Olen harkitsemassa eroa vaimostani 8aviovuoden jälkeen.
Kun menimme naimisiin, luulin että pystyn elämään uskonnossa joka tuli avioliiton myötä kytkykauppana.
Mutta pahaolo on käynyt niin tukalaksi että en näe muuta keinoa?
Käytännössä minulla ei ole mitään isompaa sananvaltaa mistään. Kaikki tärkeät asiat vaimo menee kysymään vanhemmiltaan. Hän kertoo kaikkiperheemme asiat uskontotovereilleen. Eikä siinä mitään mutta jos menee kertomaan minun asioitani jotka olen hänelle ´joskus kertonut luottamuksella..
Näin olen nytten täynnä uskonveljien, vaimon ja appivanhempien painostusta.
Ero olisi helppo mutta.... Kun on kaksi pientä lasta.
Minun sydämmeni särkyy kun ajattelen heitä eron jälkeen.
minulla on tehnyt jo nyt pahaa katsoa heidän "aivopesuaan" tuohon uskontoon. Mutta minä en voi mitään?
Eron jälkeen minulla tietysti on sitten ne minimi tapaamiset joka toinen viikonloppu. päivä väliviikolla, joka toinen joulu ja juhannus -ja isänpäivä.
Mutta en tiedä riittäisikö se että voisin rakastaa lapsiani ja etteivät he vieraantuisi minusta?
Ennenkaikkea että voisin saada heille opetettua että on muitakin uskontoja ja välttämättä ne muut ei ole väärää.
Mieli on nyt musta ja sekava.
En tiedä mitä oikein teen?
Toinen vaihtoehto on se että jatkaisin lasten takia mukana. Mutta sydämmeni onm niin täynnä niin täynnä...
Ei taida olaa mittään tehtävissä lasten saamiseksi ulos tuosta uskonnosta. Sillä äitihän päättäisi tässä tapauksessa. Sillä yksinhuoltajuutta en saisi. Sillä äiti muuten on kunnollinen.
Ainut tie on yhteishuoltajuus.
En tiedä miten nuo tapaamisetkin eron jälkeen onnistuu...? voi olla että vaimo ja hänen vanhempansa tekevät kaikkensa että saisin lapsia mahdollisimman harvoin tavatakseni.
Olen kuullut että äiti halutessaan voi pitkittää ja laittaa kapuloita rattaisiin melkoisesti?
Kun menimme naimisiin, luulin että pystyn elämään uskonnossa joka tuli avioliiton myötä kytkykauppana.
Mutta pahaolo on käynyt niin tukalaksi että en näe muuta keinoa?
Käytännössä minulla ei ole mitään isompaa sananvaltaa mistään. Kaikki tärkeät asiat vaimo menee kysymään vanhemmiltaan. Hän kertoo kaikkiperheemme asiat uskontotovereilleen. Eikä siinä mitään mutta jos menee kertomaan minun asioitani jotka olen hänelle ´joskus kertonut luottamuksella..
Näin olen nytten täynnä uskonveljien, vaimon ja appivanhempien painostusta.
Ero olisi helppo mutta.... Kun on kaksi pientä lasta.
Minun sydämmeni särkyy kun ajattelen heitä eron jälkeen.
minulla on tehnyt jo nyt pahaa katsoa heidän "aivopesuaan" tuohon uskontoon. Mutta minä en voi mitään?
Eron jälkeen minulla tietysti on sitten ne minimi tapaamiset joka toinen viikonloppu. päivä väliviikolla, joka toinen joulu ja juhannus -ja isänpäivä.
Mutta en tiedä riittäisikö se että voisin rakastaa lapsiani ja etteivät he vieraantuisi minusta?
Ennenkaikkea että voisin saada heille opetettua että on muitakin uskontoja ja välttämättä ne muut ei ole väärää.
Mieli on nyt musta ja sekava.
En tiedä mitä oikein teen?
Toinen vaihtoehto on se että jatkaisin lasten takia mukana. Mutta sydämmeni onm niin täynnä niin täynnä...
