Hämeenlinnan pommimies
Teksti: Teemu Vehkala
En ole tätä juttua vielä täällä sen suuremmin kertonut, mutta nyt kerron. Kun jouduin 17. helmikuuta 2011 Viking XPRS aluksella erään vieraan vallan sotilastiedustelun operoiman myrkytysyrityksen kohteeksi.
Henki ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka sydän oireili seuraavana päivänä, jolloin minut karkoitettiin tuolta alukselta jossa olin tuollointyöskentelemässä. Tilani oli hyvin psykoottinen, koska aineet joita kahvin sekaan onnistuttiin pudottamaan, oli myös tarkoitus saada tila erittäin sekavaksi. Minut sitten psykiatrisen päivystyksen kautta tehdyn tila-arvioinnin kautta lähetettiin silloisen oman kotikuntani alueelliseen psykiatriseen sairaalaan tahdosta riippumattomaan pakkohoitoon Kanta-Hämeen keskussairaalaan.
Olin tuon ensimmäisen 2 viikkoa ns. tarkkailussa, eli minulle ei sallittu tuona aikana lainkaan ns. edes päivälomia. Mutta hyvän käytöksen johdosta sain ensimmäiset viikonloppulomat jo heti 4.3.2011
En ollut ehtinyt olla tuolla tahdossa riippumattomassa pakkohoidossa kuin vasta n. 1kk, jolloin sitten tapahtui eräs episodi, joka sattui Hämeenlinnan rautatieasemalla 25. helmikuuta 2011.
Olin menossa tavanmukaiselle myönnetylle viikonloppulomalle ja olin odottelemassa paikallisjunaa, johon olin ostanut lipun, jolla oli tarkoitus matkustaa Riihimäelle. Huomasin, että kyseisen junan tuloon oli vielä n. 50 min. aikaa, eli siinä meni hieman aikaa sen tuloa odotella. Istuin sitten tuota aikaa kuluttamassa siellä Hämeenlinnan rautatieaseman sisällä olevassa kahvila/ravintolassa, jota pyörittivät tuohon aikaan jotkut ulkomaalaiset miehet (Ilmeisesti turkkilaiset).
Aika nopeasti katseeni ja huomioni kiinnittyi siellä n. 20 metrin päässä istuvaan nuoreen mieheen, arviolta n. 20 vuotias, hieman punertavat hiukset, jonka silmät olivat hyvin psykoottisen näköiset. Hänellä oli todella piikikäs katse, ja hän hymyili hieman sellaisella ivallisen näköisellä hymyllä.
Mietin jo päässäni, että "Tuohan voi jopa pahimmillaan olla yksiä näitä MK ULTRA hulluja, jotka on tänne ehkä solutettu minua varten".
No eipä sitten mennyt kauan aikaa, kunnes tämä omituinen nuori mies viittoi pöydästään, että "tule tänne". No minäpä tyhmänä menin ja ihmettelin, että mikä ihmeen hämäräheikki se tämä on, että tunnemmeko mahdollisesti jostain.
Hän näytti kädessään olevaa junalippua, joka oli merkitty meneväksi erääseen Turun lähellä olevaan pikkukaupunkiin ja kysyi minulta, että olenko minä käynyt siellä, johon vastain, etten ole.
No keskustelu loppui sitten tähän ja ihmettelin, että mikä ihmeen jätkä tämä oikein on, että ei taida olla ihan kaikki Muumit hänellä laaksossa.
No eipä sitten mene enää kauan, kunnes tämä nuori mies avaa reppusa ja nostaa siihen kahvilan pöydälle jonkun Nikko merkkisen radio-ohjattavan auton ohjaimen. Vetää sen radio-ohjaimen antennin ylös ja laittaa vielä pöydälle jonkun digitaalinäytön. Kolmanneksi hän sitten nostaa repustaan jonkun sellaisen sinitarrannäköisen n. nyrkin kokoisen möhkäleen ja toteaa minulle Venäjän-Suomalaisella aksentillaan, että "Tämä mjinun hjarrastus".
Sitten minulla alkaa soida oikeassa korvassa todella lujaa ja kuulen, kuinka joku erittäin korkeataajuus aktivoidaan.
