Ahtisaari epäonnistui presidenttinä, OSA 7
Kokoomus keskustellee valtaoikeuksista
Riitta Uosukainen ihmettelee Etelä-Saimaassa 22.7.97 puoluetovereidensa mielenmuutosta.
- Hämmästelin valtionvarainministerin ja oikeusministerin kantoja, jotka pitkän ajan mittaan syntyneen käsityksen mukaan olivat muuttuneet.
- Monet oikeus- ja muuten oppineet ovat saaneet saman käsityksen, viestimistä puhumattakaan.
- Olen saanut käsityksen, että olemme yhdessä olleet korostamassa parlamentarismia ja sen aitoa toimimista – presidentin toimivaltaa myöten.
- Mutta kun nyt olen saanut tietää kyseisten puoluetovereideni olleen iät ja ajat kannallaan, niin hyvä on. Olkoon. Pyydän anteeksi koko olemassaoloani.
HS kirjoittaa seuraavana päivänä edelliseen liittyen:
- Uosukaisen sananvalinnat osoittavat, että anteeksipyyntö ei tule täydestä sydämestä. Puhemies ei tunnu ottavan tosissaan ajatusta, että hän olisi mennyt metsään puoluetovereita koskevissa arvioissaan. Ei hän olekaan. Niin Niinistö kuin Häkämieskin vetivät perustuslakivaliokunnan puheenjohtajina toisenlaista linjaa kuin nyt ministereinä Paavo Lipposen hallituksessa.
- Samassa hallituksessa Sdp:n kanssa on vaikea kajota presidentin ulkopoliittiseen asemaan. Kokoomuksessa myöskään ei nähdä viisaaksi lähteä horjuttamaan nykyistä valtapoliittista asetelmaa.
On se uskomatonta miten lyhyen tähtäyksen taktiset kuviot vaikuttavat perustuslain säätämiseen.
Ilkka 23.7.97:
- Tosiasiassa puhemies oli turhan nöyrä ”anteeksipyyntöineen” Asiallisesti hän oli täysin oikeassa, kuten itse mainiosti tietääkin.
Suomenmaa valittaa komitean ehdotuksen nuivaa vastaanottoa 24.7.97:
- Seuraavan presidentinvaalien oletetuista kandidaateista puhemies Riitta Uosukainen (kok) on antanut ymmärtää myös olevansa valmis myös tasavallan presidentin asemaan ulottuvaan valtiosääntöuudistukseen. Puolueen pojat pelaavat kuitenkin varman päälle Ahtisaari-kortilla ja ovat kiiruhtaneet irtisanoutumaan asettamansa komitean yksimielisestä esityksestä.
- Uudistuksen voi pelastaa ja odotettavissa olevan farssin ehkäistä presidentti Ahtisaari itse. Se olisi valtiomiesteko.
Nykypäivä ei oikein tiennyt, miten jäsenten väliseen kisaan pitäisi suhtautua, mutta se antoi kuitenkin varovaisen tukensa presidentin vallan kaventamiselle 25.7.97.
- Puolueissa ollaankin lähestulkoon yksimielisiä siitä, että presidentin asema olisi palautettava entiselleen karsimalla hänen valtaoikeuksiaan.
- Ahtisaari ei ole Kekkosta halukkaampi jakamaan omaa valtaansa edes hallitukselle, vaikka hänen asemansa on suoran kansanvaalin johdosta Kekkosen lähtökohtaista asemaa vahvempi.
Lehden kolumnisti Jyrki Vesikansa ei ota täydestä Niinistön ilmoitusta, ettei hän ole muuttanut kantaansa.
- Moni muistaa sen sijaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan (Niinistö), joka puolusti topakasti eduskunnan ja sille vastuunalaisen hallituksen asemaa EU-edustuskiistassa.
Silloinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälä olisi myös puoluejohtoa radikaalimpi valtaoikeuskysymyksessä. Turun Sanomien haastattelussa 3.8.97 hän vaatii presidentin valtaoikeuksien leikkaamista vielä Paavo Nikulan komitean esityksiä voimakkaammin.
- Turkulaisvaikuttajan mielestä ”demokratian syvimpään olemukseen eivät kuulu yhdelle henkilölle annetut niin merkittävät valtaoikeudet kuin presidentillä nykyisin on”.
- Ville Itälä patistaa myös presidenttiä esiin valtiosääntökysymyksissä: ”asialle olisi varmasti eduksi, jos presidentti ilmoittaisi tukevansa tällaista parlamentaarista muutosta”.
Presidentti oli jonkun kerran julkisesti vaatinut valtuuksiensa säilyttämistä, mutta enimmäkseen oli toiminut kulisseissa ja ”kabineteissa” ja pakottanut ainakin hallituspuolueiden johdot ajatustensa ajajaksi.
HS:n uutinen 4.8.97 perustuen Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan teettämään kyselyyn:
- Yli puolet Kokoomuksen eduskuntaryhmästä kannattaa Paavo Nikulan komitean esitystä presidentin valtaoikeuksien kaventamista ulkopolitiikan osalta.
- Vain kolme edustajaa oli samalla linjalla kuin puolueen puheenjohtaja Sauli Niinistö ja oikeusministeri Kari Häkämies, joiden mukaan presidentin ulkopoliittista valtaa koskevaa pykälää ei pidä muuttaa.
- Joka neljäs kokoomusedustaja on sitä mieltä, että presidentistä voitaisiin tehdä pelkkä seremoniamestari.
5.8.97 HS kertoo uutisessaan Kokoomuksen ministereiden ja eduskuntaryhmän johdon neuvottelusta, jossa Niinistö ja Häkämies kieltävät takinkääntämisen ja selittävät he haluavat ulkopolitiikan jaettavaksi kahtia, presidentille kuuluvaan perinteiseen ulkopolitiikkaan ja EU:ssa tehtävään päätäntään hallituksen toimesta.