Ei taida olaa mittään tehtävissä lasten saamiseksi ulos tuosta uskonnosta. Sillä äitihän päättäisi tässä tapauksessa. Sillä yksinhuoltajuutta en saisi. Sillä äiti muuten on kunnollinen.
Ainut tie on yhteishuoltajuus.
En tiedä miten nuo tapaamisetkin eron jälkeen onnistuu...? voi olla että vaimo ja hänen vanhempansa tekevät kaikkensa että saisin lapsia mahdollisimman harvoin tavatakseni.
Olen kuullut että äiti halutessaan voi pitkittää ja laittaa kapuloita rattaisiin melkoisesti?
Vastaukset 18
Vanhimmat
että tuo teidän välisten salaisuuksien kertominen johtuu uskonnosta.
Etkö tiedä, että monelle naiselle on tyypillistä kertoa kaikki asiat ystävilleen, myös ne luottamukselliset.
Minä itse tunnustan tekeväni samaa, koska naisella on luonnostaan puhumisen tarve.
Ei tuo mies ole vielä eroa sen takia ollut ottamassa, vaikka hölötänkin meidän välisiä asioita.
Jos se on syy eroon, niin heikosti on mennyt alusta alkaen.
Sinun pitää itse olla sen verran vahva, että pystyt tekemään päätöksiä perheesi asioista.
Ota sananvalta perheessäsi, ei sitä sinulle tyrkytetä.
Ja puhu vaimollesi, mitä itse haluat.
Jos ei halua kuunnella, niin ota sitten ero.
Lain mukaan sinulla on lapsiin samat oikeudet kuin vaimollasi.
Lasten tapaamiset tulee sopia kirjallisesti, niin ne onnistuvat.
Jos tämä ei ollut taas yksi provo provojen joukossa, niin sanon, että teepä itsestäsi nyt mies!
Sain eräältä pomomieheltä neuvon: "Älä ota työhön raivoraittiita eikä uskovaisia. He aiheuttavat ennemmin tai myöhemmin rettelöitä". Sama ehkä pätee myös puolison valinnassa. Tästä ei sinulle tässä vaiheessa ole apua eikä lohtua, mutta kirjoitin sen kuitenkin.
Kirjoitit melko avoimesti ja uskon, että asia on totta eikä kyseessä ole provo.
Suosittelen sinulle lämpimästi avioliittoleiriä. Siellä ei lyödä ketään Raamatulla päähän tai muutenkaan syyllistetä tai asetuta toisen puolelle. Uskomatonta ei yritetä käännyttää uskoon vaan kaikki keskittyy avioliiton solmukohtien avaamiseen.
Itse olen ollut 13 vuotta naimisissa ja vaimoni on minua huomattavasti nuorempi ja hänelläkin oli taipumus mennä kiistatilanteissa puhelimen ääreen ja raportoida asiansa vanhemmilleen. Vanhemmat kuin luonnostaan asettuvat tyttärensä puolelle tietenkin ja silloin tilanne on 1-3 sinun tappioksesi. Pahemminkin jos anoppi saa vielä muut lapset ( vaimon siskot ) kuoroon mukaan. Mutta avioliittoleirillä keskitytään juuri tämänkaltaisiin asioihin; riitatilanteisiin, niiden selvittelyyn. Kuuluuko vaimon kertoa asiat vanhemmilleen vaiko mieluummin hyvälle ystävälle, vaiko hänellekään? Milloin kannattaa ottaa ammattiauttaja, milloin ei? Toki avioliittoleirillä käsitellään muitakin asioita ja pyritään löytämään taas se sama kipinä ja innostus mikä teidät alunperinkin ajoi yhteen.
Ongelma tiedän tapauksessa tietenkin on se kun itse et ole uskossa ja vaimosi on ja koet kaiken mitä hän sanoo aivopesuksi. Ero on erittäin huono vaihtoehto. Lapset tarvitsevat isän ja äidin - yhtenäisen perheen, eikä eri osoitteessa asuvia yksinhuoltajia ja myöhemmin uusioperheitä. Toisaalta pelkästään lasten takia yhdessäolo ei ole pidemmän päälle järkevää. Avioliitossa pitää olla muutakin.