Nyt tajuan, sitten että tuo tuossa pöydällä on tämän nuoren kotikemistin itse rakentama pommi.
Juoksen samantien rautatieaseman sisältä ulos ja ulkona on n. 13 astetta pakkasta, sekä lunta sataa. Kaikki takkini ja kamani jäivät sinne sisälle... Mietin päässäni, että en voi millään täällä ulkona selvitä ilman takkia, joten kamat on pakko hakea sisältä pois. Joten menin edelleen sisälle ja päätin nyt olla kiinnittämättä tähän MK ULTRA tyyppin mitään huomiota. Kävelin tyynen rauhallisesti sisälle ja hain sieltä takkini sekä kamani ja hiivin ulos. Sitten juoksin ne seuraavat kilometrit Hämeenlinnan linja-autoasemalle, josta otin bussin kohti Helsinkiä.
Koko tuon linja-automatkan ajan koin jatkuvasti sellaisia eräänlaisia hengenahdistuksia, että oli vaikeaa hengittää ulos sekä sisään. Tiedän kyllä mistä näissä hengenahdistuskohtauksissa oli kysymys, koska milloinkaan aiemmin en niitä ollut joutunut kokemaan, kuin vasta tänä 2011 keväänä erinäisistä syistä.
Olin siis juuri joutunut MK ULTRA delta ohjelmoidun ns. paikallisen mantrusian kandidaatin kohteeksi. Minuahan kun ei saatu myrkyttämällä hengiltä vieraan vallan sotilastiedustelun toimesta kuukautta aiemmin, niin nyt yritivät sitä jo toisella tavalla, mutta tämänkin operaatio meni puihin.
En vielä tuohon aikaan ollut ehtinyt kuin soittaa vasta yhteen nettiradio-ohjelmaan, jossa ensimmäisen kerran kerroin tästä myrkytysoperaatiosta ja siitä seuranneesta pakkohoito episodista, tämän kerroin vasta tässä blogissa kuukautta myöhemmin.
En kuitenkaan nähnyt mitään syytä, että minun olisi pitänyt soittaa poliisille siitä, että tuolloin Hämeenlinnan rautatieasemalla oli nuori mies, joka meinasi räjäyttää itserakentamansa pommin. Joidenkin mielestä toimin tässä väärin. Suojelin tuossa kuitenkin itseäni ja oma turvall
Teksti: Teemu Vehkala
En ole tätä juttua vielä täällä sen suuremmin kertonut, mutta nyt kerron. Kun jouduin 17. helmikuuta 2011 Viking XPRS aluksella erään vieraan vallan sotilastiedustelun operoiman myrkytysyrityksen kohteeksi.
Henki ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka sydän oireili seuraavana päivänä, jolloin minut karkoitettiin tuolta alukselta jossa olin tuollointyöskentelemässä. Tilani oli hyvin psykoottinen, koska aineet joita kahvin sekaan onnistuttiin pudottamaan, oli myös tarkoitus saada tila erittäin sekavaksi. Minut sitten psykiatrisen päivystyksen kautta tehdyn tila-arvioinnin kautta lähetettiin silloisen oman kotikuntani alueelliseen psykiatriseen sairaalaan tahdosta riippumattomaan pakkohoitoon Kanta-Hämeen keskussairaalaan.
Olin tuon ensimmäisen 2 viikkoa ns. tarkkailussa, eli minulle ei sallittu tuona aikana lainkaan ns. edes päivälomia. Mutta hyvän käytöksen johdosta sain ensimmäiset viikonloppulomat jo heti 4.3.2011
En ollut ehtinyt olla tuolla tahdossa riippumattomassa pakkohoidossa kuin vasta n. 1kk, jolloin sitten tapahtui eräs episodi, joka sattui Hämeenlinnan rautatieasemalla 25. helmikuuta 2011.