Mielestäni tuo viimemainittu olisikin vain silloin voimassa olleiden lakien ja eduskunnan päätösten mukainen tilanne. Tosin Ahtisaari oli vastoin perustuslakia tehnyt sanelupäätöksen, että hän on EU:n huippukokouksissa mukana. Joten silloisen tilanteen säilyttäminen ei siis vaatinut uutta lainsäädäntöä, pitäisi vain vaihtaa presidentti.
Lehdistö pani merkille, että kokoomus nyt kannattaa komitean kantaa selkeämmin
pääministerin valinnan jättämistä eduskunnalle.
Keskustelu valtioelinten valtaoikeuksista jatkuu laajana
Keskisuomalainen otsikoi 29.7.97: Presidenttivaltaisuus sisältää jännitteitä.
- Valtasuhteiden tarkistukseen tähtäävä perustuslakiprosessi pääsi Koiviston aikana hyvään vauhtiin.
- Parlamentarisoinnin linja katkeili kohta presidentinvaihdoksen jälkeen, jolloin koettiin eduskunnan ja presidentin avoin erimielisyys valtiosäännön uudistamislinjojen osalta.
- Nikulan komiteasta tuli ulos varsin mieto muutosehdotus, mutta jopa tällainenkin hallitusmuodon 33. Pykälän avaaminen on nähty ainakin hallituspuolueiden johtotasolla tarpeettomaksi.
- Keskusteluun on vähitellen tullut jo rohkeampiakin äänenpainoja. Sosiaalidemokraattien puoluevaltuuston puheenjohtaja Jukka Mikkola haluaisi jopa rajumpaa valtaoikeuksien karsimista kuin Nikulan komitea. Myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja on parlamentaarisuuden korostamisen kannalla.
Jukka Tarkka kirjoitti 29.7.97 hyvin - jopa kauniisti - valtiosääntöuudistuksesta I-S:ssa:
- Hallitusmuodon uudessa 33 a- pykälässä siirrettiin EU:n piirissä ratkaistavat ulkosuhteisiin liittyvät asiat presidentiltä hallitukselle ja eduskunnalle. Siksi ei ole olemassa mitään syytä siihen, että presidentti on mukana Euroopan unionin huippukokouksessa.
- Vuosikymmenten käytännön kokemus osoittaa, että kansanvaltaan perustuva parlamentarismi pystyy tuottamaan pää- ja ulkoministereitä, jotka ovat kyenneet raskaissa kriisitilanteissa raskaisiinkin päätöksiin.
- Vaikka presidentillä ei olisikaan entisenlaista suoraa päätösvaltaa, hänellä olisi tärkeä asema hallituksen lähimpänä asiantuntijaneuvonantajana. Jos hänen visionsa on vahva ja jos hän on näkemyksellisesti ja älyllisesti vakuuttava hahmo, hän pystyy vaikuttamaan väkevästi hallituksen turvallisuuspoliittiseen valmistelutyöhön. Jos hänen nämä ominaisuutensa ovat heikot, häntä ei missään tapauksessa pitäisi päästää tekemään ratkaisuja yksin, mihin nykyinen valtiosääntö antaa mahdollisuuden.
- Nykyinen valtiosääntö kirjoitettiin tulevaisuuteen viisaasti tähyillen, ei menneisyyteen tuijottaen. Nyt alullaan oleva valtiosääntöuudistus on tehtävä samalla menetelmällä niin, että vielä ensi vuosisadan lopulla sen joustava kestävyys herättää historiallista ihmetystä ja poliittista ihailua.
Turun Sanomat sanoo 3.8.97 viitaten pääministerin haastatteluun.
- Suomessa aina ajankohtaiseen presidentinvaalikampanjaan Lipponen näyttää perin juurin kyllästyneen, varsinkin kun se on saanut kovin populistisia muotoja. Vaikka Lipponen ei sanonut sitä suoraan, hän mitä ilmeisimmin katuu siirtymistä suoraan kansanvaaliin muuttamatta samalla presidentin valtaoikeuksia.
- Jos näin on, pääministerillä pitäisi olla nyt rohkeutta kannattaa selkeästi presidentin valtaoikeuksien riisumista silläkin uhalla, että hän joutuisi asiassa vastatusten istuvan presidentin kanssa.
5.8.97 myös Ilta-Sanomat on huolissaan siitä, että presidentin vallan karsiminen on vaarantumassa Ahtisaaren vastustukseen ja hänen vetoamiseensa siihen, että hän on saanut valtansa suoraan kansalta.
- Perustelu on kummallinen, sillä tietenkin myös eduskunta on saanut valtansa kansalta ja sen takana ovat jopa kaikki äänillään edustajia parlamenttiin saaneet. Presidentti sen sijaan voi tulla valituksi hyvinkin täpärän enemmistön voimin. (Vertaa: Kansanedustaja Jaakonsaari sanoi aikoinaan, kun Ahtisaari kehui hänellä olevan 54 % kannatus, että eduskunnallapa on 100 prosentin).
- Ville Itälä sanoi Turun Sanomissa, että demokratian syvimpään olemukseen eivät kuulu yhdelle henkilölle annetut niin merkittävät valtaoikeudet kuin presidentillä nykyisin on.
Lehti sanoi, että sille ei enää mitään voi, että kansanvaali suosii hömppää ja populismia, mutta valtaoikeuksia voidaan vähentää, ”ettei joku kansankiihottaja ummet ja lammet luvattuaan pääsisi presidenttinä huseeraamaan täysin valtaoikeuksin miten tahansa”.
Suomenmaa on 5.8.97 optimistinen valtiosääntöuudistuksen suhteen.
- Jos Ahtisaari malttaa asettua asiassa valtioviisaalle kannalle, niin tuskin valtiosääntöuudistus kaatuu kahden kokoomusministerin harkitsemattomiin lausuntoihin.