Avioliittoleirejä järjestävät ainakin Helluntaiherätyksen Iso Kirja Keuruulla ja NMKY Helsingissä??? Suosittelen lämpimästi, meillä se toimi erinomaisesti yli kymmenen vuotta sitten.
Vaihtoehtona ero on se viimeinen.
Suomessa on uskonnonvapaus ja jos et halua uskoa sillä tavalla kuin vaimosi, sinun ei todellakaan tarvitse tehdä niin. Sinun ei tarvitse olla puolustuskannalla omien vakaumusten tähden.
Ole ylpeä omasta elämänkatsomuksesta. Kerro lapsillesi, että elämässä on myös muita tapoja ajatella kuin uskonnon kautta. Kerro, että on muita uskontoja, on muita lahkoja ja myös se, että mitä itse elämästä ajattelet ja mikä vakaumuksesi on.
Valitettavasti joudut miettimään, mitä vaimollesi vastaisuudessa kerro, koska hän ei kunnioita keskinäistä luottamustanne.
Kerro hänelle, että sinulla on oma vakaamus ja hyviin käyttäytymissääntöihin kuuluu kunnioittaa toisen elämänkatsomusta.
Voit ihan hyvin kertoa vaimosi uskontovereille saman jutun, että et ole uskovainen tai usko samalla tavalla kuin he.
Jutut helvetin tulista tai taivaaseen pääsystä on syytä jättää omaan arvoonsa. ne ovat vain painostus- ja pelottelukeinoja.
Se voi myös johtaa siihen, että uskovaiset alkavat manipuloimaan lapsia sinua vastaan. Tärkeintä, että olet mielipiteinesi horjumaton, mutta rauhallinen. Älä hermostu, älä kiihdy, sillä sitä ne odottavat sinun tekevän.
Kerro rauhallisesti lapsille mistä on kyse ja korosta sitä, että elämässä on useimpia vaihtoehtoja elää.
Peli voi mennä ilkeäksi, mutta niin se menisi avioerossa joka tapauksessa.
Nyt päämääräsi on säilyttää suhteet lapsiin kunnossa ja luottamuksellisina.
Jos vaimosi on valmis antamaan periksi omissa näkemyksissään, voit alkaa hieromaan rauhaa.
Tärkeää olisi löytää yhteinen sävel, mutta se pitäisi olla hänestä lähtöisin.
Voi olla, että vaimosi takana on muita vaikuttamassa hänen elämäänsä, kuten hänen vanhempansa tai uskontoverinsa.
Silloin he puuttuvat omassa sokeudessaan törkeästi teidän elämäänne, eivätkä kunnioita sinua.
Uskonto voi muuttua pahimmillaan sietämättömäksi, mutta muista että sinulla on yhtälainen oikeus lapsiisi. Keskity hoitamaan suhdettasi lapsiin, sillä jos peli menee likaiseksi, niin heitä käytetään sinua vastaan.
Valitettavasti tätä myös tapahtuu ns. uskovaisten joukossa.
Jep. Hyviä neuvoja.
Mutta esim. tuollaiset avioliittokerhot, Jossain Isossa kirjassa ei onnistu jo siitäkin syystä että uskonto ei ole siellä takana sama kuin "rakkaan" vaimoni usko.
Pieni piiri pyörii -ja kaikki muuhun uskontoon kallellaan olevat ovat "saatanasta"
Taas jos lähden "avioliittoneuvojalle" vaimon hyväksymään paikkaan.
Käy siinä juuri niin että Häviän 100-0.
Juuri tuo vaimon koko suvun "huutaminen" yhteen ääneen on se pahin.
Ja kaikesta vaimo kysyy ensin vanhemmiltaan kannattaako niin tehdä. Minulla ei ole mitään sanottavaa mihinkään.
Vaimoni on kasvanut pienestä pitäen vahvassa uskonnollisessa perheessä. Eikä sitä pysty enää muuksi muuttamaan.
Itse en ole koskaan ollut varsinainen uskovainen.
