Kesän 1944 ilmasodan todellinen tappiosaldo?

Suomalaisia lentäjiä jäi kaikkiaan jatkosodassa sotavangeiksi 26. Suomen ilmavoimien taistelutappioiksi on usein merkitty 210-215 lentokonetta. Tosin Carl Fredrik Geustin mukaan taistelutappiot olisivat olleet kaikkiaan tiedustelu, yhteyslentueet ym ml noin 260 konetta. Siis yksi sotavangiksi jäänyt henkilö 10 lentokonetta kohden. Talvisodassa jäi 120 neuvostolentäjää sotavangeksi. Geustin mukaan NL:n sotatoimitappiot olivat 600 konetta siis 5 lentokonetta per vangiksi jäänyt lentäjä.

Mainittakoot että Karjalan Kannaksella jäi kesällä 1944 sotavangeiksi yhtä paljon neuvostolentäjiä kuin suomalaisia koko jatkosodan aikana. Tämäkin indikoi pikemminkin 200-300 lentokoneen menetystä NL:lle taisteluissa kun toista tuhatta.

Nämä faktat tuntuvat varmasti erittäin kiusallisina niille jotka ovat viime vuosikymmenet vannoneet että "kunhan neuvostoarkistot avautuvat paljastuu heidän taistelutappionsa lentokoneissa paljon suuremmiksi mitä olivat suomalaisten pudotusväitteet (n .2 700)". On fantasioitu suruttu jopa 4 000 koneen lukemista. Mutta avautuneet arkistot ja yksiköiden tappiot ovat osoittaneet sen todeksi että ilmavoitto todellakin koostuu "ilmasta" ja "voitosta".

Pitäisköhän sun vielä tehdä pari samaa avausta, niin saat yhä vain lisää uskottavuutta :)

"Sille joka vielä haluaa elää fantasioissa muistutettakoot mitä Immolan ja Lappeenrannan kentillä tapahtui 2. heinäkuuta 1944. VVS:n koneet menivät vastustamattomasti läpi puolustuksen ja tuhosivat kentillä 10 Kuhlmeyn konetta sekä 3 Brewsteriä sekä Lappeenrannassa 2 bf-109. Missä oli se kuuluisa suomalais-saksalainen ilmaherruus? Miksi tätä kiusallista tosiasiaa ei haluta muistella?"
Onpa harvinaisen typerä kommentti. Onnittelut!

" Missä oli se kuuluisa suomalais-saksalainen ilmaherruus? "

Se on vain ja ainoastaan avaajan pään sisällä!?

Muilla taas on se tieto, että kasäkuussa 1944 neukuilla oli ilmassa moninkertainen ylivoima ja sekaan oli silti noustava!

KUKAAN ei ole väittänyt, että suurhyökkäyksen ollessa huipussaan olisi ilmaherruus ollut muilla kuin neukuilla! Päinvastoin! Suomalaiset ovat muistelmissaan todenneet, että naapurin koneita oli niin suunnaton määrä, että hyvä kun sekaan sopi!

Neuvostoliiton ilmavoittotilastojen mukaan koko Suomen ilmavoimat tuhottiin talvi- ja jatkosodassa viiteen kertaan. ; )

<<Myytti Suomen ilmavoimien ja ilmatorjunnan sekä Osasto Kuhlmeyn suvereenisuudesta ja suurista pudotusmääristä on murskattu palasiksi.<<

Mutta NL:n suurhyökkäys pysäytettiin. Kuhlmay oli suureksi avuksi siinäkin asiassa. Meinaatko kirjoittaa sodan tapahtumat uusiksi vai mikä hiertää?

Jos saanen laittaa lusikkani tähän soppaan haluaisin vain huomauttaa mahtavasta tekijästä joka pysäytti maahyökkäykset silloinkin kun voimasuhteet olivat epätasaiset: KASVANEET LOGISTISET ONGELMAT NOPEAN ETENEMISEN TAKIA.

