Pelkääkö naiset miehiä ?

En ole elämäni aikana tuntenut yhtään perheväkivaltaista miestä.
Kylläkin useamman rankkaa henkistä väkivaltaa harjoittanutta naista.

Erakoitumiseen taitaa olla paljonkin syitä.

En pelkää muuta kuin maturaiskaajia ja ryöstäjiä.

Ei ole minunkaan lähipiiriin kuulunut koskaan väkivaltaisia kuumakalleja. Ne on eri ihmisiä jotka niitä sietää. Huh, huh...

Ompas ihmeen kilteistä perheistä vastaajat, onkohan asia noin tosi,


palstalaiset taitaa häpeillä ja pimittää totuuden,
kukaan ei uskalla puhua totuutta juki,

Minä ainaki pelkään uusia tuttavuuksia,
koskaan ei teidä minkälainen mies lopulta on jos ja kun suhteesta muodostuu läheisenpi,

Perheväkivalta on vaiettu surullinen totuus suomessa,
sadat tuhannet jopa mijoonat kantaa ikuisia perheväkivallan aiheuttamia trumoja tänäpäivänäki,
niistä ei puhuta,
mieluummin ihmiset erakoituu yksin asuvaksi vanhukseksi,
harmi vaan vanhana dementoituessaan ihminen alkaa elää uudelleen lapsuuttaan, pelot ja tuska pulpahtaa vanhana esiin,
palvelutaloissa se näkyy monemoisena käytöshäiriönä ja tuskaisina jatkuvana huutona joko äitiä tai apua,
olettais, joskus olisi hyvä purkaa lapsena ja aviossa saatuja traummattisia kokemuksia,
luulempa, harva uskaltaa niitä edes itselleen tunnustaa,
ajatuski pelottaa,

Tässä pari kuukautta sitten julkaistiin arvovaltainen tutkimus, jossa todettiin naisten tällä hetkellä johtavan perheväkivallassa.

Sanoin aikaisemmin naisten henkisestä väkivallasta, mutta tämä selkeä johtoasema nyt koskee myös fyysistä väkivaltaa nyrkein, puukoin, astaloin, harvemmin asein.

Naisista on tullut jätkiä.

Miesten #metoo tarvittaisiin tästä? Naisten #metoo:sta taas itsemurha, nyt Ruotsissa.

Ei sota ainoa syy, ei tehnyt väkivaltaisia, kyllä nuoria jälkeen sodan syntyneitä kuumakalleja on !
Omakohtaista kokemusta törkästä käytöksestä ja avioliitolla ei ollut ainuttakaan mahdollisuutta jatkua. Anoppi selitteli asioita aivan uskomattomalla tavalla, tajusinkin mistä se kieroilu ja väkivaltaisuus oli lähtöisin.
Ja kaiken lisäksi eron jälkeen selvisi kaksoiselämä, sillä ei enää ollut väliä mutta hyvä kun selvisi.

Väkivaltaa on kaikenlaista ja ne sivusuhteet lisänä.

Yhteiskunnassamme on nykyisin paljon huolenaiheita, joita puidaan mediassa tekstein ja valokuvin. Yksi aihe on väkivalta.
Ehkä väkivaltaa on aina ollut, mutta julkisuus on vasta nyt ryöpsähtänyt ilmoille. Aikaisempina aikoina lehdistölläkin oli hienotunteisuutta. Nykyisin voi huomata, että hienotunteisuus koskee vain väkivallan tekijöitä ja kiinniotettuja. Heidän nimiään ja kasvojaan ei näytetä lehdissä tai ruudussa.Väkivallanteot sen sijaan saavat mediassa laajan tilan. <uhreja haastatellaan, yksityiskohdat levitellään laajalti. Ruokkivatko nämä uutiset väkivaltaan taipuvaisia?

