Yle:n Suomen radiossa oli klo 10.33 juttua aiheesta, haastateltavina koordinaattori Milla Perukangas KUA:sta ja viestintävastaava Liisa Mäkinen YK:n kehitysohjelmasta UNDP:stä.
YK:n kehitysohjelman UNDP:n raportti väkivaltaisen ääriliikehdinnän, ekstremismin, torjumisesta Suomessa. Raportti perustuu ihan muiden maiden tilanteisiin, ei Suomen, jonka tilanne on hyvin erilainen monen muuhun maahan verrattuna, kuten ohjelmassa myönnettiin.
Keinoina luetellaan: "Vanhemmuuden ja koulutuksen tukeminen, köyhyyden vähentäminen sekä perinteisten uskonnollisten johtajien tukeminen."
Oudosti tuossa haastattelussa uskonnon merkitys ratkaisuna ongelmaan korostui, molempien haastateltavien puheissa, joita molemmat toimittajat vielä myötäilivät. Muut mainitut keinot jäivät minusta vähemmälle huomiolle.
Uskonto ei kuulemma ole suuressa roolissa tämän ongelman synnyssä, mutta kas, sen ratkaisussa se onkin kaikkein tärkein, oleellisin. Perinteisiä uskonnollisia johtajia pitää tukea, ja uskonnonlukutaito on erityisen tärkeässä roolissa.
Tällä halutaan tietenkin korostaa kuinka tärkeää koulujen uskonnonopetus kirkon mielestä on, jos ei tunnustuksellisen tuputuksen takia, joka perusteluna alkaa olla mennyttä maailmaa, niin ekstremismin torjunnassa sitten sitä ainakin tarvitaan kouluihin nykyisessä massiivisessa määrin.
Niistäkin , jotka sanovat ekstremisminsä perusteluksi uskonnon, eivät tiedä siitä uskonnosta juuri mitään, heitä on harhautettu väärällä uskon tulkinnalla, ja siksi pitää tukea 'perinteisiä' uskonnollisia johtajia, kuului 'järkeily'.
Siinäpä se uskonnon vaarallisuus juuri piileekin. Siihen vetoaminen on tehokasta, kun värvätään uusia ihmisiä ekstremismin, ääriajattelun, pariin. Jostain syystä (mm. uskonnon kaapuun verhottu) järjettömyys vetoaa moniin. Uskonnollisuuteen kuuluu oleellisena osana uskominen asioihin, joita ei voi järjellä tajuta. Uskonto 'antaa luvan' uskoa käsittämättömään, johon ei normaalielämässä/.kontekstissa voisi kuvitellakaan uskovansa.
Toimiikohan tässä muuten ns. porttiteoria? Kun olet ensin maltillisen islamin piirissä niin siitä se polku voi helposti johtaa ääri-islamin, jihadismin pariin? Vai onko todennäköisempi tie sekularismista suoraan jihadismiin?
Uskonnolliset ääriajattelijat tuntevat uskontonsa varmaan erittäin hyvin, monet heidän seuraajansa eivät kovinkaan hyvin, mutta edelliset osaavat vetää oikeista naruista jälkimmäisiä höynäyttäessään tukijoikseen, kannattajikseen. Uskonnolliseen välttämättömyyteen ja oikeutukseen vetoaminen on ehkäpä kaikkein tehokkain keino saada tollot ihmiset tekemään mitä käsketään.
Olisikohan kuitenkin parempi keino torjua ekstremismiä tukeutuminen rationalismiin, järkiperäisyyteen, sekulaariin humanismiin?
YK:n kehitysohjelman UNDP:n raportti väkivaltaisen ääriliikehdinnän, ekstremismin, torjumisesta Suomessa. Raportti perustuu ihan muiden maiden tilanteisiin, ei Suomen, jonka tilanne on hyvin erilainen monen muuhun maahan verrattuna, kuten ohjelmassa myönnettiin.