- Kokoomuksen nokkamiehet Sauli Niinistö ja Kari Häkämies olivat jo pilata koko hankkeen harkitsemattomilla lausunnoillaan, jotka tähtäsivät läpinäkyvästi istuvan presidentin mielistelyyn.
Saman päivän Aamulehti piti Lipposen huolta hömppävaleista myöhäissyntyisenä ja muistuttaa miten suuren innostuksen vallassa eduskunta päätti siirtyä suoraan kansanvaaliin.
- Lipponen muistutti Turun Sanomien haastattelussa myös siitä, että vaalitapaa muutettaessa ei puututtu presidentin valtaoikeuksiin.
- Ei puututtu, mutta nyt kun puuttumista on ehdotettu, on presidentin ja pääministerin puolue SDP ollut ensimmäisenä vastahangassa. Vieläpä vastoin ikiaikaisia kannanottojaan.
Demarikin kirjoitti samana päivänä pitkän pääkirjoituksen aiheesta sanomatta juuri mitään. Lehti arveli Lipposen hömppähuolen johtuvan Uosukaisen noususta galluppien kärkeen.
- Toisaalta sosiaalidemokraatit näyttävät olevan tilanteen vankeja. Enää ei tunnu löytyvän tarpeeksi halua presidentin vallan kaventamiseen ja samanaikaisesti kannetaan huolta siitä, että suora kansanvaali saattaa synnyttää jännitteitä hallituksen ja presidentin välille.
- Ilmeinen vaara piilee siinä, että presidentti koetaan ikään kuin valtapolitiikan vastapainoksi ja kansalaiset äänestävät ehdokkaan tällä perusteella. Merkkejä tästä oli jo nähtävissä edellisissä vaaleissa.
Myös Iltalehti ehätti lausumaan samana päivänä, siis 5.8.97:
- Eurooppalainen pitkä linja on ollut (vaali)kuninkuudesta kohti eduskunnan ja hallituksen tandem-valtaa. Tämä suunta on oikea myös Suomelle, kun ulkoinen asemamme on normalisoitunut.
- Kokoomuksen yritys vetää raja presidentin ”perinteisen” ulkopoliittisen vallan ja EU-järjestelyjen välille on vetten piirretty viiva. Etenkin kun EU aikoo levittäytyä myös turvallisuuspolitiikkaan. Selkeämpää on lähteä siitä, että myös päivittäistä ulkopolitiikkaa johtaa hallitus, mutta presidentti tulee mukaan suurissa kysymyksissä.
- Suomen Kuvalehti ei näytä tietävän, että presidentti on tähän astikin voinut ”määrätä” ulkopolitiikasta vain valtioneuvoston kanssa. Ei valtiomuodosta voi repiä irtolauseita kuin Raamatusta.
Uutisena lehti kertoo eräiden poliitikkojen kannanottoja komitean esityksestä.
- Perustuslakivaliokunnan jäsen Juha Korkeaoja (kesk) sanoi viime viikolla Iltalehdessä, että Suomen presidentti pitää riisua samantapaiseksi edustukselliseksi valtionpäämieheksi kuin Ruotsin kuningas.
- Ulkopoliittinen päätöksenteko voitaisiin Korkeaojan mielestä siirtää kokonaan hallitukselle ja eduskunnalle.
- Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälä (kok) sanoi maanantaina Turun Sanomissa, että Juha Korkeaoja, Erkki Tuomioja ja Jukka Mikkola saavat hänestä kaverin vaatiessaan presidentin valtaoikeuksien kaventamista.
Savon Sanomat kertoo Paavo Lipposen mielestä suoran kansanvaalin aiheuttaneen, ”että kaikenlainen yleisön kosiskelu ja hömppä tulee osaksi presidenttiyttä” ja presidentinvaalin kehitys pitää ottaa huomioon käsiteltäessä komitean esitystä.
- On vaikea olla tulkitsematta häntä muuten kuin niin, että hänen mielestään presidentin ulkopoliittisia valtaoikeuksia pitäisi jollain tavalla rajoittaa.
- Lipponen on oikeassa. Hyvässä muistissa on, että maan talouden ja työllisyyden kohentaminen oli yksi keskeisimmistä – ellei jopa keskeisin – Martti Ahtisaaren vaaliteema vuoden 1994 presidentin vaalissa. Suomessa talouspolitiikasta päättää kuitenkin hallitus.
- Puolustaessaan presidentin nykyisiä valtaoikeuksia Ahtisaari on nimenomaan vedonnut vaalitapaan.
- Nyt on hyvä mahdollisuus tasapainottaa tilannetta.
Vielä lopuksi tämän saman päivän, 5.8.97, satoa: Ilkka yhtyy muiden lehtien valtavirtaan:
- Nyt raja ulko- ja sisäpolitiikan välillä on aivan hämärtynyt. Kun jälkimäisen johtaminen aivan varmasti kuuluu pääministerille, ei voine edellistäkään jättää kokonaan presidentin ”määrättäväksi”, siitä puhumattakaan, että hänellä olisi ratkaiseva valta määrätä pääministeristä.
- Asiasta päättä kansa, jota voimassa olevan valtiosäännön mukaan edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
6.8.97 Timo Paakki kolumnissaan Kalevassa uskoi, että näkyviä ehdokkaita aina ilmaantuisi kilvoittelemaan presidentin virasta, vaikka kuinka paljon karsisi valtaa. Hän taisi olla väärässä, eivät kaikki nimekkäät poliitikot pyrkineet v. 2000 vaaleissa. Valtaoikeuksista hän lausuu:
- Nykyään presidentin kuuluu esimerkiksi arvioida, kuka kulloinkin sopii pääministeriksi. Yksinvallalta se kyllä haiskahtaa, jos asiaa kansanvallan vinkkelistä pohtii.
