Tage Erlander, Ruotsin pääministeri 1946-69

Erlander Tage Muistelmia 1901-1941

Tammi, 1973, 288 s., 1. painos

Sivut 192-194:

PAKOLAISPOLITIIKKA

Gustav Möller palasi monesti siihen että toisinajatteleviin oli suhtauduttava hyvin sovinnollisesti. Hän meni niinkin pitkälle että oli valmis unohtamaan ihmisten natsimenneisyyden. Hän tiesi itse kuinka demokratian puutteet saattoivat johtaa kärsimättömyyteen ja harkitsemattomiin kannanottoihin. Hänellä oli tapana sanoa: Jos ihminen tekee tyhmyyden ennen kuin on täyttänyt 25 vuotta ja sitten katuu, on häneen suhtauduttava hyvin ymmärtäväisesti. On paljon tietämättömiä ihmisiä. Vuonna 1939 monet kiistivät hyvässä uskossa sen että Saksassa olisi keskitysleirejä. Hyvin harvat ruotsalaiset uskoivat Hitlerin vallan merkitsevän ihmisten joukkomurhia. Möllerin suvaitsevaisuudella oli kuitenkin rajansa. Siihen joka Hitlerin hyökättyä Norjaan ja Tanskaan 9. huhtikuuta 1940 oli natsi tai saksalaismielinen oli suhtauduttava valppaasti. Häneen ei voinut luottaa.

Näin ajateltaessa voi ylioppilaiden esiintyminen keväällä 1939 kylläkin tuntua masentavalta mutta silti siihen on mahdollista suhtautua ymmärtävästi. Sen sijaan on vaikeampaa unohtaa eräiden yliopistonopettajien toimintaa. Yksi esimerkki. Elokuussa 1940 ilmestyi professori Karl Olivecronan pieni kirja England eller Tyskland (suom. Englanti vai Saksa?, 1941).

Hän kirjoittaa näin: "Miettikääpä vielä kerran, eikö ole välttämätönä muodostaa verrattain rajoitetusta, tiheään asutetusta Euroopasta yksi kokonaisuus. Jos vastaus on myöntävä, miettikääpä sitten eikö kokonaisuuden keskuksena pidä olla Saksan, Euroopan suurimman ja voimakkaimman kansakunnan. Jos tähänkin kysymykseen on vastattava myöntävästi, muuttuu näkemyksemme siitä mitä on tapahtumassa. Silloin ymärrämme että Saksan kansa suorittaa eri tavoin raskaasti uhrautuen tehtävää, joka on välttämätön paitsi sen itsensä myös koko Euroopan vuoksi. (...) Saksan mahti herättää nyt suurta levottomuutta. Ehkä levottomuus olisi kuitenkin suurempi ja paremmin perusteltu, jos tuota mahtia ei olisikaan. On syytä miettiä millainen tulisi meidän asemastamme, jos englantilais-amerikkalaisen liittoutuman vastoin olettamuksiamme onnistuisi nälkiinnyttää ja autioittaa Euroopan mannermaa, ennen kaikkea Saksa. Silloin ehkä ymmärrämme kuinka kipeästi tarvitsemme suuren, vahvan, rohkean sukulaiskansamme ystävyyttä ja tukea."

Tässä kehitelty valtafilosofia on paljon pahempi kuin epäkypsien opiskelijoiden lausunnot asioista, joista he eivät mitään tienneet. Olivecronan mukaan meidän on tyytyväisinä tervehdittävä sitä että Saksa ottaa hoitaakseen Englannin voittonsa jälkeen vuonna 1918 laiminlyömän tehtävän: Euroopan yhdistämisen. Meistä itsestämme riippuu, liitetäänkö meidät yhdistämistyöhön väkivalloin ja verisin uhrein vai voiko se tapahtua ystävyyden ja yhteistyön hengessä. Onko kovinkaan omituista, jos tällainen vaikuttaa 20-vuotiaaseen opiskelijaan? Onko kovinkaan omituista, jos hän käsittää juristiprofessorin neuvot siten, että Ruotsin on luovuttava kaikenlaisesta vastarinnasta jos meitä kehotetaan alistumaan Hitlerin valtaan? Olivecronan kirjalla oli varmaan suuri merkitys sikäli että se tarjosi natsismista tartunnan saaneille nuorille alistumisen filosofisen pohjan. Kuinka nämä nuoret suhtautuisivat, jos Saksa hyökkäisi kimppuumme?"

Gustav Möller oli Ruotsin pitkäaikainen sosiaaliministeri (s.176)

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Möller

-

Nyt Ruotsi on mennyt toiseen äärimäisyyteen ja unohtanut kallonmittauksen... onko muistelmien jälkimäistä osaa koskaan suomennettu?

Kuinkahan monta uutta kulttuuria tuovaa pakolaislaivaa Ruotsi käännytti takaisin jo ennen sotia?

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4955

Erlander Tage Muistelmia 1901-1941

Tammi, 1973, 288 s., 1. painos

Sivu 192-194:

PAKOLAISPOLITIIKKA

"Koko tätä ongelmakimppua valaisivat yleisen mielipiteen ilmentymät käsiteltäessä yhtä sosiaaliministeriön toimialan suurta kysymystä, nimittäin pakolaiskysymystä.

Ruotsii etsiytyvä ennen kaikkea juutalaisten pakolaisten suuri joukko muistutti meitä joka päivä natsien Saksassa ja Itävallassa harjoittamasta hirmuvallasta. Useimmat eivät koskaan päässeet maahan vaan heidät torjuttiin rajoilla.

Gustav Möller pettyi todetessaan, miten vihamielisesti Ruotsin yleisen mielipiteen valtaosa suhtautui ajatukseen ottaa pakolaisia vastaan ja suoda heille turvapaikka. Erityisesti akateemisessa maailmassa harjoitettiin hurjaa agitaatiota. Uskoin mahdollisimman pitkään että nämä virtaukset olivat pinnallisia ja että niillä ei loppujen lopuksi ollut otetta yliopistopiireihin. Jouduin uusiin ajatuksiin. Lundissa, Uppsalassa, Tukholmassa hyväksyttiin suurilla enemmistöillä pakolaispolitiikkaamme vastaan suunnattuja päätöslauselmia. Jos meitä olisi arvosteltu liiallisesta pidättyvyydestä olisi arvostelijoita ollut helppo ymmärtää. Meidän kimppuumme käytiin kuitenkin sen vuoksi että olimme humaaneja, liian hölläkätisiä.

Natsien pakolaisia vastaan käymä kampanja huipentui vuoden 1939 alussa. Eräät lääketieteen asiantuntijat olivat ehdottaneet että Ruotsi ottaisi vastaan 10 (kymmenen) juutalaista lääkäriä. Sen ehdotuksen johdosta Lundin ylioppilaskunta hyväksyi 724 äänellä 342:ta vastaan päätöslauselman, jonka loppusanat kuuluivat:

"Tässä yhteydessä haluamme kuitenkin todeta että maahanmuutto, joka tuo vieraita aineksia kansamme keskuuteen, on mielestämme vahingollinen ja että sitä on mahdotonta puolustaa tuleville polville."

Ylioppilaat eivät kuitenkaan olleet yksin. Saimme suuren määrän kannanottoja, joita sävytti sama ajattelutapa."


...


Aina niin humaani Ruotsi?