Persialle nousee vielä kolme kuningasta, ja neljäs, Kyyros, hankkii rikkautta enemmän kuin kaikki muut. Tultuaan rikkautensa avulla vahvaksi hän suuntaa kaiken voimansa Kreikan valtakuntaa vastaan. Sitten nousee sankarikuningas, Aleksanteri, hänen valtansa on suurta ja hän tekee mitä tahtoo. Mutta kun hän nousre valtaan, hänen kuninkuutensa murtuu ja jakautuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä ole enää niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Hänen valtakuntansa revitään hajalle, ja se joutuu vieraille, ei hänen jälkeläisilleen.
Ptolemaiokset vahvistuvat, mutta yksi kuninkaista vahvistuu vielä enemmän ja saa suuremman valtakunnan kuin Seleukidilla on. Mutta vuosien kuluttua he liittoutuvat keskenään, ja Ptolemaioksen tytär menee vaimoksi Seleukidielle, vahvistaakseen liiton. Tytär ei pääse valtaan käsiksi, eivätkä hänen jälkeläisensä säily hengissä. Hän joutuu aikanaan tuhon omaksi, ja niin joutuvat myös hänen hoviväkensä ja lapsensa ja tukijansa. Tyttären suvun jälkeläosostä yksi kohoaa Ptolemaiokseksi, ja hän nousee Seleukidin sotavoimaa vastaan ja pääsee aina Seleukidin kaupinkiin asti. Hän on voimakas ja toimii siellä miten haluaa. Hän vie sieltä jopa jumalankuvat ja patsaat sekä temppelien kalliit esineet ja hopean ja kullan saaliinaan Egyptiin. Sitten hän on vuosien ajan pysyvä kaukana Seleukideistä.
Seleukidi hyökkää Ptolemaioksen valtakuntaan mutta palaa takaisin omaan maahansa. Sitten hänen poikansa varustautuvat sotaan ja kokoavat valtaisan sotajoukon, ja toinen heistä vyöryy tulvan tavoin kaiken yli. Palattuaan maahansa hän varustautuu uudelleen sotaan tunkeutuakseen Ptolemaioksen kaupunkiin saakka. Silloin Ptolemaios vihastuu ja ryhtyy taisteluun Seleukidia vastaan. Tämä hankkii itselleen suuren sotajoukon, mutta Ptolemaios murskaa sen. Kun se joukko on poissa, Ptolemaios ylpistyy ja kaataa kymmeniätuhansia, mutta ei silti saavuta lopullista voittoa. Srleukidi hankkii jälleen sotajoukon, aikaisempaa lukuisamman, ja joidenkin aikojen kuluttua hän tuo mukanaan suuren sotavoiman varusteineen ja käy hyökkäykseen. Niinä aikoina monet nousevat Ptolemaiosta vastaan, ja israelin kansastasikin nousee väkivaltaisia miehiä kapinaan, makkabealaisia, mutta he sortuvat.
Seleukidi kuningas saapuu, rakentaa hyökkäysvallin ja valloittaa linnoitetun kaupungin, eivätkä Ptolaioksen voimat riitä eikä sen valioväki pysty puolustautumaan. Hyökkääjä tekee mitä tahtoo, kukaan ei kestä hänen edessään. Hän tunkeutuu Juudaan ja tuo tullessaan tuhon. Hän aikoo ottaa haltuunsa koko Ptolemaioksen valtakunnan ja solmii siksi sopimuksen Ptolemaioksen kanssa. Hän antaa Ptolemaiokselle tyttärensä vaimoksi, mutta vain tuottaakseen sille valtakunnalle turmion. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu, eikä siitä ole hänelle hyötyä. Seleukidi kääntyy kohti rannikon maita ja valloittaa niistä monet, mutta muuan sotapäällikkö tekee lopun hänen röyhkeydestään ja kostaa sen hänelle tappioita kärsimättä. Silloin Seleukidi kääntyy oman maansa linnoituksia ja temppeliä vastaan, mutta hän sortuu, eikä häntä enää ole.