Veikko Helle oli perustuslakivaliokunnan jäsen ja niitä kansanedustajia, jotka johdonmukaisesti ajoivat perustuslain parlamentarisointia. Iltalehden haastattelussa 6.8.97 hän on huolissaan siitä, että valtiosäännön uudistaminen uhkaa hautautua presidenttipeliin.
- Esko Helle väittä, että puoluejohtajat pelaavat kauniilla käytöksellään itselleen hyviä lähtöasemia hallitusneuvotteluihin. Ne käydään Martti Ahtisaaren valvonnassa parin vuoden kuluttua.
- Helle muistuttaa, miten presidentti Mauno Koivisto vuonna 1987 romutti vaalit voittaneiden porvaripuolueiden suunnitelman muodostaa hallitus.
- Helteen mielestä presidentin valtaa riisumalla Suomi siirtyy lähemmäksi länsimaista hallintotapaa nykyisestä bysanttilaistyyppisestä hallinnosta.
- Helle valittaa, että Suomen presidenttiä pidetään epäpoliittisena ja täysin objektiivisena henkilönä, joka ei virheitä tee. ”Ja sitähän Ahtisaari käyttää oivallisesti hyväkseen. Hän kuulostelee ihmisten mieliä ja kansalaisille jää se käsitys, että hän ei ole poliitikko, vaikka todellisuudessa onkin maan huippupoliitikko”.
- Helteen mielestä ulkoministeriö ei halua luovuttaa ulkopolitiikkaa kansanedustajien ulottuville. ”Jos Ahtisaari kuuntelee liikaa sen tahon avustajiaan, niin tämä homma menee vinoon”.
Iltalehden kolumnissaan 8.8.97 päätoimittaja Karhuvaara tekee mainion yhteenvedon puolustaen parlamentarismia.
- Voisimmeko kuitenkin kysyä itseltämme, onko olemassa muita kuin tunnepohjaisia syitä siihen, että valtaa on edelleen keskitettävä yksille harteille? Vastaako nyky-Suomi sitä todellisuutta, johon vahva presidentti-instituutio lähes sata vuotta sitten rakennettiin. Onko nykyinen EU–Suomen presidentti kyennyt valtaoikeuksineen saamaan aikaan jotain sellaista, johon normaalia länsieurooppalaista parlamentarismikäytäntöä emme olisi yltäneet?
- Paavo Nikulan valtiosääntökomitean esitykset presidentin valtaoikeuksien rukkaamiseksi ovat varovainen askel yleiseurooppalaiseen suuntaan ja kohti nykyaikaa.
Kotimaa, joka oli menettänyt Ahtisaaren ”pää-äänenkannattajan” aseman Suomen Kuvalehdelle, jonne Kotimaan päätoimittajana toiminut Tapani Ruokasen siirtyi päätoimittajaksi, yhtyi 8.8.97 myös yleiseen hyväksyntään valtaoikeuksien leikkaamisesta.
- Suora kansanvaali lisää presidentin vaikutusvaltaa ja ruokkii viihteellistä vaalihömppää. Tehokkainta vastamyrkkyä näille kansanvallan uusille uhkatekijöille on presidentin nykyisten valtaoikeuksien selvä rajoittaminen. Tässä ei nyt pidä horjahdella.
HS:n Erkki Pennanen oli ollut aina johdonmukaisesti valtiosääntökysymyksessä parlamentarismin kannalla. 11.8.97 hän ihmettelee Merkintöjä -kolumnissaan Kokoomuksen sekoilua.
- Ajatus ulkopolitiikan jakamisesta perinteiseen tai kahdenvälisiä suhteita koskevaan ulkopolitiikkaan ja toisaalta EU:n yhteiseen ulkopolitiikkaan on todellisuudelle vieras.
- Nikulan komitea esittää todellisuutta paremmin vastaavaa pykälää: ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa”.
- Pykälää voitaisiin arvostella pikemminkin sillä perusteella, että se säilyttää presidentin aseman ulkopolitiikassa turhan keskeisenä.
17.8.97 HS noteeraa hyvänä uutisena Erkki Tuomiojan ilmoituksen, että Nikulan komitean esitys kelpaa johtavalle hallituspuolueelle.
- Oli pelättävissä, että hallitukselta tulee esitys, joka vesittää Nikulan komitean työn.
- Komitean esityshän sisältää poliittisen harkinnan ja on kompromissi. Kompromissin kompromissia ei tarvita.
17.8.97 myös Aamulehti ottaa kantaa:
- EU-maiden pääministereiden pitää voida hoitaa unionin asioita suunnilleen yhdenvertaisilla valtuuksilla. Huippukokousten illallisten lautasmäärällä ei ole merkitystä, mutta asioista valmisteltaessa ja päätettäessä Suomenkin puheenjohtajavuorolla pääministerille on katettava isännän lautanen.
- Tätä mieltä komission Suomen edustuston uuden Eurooppa-lehden nimimerkki Kulissaari.
- Joka tapauksessa nimimerkki on oikealla asialla pohtiessaan tasavallan presidentin ja pääministerin vallanjakoa EU-Suomessa.
Turun Sanomissa Heikki Vento pohtii asiaa kolumnissaan 20.8.97 otsikolla Turha presidentti:
- Valtiosääntöuudistus juuttuu usein poliittisiin suhdanteisiin ja Ahtisaaren vihjailemaan ajatukseen, että eduskunta olisi anastamassa presidentin valtaa itselleen.
- Ahtisaari on oikeassa. Eduskunta on ottamassa valtaa itselleen presidentiltä. Samalla käy niin, että valta siirtyy lähemmäksi kansaa, jota eduskunta edustaa.
- Riitely presidentin ulkopoliittisista valtaoikeuksista on toisarvoista sen rinnalla, että komitea rajaisi presidentin oikeutta puuttua lakiesitysten sisältöön.
- Komitean esitys on johdonmukainen. Suomessa lait säätää eduskunta ja valmistelee eduskunnan luottamuksen varassa toimiva valtioneuvosto. Presidentti on turha kiemura tässä kuviossa.