Jos ette asiaa usko miettikää hiljaa mielessänne miksi länsivaltojen eteneminen yks kaks syyskuussa 1944 jämähti Ranskassa. Samat ilmiöt koettiin tuon tuostakin itärintamalla. Entä kriisi suomalaisjoukkojen keskuudessa syksyllä 1941? Jonkun pelkän väsymyksen ja uppiniskaisuuden taustalta paljastui huolto-ongelmat.

Jospa se "loistava torjuntavoitto" olikin lopulta vain luonnollinen seuraus huoltoketjujen venymisestä. Niin Karjalan Kannaksella kuin Laatokan pohjoispuolella? Tämä eteneminen johti myös siihen että Leningradin Rintaman ja Laatokan pohjoispuolella olleiden VVS:n ilmavoimien operointiajat rintaman yllä radikaalisti lyhenivät 2-3 viikon etenemisen jälkeen.

Suomen poliittiselle johdolle jäi elokuussa 1944 eteen tosiasioiden tunnustaminen: kuonoon tuli. Ja : "nyt äkkiä pois sodasta, muuten palaa housujen lisäksi muutakin." Suomen ilmavoimat kaikesta urhoollisuudestaan huolimatta oli pikkuinen ja mitätön tekijä etupäässä museokoneineen eikä osasto Kuhlmeyn lihakset myöskään olleet kummoiset: 2.5 lentuettä hävittäjiä (13-16 lentokonetta, sukkuloivat myös muualla kuin Kannaksella), 3 lentuetta ikäloppuja Stukia (20-25 konetta), ja yksi vaivainen lentue (6-8 konetta) maataistelukoneita.

Lappeenrannan kentän pommituksessa 2.7.44 klo 20 tuhoutui muuten suomaisten kahden mersun (MT-246 ja 450) lisäksi kaksi pommikonetta (Pe-215 ja 301). Siis 4 konetta. Immolassa sitten 3 Brewsteria. Ilmataistelussa menetys: 1 mersu (MT-446). Kokonaistappiot 8 konetta. Kuhlmey osasto menetti 10 konettä. Melkoinen löylytys. Tuona päivänä VVS:n omat tappiot ovat olleet todennäköisesti 14-15 konetta.

VVS isku kahdelle kentälle oli taitavasti suunniteltu. Siinä harhautettiin niin saksalaisia kuin suomalaisiakin oikein kunnolla. Eihän tällaisia tapauksia varmaankaan mielellään Suomessa haluttu muistella. Hannu Valtonenkin mainitsi että "Päämajan sotapäiväkirjan suomalaistappiot on kirjattu hyvin suurpiirteisesti".

Neuvostoliiton ilmavoimien "surkeasta tasosta" on jaksettu jauhaa Suomessa vuosikymmenet. Tosiasia on kuitenkin se että sen koneet ja lentäjät olivat jo selvästi tasokkaampia vuonna 1944 kuin joskus 1940-41.Imataisteluominaisuuksiltaan bf-109 oli niitä parempi vain noin 4-5 km korkeudessa. Matalemmalla lennettäessä La-5 ja Jak-9 oli parempi. NL:lla oli koko sodan ajan se ongelma että liian monet lentäjät olivat kokemattomia. Kokeneet ja tasokkaat lentäjät olivat toista luokkaa. Niiden päänahkoja suomalaiset harvoin saivat.

Luftwaffe joutui vastaavaan epäsuhtaan viimeistään 1944. Suurimmalla osalla uusista lentäjistä ei ollut kykyjä käydä ilmataisteluja ja lopulta vain laivueiden ja lentueiden johtajilla oli yli 6 kuukauden sotakokemus.

Stuka oli täysin ajastaan jälkeenjäänyt kone joka söi lentomiehistöä jatkuvilla tappioillaan. Alakynteen jäätyään Luftwaffe halusi koneesta eroon syksyllä 1943. Päätös oli lisäksi kiirreellinen.