Hänen tilalleen nousee mies, joka lähettää sortajan Juudaan. Muutamassa päivässä tuo mies tuhoutuu, ei kuitenkaan ilmikapinassa eikä sodassa. Ja hänen tilalleen nousee halveksittu mies, jolle kuninkuus ei kuulu. Hän tulee odottamatta ja ottaa kavalasti haltuunsa kuninkuuden. Sotavoimat lakoavat ja sortuvat hänen edessään kuin tulvan pyyhkäiseminä, ja niin sortuu myös Liiton ruhtinas. Seleukidi solmii liittoja mutta toimii petollisesti, sotii ja tulee mahtavaksi huolimatta väkensä vähäisyydestä. Äkkiarvaamatta hän tunkeutuu maan vauraimpiin osiin ja tekee sellaista mitä hänen isänsä ja isiensä isät eivät tehneet. Ryöstösaalista ja omaisuutta hän jakelee omilleen, ja hän laatii suunnitelmia linnoitusten tuhoamiseksi. Mutta kaikkea tätä kestää vain oman aikansa.
Suuren sotajoukon kanssa hän lähtee kaikella voimallaan ja rohkeudellaan Ptolemaiosta vastaan. Myös Ptolemaios varustautuu sotaan ja hankkii suuren ja voimakkaan sotajoukon, mutta jää häviölle vihollisen juonien vuoksi. Ne, jotka syövät hänen pöydässään, vehkeilevät häntä vastaan. Vihollinen tuhoaa hänen sotajoukkonsa tulvan tavoin, ja monet kaatuvat taistelussa. Molemmat kuninkaat hautovat pahaa mielessään ja valehtelevat toisilleen, vaikka istuvat saman pöydän ääressä. Suunnitelmat eivät kuitenkaan onnistu, sillä loppu tulee vasta määräaikana. Maahansa palatessaan Seleukidi tuo suuren omaisuuden mukanaan. Hän juonittelee Pyhää liittoa vastaan ja palaa vasta sitten maahansa....
Ptolemaiokset vahvistuvat, mutta yksi kuninkaista vahvistuu vielä enemmän ja saa suuremman valtakunnan kuin Seleukidilla on. Mutta vuosien kuluttua he liittoutuvat keskenään, ja Ptolemaioksen tytär menee vaimoksi Seleukidielle, vahvistaakseen liiton. Tytär ei pääse valtaan käsiksi, eivätkä hänen jälkeläisensä säily hengissä. Hän joutuu aikanaan tuhon omaksi, ja niin joutuvat myös hänen hoviväkensä ja lapsensa ja tukijansa. Tyttären suvun jälkeläosostä yksi kohoaa Ptolemaiokseksi, ja hän nousee Seleukidin sotavoimaa vastaan ja pääsee aina Seleukidin kaupinkiin asti. Hän on voimakas ja toimii siellä miten haluaa. Hän vie sieltä jopa jumalankuvat ja patsaat sekä temppelien kalliit esineet ja hopean ja kullan saaliinaan Egyptiin. Sitten hän on vuosien ajan pysyvä kaukana Seleukideistä.
Seleukidi hyökkää Ptolemaioksen valtakuntaan mutta palaa takaisin omaan maahansa. Sitten hänen poikansa varustautuvat sotaan ja kokoavat valtaisan sotajoukon, ja toinen heistä vyöryy tulvan tavoin kaiken yli. Palattuaan maahansa hän varustautuu uudelleen sotaan tunkeutuakseen Ptolemaioksen kaupunkiin saakka. Silloin Ptolemaios vihastuu ja ryhtyy taisteluun Seleukidia vastaan. Tämä hankkii itselleen suuren sotajoukon, mutta Ptolemaios murskaa sen. Kun se joukko on poissa, Ptolemaios ylpistyy ja kaataa kymmeniätuhansia, mutta ei silti saavuta lopullista voittoa. Srleukidi hankkii jälleen sotajoukon, aikaisempaa lukuisamman, ja joidenkin aikojen kuluttua hän tuo mukanaan suuren sotavoiman varusteineen ja käy hyökkäykseen. Niinä aikoina monet nousevat Ptolemaiosta vastaan, ja israelin kansastasikin nousee väkivaltaisia miehiä kapinaan, makkabealaisia, mutta he sortuvat.