Kokoomus keskustellee valtaoikeuksista
Riitta Uosukainen ihmettelee Etelä-Saimaassa 22.7.97 puoluetovereidensa mielenmuutosta.
- Hämmästelin valtionvarainministerin ja oikeusministerin kantoja, jotka pitkän ajan mittaan syntyneen käsityksen mukaan olivat muuttuneet.
- Monet oikeus- ja muuten oppineet ovat saaneet saman käsityksen, viestimistä puhumattakaan.
- Olen saanut käsityksen, että olemme yhdessä olleet korostamassa parlamentarismia ja sen aitoa toimimista – presidentin toimivaltaa myöten.
- Mutta kun nyt olen saanut tietää kyseisten puoluetovereideni olleen iät ja ajat kannallaan, niin hyvä on. Olkoon. Pyydän anteeksi koko olemassaoloani.
HS kirjoittaa seuraavana päivänä edelliseen liittyen:
- Uosukaisen sananvalinnat osoittavat, että anteeksipyyntö ei tule täydestä sydämestä. Puhemies ei tunnu ottavan tosissaan ajatusta, että hän olisi mennyt metsään puoluetovereita koskevissa arvioissaan. Ei hän olekaan. Niin Niinistö kuin Häkämieskin vetivät perustuslakivaliokunnan puheenjohtajina toisenlaista linjaa kuin nyt ministereinä Paavo Lipposen hallituksessa.
- Samassa hallituksessa Sdp:n kanssa on vaikea kajota presidentin ulkopoliittiseen asemaan. Kokoomuksessa myöskään ei nähdä viisaaksi lähteä horjuttamaan nykyistä valtapoliittista asetelmaa.
On se uskomatonta miten lyhyen tähtäyksen taktiset kuviot vaikuttavat perustuslain säätämiseen.
Ilkka 23.7.97:
- Tosiasiassa puhemies oli turhan nöyrä ”anteeksipyyntöineen” Asiallisesti hän oli täysin oikeassa, kuten itse mainiosti tietääkin.
Suomenmaa valittaa komitean ehdotuksen nuivaa vastaanottoa 24.7.97:
- Seuraavan presidentinvaalien oletetuista kandidaateista puhemies Riitta Uosukainen (kok) on antanut ymmärtää myös olevansa valmis myös tasavallan presidentin asemaan ulottuvaan valtiosääntöuudistukseen. Puolueen pojat pelaavat kuitenkin varman päälle Ahtisaari-kortilla ja ovat kiiruhtaneet irtisanoutumaan asettamansa komitean yksimielisestä esityksestä.
- Uudistuksen voi pelastaa ja odotettavissa olevan farssin ehkäistä presidentti Ahtisaari itse. Se olisi valtiomiesteko.
Nykypäivä ei oikein tiennyt, miten jäsenten väliseen kisaan pitäisi suhtautua, mutta se antoi kuitenkin varovaisen tukensa presidentin vallan kaventamiselle 25.7.97.
- Puolueissa ollaankin lähestulkoon yksimielisiä siitä, että presidentin asema olisi palautettava entiselleen karsimalla hänen valtaoikeuksiaan.
- Ahtisaari ei ole Kekkosta halukkaampi jakamaan omaa valtaansa edes hallitukselle, vaikka hänen asemansa on suoran kansanvaalin johdosta Kekkosen lähtökohtaista asemaa vahvempi.
Lehden kolumnisti Jyrki Vesikansa ei ota täydestä Niinistön ilmoitusta, ettei hän ole muuttanut kantaansa.
- Moni muistaa sen sijaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan (Niinistö), joka puolusti topakasti eduskunnan ja sille vastuunalaisen hallituksen asemaa EU-edustuskiistassa.
Silloinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälä olisi myös puoluejohtoa radikaalimpi valtaoikeuskysymyksessä. Turun Sanomien haastattelussa 3.8.97 hän vaatii presidentin valtaoikeuksien leikkaamista vielä Paavo Nikulan komitean esityksiä voimakkaammin.
- Turkulaisvaikuttajan mielestä ”demokratian syvimpään olemukseen eivät kuulu yhdelle henkilölle annetut niin merkittävät valtaoikeudet kuin presidentillä nykyisin on”.
- Ville Itälä patistaa myös presidenttiä esiin valtiosääntökysymyksissä: ”asialle olisi varmasti eduksi, jos presidentti ilmoittaisi tukevansa tällaista parlamentaarista muutosta”.
Presidentti oli jonkun kerran julkisesti vaatinut valtuuksiensa säilyttämistä, mutta enimmäkseen oli toiminut kulisseissa ja ”kabineteissa” ja pakottanut ainakin hallituspuolueiden johdot ajatustensa ajajaksi.
HS:n uutinen 4.8.97 perustuen Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan teettämään kyselyyn:
- Yli puolet Kokoomuksen eduskuntaryhmästä kannattaa Paavo Nikulan komitean esitystä presidentin valtaoikeuksien kaventamista ulkopolitiikan osalta.
- Vain kolme edustajaa oli samalla linjalla kuin puolueen puheenjohtaja Sauli Niinistö ja oikeusministeri Kari Häkämies, joiden mukaan presidentin ulkopoliittista valtaa koskevaa pykälää ei pidä muuttaa.
- Joka neljäs kokoomusedustaja on sitä mieltä, että presidentistä voitaisiin tehdä pelkkä seremoniamestari.
5.8.97 HS kertoo uutisessaan Kokoomuksen ministereiden ja eduskuntaryhmän johdon neuvottelusta, jossa Niinistö ja Häkämies kieltävät takinkääntämisen ja selittävät he haluavat ulkopolitiikan jaettavaksi kahtia, presidentille kuuluvaan perinteiseen ulkopolitiikkaan ja EU:ssa tehtävään päätäntään hallituksen toimesta.
