Karu totuus

Täältä Suomi24:n bulimiapalstalta tähän tyyliin toivoisin teidän valottavan raakaa realiteettia:

"Bulimia ei ole koskaan kadonut mun päästä. Mutta kun oksennus haposta puhkimenneitä hampaita on revitty isolla rahalla suusta, ei vaan kestä enään. Pakko ajatella vaan hammaslääkärilaskuja ja sitä kamalaa poraamisen ääntä kun alkaa ahistaa. Mun puheääni on muuttunu käheäksi ja hajuaistikin kärsiny tän sairauden takia. Sairastuin jo ala-asteella nelosluokalla, sain tietää koko sairaudesta vasta yläasteen kahdeksannella. En ole koskaan laihtunut bulimiaa sairastaessani, keho menee säästöliekille ja imee jokaisen kalorin itteensä siinä tilassa. Kukaan perheessäni ei koskaan huomannut sairauttani, sen oppii kätkemään niin hyvin, nyt toivo että joku olisi huomannut ja auttanut. Olen kohta kolmekymmentä ja elän elämän toista oksentelematonta vuottani. Hakekaa rakkaat apua, tää sairaus tuhoaa kaiken eikä anna mitään takas."

Ei nämä kauhutarinat tehoa.. Kun ihminen on täysin sh:n maailmassa -hän kyllä tiedostaa riskit jopa sydänkohtaukseen, kuolemaan jne. Ongelma vain on siinä, että sen kontrollin tuomat hyvät asiat painavat vaakakupissa edelleen enemmän.

Ja kun nämä wannabe anorektikot lukee näitä tarinoita, ni kaikki kamala romantisoituu ja asenne on "mä hallitsen sen, mulle ei tulis käymään noin"'

Parantuminen/ei sairastuminen lähtee vain siitä, että haluaa itselle hyvää ja tiedostaa ne oikeat ongelmat, jotka on vieny sh:hon saakka tai ne syyt miks haluaa sairastua tähän jäätävään sairauteen. Harvoin se oikea syy on "haluun olla vähä pienempi", syy löytyy sieltä kun kysyy "miks mun pitäs olla pienempi? Miks en ansaitse olla mä ja kaunis näin?"

Sydämen rytmihäiriöitä ja yksi sydänkohtaus, lapsettomuus, hampaiden ja kynsien haurastuminen, hiusten harveneminen.

En tiiä oonko sairastanu kauheen pitkään mut koska oon ollu kaks kertaa osastolla ni koulussa on jääny jälkeen ja selässä on yhä niitä karvoja ja kaikki vaatteet on liian isoja ja tulee helposti kylmä ja hiuksia on lähteny ja kynnet on hauraita ja lisäksi jouduin jättämään urheilulajini tauolle . Lisäksi on vaikeeta olla kavereiden kanssa varsinkin nyt kun aikuisten on vahdittava mun jokainen ateria et varmasti syön. Tää ei oo kivaa! Ja lisäksi sä et tuu ikinä ajattelemaan et "jes oon vihdoin rantakunnossa" sille sairaudelle ei riitä mikään!

Kiitoksia tiedoistanne. Katsoin myös eilen Theroux'n dokumentin anoreksiasta (areenasta katsottavissa!) - siinä ainakin näin aikuisemman ihmisen silmään pisti sairauden itseensäsulkevuus: toisaalta ihmiset haluaisivat parantua, toisaalta eivät. Proanat eivät käsittääkseni tiedä, millaiseen 24/7 pakkomielteeseen haluavat elämänsä antaa.

Nyt kolmekymppisenä eli kymmenen vuotta "parantumisen" jälkeen alkoi näkyä anoreksian aiheuttamat terveysongelmat:
- Jatkuvia pahoja suolistotulehduksia, suoliston kunto tähystyksessä on sama kuin 80-vuotiaalla
- Sydän ei kestä rasitusta, eli joudun koko loppuelämäni olemaan sydänlääkityksellä
- Aineenvaihdunta edelleen sekaisin, lihon todella helposti, koska elimistö pitää kiinni kaikista ravintoaineista
- Ei menkkoja lähes 10 vuoteen, joten en usko että voin saada lapsia

En ole sairastanut pitkään, mutta on mullakin muutama juttu kerrottavana. Ensinnäkin palelu. Muut valittaa kuumutta, mä palelen. Helteet vie kaikki voimat, makaan raatona sängyssä, koska jalat ei kanna. Oon joutunut nestetippaan ja olisi kyllä ollut muutakin tekemistä. Ruuasta tulee tosi helposti turvotusta ja vatsakipuja. Ja tarvitsen jonkun vahtimaan, että syön ja lepään. Näin lähes kolmikymppisenä ei kovin ylentävää tarvita lapsenvahtia... Varsinkin, kun kiitokseksi olen hirveä kiukuttelija. Jalat pettää kans turhan usein. On ihan vakio jo, että kävellessä jalat tärisee ja notkahtelee alla, siis ihan normaaliasioinneilla. Siis jos edes pääsen fyysisen vointini takia paikalle. Joudun perumaan menoja, koska fyysinen vointini estää menemästä, siinä ei paljon muuta voi, jos jalat ei enää kanna. Jää kivoja juttuja välistä ja aikataulut menee vähän väliä uusiksi, koska keho ei vaan enää toimi. Hengitys haisee ja ei muuten auta harjailu tai suuvedet. Karvat ei ole kovin kaunista nekään. En voi harrastaa, mitä haluan, vaan mitä jaksan -jos jaksan. Menetin hyvän työtarjouksen, koska en olisi jaksanut fyysisesti raskasta työtä, vaikka kuinka oli unelma. Mitkään vaatteet ei näytä hyvältä päällä. Läheiset pelkää, että kuolen. Ei muuten kovin kivaa sekään, että lähipiiri pelkää hengen puolesta. Labroissa ja sydänfilmissä tulee ravattua ja elämä pyörii hoitojen ympärillä. Ja vaikka tähän kaikkeen on jo tuskastuneen kyllästynyt, ei toipuminen käykään niin helposti, että vain lopettaisi tämän pelleily