Pommikonemenetyksiä Kannaksella 1944:

11.6.: kuudesta Dornier-koneesta menetettiin kolme. DN-61:n ampui alas oma ilmatorjunta.

12.6: BL-202 menetetty Kivennavan-Valkeasaaren alueella.

22.6: JK-259 Talin aseman pommituksissa

27.6: BL-185, BL-186 sekä Pe-217 (Pe-kone ensimmäisellä sotalennollaan, sen ampui alas ilmatorjunta)

30.6: DN-63 ja JK-254 Ihantalassa

2.7.44: Pe-215 ja Pe-301 Lappeenrannan lentokentän pommituksissa

Siinä kai ne reilun kuukauden aikana taisteluissa menetetyt pommikoneet Kannaksella.

Laatokan Karjalassa menetettyjä pommikoneita:

23.6: Tuuloksen epäonnistuneessa maihinnousun torjunnassa menetetty 1 Ju-88 kone (2 konetta vaurioitui vakavasti).

26.7: yksi LeR 4 pommikone menetetty (tyyppi ei selvillä, ehkä BL?)

8.8: Joensuun Onttolan lentokentän pommituksessa paloi yksi halli ja sen mukana 2 BL-pommikonetta.

Suomalaiset hävittäjälentolaivueet 24 ja 34 menettivät kesä-heinäkuussa 22 lentokonetta taisteluissa ja 12 lentäjää joko kaatui tai jäi sotavangiksi. Siis 55% lentäjämenetyksiä menetettyä lentokonetta kohden. Kesäkuun lentokonetappiot näillä mersulaivueilla 13 konetta. Osasto Kuhlmey:n kaksi hävittäjälentuetta (toimintakunnossa olevia koneita 26.6.44 vain 14) menetti 6 konetta ja neljä lentäjää kesäkuussa.

Levashevolla päämajaansa pitäneellä 275 IAP:lla eli 275.hävittäjädivisioonalla oli käytössään 172 hävittäjälentokonetta. Se menetti suomalaisille sotavangeiksi vain kaksi lentäjää kesäkuussa ja sen lentäjiä on tietokannnan mukaan kaatunut tai kadonnut kesäkuussa 1944 Kannaksella 28. Yhteensä siis menetyksiä vain 30 lentäjän verran. Tästä voidaan päätellä sen konetappioiksi tuhoutuneena noin 55-60 hävittäjälentokonetta. 40%:n säännölläkin konemenetykset ovat jääneet 75:een.

Siis kesäkuun saldo menetetyissä hävittäjälentäjissä:

-suomalais-saksalaiset voimat: 16 lentäjää
- 275. hävittäjädivisioona: 30 lentäjää

Lavansaaresta ja Seiskarista käsin toiminut VVS-KBF:n 1. Kaartin hävittäjädivisioonan (110 La-5 konetta) tappioista ei ole tietoa. Todennäköisesti sen tappiot ovat olleen vain murto-osa 275.hävittäjädivisioonan tappioista.

Eli kyllä tämä hävittäjälentäjien sota Kannaksella on sujunut suomalais-saksalaisilta voimilta paljon vaatimattomammin kuin mitä retostelun perusteella voisi olettaa.

Suomalaisilla oli muuten törkeän suuri osuus ilmavoittoväitteissä juuri pommikoneita. Itärintaman saksalaisten lentäjien pommikoneiden osuus kaikista ilmavoittoväitteistä oli 9%. Samoin NL:n tilastojen mukainen lentokoneiden poistuma oli sellainen että pommikoneiden osuus oli vain 8% konepoistumasta. Sen sijaan suomalaisilla oli kaikista ilmavoittoväitteistä pommikoneiden osuus kesäkuussa 1944 peräti lähes 20%. On perusteluja syitä otaksua että juuri pommikoneissa olisi vielä muita suuremmat liioittelut ilmavoitoissa.