Mielestäni tuo viimemainittu olisikin vain silloin voimassa olleiden lakien ja eduskunnan päätösten mukainen tilanne. Tosin Ahtisaari oli vastoin perustuslakia tehnyt sanelupäätöksen, että hän on EU:n huippukokouksissa mukana. Joten silloisen tilanteen säilyttäminen ei siis vaatinut uutta lainsäädäntöä, pitäisi vain vaihtaa presidentti.
Lehdistö pani merkille, että kokoomus nyt kannattaa komitean kantaa selkeämmin
pääministerin valinnan jättämistä eduskunnalle.
Keskustelu valtioelinten valtaoikeuksista jatkuu laajana
Keskisuomalainen otsikoi 29.7.97: Presidenttivaltaisuus sisältää jännitteitä.
- Valtasuhteiden tarkistukseen tähtäävä perustuslakiprosessi pääsi Koiviston aikana hyvään vauhtiin.
- Parlamentarisoinnin linja katkeili kohta presidentinvaihdoksen jälkeen, jolloin koettiin eduskunnan ja presidentin avoin erimielisyys valtiosäännön uudistamislinjojen osalta.
- Nikulan komiteasta tuli ulos varsin mieto muutosehdotus, mutta jopa tällainenkin hallitusmuodon 33. Pykälän avaaminen on nähty ainakin hallituspuolueiden johtotasolla tarpeettomaksi.
- Keskusteluun on vähitellen tullut jo rohkeampiakin äänenpainoja. Sosiaalidemokraattien puoluevaltuuston puheenjohtaja Jukka Mikkola haluaisi jopa rajumpaa valtaoikeuksien karsimista kuin Nikulan komitea. Myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja on parlamentaarisuuden korostamisen kannalla.
Jukka Tarkka kirjoitti 29.7.97 hyvin - jopa kauniisti - valtiosääntöuudistuksesta I-S:ssa:
- Hallitusmuodon uudessa 33 a- pykälässä siirrettiin EU:n piirissä ratkaistavat ulkosuhteisiin liittyvät asiat presidentiltä hallitukselle ja eduskunnalle. Siksi ei ole olemassa mitään syytä siihen, että presidentti on mukana Euroopan unionin huippukokouksessa.
- Vuosikymmenten käytännön kokemus osoittaa, että kansanvaltaan perustuva parlamentarismi pystyy tuottamaan pää- ja ulkoministereitä, jotka ovat kyenneet raskaissa kriisitilanteissa raskaisiinkin päätöksiin.
- Vaikka presidentillä ei olisikaan entisenlaista suoraa päätösvaltaa, hänellä olisi tärkeä asema hallituksen lähimpänä asiantuntijaneuvonantajana. Jos hänen visionsa on vahva ja jos hän on näkemyksellisesti ja älyllisesti vakuuttava hahmo, hän pystyy vaikuttamaan väkevästi hallituksen turvallisuuspoliittiseen valmistelutyöhön. Jos hänen nämä ominaisuutensa ovat heikot, häntä ei missään tapauksessa pitäisi päästää tekemään ratkaisuja yksin, mihin nykyinen valtiosääntö antaa mahdollisuuden.
- Nykyinen valtiosääntö kirjoitettiin tulevaisuuteen viisaasti tähyillen, ei menneisyyteen tuijottaen. Nyt alullaan oleva valtiosääntöuudistus on tehtävä samalla menetelmällä niin, että vielä ensi vuosisadan lopulla sen joustava kestävyys herättää historiallista ihmetystä ja poliittista ihailua.
Turun Sanomat sanoo 3.8.97 viitaten pääministerin haastatteluun.
- Suomessa aina ajankohtaiseen presidentinvaalikampanjaan Lipponen näyttää perin juurin kyllästyneen, varsinkin kun se on saanut kovin populistisia muotoja. Vaikka Lipponen ei sanonut sitä suoraan, hän mitä ilmeisimmin katuu siirtymistä suoraan kansanvaaliin muuttamatta samalla presidentin valtaoikeuksia.
- Jos näin on, pääministerillä pitäisi olla nyt rohkeutta kannattaa selkeästi presidentin valtaoikeuksien riisumista silläkin uhalla, että hän joutuisi asiassa vastatusten istuvan presidentin kanssa.
5.8.97 myös Ilta-Sanomat on huolissaan siitä, että presidentin vallan karsiminen on vaarantumassa Ahtisaaren vastustukseen ja hänen vetoamiseensa siihen, että hän on saanut valtansa suoraan kansalta.
- Perustelu on kummallinen, sillä tietenkin myös eduskunta on saanut valtansa kansalta ja sen takana ovat jopa kaikki äänillään edustajia parlamenttiin saaneet. Presidentti sen sijaan voi tulla valituksi hyvinkin täpärän enemmistön voimin. (Vertaa: Kansanedustaja Jaakonsaari sanoi aikoinaan, kun Ahtisaari kehui hänellä olevan 54 % kannatus, että eduskunnallapa on 100 prosentin).
- Ville Itälä sanoi Turun Sanomissa, että demokratian syvimpään olemukseen eivät kuulu yhdelle henkilölle annetut niin merkittävät valtaoikeudet kuin presidentillä nykyisin on.
Lehti sanoi, että sille ei enää mitään voi, että kansanvaali suosii hömppää ja populismia, mutta valtaoikeuksia voidaan vähentää, ”ettei joku kansankiihottaja ummet ja lammet luvattuaan pääsisi presidenttinä huseeraamaan täysin valtaoikeuksin miten tahansa”.
Suomenmaa on 5.8.97 optimistinen valtiosääntöuudistuksen suhteen.
- Jos Ahtisaari malttaa asettua asiassa valtioviisaalle kannalle, niin tuskin valtiosääntöuudistus kaatuu kahden kokoomusministerin harkitsemattomiin lausuntoihin.
