hitokseen näennäistä skeidaa... uskovathan eivät auta eiuskovaa, ilman taka-ajatuksia saada ujuittaa propagandaansa, ainakin tällaisilla palstoilla, arkielämässä tietenkin uskovatkin voivat välillä auttaa ihmisiä, for real... mutta näillä palstoilla, näille ovat pesiytyneet yleensä "julistajat" , joilla on vain päämääränä itsensä esillä pitäminen ja oikean oppinsa esiintuominen, luullen tekevänsä isojakin muutoksia yhteiskuntaan näillä kirjoituksilla... uskovien mielestä olisi varmaan mahtava jos jokin säpö tutkisi, sehän on uskoville päämääränäkin, kaikkialla ollaan kiinnostuneita, heidän jeesuspropagandastaan... ja kattia kanssa.
ja en ihmettelisi jos joku muukin ilmoittaisi loukkaantumisestaan kuin nimmari punalippusuomenlippu, uskoville tahtoo ottaa lujille arvioiminen, muille he saavat omasta mielestään kyllä julistaa helvettejään ja jumalansa vihaa tuoda ilmi koko yhteiskuntaan saastutuksena...
rastuik, ladivostok.
Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin
;)