Muut huolenaiheet ovat pitkäaikaistyöttömyys ja pätkätöihin suistuneet ihmiset, joiden tulevaisuus on aina vain arvailujen varassa. Ei voi suunnitella muutamaa viikkoa kauemmas, ei voi ottaa asuntolainaa, ei muuttaa työn perässä muualle, ei jaksa opiskella loppuun, koska se on tehtävä työn ohessa, ja työpaikka on kaiken aikaa vaarassa.
Poliittiset päättäjät tekevät jossakin vakavia virhetä, kun työllisyys ei kohene. Jossakin siihen syy on. Ihmiset eivät enää luota mihinkään, koska oma elämä on kuin hiuskarvan varassa ansionmenetyksen pelossa.
Jollakin tavalla on siihen reagoitava ja sopeuduttava. Nuoret ihmiset eivät perusta perheitä, he elävät kimppakämpissä, vanhempiensa peräkamareissa, postimerkin kokoisissa yksiöissä, ja perheen perustaminen ei heillä ole mielessäkään. Mihin tässä vielä lapsia laittaisi!
Eivätkö päättäjät todellakaan näe, että kaiken tämän kurjistamisen ja hyppyyttämisen jälkeen on kansankin nähtävä tulevaisuus uusin silmin? Nyt päivitellään, että lapsia syntyy liian vähän, luetellaan kunnat, joissa ei ole vauvoja syntynyt kuin pari-kolme vuodessa. Onko niissä kunnissa edes nuoria pareja jäljellä? Nyt päättäjät alkavat huolestua omista eläkkeistään. Ei ole jälkikasvua.
Ei se johdu pelosta eikä väkivallasta, vaan se on suora seuraus nykypolitiikasta.

Antakaa tulevaisuudenusko nuorille takaisin.

Suomalaisen miehen väkivallan kohteena ei suinkaan aina ole puoliso. Useimmiten se on toinen mies ja usein vielä hänen tuntemansa mies. Jos puhutaan lapsiin kohdistuvasta perheväkivallasta,
useammin siihen syyllistyy nainen.
Jos perheessä riidellään, niin usein on yhteiselämässä muutenkin vikaa. Lieneekö se sitten suomalainen ilmiö?

Suomi on maailman onnellisin maa titkimusten mukaan. Tänne rynnitään turvaan väkivaltaisista maista joisss tapahtuu myös kunniamurhia, koska nainen on alistettu. Turha Suomea mollata.

Kannattaa olla pitkällä.

Sanoin aikaisemmin, että naisista on tullut jätkiä.
Muutama kohta:

”Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista [44]. Nämä ovat poliisin tietoon tulleita tapauksia.”

”Miesten kohdalla kulttuuriset syyt kuten poliisin haluttomuus kirjata miehiin kohdistuvia väkivaltatapauksia ja häpeä naisen väkivallan kohteeksi joutumisesta vaikuttanevat lisäksi ilmiön esille tuomiseen[11][55]. Naisten määrä parisuhdeväkivallan tekijöinä lienee suurempikin, sillä miesten kynnys puhua aiheesta ulkopuoliselle – saati sitten ilmoittaa viranomaisille – on korkeampi.”

”Sairaalalähteiden mukaan (Stakes HILMO, ICD 9 / ICD 10) yli kaksi kolmasosaa hoitoa tarvitsevista perheväkivallan uhreista on miehiä.”

NUORET:
Vakavinta fyysistä väkivaltaa kartoitettiin kysymyksellä nyrkillä tai kovalla esineellä lyömisestä tai potkimisesta. Pojista 9 prosenttia ja tytöistä 2 prosenttia oli kokenut tämän nykyisen tyttö- tai poikaystävän tekemänä. Pojat joutuivat tyttöjä useammin myös kumppaninsa väkivallalla uhkailun kohteeksi. Vähintään yhden edellä mainituista teoista oli kokenut 28 prosenttia seurustelevista nuorista9; 32 prosenttia pojista ja 24 prosenttia tytöistä. Kun Nuorisorikollisuuskyselyn tuloksia verrataan naisuhritutkimuksen tuloksiin, voidaan suuntaa antavasti arvioida, että suomalaiset nuoret näyttävät joutuvan seurustelusuhteissaan aikuisia naisia useammin väkivallan kohteeksi. Havainto koskee erityisesti poikia. Vastaavaa vertailutietoa ei valitettavasti ole satavilla aikuisten miesten osalta.[16]

LAPSET:
Vuonna 2014 julkaistun henkirikoskatsauksen mukaan vuosina 2003–2013 Suomessa surmattiin 61 alle 15-vuotiasta lasta. Äiti surmasi lapsista 34 (65 %) ja isä 23 (38 %).[93]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Perheväkivalta

En ottanut enempää kohtia, koska tuo on kokonaisuudessaan naisten kannalta järkyttävää. Miesten osuudet ovat jostain 80-90-luvulta pudonneet, mutta naisten tekemät ovat rajusti lisääntyneet ja useimmissa kohtioissa jo selvästi ylittäneet miesten tekemät, kun samaan aikaan yhteiskunnassa muuten on väkivaltarikollisuus selkeästi laskenut.

Ehkä tuo ilmaisu, että naisista on tullut jätkiä ei riitä. Naisista on tullut elukoita.