"VVS:n koneet menivät vastustamattomasti läpi puolustuksen ja tuhosivat kentillä 10 Kuhlmeyn konetta sekä 3 Brewsteriä sekä Lappeenrannassa 2 bf-109. "


VVS:n koneet tuhosivat Lappeenrannan kentällä myös 2 Pe-2 konetta. Lisäksi vaurioituneita saksalaisten koneita oli Immolassa niin paljon että kokonaistappioiksi tuli suomalaisille ja saksalaisille yhteensä lähes 40 konetta.

Huomio kiinnittyy myös siihen miksi suomalaiset saivat myös sotavangiksi suhteellisen vähän neuvostolentäjiä ja miehistöön kuuluvia. Arkistojen mukaan vain 35 kesällä 1944. Heistäkin pari on ollut aivan Jatkosodan lopussa tullutta loikkaria joiden tehtävänä oli välittää Suomen hallitukselle uhkavaatimus mitä tapahtuu ellei maa solmi rauhaa NL:n kanssa. Hävittäjälentäjiä saatiin sotavangiksi vain 11 kun omia jäi sotavangiksi kyseisenä kesänä 5 ja saksalaisia 2.

Ei se tainnutkaan olla niin vakuuttavaa kuin mitä jälkeenpäin Suomessa on kirjoiteltu tästä ilmasodasta?

Suomalaisen ilmatorjunnan käyttämä ammusmäärä rintamajoukoissa vuonna 1944 jäi hyvin vaatimattomaksi verrattuna siihen mitä mm. Saksan itärintaman joukot käyttivät. Suomalaisilla oli ensinnäkin keveitä it-tykkejä keskimäärin n. 320 ja raskaita vain kymmenkunta. Saksalla itärintamalla keveitä 6 200 ja raskaita peräti 1 850. Saksan itärintaman it-joukot käyttivät vuodessa yli 60 000 tonnia it-ammuksia kun Suomi käytti vähemmän kuin 300 tonnia rintamajoukkojen tueksi. (Esim jatkosodan raskaista ammuksista vain 10% käytettiin rintamajoukoissa).

Jos saksalaiset ovat 30-40 kertaa suuremmalla it-tykistön potentiaalilla käyttäneet yli 200 kertaa enemmän ammuksia kuin suomalaiset, on perin vaikeaa edes humalassa kuvitella että suomalaiset olisivat Kannaksella ja Laatokan Karjalassa pudottaneet kesällä 1944 n. 540 viholliskonetta kun saksalaisten itärintaman it-joukkojen pudotussaldo olisi ollut n. 5 000 konetta. (Neuvostoliiton sotatoimitappiot v. 1944 ovat olleet n. 9 700 lentokonetta).

Kesä-elokuussa 1944 suomalaiset saivat kaikkiaan 35 lentäjäsotavankia 30 eri lentokoneen alasampumisessa. Näistä koneista 10 oli pommikoneita, 9 maataistelukonetta ja 11 hävittäjälentokonetta. Pommikoneiden "yliedustus" näkyy yleensäkin lentosotavangeissa.

Suomen ilmavoimat menetti koko jatkosodassa 327 lentäjää ja 272 lentokonetta (taistelutappioiksi kuitenkin usein ilmoitetaan 210 konetta). Lentäjistä sotavangeiksi jäivät 26, joista neljä menehtyi vankeudessa ja loput palautettiin rauhanteon jälkeen. Suomalaiset lentäjävangit olivat kaikki ns. rivilentäjiä, 16.6.1944 alasammuttua Hävittäjälentolaivue 34:n lentueenpäällikköä, kapteeni Lauri Pekuria lukuunottamatta.

Talvisodassa suomalaiset saivat kaikkiaan 110 lentäjäsotavankia hieman yli 60 lentokoneen putoamisen/pakkolaskun tapauksissa.