Olin menossa tavanmukaiselle myönnetylle viikonloppulomalle ja olin odottelemassa paikallisjunaa, johon olin ostanut lipun, jolla oli tarkoitus matkustaa Riihimäelle. Huomasin, että kyseisen junan tuloon oli vielä n. 50 min. aikaa, eli siinä meni hieman aikaa sen tuloa odotella. Istuin sitten tuota aikaa kuluttamassa siellä Hämeenlinnan rautatieaseman sisällä olevassa kahvila/ravintolassa, jota pyörittivät tuohon aikaan jotkut ulkomaalaiset miehet (Ilmeisesti turkkilaiset).
Aika nopeasti katseeni ja huomioni kiinnittyi siellä n. 20 metrin päässä istuvaan nuoreen mieheen, arviolta n. 20 vuotias, hieman punertavat hiukset, jonka silmät olivat hyvin psykoottisen näköiset. Hänellä oli todella piikikäs katse, ja hän hymyili hieman sellaisella ivallisen näköisellä hymyllä.
Mietin jo päässäni, että "Tuohan voi jopa pahimmillaan olla yksiä näitä MK ULTRA hulluja, jotka on tänne ehkä solutettu minua varten".
No eipä sitten mennyt kauan aikaa, kunnes tämä omituinen nuori mies viittoi pöydästään, että "tule tänne". No minäpä tyhmänä menin ja ihmettelin, että mikä ihmeen hämäräheikki se tämä on, että tunnemmeko mahdollisesti jostain.
Hän näytti kädessään olevaa junalippua, joka oli merkitty meneväksi erääseen Turun lähellä olevaan pikkukaupunkiin ja kysyi minulta, että olenko minä käynyt siellä, johon vastain, etten ole.
No keskustelu loppui sitten tähän ja ihmettelin, että mikä ihmeen jätkä tämä oikein on, että ei taida olla ihan kaikki Muumit hänellä laaksossa.
No eipä sitten mene enää kauan, kunnes tämä nuori mies avaa reppusa ja nostaa siihen kahvilan pöydälle jonkun Nikko merkkisen radio-ohjattavan auton ohjaimen. Vetää sen radio-ohjaimen antennin ylös ja laittaa vielä pöydälle jonkun digitaalinäytön. Kolmanneksi hän sitten nostaa repustaan jonkun sellaisen sinitarrannäköisen n. nyrkin kokoisen möhkäleen ja toteaa minulle Venäjän-Suomalaisella aksentillaan, että "Tämä mjinun hjarrastus".
Sitten minulla alkaa soida oikeassa korvassa todella lujaa ja kuulen, kuinka joku erittäin korkeataajuus aktivoidaan.
Nyt tajuan, sitten että tuo tuossa pöydällä on tämän nuoren kotikemistin itse rakentama pommi.
Juoksen samantien rautatieaseman sisältä ulos ja ulkona on n. 13 astetta pakkasta, sekä lunta sataa. Kaikki takkini ja kamani jäivät sinne sisälle... Mietin päässäni, että en voi millään täällä ulkona selvitä ilman takkia, joten kamat on pakko hakea sisältä pois. Joten menin edelleen sisälle ja päätin nyt olla kiinnittämättä tähän MK ULTRA tyyppin mitään huomiota. Kävelin tyynen rauhallisesti sisälle ja hain sieltä takkini sekä kamani ja hiivin ulos. Sitten juoksin ne seuraavat kilometrit Hämeenlinnan linja-autoasemalle, josta otin bussin kohti Helsinkiä.
Koko tuon linja-automatkan ajan koin jatkuvasti sellaisia eräänlaisia hengenahdistuksia, että oli vaikeaa hengittää ulos sekä sisään. Tiedän kyllä mistä näissä hengenahdistuskohtauksissa oli kysymys, koska milloinkaan aiemmin en niitä ollut joutunut kokemaan, kuin vasta tänä 2011 keväänä erinäisistä syistä.
Olin siis juuri joutunut MK ULTRA delta ohjelmoidun ns. paikallisen mantrusian kandidaatin kohteeksi. Minuahan kun ei saatu myrkyttämällä hengiltä vieraan vallan sotilastiedustelun toimesta kuukautta aiemmin, niin nyt yritivät sitä jo toisella tavalla, mutta tämänkin operaatio meni puihin.
