Vl hyväksikäytetty uhri Areenassa

Olavi Voittonen.

Dokumentista kertovalla sivulla Yle Areenassa, vl-nainen kertoo joutuneensa vl-liikkeessä hyväksikäytetyksi. Hän kertoo videolla, miten vl-ihmiset ovat alkaneet karttamaan häntä kun hän on kertonut hyväksikäytöstä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/07/dokumentin-esittaminen-yritettiin-estaa-arvet-minussa-kertoo-lasten

Ite olin pilkattu ja vihattu vl-yhteisössä. Minua karteltiin ja erityisesti lapsena ja teini-ikäisenä mulle myös auottiin päätä. Sain selkäsaunankin muutamaan otteeseen raamattuluokkaan mennessä ja pieksäjät olivat ikätovereitani samasta vl-yhteisöstä, eli meidän kielellä uskovaisten joukosta. Minusta se tuntui pahalta. Pelkäsin mennä raamattuluokkaan juuri sen takia, koska pelkäsin aina, että minut piestään. Meillä kuitenkin maksettiin viisi markkaa raamattuluokasta, joten se motivoi riittävästi minua menemään näihin tilaisuuksiin. Ajoreitin tosin jouduin tarkkaa valitsemaan. Keskustan läpi en uskaltanut polkea, koska usein kiusaajat olivat erään kävelykujan varrella, josta oli tosi lyhyt matka ry:lle. Meninkin autoteitä pitkin paljon etäämpää ja yrkälle sisälle mennessä valitsin oikean oven, josta on turvallisinta käydä sisälle. Toki raamattuluokan aikanakin mua pilkattiin lähinnä katsein ja elein. Aikuisten läsnäollessa kukaan ei kuitenkaan uskaltanut piestä mua.

Myös seuroihin meno oli kauheaa. Vanhempani pakotti minut seuroihin, eivätkä ymmärtäneet alkuunkaan, että minua oikeasti pelottaa mennä sinne. He vähättelivät pelkojani ja väittivät, että keksin ne itse, sillä eihän Jumalan lasten joukossa ole noin rumasti käyttäytyviä ihmistaimia.
Kun tuli aika, etten enää kehdannut mennä isän ja äidin väliin istuu, aloin piilottelemaan aina seurojen aikaan. Tästä seuras yleensä sapiskaa. Viikkorahani evättiin, myös raamattuluokkaraha, joka johti siihen, että ripari-ikäisenä en enää mennyt raamattuluokkaankaan. Miksi kiertää kilometrien lenkki väistäen kiusaajia, jos siitä ei makseta mitään?

Aikuistuessa kävin itsenäisesti seuroissa, mutta tällöin kiusaaminen oli vaihtunut karttamiseen. Työvuorot olivat kauheita juuri tästä syystä. Näin ollen aloin ottaa rohkaisuryyppyjä, jotta uskaltaisin mennä työvuoroihin. Ihmeellisintä oli se, ettei kukaan tajunnut, että olen maistissa. Enhän maistissa ollessaankaan paljoa puhunut, mutta silloin en myöskään pelännyt niin paljoa ja työt sujui sen vuoksi jouhevammin.

Myöhemmin muutin paikkakunnalta pois uuteen siioniin. Tuolla minut otettiin avosylin vastaan ja minä sain palaamisen armon. Eli pystyin taas aidosti ja täysin vapaaehtoisesti uskomaan.
Kerroin entisestä elämästäni uudelle saattoystävälle. Ystäväpiirini kasvoi ja nykyisin kenenkään on vaikeaa täällä uskoa, että minä olen joskus ollut hyljeksitty ja vihattu ihminen. On paljon kivempaa mennä seuroihinkin ja nyt pystyy myös keskittymään ihan eri tavalla Jumalan Sanaan, kun ennen vain pelkäsin, tärisin ja häpesin itteäni seurasalissa.