Mutta kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa, omissa oloissani uskonut tavallani.
Mutta tämän 8vuoden kuurin jälkeen on kyllä loputkin uskot hävinnyt.
On tyrkytetty ja tuputettu niin paljon.
Tässä uskonnossa ja uskossa ei voida ajatella että toinen puolisoista olisi ei uskova tai uskoisi muuhun. Se on sula mahdottomuus!
Kakkamainen tilanne. Mutta niinkuin sanoin, minä kyllä kestän. Mutta lasten puolesta olen surullinen
Ymmärrän sinua.
Iso Kirja on siis Hellareiden paikka ja NMKY on ev. lut piirejä lähellä olevien paikka. Ilmeisesti vaimosi on sitten jotain muuta kuin näitä edustava?
Meillä on ainakin helluntaissa paljon puhuttu siitä, että kun suunnittelee avioliittoa tulisi kummankin puolison olla uskossa. Ongelmia meinaan tulee jos toinen ei ole. Se on aika selvä juttu. Omista vanhemmistani isä ei ole uskossa ja äiti on. Sama tilanne on myös vaimoni vanhemmilla. Kumpikaan liitto ei mikään esimerkillinen ole, mutta naimisissa ovat pysyneet. "Entisajan" ihmiset eivät niin helpolla eroa.
Avioliittoneuvojat yleensä pyrkivät pysyttelemään puolueettomina joten en usko että 100-0 tilannne toteutuu. Suoraan sanottuna, mitä menetät jos kokeilet?
Toivon sinulle kuitenkin siunausta ja kaikkea hyvää.
Niin, tarkoitin tuolla 100-0tilanteella avioliittoneuvojalla sitä että ainoa paikka johon vaimon saa on tämä kyseisen uskonnon "johto bossin -ja lautakunnan eteen"
Kyse onkin nyt siitä, jota tässä pähkäilen.
Uhraanko itseni seuraavaksi15-20vuodeksi lasten takia.
Jotta voisin paremmin vaikuttaa "taustalla" heidän myöhempiin päätöksiin.
Olisin siis kiltti *piip* uskovainen ns. joojoo-mies.
Vaikka nyt tuntuukin katkeralta. En halua silti omaltaosaltani "aivopestä" lapsia siihen että tuo uskonto olisi paha.
Mutta haluaisin antaa heille mahdollisuuden valita isompana mihin uskoa -tai uskoako ollenkaan!
Jos he kasvavat vaimoni ja hänen vanhempiensa kanssa, sitä mahdollisuutta ei ole.
Se toinen vaihtoehto on sitten se avioero.
Mutta pelkään että en pysty niinä pieninä hetkinä jotka olen lasten seurassa. vaikuttamaan heihin niinkuin minä uskon oikeaksi.
Lapset ilmeisesti 15vuotiaana voisivat itse valita kumman vanhemman luona asuvat???? onko näin.
Vai meneekö se 18weehen asti.
on ratkaisusi.
Muksut vuorotellen toisen vanhemman luona. Jolloin kumpikaan ei luonnollisesti maksa elareita.
Vaimosi uskonto lienee jokin lahko?
Ei kannata missään nimessä lähteä minkään uskonnon johtajan/lautakunnan eteen. Käsittely ei ole puolueetonta ja toiseksi se ei perustu mihinkään lainvoimaan. Kolmanneksi he ajavat ylitsesi mennen tullen.
Jos vaimosi kuuluu johonkin lahkoon, jossa jäseniä kontrolloidaan tiukasti, ei järkipuhe auta. He omassa uskossaan luulevat toimivansa täysin oikein ja jos se on esim. ristiriidassa lain kanssa, he noudattavat "Jumalan lakia".
On surullista jos vaimosi ei pysty asioista päättämään itse, vaan neuvoa täytyy kysyä aina vanhemmiltaan ja uskonveljiltää ja -sisariltaan.
Voit oikeutettusti kysyä, että onko avioliittonne teidän kahden välinen vai sinun ja lahkon välinen.
Ratkaisu on vaikea, mutta mitä se tekisi sinulle itselle, jos heittäydyisit joojoo-mieheksi?