Keinoina luetellaan: "Vanhemmuuden ja koulutuksen tukeminen, köyhyyden vähentäminen sekä perinteisten uskonnollisten johtajien tukeminen."
Oudosti tuossa haastattelussa uskonnon merkitys ratkaisuna ongelmaan korostui, molempien haastateltavien puheissa, joita molemmat toimittajat vielä myötäilivät. Muut mainitut keinot jäivät minusta vähemmälle huomiolle.
Uskonto ei kuulemma ole suuressa roolissa tämän ongelman synnyssä, mutta kas, sen ratkaisussa se onkin kaikkein tärkein, oleellisin. Perinteisiä uskonnollisia johtajia pitää tukea, ja uskonnonlukutaito on erityisen tärkeässä roolissa.
Tällä halutaan tietenkin korostaa kuinka tärkeää koulujen uskonnonopetus kirkon mielestä on, jos ei tunnustuksellisen tuputuksen takia, joka perusteluna alkaa olla mennyttä maailmaa, niin ekstremismin torjunnassa sitten sitä ainakin tarvitaan kouluihin nykyisessä massiivisessa määrin.
Niistäkin , jotka sanovat ekstremisminsä perusteluksi uskonnon, eivät tiedä siitä uskonnosta juuri mitään, heitä on harhautettu väärällä uskon tulkinnalla, ja siksi pitää tukea 'perinteisiä' uskonnollisia johtajia, kuului 'järkeily'.
Siinäpä se uskonnon vaarallisuus juuri piileekin. Siihen vetoaminen on tehokasta, kun värvätään uusia ihmisiä ekstremismin, ääriajattelun, pariin. Jostain syystä (mm. uskonnon kaapuun verhottu) järjettömyys vetoaa moniin. Uskonnollisuuteen kuuluu oleellisena osana uskominen asioihin, joita ei voi järjellä tajuta. Uskonto 'antaa luvan' uskoa käsittämättömään, johon ei normaalielämässä/.kontekstissa voisi kuvitellakaan uskovansa.
Toimiikohan tässä muuten ns. porttiteoria? Kun olet ensin maltillisen islamin piirissä niin siitä se polku voi helposti johtaa ääri-islamin, jihadismin pariin? Vai onko todennäköisempi tie sekularismista suoraan jihadismiin?
Uskonnolliset ääriajattelijat tuntevat uskontonsa varmaan erittäin hyvin, monet heidän seuraajansa eivät kovinkaan hyvin, mutta edelliset osaavat vetää oikeista naruista jälkimmäisiä höynäyttäessään tukijoikseen, kannattajikseen. Uskonnolliseen välttämättömyyteen ja oikeutukseen vetoaminen on ehkäpä kaikkein tehokkain keino saada tollot ihmiset tekemään mitä käsketään.
Olisikohan kuitenkin parempi keino torjua ekstremismiä tukeutuminen rationalismiin, järkiperäisyyteen, sekulaariin humanismiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutkitusti hypätään suoraan sekularismista ääriuskonnollisuuteen. Jotkut tietysti ryhtyvät kiihkoateisteiksi, mikä on yhtä vaarallista tai jopa vaarallisempaa (esim. ateistiset kouluampujat Jokelassa ja Kauhajoella).
Hypätäänkö? Varmasti yksittäistapauksia löytyy joka suuntaan, mutta kai tätäkin joku tutkinut on.
Turun puukottaja esimerkiksi ei kai missään vaiheessa varsin sekulaari ollut. Mutta ongelma on juuri siinä, että sekin tapaus on vain yksittäinen datapiste, joka voi olla poikkeus tai sitten kuvata päälinjaa.
Keniassa ja muutamissa muisakin Afrikan maissa on valtiollista ja kulttuurista homovihamielisyyttä ja ankaraa kriminalisointia. Uskontojen rooli tässä on ilmeinen. http://freethoughtreport.com/countries/
Uskonnoilla on kehnot näytöt ekstremismin kitkemisessä.