Feenikslintu kirjoitti:

Ite olin pilkattu ja vihattu vl-yhteisössä. Minua karteltiin ja erityisesti lapsena ja teini-ikäisenä mulle myös auottiin päätä. Sain selkäsaunankin muutamaan otteeseen raamattuluokkaan mennessä ja pieksäjät olivat ikätovereitani samasta vl-yhteisöstä, eli meidän kielellä uskovaisten joukosta. Minusta se tuntui pahalta. Pelkäsin mennä raamattuluokkaan juuri sen takia, koska pelkäsin aina, että minut piestään. Meillä kuitenkin maksettiin viisi markkaa raamattuluokasta, joten se motivoi riittävästi minua menemään näihin tilaisuuksiin. Ajoreitin tosin jouduin tarkkaa valitsemaan. Keskustan läpi en uskaltanut polkea, koska usein kiusaajat olivat erään kävelykujan varrella, josta oli tosi lyhyt matka ry:lle. Meninkin autoteitä pitkin paljon etäämpää ja yrkälle sisälle mennessä valitsin oikean oven, josta on turvallisinta käydä sisälle. Toki raamattuluokan aikanakin mua pilkattiin lähinnä katsein ja elein. Aikuisten läsnäollessa kukaan ei kuitenkaan uskaltanut piestä mua.

Myös seuroihin meno oli kauheaa. Vanhempani pakotti minut seuroihin, eivätkä ymmärtäneet alkuunkaan, että minua oikeasti pelottaa mennä sinne. He vähättelivät pelkojani ja väittivät, että keksin ne itse, sillä eihän Jumalan lasten joukossa ole noin rumasti käyttäytyviä ihmistaimia.
Kun tuli aika, etten enää kehdannut mennä isän ja äidin väliin istuu, aloin piilottelemaan aina seurojen aikaan. Tästä seuras yleensä sapiskaa. Viikkorahani evättiin, myös raamattuluokkaraha, joka johti siihen, että ripari-ikäisenä en enää mennyt raamattuluokkaankaan. Miksi kiertää kilometrien lenkki väistäen kiusaajia, jos siitä ei makseta mitään?

Aikuistuessa kävin itsenäisesti seuroissa, mutta tällöin kiusaaminen oli vaihtunut karttamiseen. Työvuorot olivat kauheita juuri tästä syystä. Näin ollen aloin ottaa rohkaisuryyppyjä, jotta uskaltaisin mennä työvuoroihin. Ihmeellisintä oli se, ettei kukaan tajunnut, että olen maistissa. Enhän maistissa ollessaankaan paljoa puhunut, mutta silloin en myöskään pelännyt niin paljoa ja työt sujui sen vuoksi jouhevammin.

Myöhemmin muutin paikkakunnalta pois uuteen siioniin. Tuolla minut otettiin avosylin vastaan ja minä sain palaamisen armon. Eli pystyin taas aidosti ja täysin vapaaehtoisesti uskomaan.
Kerroin entisestä elämästäni uudelle saattoystävälle. Ystäväpiirini kasvoi ja nykyisin kenenkään on vaikeaa täällä uskoa, että minä olen joskus ollut hyljeksitty ja vihattu ihminen. On paljon kivempaa mennä seuroihinkin ja nyt pystyy myös keskittymään ihan eri tavalla Jumalan Sanaan, kun ennen vain pelkäsin, tärisin ja häpesin itteäni seurasalissa.

Oletko koskaan uudestisyntynyt, se olisi se pääpointti sinunkin tapauksessasi.

ei se yrkällä uskominen kerro mitään siitä puolesta!

mietiasiaa kirjoitti:

Oletko koskaan uudestisyntynyt, se olisi se pääpointti sinunkin tapauksessasi.

ei se yrkällä uskominen kerro mitään siitä puolesta!

Nykyisin olen, ennen en ollut. Ripari-ikäisenä minulla oli kuollut usko. Kävin vain rahasta ja pakosta Rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa. Nykyisin käyn ihan vapaaehtoisesti, koska haluan säilyttää uskon, jonka sain lahjaksi muuttaessani uudelle paikkakunnalle. En halua uskoani menettää, sillä haluan kerran taivaaseen!