Miesten syrjäyttäminen on nykyään naisten tavoitteena muutenkin. Mm. väkivalta on yksi keino esim. kiintiöiden ja #metoo:n lisäksi

Osittain saattaa ollakin (väkivaltainen avioliitto). Toisaalta maaltamuutto suuriin kaupunkeihin tai peräti pois kotimaasta, etääntyneet sukulaisuussuhteet, avioerot ja talousihanne, joka korostaa aivan liikaa yksilön kaikkivoipaisuutta (omin voimin pärjää aina ja kaikki on itsestä kiinni) saattavat olla syitä, miksi näissä ikäluokissa on paljon yksinasuvia naisia. Avioerot etäännyttävät lapset usein joko isän tai äidin sukulaisista kokonaan. Sellainen voi olla eronneille puolisoille itselleen helpompaa, mutta se voi olla yhteisten lasten kannalta tuhoisaa. Harvemmin erotilanteet ovat sopuisia. Tarkoitan sitä, että eronneiden lapset saattavat kaihtaa avioliittoa ja lasten tekoa, koska ovat kotona nähneet liiton varjopuolia liikaa. He myös menettävät osan sukua, joka saattaisi olla avuksi elämän varrella.

Väkivaltaisen avioliiton kokeneena voi omalta osaltani sanoa, että en miehiä edelleenkään pelkää, mutta eron jälkeen en halunnut enää sitoutua mihinkään pitkäaikaiseen suhteeseen. Mahdollisuuksia olisi kyllä aikanaan ollut useampia. Tietenkin väkivalta pelottaa, koska se harvoin on suhteen alkuaikana tiedossa. Väkivallalla on se ikävä puoli, että se todeksi tullessaan ja jatkuessaan raaistuu entisestään. Usein siihen liittyy muutakin, kuten alkoholismi, muut huumeet tai muut addiktiot. Itse pelastuin avioliitossani useamman kerran tappamiselta ihmeen kaupalla. Väkivalta voi olla myös henkistä eli alistamista, vähättelyä, nolaamista, uhkailua, eristämistä ystävistä ym.

Nyt pelottaa se, että joutuisin toisen osapuolen hoitajaksi tai vaikkapa taloudellisesti ahtaalle toisen pelivelkojen, alkoholismin tai muun sairauden vuoksi. Mikä tahansa liitto on riski. Toista osapuolta ei koskaan tunne niin hyvin, ettei kääntöpuoliakin olisi. Mutta voi miesten kanssa seurustella vaikka ei yhteistä taloutta olisi. Ja onpa tuttavapiirissä myös miehiä, jotka syystä tai toisesta pelkäävät naisia. Kunnollisiakin liittoja ja suhteita on eli niitä, joissa kunnioitetaan toista osapuolta ja myös ruumiillista ja henkistä koskemattomuutta. Onneksi niitäkin olen nähnyt ja näen, joten ei usko ihmiseen kokonaan ole mennyt.

Kokonaisuuten katsoen suomessa on nainen aina heikomassa osassa kuin mies,
tietenki se johtuu osittain fyysisestä syistäki, mutta palkka pienempi, ja kaikenlailla arvostetaan miestä perheessä enemän kuin naista,
nainen on varjo vain miehen rinnalla,

mutta
yksilön kohda kärsimys on aivan liina suurta
jos on joutunu psyykkien ja fyysisen väkivallan kohteeksi avioliitossaan,

ei tarvi ihmetellä jos nainen ei enään uskalla perustaa uutta perhettä jos on eronnu tai jääny leskeksi,

karmivat kokemukset on aina taustalla kummittelemassa,
turha puhua terapiasta, mikään ei poista tapahtuneita asoita,


tuo kotikatsomo " Yli kävelty " on jokaisen hyvä katsoa kuinka suuriin vaikeuksiin nainen voi joutua kun avioliitto rikkoutuu,

Tämän ikäluokan ihmisillä on omakohtaisia kokemuksia sodan runtelemista miehistä ja isistä, jotka palasivat siviiliin saamatta minkäänlaista hoitoa sotatraumoihinsa. Mieliala läikkyi, ja usein vain viina auttoi pahimpaan ahdistukseen.
Eiväthän lapset, usein ei vaimokaan, ymmärtäneet, mistä isän juomisessa pohjimmaltaan oli kysymys, mutta sijaiskärsijöiksi saattoi perhe joutua isän loppuelämän pituiseksi ajaksi.

