Mitä tämän elämän jälkeen

Löysin erittäin hyvä vastauksen eräästä keskusteluryhmästä.

Kun ihminen kuolee Uuden liiton aikana eli Jeesuksen kuoleman jälkeen, niin ei-uskova menee edelleen tuonelaan, eli samaan paikkaan missä rikasmies oli Jeesuksen kertomuksessa ja on edelleen. Hän ei siis vielä mene Helvettiin, vaan vasta viimeisen tuomion jälkeen. Kyllä tuonelassakin ei-uskova on vaivoissa ja ainakin rikkaalla miehellä oli kova tuska siinä liekissä.

Uskova ei mene enää tuonelan hyvään osastoon eli Aabrahamin helmaan vaan kolmanteen taivaaseen eli paratiisiin odottamaan lopullista ylösnousemusta. Nimittäin Jeesus tyhjensi Aabrahamin helman ja vei silloiset pyhät kaikki sieltä paratiisiin ja sinne mekin uskovina siis menemme.

Ruumiimme on haudassa tai poltettuna uurnassa ja ajan saatossa katoaa kokonaan mullan joukkoon. Jumalalla on kuitenkin meidän fyysisen ruumiimme alkuperäinen koodi tallella ja Hän on valmistava sen mukaan meille ylösnousemusruumiin, jossa on niin paljon samaa kuin meidän alennustilamme ruumiissa, että meidät voidaan siitä tunnistaa. Toisaalta ylösnousemusruumiimme on Kristuksen kirkkauden ruumiin kaltainen. Mutta henkemme yhdistyy tähän ylösnousemusruumiiseen tapahtumassa josta Raamattu käyttää nimitystä ylösnousemus.

Aramearaamatun käännöksessä Paavali opetta ylösnousemuksesta seuraavasti (2Kor. 15:35-44):
35 Joku teistä tulee sanomaan, että ”kuinka kuolleet nousevat, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?”
36 Tyhmä, se siemen, jonka sinä kylvät, jos se ei kuole, se ei elä.
37 Ja se, mitä sinä kylvit, eihän se ole se ruumis, joka tulee olemaan, vaan sinä kylvät alastoman jyvän, vehnän tai ohran tai muun siemenen.
38 Mutta Jumala antaa hänelle ruumiin niin kuin tahtoo, ja jokaiselle siemenistä omanlaisensa ruumiin.
39 Mutta ei joka ruumis ole arvollinen; sillä toinen on ihmisen ruumis, ja toinen härän, ja toinen linnun, ja toinen kalan.
40 Ja on taivaallinen ruumis, ja on maallinen ruumis, vaan toinen on taivaallista kunniaa, ja toinen maallista.
41 Ja toinen, hän on auringon kirkkaus, ja toinen kuun kirkkaus, ja toinen on tähden kirkkaus. Ja tähti voittaa toisen tähden kirkkaudessa.
42 Siten on myös kuolleiden elämä; kylvetään turmeluksessa – nousevat ilman turmelusta.
43 Kylvetään murheessa, nousevat kirkkaudessa. Kylvetään heikkoudessa, nousevat voimassa.
44 Kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis; sillä on sielun ruumis, ja on hengen ruumis.

Se on suuri päivä se elämän ylösnousemuksen päivä. Raamattu opettaa, että Vanhan ja Uuden liiton pyhät nousevat Jeesuksen tullessa seurakunnalle ja elossa olevat temmataan Herraa vastaan yläilmoihin. Niin saamme aina olla Herran kanssa. Vaivanajan kuolleet pyhät nousevat vaivanajan lopussa. Heidät antikristus on surmannut ja heidän joukossaan on paljon messiaanisia juutalaisia, jotka ovat uskoneet ylöstempauksen jälkeen. He ovat niitä joista Ilmestyskirjassa mainitaan alttarin alla olevina sieluina. Ensimmäiseen ylösnousemukseen sisältyy siis useampia vuoroja. Käsite ensimmäinen ylösnousemus on laadullinen termi, ei lukumäärällinen.

On myös kuoleman ylösnousemus, joka tapahtuu viimeisen tuomion alussa ja se tapahtuu ymmärtääkseni 1007 v. elämän ylösnousemuksen jälkeen. Eli tuhat vuotisen Jumalan valtakunnan jälkeen. Kuoleman ylösnousemuksessa nousevat tuonelasta kaikkien aikojen jumalattomina kuolleet tuomiolle. Heilläkin on jonkinlainen kuoleman ylösnousemuksen ruumis, missä heidät heitetään helvettiin tuomionsa kuultuaan. Tämä tulee ilmi siitä, että Raamattu sanoo, että "kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Jos ei olisi ruumista, niin paha olisi polvistua ja suullaan tunnustaa. Silloin viimeisellä tuomiolla tämä polvistuminen ja tunnustus viimeistään tapahtuu.