http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805212200929879_u0.shtml
Vanhus kertoi lyömisestä ja hoivapaikka kirjasi mustelmat, poliisi ei pitänyt aiheellisena tutkia pahoinpitelyjä - Tytär: ”Äidin oikeus ei toteutunut”
Mustelmat ja hoivapaikan kirjaama vanhuksen kertomus toistuvista pahoinpitelyistä ei syyttäjän ja tutkinnanjohtajan mielestä riittänyt esitutkinnan jatkamiseen, naisen tytär ihmettelee asiaa.
Vanhus kertoi hoivapaikassa omaishoitajan pahoinpitelevän häntä kotona.
Naisen mustelmat ja puolison kertomus vyöllä lyömisestä kirjattiin epikriisiin.
Vanhuksen tytär teki pahoinpitelystä rikosilmoituksen, mutta poliisi ja syyttäjä päättivät keskeyttää tutkinnan.
Mustelmat ja hoivapaikan kirjaama vanhuksen kertomus toistuvista pahoinpitelyistä ei syyttäjän ja tutkinnanjohtajan mielestä riittänyt esitutkinnan jatkamiseen, naisen tytär ihmettelee asiaa.
Syyttäjän tekemän päätöksen perustelut alkavat toteamuksella, että jutun tutkinnanjohtaja poliisista esittää esitutkinnan lopettamista. Syyttäjä toteaa perusteluissaan, että asiassa on tyttären sana isän sanaa vastaan, tapahtuneella ei ole todistajia eikä muuta näyttöä ole saatavilla. Myöskään vanhan naisen terveydentila ei enää mahdollista selvityksen saamista häneltä itseltään. Syyttäjä toteaa myös, että yleinen tai yksityinen etu ei vaadi esitukinnan suorittamista, koska epäillyistä tapahtumista on kulunut pitkä aika ja asianomistaja asuu hoitokodissa.
Tytär ei hyväksy perusteluja lainkaan. Hänen mielestään juuri sekä yleinen että yksityinen etu vaatisi tapauksen tutkimista, koska ei usko äitinsä olevan ainut, joka joutuu omaishoitajansa huonon kohtelun uhriksi.
- Mielestäni asiasta teki erityisen raskauttavan se, että uhri oli täysin riippuvainen hoitajastaan eikä esimerkiksi päässyt väkivaltaa pakoon, tytär korostaa.
"Tunnustus" ei riitä
Tytärtä kummastuttaa myös perustelu, että asiassa ovat isän ja tyttären sanat vastakkain, vaikka hoivapaikan epikriisiin on kirjattu niin asiakkaan mustelmat kuin hänen puolisonsa kertomus vyöllä lyömisestä. Epikriisissa on maininta, että asiakas pystyi tuolloin kertomaan tapahtuneesta itse ja asiallisesti.
Tytär tiedusteli poliisilta asian saamasta käänteestä ja sai vastaukseksi, ettei esitutkinnan ulkopuolella annettua "tunnustusta" voi käyttää rikosprosessissa näyttönä. "Tunnustuksella" poliisi tarkoitti aviopuolison kertomusta lyömisestä. Tyttären tiedon mukaan poliisi ei missään vaiheessa ole kuullut hänen isäänsä asiassa.
- Eikö avuttomaan, omaishoidettavaan vanhukseen kohdistunut väkivalta ole poliisin mielestä vakavasti otettavaa, hän kysyy.
Esitutkinnan lopettamisella ei oteta kantaa siihen onko epäilty syyllistynyt rikokseen vai ei. Tytär haluaa edelleen, että asia selvitetään.
- On olemassa hoivalaitoksen lausunto ja ulkopuolisten todistus (mustelmista). Minkä vuoksi tätä ei tutkita? hän kysyy ja lisää:
- Harmittaa, että äidin oikeus ei ole toteutunut.
Tytär on tehnyt asiasta kantelun valtakunnansyyttäjälle.
