Uskovissa on paljon henkisesti sairaita. Elävät sossun rahoilla. Miksei he ole parantunut työtätekeviksi. Miksi uskovissa on niin. Paljon sairaita vaikka uskovat ihmeparantumisiin. Erityisesti mielidairaat ei parane. MIKSEI
Miksei kaikki ei parane
Mikseimielisairasparane
16254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mihin pitäisi parantua, Raamatussaki kerrottiin että ku ihmiset ei kuunnelleet Herran järkipuhetta niin hän päätti alkaa julistaa hullutusta, pelastaakseen edes muutamia sen kautta.
En tiedä mistä olet keksinyt väitteen? Perustuuko sitten sinun omaan havainnointiisi.
Mitä taas itse muistelisin uskovista, olivat usein hyvissä ja arvostetuissa yhteiskunnallisissa ammateissa, ei ollut monetkaan mitään perusduunareita, toki heitäkin löytyi, mutta yleensä parempi tuloiset ja paremmissa ammateissa olevat, olivat myös seurakunnissa korkeammassa asemassa. Toki jotkut ovat uskostaan tehneet ammatinkin, kuten evankelistat ja joillekin tulee tv työstä ja kiertävänä puhujana toimimisesta ammatti, koska saavat siitä toimeentulonsa. Jonkin verran voi olla myös työttömiä tietenkin, niinkuin missä muualla tahansa, en tiedä ovatko sen mieleltään järkkyneempiä kuin muutkaan uskovat, aika roisia olisi väittää että tämä olisi toimeentulokysymys... toki työttömiä elämä on voinut enempi potkia päähän ja sillä tavalla voisi heijastua?
Pitääkö vielä vuonna 2018 kertoa, että kuka vain voi sairastua mieleltäänkin. Monissa suvuissa on siihen on jopa geneettinen taipumus. Sairauden laukaisevat usein raskaat elämänkokemukset, joita suomalaisperheissä kyllä riittää.
Miksi kaikki eivät parane- aihekin on käsitelty tällä palstalla lukemattomia kertoja. Ei Jumala ole luvannut suojella uskovaisia elämältä. Uskoa on tarkoitus elää arkipäivän olosuhteissa, tapahtui mitä tahansa.
onko jokin onkelma?
Mitä ne parantamishommat sitten on, jos Jumala ei parannakaan ja uskovan elämä ei siitä muuksi muutu, samaa kuin muillakin, hirveää ja kauheaa ja Jumala hyljännyt.
Ei se sitten auttanutkaan, muuta kuin mielikuvissa, tiesinhän minä sen että samanlaista se on kaikilla elämä, uskovaiset vain niin paljon sanovat muuta, mutta kun todellisuus paljastuu, paljastuu sekin, ettei se elämä ollutkaan muuta kuin kellään muullakaan, vain puheissa, saarnoissa, ylistysilloissa.
Markus 6:
1. Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. 2. Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? 3. Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen. 4. Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan." 5. Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. 6. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa.
- nykyajan seurakunnat ovat maallistuneet ja elävät Nasarertilaisuuden aikaa.
Voisimme tehdä kysymyksen toisesta nökökulmasta katsottuna ja kysyä:
Mikä olisi ihmisten motiivi tulla uskovaksi mikäli kaikki uskovat olisivat aina täysin terveitä ja hyvinvoivia ja jopa menestyviä? Tämä siunaus astuisi aina automaattisesti ilman mitään poikkeusta ihmisen elämään heti hänen uskoon tulossaan.
Olisiko ihmisten motiivi tulla uskoon saada syntinsä anteeksi ja pelastua Jumalan luokse ikuiseen elämään ja saada yhteys Jumalaan ja rauha Hänen kanssaan, vai olisiko uskoontulon motiivi joku toinen? Entä millä motiivilla Jumala tahtoo ottaa ihmisiä luokseen? Millä ihmisen motiivilla "tulla Jumalan luokse" Jumala ei ota ihmistä vastaan? Entä voisiko ihminen ylipäätään syntyä uudesti Jumalasta mikäli hänen motiivinsa olisi väärä? Jumalaa kun ei voi petkuttaa eikä Hänelle valehdella. Jumala näkee ihmisen syvimmätkin ajatukset ja motiivit.
Vaikea kysymys. Niistä voimakkaasti mielenterveysongelmaisista, jotka sanovat olevansa uskossa Jeesukseen, on osa skitsofreenisia tai välillä psykoottisia henkilöitä. Heidänlaisensa eivät pysty/halua ottaa vastaan Jumalan Sanan ohjausta. Olen näitä henkilöitä käynyt katsomassa mielisairaaloissa.
Heille pitäisi olla pienryhmäohjausta ja koko seurakunnan rukoilla niissä esille tuotavan Jumalan Sanan opetuksen puolesta.
Pakkomielteinen "oikeassa oleminen" on näissä sairaissa uskonveljissä ja -siskoissa hallitseva ominaisuus. He ovat mielellään toisten opettajia, evankelistoja, profeettoja jne., vaikka sielulliset ominaisuudet heissä vaikuttavat sen, että heidän sanomisensa ei ole Raamatun kokonaislinjauksen mukaista. Heistä valitettavasti näkyy monasti myös ulospäin tuollainen epätasapainoinen "tuulihattu -uskovaisuus". Intoa saattaa olla paljonkin, mutta viisaus puuttuu. Heissä on voimakas halu myös väittelemiseen opinkohdista, mikä aiheuttaa seurakunnan keskellä hankaluuksia ja uskomattomien keskellä kummastusta.