Jatkosodan ensimmäisenä vuotena 1941 suomalaiset saivat lentäjäsotavankeja tapauksissa jossa 36 konetta oli pudonnut tai pudotettu. Valtaosa pommikoneita. Vuonna 1942 sotavankeja saatiin 21 koneen tapauksessa ja vuonna 1943 kaikkiaan 36 tapauksessa kun hävittäjäkoneiden ja Il-2 koneiden tapauksia alkoi tulla lisää. Näistä tosin 3 oli ns. yliloikkaritapauksia. Kaikkiaan 14 tapauksen sotavankit luovutettiin Saksaan.

Ennen Kannaksen suurhyökkäystä v. 1944 suomalaiset saivat lentäjäsotavankeja vielä 6 koneen pudotuksen/putoamisen yhteydessä joten kaikkiaan ennen kesän 1944 suurtaisteluja näitä tapauksia joissa saatiin lentomiehistösotavankeja oli noin 100. Ja siten koko jatkosodassa jos yliloikkaritapaukset vähennetään saatiin lentäjäsotavankeja 130 lentokoneen tapauksessa. Jatkosodassa Suomi sai noin 200 lentäjäsotavankia joista parikymmentä luovutettiin Saksalle.

Oli katastrofaalista heittää Morane-hävittäjiä Karjalan Kannakselle vielä heinäkuun alussa 1944. Samana päivänä 3.heinäkuuta HävLLv:een kaksi Moranea ammuttiin vihollishävittäjien tulessa alas. Toinen lentäjä jäi sotavangiksi ja toinen kaatui.

Kaikiaan toukukuusta elokuun alkuun 1944 9 Moranea joutui vihollishävittäjien alasampumaksi Kannaksella tai Laatokan Karjalassa ja ilmatorjunta (vihollisen tai oma) ampui alas 4 konetta, yksi tuhottiin vielä Värtsilän kentälle ilmaiskussa. 9 lentäjää kaatui ja 3 jäi sotavangiksi.

Totuushan on että Neuvostoliiton lentokalusto hallitsi ilmatilaa suvereenisti kesällä
1944 luoteisrintamallaan, Suomen pienestä ilmavoimasta ei ollut sille edes hidastetta. Siihen se sammui suursuomalainen hurmos; tappioon ja köyhyyteen.

Suomi menetti taistelutoimissa jatkosodassa jokseenkin yhtä monta lentokonetta kuin NL Kannaksen taisteluissa kesä-heinäkuussa 1944. Myös lentomiehistötappioissa lukemat olivat lähes yhtä suuret. Carl Fredrik Geustin mukaan Suomen sotatoimitappiot olivat 272 lentokonetta. Määrä on 57 suurempi kuin minkä esim. Risto Pajari esitti noin 40 vuotta sitten. Osaa taistelutappioista on siis aiemmin piiloteltu ja kaunisteltu.

Osasto Kuhlmeyn lentäjillä oli kesäkuussa 1944 vain 93 ilmavoittoväitettä Kannaksella ja Viipurinlahdella mutta he ampuivat alas silti enemmän neuvostoliittolaisten koneita kuin suomalaiset lentöjät joilla pudotusväitteitä oli peräti 326. Saksalaisten Fw-190 koneet Kannaksen melko matalilla lentokorkeuksilla olivat tehokkaammat ja tulivoimaisemmat kuin suomalaisten bf-109 koneet. Lisäksi suomalaisille tuli yllätyksenä neuvostoliittolaisten massiivinen lentopotentiaali ja uusien koneiden luoma ilmaylivoima. Kovassa puristuksessa lentäjät eivät päässeet kiinni neuvostoliittolaisten muodostelmiin. Ilman saksalaisten apua suomalaislentäjä poloiset eivät olisi saaneet aikaan oikein mitään. Ilmavoittoväitteiden suuruus kertoi vain suomalaislentäjien epätoivosta - ja toiveajattelusta. Saksalaisille tällainen neuvoliittolaisten massiivinen lentovoima oli ollut jo tuttua. Suomalaiset sen sijaan herätettiin kovaan todellisuuteen eivätkä suomalaislentäjät olleet niin hyviä kuin olivat kuvitelleet.

Suomi menetti talvi- ja jatkosodissa yht. 1467 konetta.