Haluaisin kysyä teiltä: onko teillä ollut pyhyyden kokemusta. Siis sellaista, että olette kokeneet jonkun ärimmäisen suuren ja lempeän voiman läsnäoloa jonkun paikan, asian tms yhteydessä.
Minulla oli tällainen kokemus viime kesänä. Olimme puolisoni kanssa tulossa Tanskasta Roskilden festareilta Ruotsin läpi, ja tylsän nelostien sijaan päätimme ajaa Tukholmaan sivuteitä, ja ajoimme Vätternin rantaa Vadstenaan. Siellä kävimme linnassa ja katedraalissa.
Ollessani P. Birgitan pyhäinjäännösarkun vierellä koin valtavan pyhyyden tunteen: tunsin, että joku paljon minua isompi ja viisaampi, rakastava tunne, oli läsnä ja ympäröi minut.
Onko teillä ollut samankaltaisia kokemuksia?
Minulla oli tällainen kokemus viime kesänä. Olimme puolisoni kanssa tulossa Tanskasta Roskilden festareilta Ruotsin läpi, ja tylsän nelostien sijaan päätimme ajaa Tukholmaan sivuteitä, ja ajoimme Vätternin rantaa Vadstenaan. Siellä kävimme linnassa ja katedraalissa.
Ollessani P. Birgitan pyhäinjäännösarkun vierellä koin valtavan pyhyyden tunteen: tunsin, että joku paljon minua isompi ja viisaampi, rakastava tunne, oli läsnä ja ympäröi minut.
Onko teillä ollut samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olipa mielenkiintoista lukea kokemuksestasi. Pyhyyden tai Jumalan läsnäoloa on koettu, juu. Ehkä ei niin voimakkaita kuin omasi. Kerran Jerusalemissa ja eri tavoin muissa tilanteissa koto-Suomessa, mutta luulen, että kokemuksiamme ei voi rinnastaa. Nää on niin henkilökoht. asioita. Tuommoiset kokemukset ei unohdu koskaan. Sait hienon lahjan!
Ensinnäkin: kiitos hyvästä keskustelunavauksesta!
Itselläni ehkä voimakkaimmin tuollainen kokemus on ollut Roomassa yhdessä kirkossa, jossa rukoilin ja surin yhtä surullista perhetapahtumaani. Eräänä päivänä olin hyvin voimaton, ja itku kurkussa miltei juoksin kirkkoon "piiloon", viimeisillä voimillani raahauduin tabernaakkelin eteen ja istuin siellä jonkun aikaa, ehkä tunnin, pari. Kun olin viimeisillä voimillani rukoillut ja yrittänyt saada ajatuksiani järjestykseen koin hyvin voimakkaasti yhtäkkiä, että kaikki järjestyy.
Myöhemmin olin yhdessä toisessa kirkossa perheenjäseneni kanssa, johon tämä surullinen tragedia liittyi (hän ei ole tippaakaan uskonnollinen), ja olin todella yllättynyt kun hän halusi istua hiljaa kanssani kirkossa. Kun menin sytyttämään Neitsyt Mariaa ja Jeesusta esittävän ikonin eteen kynttilän ja aikomukseni oli rukoilla hiljaa hetki, hän kuiskasi korvaani, että voinko sytyttää kynttilän hänen puolestaan ja rukoilla myös hänen puolestaan. Olin niin yllättynyt, että kyynelsilmin sytytin kaksi kynttilää ja rukoilin hetken ja _tiesin_, että kaikki järjestyy parhain päin. Sen suurempaa "merkkiä" en olisi voinut saada.
Tilanne on kuin onkin selvinnyt onnellisesti, mutta nuo kaksi hetkeä ovat piintyneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Sisäisen rauhan tunne oli niin mielettömän vahva, surun ja tuskan keskelläkin.
oikein helkkarin komeat herkkupullat elikkä siis tissit eli tisuliner niin siinä on kolme silmää kosteena ja pyhyyden kokemus huulilla.
kolmas silmä on sillä kolmannella jalalla eli kaljupäällä.
Kyylä, olen saanut onnen kokea pyhyyden läsnäolon sekä Roomassa il Gesun kirkossa (siellä oikeastaan joka kerta käydessä, vaikka kokemuksen voimakkuus vaihteleekin), mutta yhtä lailla koen sen aika usein myös kotoisessa P. Marian kirkossa messun aikana. Minulla on ollut aikoja, jolloin Pyhä Henki on tuntunut jokseenkin vaikeatajuiselta ja etäiseltä, vaikka Isä Jumala ja Jeesus ovatkin tuntuneet olevan lähellä. Mutta viime aikoina Mariassa olen tuntenut nimen omaan Pyhän Hengen läsnäolon lähes fyysisenä tunteena.
on kysymys yksinkertaisesti siitä, ettei lääkityksesi ole balanssissa. Tilaa aika omapsykiatrillesi, on aika tarkistaa lääkitystä.
yst. terv. mielenterveyshoitaja
Juu, sain aivan valtavan revelaation ja pyhyyden tunne täytti minut vieraillessani taannoin Budapestissa. Kävin eräässä kirkossa, jossa säilytetään valtavia määriä erilaisia pyhäinjäännöksiä. Oli sormea, jalkaterää, irtileikattua pääkalloa ja luiden sirpaleita. Erityisesti valtavia säväreitä aiheutti muumioitunut jalkaterä ja nästyykillä peitettu pääkallo, siinä oli Herramme Pyhyys läsnä. Siitä ammennan vieläkin voimaa!
Meditoin myös pitkään rakkaan Sissin patsaaan juurella. Vein Sissin muistoksi kukkakimpunkin ja otin ryypyn palinkaa (se oli kosheria, ei kai haittaa?) Tahdon uudeelleen sinne, olisi ihanaa viettä Pyhää Messua Pyhän Tapanin muistolle omistetussa kirkossa. Olen aina ollut barokkityylin suuri ihailija, siellä oli nättiä ja koreeta. Tuollaisessa kirkossa kun pääsee kokemaan Pyhän Messun ja hiljentymään hopeinen ruusukko kädessä, se on jotain se!
Johan ed. kirjoittajalla "skittas". Huumorismies näenmä.
sinulla Skitbrun kieltämättä on. Kosherhan on laatukriteeri ja kun puhutaan pálinkasta, nam, nam. Vastatakseni jotakin hengellisyydestä, kerron kun vanha husaari seisoi ehtoollisjonossa. Kun hänen vuoronsa tuli, hän otti maljan ja joi siitä. Pappi ojenteli jo käsiään, että riittää, riittä jo, te juotte liikaa. Tähän husaari tokaisi puolestaan: mutta arvoisa isä, syntejäkin on paljon!