Jos toimit vastoin itseäsi, siitäkin joutuu maksamaan.
Kuuntele mitä sydän sanoo ja toimi sen mukaan.
Vaihtoehtoja on esim. juuri yhteishuoltajuus tai jonkinlainen välirauha vaimosi uskonporukan kanssa. Se taas edellyttäisi sitä, että tekisit selväksi, ettet ole joojoo-mies.
Voithan esimerkiksi kysyä lakiasioita, kuten yhteishuoltajuutta ja milloin lapset saa valita kumman luona asuvat ilmaisesta lakiasianneuvonnasta.
Oikeus on raskain tie, mutta kannattaa aina varautua pahimpaan ja toivoa parasta.
Mieti myös tarkkaan ajankohta, milloin paljastat korttisi. Kärsivällisyys tässäkin on kultaa arvokkaampaa.
Jos olet epätietoinen, niin pelaa aikaa.
Jep. Yhteishuoltajuus on luultavasti se ainut tie.
Mutta...Sellaiseen yhteishuoltajuuteen että puolet ajasta lapset minulla ja puolet vaimolla ja elareita ei tarvitsisi maksaa, niin vaimohan ei suostu.
Ja jos oikeuteen mennään niin saan luultavasti tuon tavallisen joka toinen viikonloppu väliviikolla yksi päivä kuukausi kesällä isänpäivät joka toinen joulu ja juhannus?
Meininki on juuri se että pelaan nyt aikaa ja koetan saada mahdollisimman paljon hankittua tietoa eri puolilta ja järjestellä asioitani ennen lopullista päätöstä.
Kuulosta tosi vaikealta tilanteelta. Tällaiset ei ratkea pikaisesti eikä helposti, ei edes eroamalla. Suosittelen sitä, että etsit apua ammattiauttajilta, esim. kirkon perheneuvonnasta tai terapeutilta KELA:n kautta. Kenties voisitte mennä sinne yhdessä. Mutta tsemppiä, kaikki toivo ei ole vielä mennyt!
Ensinnäkin, otat sen eron. Ja koita puolestasi opettaa lapsille toisenlaista elämänkatsomnusta kuin vaimosi.
Ennen eroa tai sen aikana laadi huolellisesti hyvän lakimiehen kanssa tarkka suunnitelma. Totta ihmeessä isällä on oikeuksia. Jos sinulla on työtä, et ryyppää ja hakkaa lapsiasi, sinulla on todellakin oikeus tavata heitä.
Joten mene ja palkkaa se juristi. Ehdottomasti tarvitset sellaisen. Ja pätevän. Kun olet saanut sopimukseen vaimosi nimen, hän ei voi viedä sinulta lapsiasi. Sovitte esim. että lapset ovat vuoroviikoin kummankin luona. Jos vaimosi rikkoo sopimusta, saatat hänet heti vastuuseen. Olisi todella tyhmää toimia jättää nyt hoitamatta tätä asiaa perusteellisesti kuntoon.
Luultavasti jokaisessa kaupungissa toimii kriisikeskus, josta voi saada ilmaista apua. Myös puhelimessa. Mutta tuo toimii vielä siinä tilanteessa että olette puheväleissä. Suosittelen tuota yhteydenottoa kriisikeskuksen, raamattuleireistä ei tässä tapauksessa tule varmaan kuin huono olo sinulle.
Onko ihan varma sekään, että vaimosi automaattisesti erossa saisi lapset? Hanki hyvä lakimies ja ota oikeuksistasi selvää etukäteen. Vaikka olisi kuinka kunnollinen niin jos itsekin olet työssäkäyvä ja kunnollinen, ei asia ole itsestään selvä. Sekään että kuuluu johonkin lahkoon ja kasvattaisi lapsetkin siihen, ei minusta ole mikään plussa sen toisen osapuolen vaakakuppiin. Voi olla ettei ole oikeudenkan mielestä. Olen itse eronnut enkä suosittele sitä kenellekään, koska tiedän että siinä aina lapset kärsii, ellei nyt mistään väkivallasta tai muusta hulluudesta ole kyse. Mutta jutustasi kuulostaa jotenkin että olet jo aika lailla alistunut /alistettu. Pidä puolesi, sinä olet nyt lastesi ainoa mahdollisuus ja yhteys vähän avarampaan ajatteluun.