Näitten miesten lapsille saattoi jäädä samat ahdistukset, joita he sitten purkivat ja ehkä purkavat tänäkin päivänä, usein viinalla, ja monet terapiassa, masennuslääkkein jne. Perhe saattaa olla sijaiskärsijänä, ja he yrittävät ymmärtää.

Suomi on joidenkin mittapuiden mukaan Euroopan väkivaltaisin maa. Turhaan etsimme syyllisiä, pitää saada asiat kuntoon, työtä kaikille, asunnot siedettäviksi. paljon mainostettu sote pelaamaan.
Meidän pitää pelastaa itse itsemme. Turhaan lietsomme kiukkua ja vastakkainasettelua.

Onko kukaan muistanut liittää alkoholinjuontia näihin väkivaltaisuuksiin. Nimittäin Noin 80 % henkirikoksista ja 70 % pahoinpitelyistä tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena.

Perheväkivalta on liian kauan vaiettu asia, Naiset eivät yksinkertaisesti ole uskaltaneet kertoa totuutta, koska yhteisö on asettunut tukemaan miestä asenteella nainen vaietkoon. Tämä näkyy monessa uskonnollisessa miesjohtoisessa yhteisössa vanhoillislestadiolaisuudesta helluntalaisuuteen tai Jehovan todistajiin asti. Jos mustasukkaisuutta ei olisi, naisten turvakoteja tuskin tarvittaisiin. Naisten harjoittama muu kuin henkinen väkivalta on yleistynyt erilaisten päihteiden käytön yleistymisen myötä, mutta myös siksi, että asiasta uskalletaan puhua yleisemmin.

Miehen miesseura koostuu useimmiten keskinkertaisuuksis tai peräti typeryksistä. Koskee niin olutbaarin asiakkaita kuin reservinupseereitakin

Näitä lukiessa ei voi kuin ihmetellä niitä henk.koht. tuntemuksia, joita näille kanaville puretaan ?
Ilmeisesti pelkoa on törpöt miehet aiheuttaneet, ainakin heissä jotka ei kyenneet/halunneet paiskata ovea kiinni perässään.
Kun aloitus antaa puitteet käsitellä väkivallan eri puolia, naisten tuntemukset saa kuin luvan kaivautua epäkohtiin tuutin täydeltä. Tarpeenko, hyödyllistäkö ja kenelle ,
voi kukin itse ratkaista.

Eipä tuntuisi miehenä mukavalta olla näin nais ylivoimaisella areenalla.

Pitäisi olla laki joka suojelee niin naista kuin miestäkin avioeron sattuessa julmalta VÄÄRYYDELTÄ,

yksikään ihminen ei saa joutua noin lyödyksi kuin
kotikatsomon " yli kävelty " naisen kohdalla kävi,

huomatkaa, myös miehelle voi noin käydä jos pahasti sattuu kiero vaimo kumppaniksi,

joten pitäisi olla laki joka k a i k i s s a tapauksissa ON rehellisesti AINA tasapuolinen
laki joka suojelee a i na molempien omistusoikeutta t a s a p u o l i s e s t i rehellisesti,

omaisuus pistetään armotta puoliksi
oli sitten alkuperäinen omaisuus kumman nimissä tahansa,
koska jo alkujaan on toinen osapuoli sattanu olla kiero
ja nimenny kaiken omaisuuden omiin nimiinsä,
liian usein nuori vaimo ei ole ollenkaa osaanu varoa
eikä ole osannu vaatia myös omaa nimeään omaisuuteen,
vaikka on pistäny omaa rahaansa yhtä paljon alkuomaisuuden hankintaan,
ja myöhemmin koko työelämänsä tulot
ja kaiken täydellisen työpanoksensa kodin ylläpitämiseen, lasten hoitoon ja kodin hankintoihin,,

tämä vääryys ON yhteiskunnastamme karsittava pois lain voimalla,

on törkeää että kierot saa vaikeuttaa toisen puoliskon elämää lähelle kuolemaa törkeydessään, vääryydessään, kieroudessaan,

Laki korjattavako? Jos ei omistusoikeutta ole kirjattu avioliitossa, puolittuu omaisuus ilman muuta.

Toki heitäkin on naisissa, jotka valistumattomuudessaan eivät ole ymmärtäneet turvata omaa osuuttaan yhteisestä pesästä. Monet vanhemmat naiset ovat lasten lähdettyä kotoa kuin elämänsä myyneet, elämä pyörii sitten lasten elämää seuraten, omaa uraa tai kiinnostusta kodin ulkopuolella ei juuri ole eikä ollut. Perheensä eteen uhrautumiseen ei kannata vedota,..puolisoiden elämän kiinnostavuus kattaa paljon muutakin kuin, tavanomaisen kodin ja taloudenhoidon.