10-vuotta reilut sairautta takana josta vakavaa alipainoa 4-vuotta
- hypoglykemia normipainossa, pyörtyilen siis aivan kaikkialle vaikka edellisestä ruuasta alle 2h
- osteoporoosin esiaste: kaadu lenkillä -> et saa kuntoilla vuoteen. Kaikki entiset jännetulehdukset ja rasitusmurtumat menee niks vaan ja ei tarvi paljoa ittään ruhjoa niin paikat paketissa
- ohentunut veri: joudun mittaamaan vs useasti päivässä ja tällöin aina veri vuotaa n 30min. muutenkin ei tarvitulla kun pieni haava niin oon jo taas pyörtymisvaarassa
- sydänongelmat: rytmihäiriöt, kivut tms. päikkärissä saa turhan usein ravata
- languo karvoitusta vielä pitkälle normipainoon, ei ole kovin nättiä kun meikkaa ja meikkivoiteen peittämiä karvoja naamassa
En tiedä laitoinko kaikki, mutta pahimmat on kuitenkin psyykkiset. Kerran tuut oksennustautiin ja löydät ittes osastolta, koska pieni painonpudotus sai sut taas siihen kierteeseen
Kaverisuhteet aina joka ikinen kerta menee hyvin huonosti kun relapsaa. Kaverit ei luota siihen, että haluat parempaan suuntaan koska puoliksi en haluakkaan. Sama kun alkoholisti alkaisi käydä taas viihteellä. Ei se toimi niin, laihdutus on vaan ikuisesti kielletty multa, koska pienetkin asiat saa mut aivan paskaan kuntoon. Perhe on niin väsynyt siihen, ettei ikinä tiedä onko se päivä huomenna, viikon päästä, kuukauden päästä, vuosien päästä kun meen kotiin ja kohteliaasti kieltäydyn päivällisestä koska on tullut muutama kilo lisää. En voi lähteä oikeestaan mihinkään missä pakkoliikunta voisi aktivoitua (uudet lajit, --> adrealiini, jään koukkuun ja vedän sen taas yli). Mieletön pelko jostain ruuasta, fyysinen ahdistus siitä ja riittämättömyyden tunteet siitä ettet pääse eteenpäin missään. Jos on mitenkään mahdollista älkää vetäkö itteänne tähän. Laihuus ja se adrealiini on joo maailman ihaninta, mutta joku aina pysäyttää teijät ja joudutte kapuumaan sen tien takas ylös. Joka ikinen kerta.

Mä en pysty syömää vaik haluisin, jatkuvasti kylmä, suoli ei toimi, väsyttää eikä nukkuminen auta siihen, ei menkkoi.. Tossa oli jotai mitä tuli nopeesti mielee..

Osteoporoosi - juoksu, hölkkä, laskettelu ym. kielletty koska selkä ja jalat ei kestäis
Hampaita jouduttu repii pois, hammaskivut ja vihlomiset
Ahdistus
Elämä pysähdyksissä, opiskelu katkonaista sairaalajaksojen takia
Yksinäisyys
Kroonistuminen ja toivo hukassa
Läheiset väsyneitä huoleen

Osteoporoosi, johon ei voi aloittaa lääkitystä, koska kroppa ei sitä kestä. Vaihdevuodet alle 30 v.
Pohjaton väsymys ja jatkuva ahdistus.
Ei jaksa nähdä edes rakkaita ihmisiä.
Jatkuva kuoleman pelko.
Ihmiset tuijottaa joka paikassa.
Ei pysty ostamaan vaatteita, kun ei löydy kokoja.
Aivotoiminta hiipunut.
Lämmönsäätely ei pelaa, kuuma ja kylmä ilma tekee pahaa.
Jatkuva lääkärissä ravaaminen ja pelko osastolle joutumisesta.

Yksinkertaisesti sekä psyykkinen, että fyysinen alennustila. Ei kannata romantisoida tätä sairautta.

Näitähän riittää.
• osteoporoosi, luut saattaa katketa ihan tavallisesta kaatumisesta
• menkkoja ei ole ollut koskaan eikä tule --> lapsettomuus
• hampaat kuluneet läpikuultaviksi oksentamisesta
• aineenvaihdunta edelleen totaalisen sekaisin
• valkosolu- ja verihiutaletasot todella matalat
• ... mistä seuraa että sairastun helposti, vuodan verta helposti ja haavoilla kestää ikuisuus parantua
• kaikki rahat menee hormoni-, lääke- ja sairaalakäyntikuluihin

-osteoporoosi
-sydänkohtaus, jonka seurauksena tahdistimen asennus
-hampaat tuhoon tuomittu
-kalium laskee tosi herkästi
-oon koko ajan kipeä
-lapsettomuus
-verenpaineen mataluus->pyörtyily
-ruoka ei enää sula
-kroppa ihan hiton ruma kun bmi heittelee 10-20 välillä riippuen onko bulimia vai anoreksiakausi menossa