- Kokoomuksen nokkamiehet Sauli Niinistö ja Kari Häkämies olivat jo pilata koko hankkeen harkitsemattomilla lausunnoillaan, jotka tähtäsivät läpinäkyvästi istuvan presidentin mielistelyyn.
Saman päivän Aamulehti piti Lipposen huolta hömppävaleista myöhäissyntyisenä ja muistuttaa miten suuren innostuksen vallassa eduskunta päätti siirtyä suoraan kansanvaaliin.
- Lipponen muistutti Turun Sanomien haastattelussa myös siitä, että vaalitapaa muutettaessa ei puututtu presidentin valtaoikeuksiin.
- Ei puututtu, mutta nyt kun puuttumista on ehdotettu, on presidentin ja pääministerin puolue SDP ollut ensimmäisenä vastahangassa. Vieläpä vastoin ikiaikaisia kannanottojaan.
Demarikin kirjoitti samana päivänä pitkän pääkirjoituksen aiheesta sanomatta juuri mitään. Lehti arveli Lipposen hömppähuolen johtuvan Uosukaisen noususta galluppien kärkeen.
- Toisaalta sosiaalidemokraatit näyttävät olevan tilanteen vankeja. Enää ei tunnu löytyvän tarpeeksi halua presidentin vallan kaventamiseen ja samanaikaisesti kannetaan huolta siitä, että suora kansanvaali saattaa synnyttää jännitteitä hallituksen ja presidentin välille.
- Ilmeinen vaara piilee siinä, että presidentti koetaan ikään kuin valtapolitiikan vastapainoksi ja kansalaiset äänestävät ehdokkaan tällä perusteella. Merkkejä tästä oli jo nähtävissä edellisissä vaaleissa.
Myös Iltalehti ehätti lausumaan samana päivänä, siis 5.8.97:
- Eurooppalainen pitkä linja on ollut (vaali)kuninkuudesta kohti eduskunnan ja hallituksen tandem-valtaa. Tämä suunta on oikea myös Suomelle, kun ulkoinen asemamme on normalisoitunut.
- Kokoomuksen yritys vetää raja presidentin ”perinteisen” ulkopoliittisen vallan ja EU-järjestelyjen välille on vetten piirretty viiva. Etenkin kun EU aikoo levittäytyä myös turvallisuuspolitiikkaan. Selkeämpää on lähteä siitä, että myös päivittäistä ulkopolitiikkaa johtaa hallitus, mutta presidentti tulee mukaan suurissa kysymyksissä.
- Suomen Kuvalehti ei näytä tietävän, että presidentti on tähän astikin voinut ”määrätä” ulkopolitiikasta vain valtioneuvoston kanssa. Ei valtiomuodosta voi repiä irtolauseita kuin Raamatusta.
Uutisena lehti kertoo eräiden poliitikkojen kannanottoja komitean esityksestä.
- Perustuslakivaliokunnan jäsen Juha Korkeaoja (kesk) sanoi viime viikolla Iltalehdessä, että Suomen presidentti pitää riisua samantapaiseksi edustukselliseksi valtionpäämieheksi kuin Ruotsin kuningas.
- Ulkopoliittinen päätöksenteko voitaisiin Korkeaojan mielestä siirtää kokonaan hallitukselle ja eduskunnalle.
- Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälä (kok) sanoi maanantaina Turun Sanomissa, että Juha Korkeaoja, Erkki Tuomioja ja Jukka Mikkola saavat hänestä kaverin vaatiessaan presidentin valtaoikeuksien kaventamista.
Savon Sanomat kertoo Paavo Lipposen mielestä suoran kansanvaalin aiheuttaneen, ”että kaikenlainen yleisön kosiskelu ja hömppä tulee osaksi presidenttiyttä” ja presidentinvaalin kehitys pitää ottaa huomioon käsiteltäessä komitean esitystä.
- On vaikea olla tulkitsematta häntä muuten kuin niin, että hänen mielestään presidentin ulkopoliittisia valtaoikeuksia pitäisi jollain tavalla rajoittaa.
- Lipponen on oikeassa. Hyvässä muistissa on, että maan talouden ja työllisyyden kohentaminen oli yksi keskeisimmistä – ellei jopa keskeisin – Martti Ahtisaaren vaaliteema vuoden 1994 presidentin vaalissa. Suomessa talouspolitiikasta päättää kuitenkin hallitus.
- Puolustaessaan presidentin nykyisiä valtaoikeuksia Ahtisaari on nimenomaan vedonnut vaalitapaan.
- Nyt on hyvä mahdollisuus tasapainottaa tilannetta.
Vielä lopuksi tämän saman päivän, 5.8.97, satoa: Ilkka yhtyy muiden lehtien valtavirtaan:
- Nyt raja ulko- ja sisäpolitiikan välillä on aivan hämärtynyt. Kun jälkimäisen johtaminen aivan varmasti kuuluu pääministerille, ei voine edellistäkään jättää kokonaan presidentin ”määrättäväksi”, siitä puhumattakaan, että hänellä olisi ratkaiseva valta määrätä pääministeristä.
- Asiasta päättä kansa, jota voimassa olevan valtiosäännön mukaan edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
6.8.97 Timo Paakki kolumnissaan Kalevassa uskoi, että näkyviä ehdokkaita aina ilmaantuisi kilvoittelemaan presidentin virasta, vaikka kuinka paljon karsisi valtaa. Hän taisi olla väärässä, eivät kaikki nimekkäät poliitikot pyrkineet v. 2000 vaaleissa. Valtaoikeuksista hän lausuu:
- Nykyään presidentin kuuluu esimerkiksi arvioida, kuka kulloinkin sopii pääministeriksi. Yksinvallalta se kyllä haiskahtaa, jos asiaa kansanvallan vinkkelistä pohtii.
Veikko Helle oli perustuslakivaliokunnan jäsen ja niitä kansanedustajia, jotka johdonmukaisesti ajoivat perustuslain parlamentarisointia. Iltalehden haastattelussa 6.8.97 hän on huolissaan siitä, että valtiosäännön uudistaminen uhkaa hautautua presidenttipeliin.