Kiitoksia kaikille vastaajille.
Olen tällä hetkellä kartoittamassa eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ja keinoja edetä tässä.
Ja kuten sain hyvän neuvon...Pidän kortit salassa viimeiseen asti ennen paljastamista
Tuota Leenukan ajatusta että voisin saada lapset itselleni kokonaqisuudessa, olen pohtinut.
Vaikka olen näiden vuosien aikana päässyt seuraamaan"lahkon" toimintaa läheltä.
Ja toiminta, kasvatus, opetus ym. tavat,"aivopesu" ei suuren väestön mielestä olisikaan lapselle hyväksi.
On melkoinen mahdottomuus osoittaa sen mahdolliset haitalliset vaikukset vieläpä oikeudessa.
Kun meillä on vielä se uskonvapauslakikin.
"lahkon" sisällä tosiaankin toimii tuo viestiketjussa tuolla ylempänä jonkun heittämä *jumalan laki menee maanlain yläpuolelle* tyyli.
Ja silloin uskon veljet puhaltavat yhteen hiileen.
että ottaisit selvää.
Palkkaisit hyvän asianajajan ja ottaisit yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ja kertoisit huolesi.
Ole avoin ja rehellinen.
Se on aika pitkälle sinun vallassasi, miten lapsesi sinusta vieraantuvat.
Jos yhteishuoltajuus tulee ajankohtaiseksi, on sinun tapaamisesi laissa turvattuja, ja jos äiti estää niitä.. vaikka lain voimin sinä SAAT tavata lapsiasi.
Tarjoa heille luonnollisia "uskontoelämyksiä", vaikka vierailua synagogassa, tai moskeijassa, lastenkirjoja eri uskonnoista on.
Mutta ehkä sitten kun lapsesi ovat hivenen vanhempia.
Tärkeintä on, että elät niin, että he näkevät sinun elävän tasapainoista ja onnellista elämää ilman uskonnon kytkyttä.
Avioero ei ole koskaan helppo, mutta ei sekään että jos joutuu elämään pahassa ilmapiirissä.
Luottamusta itseesi, toivottaa Roshanan24
Tuossa edellä suositeltiin että tarjoaisit lapsille vastapainoksi jotakin muita uskontoelämyksiä kuin sitä mihin he äitinsä myötä joutuvat kuulumaan. Et ole maininnut mistä lahkosta on kyse, sen tietäminen helpottaisi hiukan neuvojen antamista, koska niiden opeissa ja vaatimuksissa on kuitenkin niin paljon eroa. Minä olen sitä mieltä, että lasten päätä ei ole hyvä sekoittaa enemmällä uskontoasialla ollenkaan. Riippuen nyt vähän siitä, mikä lahko on kyseessä, lapset saattavat jo pelkästään omasta elämästään tuntea ahdistusta ja häpeääkin kaveripiirissä, ja saattavat olla pelkästään helpottuneita että saavat sinun luonasi olla omana itsenään vailla lahkolaisuuden paineita. Riippuu tietysti iästä ja lahkosta ja siitäkin, miten vaimosi lapsia uskoon painostaa. Mutta minusta tärkeintä on se, että et anna yhteyden lapsiisi katketa vaan teet kaikkesi, että he tietävät että rakastat heistä. Kun he ovat sinun luonasi ei ole niin väliä teettekö mitään erikoista, ihan tavallinen arki riittää kunhan lapsilla on turvallinen tunne. Elämän arvoja kuten auttavaisuutta, rehellisyyttä, lähimmäisistä välittämistä voi lapsille opettaa ihan arjen keskellä ilman sen kummempia saarnoja. Hyviä kirjoja, paljon halaamista, paljon kannustavia sanoja. Siinä sitä on lapselle uskontoläksyä kylliksi.