Mutta ajattelehan "laki on korjattava" minkä riskin ottaisi mies, avioiduttaan hyväuskoisena ja rakastuneena noilla ehdoilla? Mies saattaa saada puolison, jonka aika menee itseään kaunistellessa, vaateostoksilla pyöriessä, ja ystävättärien kanssa matkustellessa. Lasten hanke ei kaikkia ole kiinnostanut, mutta kaikki muu toki kelpaa, kesäpaikat veneilyt ja ulkomaiden matkakohteet.
Päästäkseen eroon vieraantuneesta puolisostaan joutuu mies puolittamaan hankkimansa omaisuuden ent. kaunottarelleen, voidakseen mennä yhteen löytämänsä lämpimän hyvän naisen kanssa.
Oikeinko mielestäsi avioliiton onnenkaupassa.

Pelkääkö naiset miehiä, kysytään otsikossa. En usko. Pikemminkin saattavat pelätä sitoutoutumista, kaikkea tuota mitä toiset kirjoittajat ovat ansiokkaasti kuvanneet parisuhteen ongelmakohdiksi.

Elämässä ei voi pelata varman päälle ja jos pärjää yksinkin, kannattaako ottaa sitä riskiä minkä toiseen ihmiseen sitoutuminen aina tuo tullessaan ? "Kunnes kuolema erottaa" taitaa jo olla aikansa elänyt lupaus, koska koetaan, että elämä voi erottaa kuolemaakin täydellisemmin.

Onko niin, että naisten itsenäistyminen on tehnyt naiset niin itseriittoisiksi, ettei miehellä ole oikein mitään virkaa elämänkumppanina ? Lapsen/lastenkin kanssa pärjää yhteiskunnan palvelujen turvin ja ellei nainen koe miehen vastaavan hänen emotionaalisiin tarpeisiinsa niin onko yhteiselämälle riittävästi perusteita ?

Entä koti? Yhteiskunnan sydän. Yhä vähemmän siellä vietetään aikaa, jos vietetään, ollaan yhteydessä viestimiin, liikutaan virtuaalimaailmassa. Tätäkö me haluamme ? Tästäkö rakentuu kestävä pohja ihmisten kanssakäymiselle ja hyvinvoinnille ? Tätäkö meidän tulevaisuus on ?

Tätä kaikkea tulee ajatelleeksi kun katsoo nykymenoa, valtavirran liikehdintää ja lukee tilastotietoja ihmisten elämäntavoista, vaikeuksista ja ratkaisuista.

Ehkä pitäisi ryhtyä kirjaamaan vain tämän "maailman onnellisimman kansan" saavutuksia ja onnistumisia - ilmakin on puhtainta maailmassa..))

Moni pelkää,
naisia on kautta-aikain miestä on arvostettu enemmä ja naista alistettu monin tavoin yhteiskunnassamme,
palkka on edeelleen piempi naisilla kuin miehillä,
avioliitossa nainen on paljon useammin uhri kuin mies,
mies on yleisemmin väkivaltainen kuin nainen,
ei ihme jos naiset pelkää miehiä,
eivätkä halua sitoutua parisuhteeseen,
varsinkaa vanhempana,
kerran jo kokeneena avioliiton autuuden,

En ole koskaan pelännyt vaikka olen elänyt myös negatiivisissa suhteissa.Olen joko antanut takaisin tai vain häipynyt. Toinen exäni sai aina raivarin ainakin henkisesti kun mainitsin tiukan paikan tullen et miehet ei mua määrää!! Se oli härälle punainen vaate.
Kärsi isona miehenä tappion jäädessään alakynteen psyykkisesti kun yritti alistaa mua tahtoonsa.
Ja sittenhän minusta tuli paha akka vaikka kyse oli vain hänen mielihaluistaan milloin minkäkin suhteen.
Ei ole määräillyt enää 10 vuoteen,kestäköön hänen uusi nyt saman.

En minä ainakaan. Päinvastoin. Ex-työkaveri kertoi miettineensä asiaa hartaasti ja tulleensa siihen tulokseen, että miehet pelkäävät minua.

Monesti suhtautuminen vastakkaisen sukupuolen edustajaan on enemmänkin vastenmielinen kuin vihamielinen. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Koskee erityisesti tämänikäisiä naimisissa olevia. Ei siinä silloin yhteiselämä enempää kuin yhdessäolokaan oikein suju. Erillään oleminen on parasta.