He eivät usein myöskään pärjää noiden ominaisuuksiensa takia työelämässä ja ovat siksi monet työkyvyttömyyseläkkeellä tai Kelan/sosiaalitoimiston kirjoissa.
Heidän kohdallaan, sanoisin, että ovat sielultaan "ylpeitä", eivätkä alistu Pyhän Hengen johdatukseen.
Toisenlaisia veljiä ja siskoja ovat taas mielenterveysongelmaiset, jotka ovat hiljaisia, arkoja, pelokkaita jne. Heitä olen myös tavannut käynneilläni mielisairaaloissa. He ovat hoitojaksoilla, saavat hoitonsa ja palaavat sitten seurakunnan pariin. Myös heille pitäisi olla pienryhmätoimintaa, jossa kokisivat ystävällisyyttä ja hyväksyntää seurakunnan keskellä.
Monenlaisia IHMISIÄ pelastuu. Tarvitsemme lujaa, totuudellista viisautta ja rakkautta seurakuntiin, jotta mielenterveysongelmaiset seurakunnissa alkavat tervehtyä, tavalla joka on Raamatun mukaista.
"Vaikea kysymys. Niistä voimakkaasti mielenterveysongelmaisista, jotka sanovat olevansa uskossa Jeesukseen, on osa skitsofreenisia tai välillä psykoottisia henkilöitä. Heidänlaisensa eivät pysty/halua ottaa vastaan Jumalan Sanan ohjausta."
Ei ehkä kannata ryhtyä opettamaan psykoosissa olevaa, jonka todellisuuden taju on hämärtynyt, ja jolla on lisäksi raskas lääkitys päällä. Pelkkä lääkitys muuttaa jo persoonallisuutta. Sairaala on pikemminkin myötätuntoisen läsnäolon kuin saarnaamisen paikka.
Olen asunut 18 vuotta skitsofreenikon kanssa ja minulla on hieman eri käsitys sairaudesta. Kyllä skitsofreenitkotkin ymmärtävät hengellisiä asioita. Ja jos ovat uskovia, niin osaavat riippua Jumalassa kiinni vaikeimmilla hetkillä.
Tottakai sairaus voi vaikuttaa myös uskonkäsitykseen. Mutta kun lääkitys puree, niin uskokin tavallisesti tervehtyy. Jumala teki tämän tien onneksi niin yksinkertaiseksi, "ettei siltä eksy hullukaan.
"Pakkomielteinen "oikeassa oleminen" on näissä sairaissa uskonveljissä ja -siskoissa hallitseva ominaisuus. He ovat mielellään toisten opettajia, evankelistoja, profeettoja jne., "
Et taida tietää, että eräiden psyykkisten sairauksien oireisiin liittyvät ns. suuruusharhat. Ja sen vuoksi sairaaloissa tapaa usein myös Jeesuksia, Johannes Kastajia, valtionpäämiehiä ja salaisissa tehtävissä olevia huippuvakoilijoita yms. Se on osa sairaudesta johtuvaa todellisuuden hämärtymistä.
Minusta on hieman pelottavaa, että tuomitset täällä sairaita ihmisiä heidän oireidensa perusteella. Erityisryhmiä auttaessa into ei aina riitä, tarvitaan myös viisautta, tietoa ja taitoa.
Käsitys uskosta on muuttunut ajan saatossa, vanhana aikana uskonto oli läsnä aina, kunnes sivistyksen ja tiedon lisääntyessä ihmisten maailmankuva on muuttunut ja seuraavien sukupolvien aikana muuttuu edelleen.
Niin, paljon maailmassa ongelmien kanssa taistelleet ja vammautuneet ovat tullee seurakuntiin ja hyvä näin. He saavat näin "turvakaupungin" seurakunnasta, voivat ajansaatossa parantua, parantua maailman aiheuttamasta pahatuksesta.
Siis iloitse siitä aloittaja, että he voivat olla ihmisinä seurakunnan keskellä.
Herra auttaa ja parantaa, mutta monen sairauden hoidossa on pitkä_aikaisuutta.
Mutta, eihän se ole ongelma. Ongelma olisi, jos he olisivat raunioituneet maailmassa tuhoutuen.
Henkiparannus woo-doo https://www.tiede.fi/keskustelu/7849/ketju/raportti_uskonnollisesta_ihmeparantamisesta
Ajattelisin niin asian, että ollan jo sairaita tullaan uskoon je eletään sitten sairaana uskonelämää. Usko on sairaan viimeinen oljenkorsi.
Kun minä tulin uskoon, en ollut sairas eikä minun elämäni ollut raunioina.
Yhteiskunta on usein hyljännyt sairaat ihmiset ja siksi he tulevat sellaisiin paikkoihin, joissa heitä ei heti ajeta pois.
Seurakunta on oikeastaan ainoa paikka, jonne on ainakin periaatteessa tervetullut rikkaana, köyhänä, koulutettuna, kouluttamattomana, terveenä ja sairaana.
Se on poikkeuksellista. Sillä ihmiset tuntevat luontaisesti vetoa kaltaisiinsa. Seurakuntaympäristö koettelee erilaisuuden sietokykyä, koska siellä törmää eri taustaisiin ja uskon elämän eri kasvuvaiheessa oleviin ihmisiin.