Seleukidi kuningas saapuu, rakentaa hyökkäysvallin ja valloittaa linnoitetun kaupungin, eivätkä Ptolaioksen voimat riitä eikä sen valioväki pysty puolustautumaan. Hyökkääjä tekee mitä tahtoo, kukaan ei kestä hänen edessään. Hän tunkeutuu Juudaan ja tuo tullessaan tuhon. Hän aikoo ottaa haltuunsa koko Ptolemaioksen valtakunnan ja solmii siksi sopimuksen Ptolemaioksen kanssa. Hän antaa Ptolemaiokselle tyttärensä vaimoksi, mutta vain tuottaakseen sille valtakunnalle turmion. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu, eikä siitä ole hänelle hyötyä. Seleukidi kääntyy kohti rannikon maita ja valloittaa niistä monet, mutta muuan sotapäällikkö tekee lopun hänen röyhkeydestään ja kostaa sen hänelle tappioita kärsimättä. Silloin Seleukidi kääntyy oman maansa linnoituksia ja temppeliä vastaan, mutta hän sortuu, eikä häntä enää ole.
Hänen tilalleen nousee mies, joka lähettää sortajan Juudaan. Muutamassa päivässä tuo mies tuhoutuu, ei kuitenkaan ilmikapinassa eikä sodassa. Ja hänen tilalleen nousee halveksittu mies, jolle kuninkuus ei kuulu. Hän tulee odottamatta ja ottaa kavalasti haltuunsa kuninkuuden. Sotavoimat lakoavat ja sortuvat hänen edessään kuin tulvan pyyhkäiseminä, ja niin sortuu myös Liiton ruhtinas. Seleukidi solmii liittoja mutta toimii petollisesti, sotii ja tulee mahtavaksi huolimatta väkensä vähäisyydestä. Äkkiarvaamatta hän tunkeutuu maan vauraimpiin osiin ja tekee sellaista mitä hänen isänsä ja isiensä isät eivät tehneet. Ryöstösaalista ja omaisuutta hän jakelee omilleen, ja hän laatii suunnitelmia linnoitusten tuhoamiseksi. Mutta kaikkea tätä kestää vain oman aikansa.
Suuren sotajoukon kanssa hän lähtee kaikella voimallaan ja rohkeudellaan Ptolemaiosta vastaan. Myös Ptolemaios varustautuu sotaan ja hankkii suuren ja voimakkaan sotajoukon, mutta jää häviölle vihollisen juonien vuoksi. Ne, jotka syövät hänen pöydässään, vehkeilevät häntä vastaan. Vihollinen tuhoaa hänen sotajoukkonsa tulvan tavoin, ja monet kaatuvat taistelussa. Molemmat kuninkaat hautovat pahaa mielessään ja valehtelevat toisilleen, vaikka istuvat saman pöydän ääressä. Suunnitelmat eivät kuitenkaan onnistu, sillä loppu tulee vasta määräaikana. Maahansa palatessaan Seleukidi tuo suuren omaisuuden mukanaan. Hän juonittelee Pyhää liittoa vastaan ja palaa vasta sitten maahansa....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aikanaan Seleukidi hyökkää taas Etelään, mutta tällöin ei käy niin kuin ensimmäisellä ja toisella kerralla. Roomasta tulevat laivat hyökkäävät hänen kimppuunsa, ja hän kääntyy peloissaan takaisin ja purkaa suuttumuksensa Pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suhtautuu suopeasti niihin, jotka hylkäävät Pyhän liiton. Hänen lähettämänsä sotajoukot tulevat ja saastuttavat pyhäkön ja pyhän vuoren, lakkauttavat päivittäisen uhrin ja asettavat pyhäkköön saastaisen alttarin. Liiton rikkojat hän houkuttelee luopioiksi juonillaan, mutta ne, jotka tuntevat Jumalan, pysyvät lujina ja täyttävät tehtävänsä. Kansan oikeat opettajat neuvovat monia, mutta kauan heitä sorretaan miekalla ja tulella, vankeudella ja ryöstöllä. Keskellä sortoa he saavat apua, mutta vain vähän, ja monet liittyvät heihin petollisesti. Oikeista opettajista jotkut lankeavat, ja niin heidät kaikki seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan lopun ajaksi, sillä vielä on aikaa määrähetkeen.