Vanhus kertoi lyömisestä ja hoivapaikka kirjasi mustelmat, poliisi ei pitänyt aiheellisena tutkia pahoinpitelyjä - Tytär: ”Äidin oikeus ei toteutunut”
Mustelmat ja hoivapaikan kirjaama vanhuksen kertomus toistuvista pahoinpitelyistä ei syyttäjän ja tutkinnanjohtajan mielestä riittänyt esitutkinnan jatkamiseen, naisen tytär ihmettelee asiaa.
Vanhus kertoi hoivapaikassa omaishoitajan pahoinpitelevän häntä kotona.
Naisen mustelmat ja puolison kertomus vyöllä lyömisestä kirjattiin epikriisiin.
Vanhuksen tytär teki pahoinpitelystä rikosilmoituksen, mutta poliisi ja syyttäjä päättivät keskeyttää tutkinnan.
Mustelmat ja hoivapaikan kirjaama vanhuksen kertomus toistuvista pahoinpitelyistä ei syyttäjän ja tutkinnanjohtajan mielestä riittänyt esitutkinnan jatkamiseen, naisen tytär ihmettelee asiaa.
Syyttäjän tekemän päätöksen perustelut alkavat toteamuksella, että jutun tutkinnanjohtaja poliisista esittää esitutkinnan lopettamista. Syyttäjä toteaa perusteluissaan, että asiassa on tyttären sana isän sanaa vastaan, tapahtuneella ei ole todistajia eikä muuta näyttöä ole saatavilla. Myöskään vanhan naisen terveydentila ei enää mahdollista selvityksen saamista häneltä itseltään. Syyttäjä toteaa myös, että yleinen tai yksityinen etu ei vaadi esitukinnan suorittamista, koska epäillyistä tapahtumista on kulunut pitkä aika ja asianomistaja asuu hoitokodissa.
Tytär ei hyväksy perusteluja lainkaan. Hänen mielestään juuri sekä yleinen että yksityinen etu vaatisi tapauksen tutkimista, koska ei usko äitinsä olevan ainut, joka joutuu omaishoitajansa huonon kohtelun uhriksi.
- Mielestäni asiasta teki erityisen raskauttavan se, että uhri oli täysin riippuvainen hoitajastaan eikä esimerkiksi päässyt väkivaltaa pakoon, tytär korostaa.
"Tunnustus" ei riitä
Tytärtä kummastuttaa myös perustelu, että asiassa ovat isän ja tyttären sanat vastakkain, vaikka hoivapaikan epikriisiin on kirjattu niin asiakkaan mustelmat kuin hänen puolisonsa kertomus vyöllä lyömisestä. Epikriisissa on maininta, että asiakas pystyi tuolloin kertomaan tapahtuneesta itse ja asiallisesti.
Tytär tiedusteli poliisilta asian saamasta käänteestä ja sai vastaukseksi, ettei esitutkinnan ulkopuolella annettua "tunnustusta" voi käyttää rikosprosessissa näyttönä. "Tunnustuksella" poliisi tarkoitti aviopuolison kertomusta lyömisestä. Tyttären tiedon mukaan poliisi ei missään vaiheessa ole kuullut hänen isäänsä asiassa.
- Eikö avuttomaan, omaishoidettavaan vanhukseen kohdistunut väkivalta ole poliisin mielestä vakavasti otettavaa, hän kysyy.
Esitutkinnan lopettamisella ei oteta kantaa siihen onko epäilty syyllistynyt rikokseen vai ei. Tytär haluaa edelleen, että asia selvitetään.
- On olemassa hoivalaitoksen lausunto ja ulkopuolisten todistus (mustelmista). Minkä vuoksi tätä ei tutkita? hän kysyy ja lisää:
- Harmittaa, että äidin oikeus ei ole toteutunut.
