Mikä on loogisesti ja järjellä ajateltuna lopputulos, kun henkilö ryhtyy yrittäjäksi alalle, josta hänellä ei ole kokemusta, ei tietotaitoa, eikä koulutusta. Ainoastaan palava into ja rehvakas "takki auki" - asenne.
99,9 % varmuudella konkurssi, katastrofi, katkeruus. Kolme kovaa K:ta.
Sääli sinänsä....
Toisaalta...kenenkään ei pidä tulla sanomaan, etteikö olisi varoitettu.
99,9 % varmuudella konkurssi, katastrofi, katkeruus. Kolme kovaa K:ta.
Sääli sinänsä....
Toisaalta...kenenkään ei pidä tulla sanomaan, etteikö olisi varoitettu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä taksi alalla pärjää. Nythän taksia voi ajaa vaikka mopoautolla. Uusia ideoita tulee ja vanhat on vähän kauhuissaan. Ihan hyvä, kun laajenee nämä vanhat kuviot ja voidaan mennä elämässä eteenpäin.
Se minua kyllä mietityttää, että millä suojataan naiset, lapset ja heikkokuntoiset, kun kuskit voi kai olla mitä vaan sekopäitä???
Kyllä sieltä kulut saa katettua ja ehkä nipinnapin asumisen ja ruoan maksettua, jos perse kestää.
Eli ei konkurssi varma ole, mutta voihan se vituttaa painaa yrittäjänä töitä alle työttömyyskorvauksen jäävällä ansiotasolla.
No, alalletulon kynnys on pieni ja samoin riski pienempi kuin melkein missään yrittäjyydessä, kun suurin investointi on auto, millä on aina oma arvonsa yrittämisen jälkeenkin.
Sanoisin, että jokainen täysijärkinen kyllä pääsee alalta poiskin kuivinjaloin eli saa kulunsa maksettua, eikä jää velkaa niskaan. Mutta se ansiotaso tosiaan, se ei tule olemaan tästä maailmasta monellekaan.
Eipä se yleensä palveluyrittäjällä kovin kaksinen ole se ansiotaso. Katsoo vaikka parturikampaajia tai siivoojia. Kovaa työtä, pitkiä päiviä, minimaalinen sosiaaliturva jne, mutta taksissa käytetty työkalu eli auto antaa ulkopuolisille kuvan menestyvästä henkilöstä; "kuka nyt muuten mersulla ajelis, ellei oo paksu lompakko"
Tienaat sen mitä istut. 400 tuntia, kun vetää kuukaudessa, niin hyvin pysyy sämpylöissä ja silloin ei asumuksenkaan tarvi olla, kuin parin tonnin Solifer Ankkalammella.
Elämä on valintakysymyksiä.