En vielä tuohon aikaan ollut ehtinyt kuin soittaa vasta yhteen nettiradio-ohjelmaan, jossa ensimmäisen kerran kerroin tästä myrkytysoperaatiosta ja siitä seuranneesta pakkohoito episodista, tämän kerroin vasta tässä blogissa kuukautta myöhemmin.
En kuitenkaan nähnyt mitään syytä, että minun olisi pitänyt soittaa poliisille siitä, että tuolloin Hämeenlinnan rautatieasemalla oli nuori mies, joka meinasi räjäyttää itserakentamansa pommin. Joidenkin mielestä toimin tässä väärin. Suojelin tuossa kuitenkin itseäni ja oma turvall
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuollaisella mielikuvituksella kannattaisi jo alkaa kirjoittamaan kirjoja tai elokuviin kässäreitä. Tosin juonen tuo olisi vähän tylsä.
Joskus 90 luvun lopulla tms muistelen netissä oli joku helsinkiläinen joka kertoi paljon värikkäämpiä tarinoita harhoistaa, en muista enää tyypin nimeä. Muistaisiko joku? Nuoresta Teemusta ei ollut kyse, on Teemua joitain vuosia vanhemmasta kyse.
Sellainen video on youtubessa missä sua haastatellaan sairaalan pihalla. Sanoit videossa, että kun et suostunut ottamaan lääkkeitä niin oliko se nyt 15 miestä tuli seisomaan päällesi :D ja väität siinä pokkana, että sulla on kaikki kunnossa. Nämä myrkytykset ja pommimiehet on sun aivojen tuottamaa harhaa, ei sellaisia asioita ole tapahtunut. Ja melko pimeetä kuvitella, että jos sut halutaan murhata suurvaltojen toimesta niin siinä ei muka onnistuta :D mm Jenkit pystyis murhaamaan kaikki maapallon ihmiset halutessaan. Vaarallista ajatella olevansa kuolematon ja henkivaltojen suojeluksessa :D
Ei kannattaisi kirjoitella tänne omia harhojaan..
Nii eihän siinä oo syytä varottaa ketään eikä soittaa poliisille jos joku aikoo räjäyttää aseman taivaan tuuliin! Kuhan itse pääsee pakoon, se on pääasia. Muista viis.
Sä taidat itse uskoa näitä sun juttujas? Sekavimpia juttuja mitä oon koskaan kuullut
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806072200999035_u0.shtml
Kyllä näitä pomminkanssa liikkujia Suomessa aina joskus on liikkeellä. Että nämä ovat jokainen kerta vakavia tapauksia.
Gang stalkattujen tila on ikävä, rehellisiä ilmiantajia, bloggaajia, jne kidutetaan arveluttavin menetelmin.
poliisi ja mielenterveystyöntekijät eivät ymmärrä tätä tilannetta ja tilanteen vakavuutta, niin syntyy väärinkäsityksiä joista merkittävimpinä esille nousee täysin turhat, vääräperusteiset ja vakavan rikoksen luonteen ymmärtämättömyydestä johtuvat psykiatriset pakkohoidot tai tarkkailujaksot (joista pääsääntöisesti seurauksena ICD-10-pääluokan F mukainen, uhrin loppuelämää varjostava harmillinen väärä diagnoosi mielisairaudesta) sekä rikosilmoitusjärjestelmän tukkivat rikosilmoitukset, joita poliisilla ei ole ymmärryksen, tiedon, osaamisen ja resurssien puutteen vuoksi mahdollista tutkia edes lähtökohtaisesti.
Hmm... ICD-10 F-luokan perusteella reservistä poistettujen ja siviilissä rikosilmoituksia tehneiden ihmisten tarinoiden yhdenmukaisuuden tiedustelullinen arvo voi olla kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävä. Ei sota yhtä miestä kaipaa, mutta jos em. tarinoita on tuhansia, sillä alkaa olemaan jo kansallista merkitystä.
Oma yksilöllinen arvioni on, että kaikki ensin palveluskelpoisiksi luokitellut ja sen jälkeen F-luoikan syistä reservistä poistetut henkilöt ja heidän tarinansa pitäisi ristiintulkita yhteneväisyyksien löytämiseksi. Väitän, että sellainen löytyy.
Mielestäni käymme hiljaista sotaa.
Nosto