- Esko Helle väittä, että puoluejohtajat pelaavat kauniilla käytöksellään itselleen hyviä lähtöasemia hallitusneuvotteluihin. Ne käydään Martti Ahtisaaren valvonnassa parin vuoden kuluttua.
- Helle muistuttaa, miten presidentti Mauno Koivisto vuonna 1987 romutti vaalit voittaneiden porvaripuolueiden suunnitelman muodostaa hallitus.
- Helteen mielestä presidentin valtaa riisumalla Suomi siirtyy lähemmäksi länsimaista hallintotapaa nykyisestä bysanttilaistyyppisestä hallinnosta.
- Helle valittaa, että Suomen presidenttiä pidetään epäpoliittisena ja täysin objektiivisena henkilönä, joka ei virheitä tee. ”Ja sitähän Ahtisaari käyttää oivallisesti hyväkseen. Hän kuulostelee ihmisten mieliä ja kansalaisille jää se käsitys, että hän ei ole poliitikko, vaikka todellisuudessa onkin maan huippupoliitikko”.
- Helteen mielestä ulkoministeriö ei halua luovuttaa ulkopolitiikkaa kansanedustajien ulottuville. ”Jos Ahtisaari kuuntelee liikaa sen tahon avustajiaan, niin tämä homma menee vinoon”.
Iltalehden kolumnissaan 8.8.97 päätoimittaja Karhuvaara tekee mainion yhteenvedon puolustaen parlamentarismia.
- Voisimmeko kuitenkin kysyä itseltämme, onko olemassa muita kuin tunnepohjaisia syitä siihen, että valtaa on edelleen keskitettävä yksille harteille? Vastaako nyky-Suomi sitä todellisuutta, johon vahva presidentti-instituutio lähes sata vuotta sitten rakennettiin. Onko nykyinen EU–Suomen presidentti kyennyt valtaoikeuksineen saamaan aikaan jotain sellaista, johon normaalia länsieurooppalaista parlamentarismikäytäntöä emme olisi yltäneet?
- Paavo Nikulan valtiosääntökomitean esitykset presidentin valtaoikeuksien rukkaamiseksi ovat varovainen askel yleiseurooppalaiseen suuntaan ja kohti nykyaikaa.
Kotimaa, joka oli menettänyt Ahtisaaren ”pää-äänenkannattajan” aseman Suomen Kuvalehdelle, jonne Kotimaan päätoimittajana toiminut Tapani Ruokasen siirtyi päätoimittajaksi, yhtyi 8.8.97 myös yleiseen hyväksyntään valtaoikeuksien leikkaamisesta.
- Suora kansanvaali lisää presidentin vaikutusvaltaa ja ruokkii viihteellistä vaalihömppää. Tehokkainta vastamyrkkyä näille kansanvallan uusille uhkatekijöille on presidentin nykyisten valtaoikeuksien selvä rajoittaminen. Tässä ei nyt pidä horjahdella.
HS:n Erkki Pennanen oli ollut aina johdonmukaisesti valtiosääntökysymyksessä parlamentarismin kannalla. 11.8.97 hän ihmettelee Merkintöjä -kolumnissaan Kokoomuksen sekoilua.
- Ajatus ulkopolitiikan jakamisesta perinteiseen tai kahdenvälisiä suhteita koskevaan ulkopolitiikkaan ja toisaalta EU:n yhteiseen ulkopolitiikkaan on todellisuudelle vieras.
- Nikulan komitea esittää todellisuutta paremmin vastaavaa pykälää: ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa”.
- Pykälää voitaisiin arvostella pikemminkin sillä perusteella, että se säilyttää presidentin aseman ulkopolitiikassa turhan keskeisenä.
17.8.97 HS noteeraa hyvänä uutisena Erkki Tuomiojan ilmoituksen, että Nikulan komitean esitys kelpaa johtavalle hallituspuolueelle.
- Oli pelättävissä, että hallitukselta tulee esitys, joka vesittää Nikulan komitean työn.
- Komitean esityshän sisältää poliittisen harkinnan ja on kompromissi. Kompromissin kompromissia ei tarvita.
17.8.97 myös Aamulehti ottaa kantaa:
- EU-maiden pääministereiden pitää voida hoitaa unionin asioita suunnilleen yhdenvertaisilla valtuuksilla. Huippukokousten illallisten lautasmäärällä ei ole merkitystä, mutta asioista valmisteltaessa ja päätettäessä Suomenkin puheenjohtajavuorolla pääministerille on katettava isännän lautanen.
- Tätä mieltä komission Suomen edustuston uuden Eurooppa-lehden nimimerkki Kulissaari.
- Joka tapauksessa nimimerkki on oikealla asialla pohtiessaan tasavallan presidentin ja pääministerin vallanjakoa EU-Suomessa.
Turun Sanomissa Heikki Vento pohtii asiaa kolumnissaan 20.8.97 otsikolla Turha presidentti:
- Valtiosääntöuudistus juuttuu usein poliittisiin suhdanteisiin ja Ahtisaaren vihjailemaan ajatukseen, että eduskunta olisi anastamassa presidentin valtaa itselleen.
- Ahtisaari on oikeassa. Eduskunta on ottamassa valtaa itselleen presidentiltä. Samalla käy niin, että valta siirtyy lähemmäksi kansaa, jota eduskunta edustaa.
- Riitely presidentin ulkopoliittisista valtaoikeuksista on toisarvoista sen rinnalla, että komitea rajaisi presidentin oikeutta puuttua lakiesitysten sisältöön.
- Komitean esitys on johdonmukainen. Suomessa lait säätää eduskunta ja valmistelee eduskunnan luottamuksen varassa toimiva valtioneuvosto. Presidentti on turha kiemura tässä kuviossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.