Ja Seleukidi tekee mitä tahtoo, pyrkii korkealle ja ylvästelee jokaista jumalaa vastaan, puhuu ennenkuulumattomia jumalien Jumalaa vastaan ja menestyy, kunnes vihan aika päättyy, sillä se tapahtuu, mikä on päätetty. Hän ei välitä isiensä jumalista, ei naisten lempijumalasta eikä muistakaan jumalista, vaan ylvästelee kaikkia vastaan. Sen sijaan hän kunnioittaa vuorilinnojen jumalaa; tuota jumalaa, jota hänen isänsä eivät ole tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja ihanilla lahjoilla. Hän miehittää lujat linnat väellä, joka palvelee outoa jumalaa. Niille, jotka suostuvat tähän, hän jakaa kunnianosoituksia; hän panee heidät hallitsemaan monia ja antaa heille maata palkaksi.
Lopun hetkellä Ptolemaios iskee yhteen hänen kanssaan. Ja Seleukidi käy Ptolemaioksen kimppuun vaunuin, ratsuin ja lukuisin laivoin, valtaa maan toisensa jälkeen ja pyyhkäisee tulvan tavoin kaiken yli. Hän hyökkää myös Juudaan, ja kymmenettuhannet sortuvat. Mutta Edom, Moab ja useimmat ammonilaiset pelastuvat hänen käsistään. Hän tunkee kätensä maahan toisensa jälkeen, eikä edes Egypti pelastu. Hän ottaa haltuunsa kulta- ja hopeakätköt ja kaikki Egyptin ihmeelliset rikkaudet, ja libyalaiset ja nubialaiset seuraavat häntä saattueena. Sitten idästä ja pohjoisesta tulevat sanomat pelästyttävät hänet, ja hän lähtee vihoissaan tuhoamaan ja perin pohjin hävittämään monia. Hän pystyttää telttapalatsinsa meren ja Jerusalemin pyhäkkövuoren välille. Sitten hän tapaa loppunsa, eikä kukaan auta häntä.
Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta israelin kansa pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti...
Kuinka kauan kestää, ennen kuin kaikki nämä ihmeelliset asiat tapahtuvat?...
Totisesti, on kuluva aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa! Kun pyhän kansan hajaannus on lopussa, tulee kaiken tämän loppu....
mitten tämä kaikki päättyy?...
Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka. Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta pakanat elävät pakanoina, eikä kukaan pakanoista tätä ymmärrä. Mutta viisaat ymmärtävät. Siitä ajasta, jolloin päivittäinen uhri lakkautetaan ja saastainen alttari pystytetään (168 ekr.), kuluu 1290 päivää eli kolme ja yksi kolmasosaa vuotta. Onnellinen se, joka jaksaa odottaa ja kestää 1335 päivää eli kolme ja kaksi kolmasosaa vuotta!
Ja paskat hörhö!!!!