Tytär on tehnyt asiasta kantelun valtakunnansyyttäjälle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun hoidettavani oli itse telonut itseään ja oli tullut mustelmia. Vuorohoitoon vietäessä kerroin niistä ja sanoin etten ollut niitä aiheuttanut vaan ett hän itse oli yöllä jotain touhutessaan loukannut itseään. En pystynyt ympärivuorokauden häntä vahtimaan, kun pitihän minunkin nukkua välillä. Hoidettavani on ollut mustelmilla kun hain hänet vuorohoidosta, oli yöllä pudonnut sängystä lattialle ja on ollut toisenkin kerran pudonnut istualleen yöllä. Täytyy myöntää, ett on tullut läpsäistyä hoidettavaa takaisin, kun hän ensin hutaissut mua nyrkillä ja muutamat kerrat hän hermostunut ja työntänyt rollaattoria mun kintuille, kun en antanut hänen lähteä kotoa omille teilleen ja tietenkin hermostuin,kun se rollaattorin kintuille työntö sattui sääriin ja läpsäisin häntä ja hän löi takaisin jne... Alzheimeria sairastava voi olla suuttuessaan todella väkivaltainen hoitajaansa kohtaan ja saattaa yrittää lyödä, jos ei saa tahtoaan läpi. On pitänyt ottaa ranteistakin kiinni ettei löisi mua. On tullut huudettuakin useita kertoja, koska tuntuu ettei puhumalla asiat mene perille asti, mutt osaa se hoidettavakin sen huutamisen taidon, onneks asutaan omakotitalossa, kerrostalosta vois tulla häätö huutamisten takia, kun yleensä yöllä Alzheimeria sairastava on hereillä ja käy ns.kierroksilla. Itse en ole vielä vanhus ja monesti olen miettinyt, ett miten vanhukset pärjää ja jaksaa hoitaa puolisoaan, joka on sairastunut vaikkapa alzheimeriin, kun itselläkin tekee työtä jaksamisen kanssa.
Tuon aloituksen jutun omaishoitaja ei osannut itse hakea apuja vaikeaan tilanteeseen ja saattaa itsekin jo sairastaa jotain, joka on aiheuttanut sen, ett on lyönyt hoidettavaansa. Stressi on varmasti ollut melkoinen ja sitä on lisännyt pelko häädetyksi joutumisesta. Mun mielestä toista vanhusta ei sais laittaa toisen vanhuksen omaishoitajaksi, eikä ainakaan ilman apuja yksin hoitotyössä pärjäämään. Ihmettelen miks tytär ei itse hoitanut ja puuttunut tilanteeseen tarpeeksi ajoissa, kun kerran oli tietoinen mitä oli tapahtunut. Hän olis pystynyt hommaamaan äidillensä hoitopaikan jo aiemmin ihan tuolla perusteella ettei isänsä ollut kelvollinen huolehtimaan puolisostaan. Jos isänsä olis aina ollut väkivaltainen puolisoaan kohtaan, niin tuskin tytär olis suvainnut isänsä rupeavan omaishoitajaksi äidilleen tai ainakin haluaisin uskoa niin. Ihmettelen oikeasti eniten tyttären asennetta, kumma kun ei aiemmin ollut huomannut isänsä olevan hermostunut omaishoitajana toimimisesta tai ehkei tytär sitten käynyt vanhempiensa luona kovin usein, eikä pitänyt yhteyttä heihin päin.
Aloitajalle ohjeeksi tai neuvoksi tai vertailun vuoksi..jos omaisesi olis esittänyt ihan vaan pelkän väitteen. muusta rikos tapahtumasta niin silloin ei yleinen lain tulkinta "sana vastaan sana" olisikaan ollut lain tulkinnan mukaan riittävä syy peruuttaa rikostutkintaa vaan suorastaan sitova ja varmuudella loppuun asti viety niin poliiisin, kuin sjä.kin toimesta ja "epäillyllä ei olisi nokan koputtamsita.
-valtakunnan sjä.n. virastoon tekemäsi kantelu on yhtä tyhjän kanssa..ei korppi korppia noki. ja koston kierrehän siitä seuraa..näin on näreet härmässä.