Talvisodasta tiedämmekin kaikenlaiset tarinat hänen osaltaan, mutta miten meni miehen jatkosota? Jostakin olen lukenut, että ei enää niin hyvin. Meniko mieheltä hermot vai mistä oli kyse?
Marokon Kauhu Juutilainen jatkosodassa?
TotuudenTorvi
39
1715
Vastaukset
- Kauhuariittikin
Montakos tämä pudotti? Missä on satusetien neukkuarkistotiedot? Entä ilma(vaivojen) torjunta?
- sotaiskee
Talvisodassa legenda, jatkosodassa viina maistui ja ote alkoi pettää. Oli JR9:n yksi komppanianpäällikkö jatkosodassa jonkin aikaa, mutta homma ei jostakin syystä oikein toiminut. Onpa joku väittänyt sellaistakin, että Kauhu olisi menettänyt taistelukykynsä ja jättänyt taistelupaikkansa tiukassa tilanteessa. En tiedä, voihan se ollakin. Viina ei varsinaisesti hermojen kestoa paranna ja toistuvat taistelutilanteet nakertavat vähitellen kovankin miehen pään pehmeäksi.
- ikävä.tarina
Keinonen kertoo kirjassaan Kärkijoukkona Syvärille, että Kauhu olisi jossain viinan huuruisessa illanistujaisessa ampunut alaistaan pistoolilla jalkaan. Varsinkin sen jälkeen hän ei oikein ollut esimiestensä suosiossa, vaikka olikin edelleen monen mielestä hyvä etulinjan komentaja.
Potkittiin kai lopulta pois armeijasta, otettiin sitten sodan jälkeen säälistä takaisin johonkin rättihommaan. Liekö elänyt eläkeikäänkään kun happamat nesteet maistuivat liian hyvin.
- Ööliä
A. Juutilainen oli tehokas ja asiallinen silloin, kun viinaa ei ollut tarjolla. Eli taisteluissa. Talvisodassa tai jatkosodan hyökkäysvaiheessa ei napanderia löytynyt. Tyypilliseen suomalais/venäläis/saksalaiseen kantapeikkotyyliin sitten ryypättiin ja tapeltiin heti kun tilanne vakiintui ja nestemäinen "huolto" pelasi. Juovuspäissä sitten ölistiin esimiehille ja kiusattiin alaisia, eikä varsinkaan esimiehille v-tuilu edistä uraa vaan voi löytää itsensä ikävistä tehtävistä.
- Lillepo
Marokon kauhun tähti nousi ja laski talvisen sotamme sammuessa hyvin jyrkästi.-Mitään merkittävää etua hänestä ei koitunut sen jälkeen puolustusvoimallemme.
- VkvVkvbn
Muutenkin jatkosodassa talvisodan miehet pehmenivät ja kesällä 1944 heitä oli käpykaartilaisten selvä enemmistö. Hermot kolmikymppisillä oli heikot ja nuoret miehet olivat kestävämpiä. Kenraali Martolan mukaan varsinkin 35 v täyttäneiden taisteluarvo oli jo varsin heikko.
- nuoriaHelpompiUhrata
Kyse ei ollut pehmenemisestä, eikä heikoista hermoista, vaan järkiinsä tulemisesta, kun on monta kertaa selvinnyt täpärästi, tajuaa, että tuuri ei kestä ikuisesti. Ihminen alkaa silloin tuntemaan tervettä varovaisuutta, parikymppiset ovat siksi parempia, niitä voi juoksuttaa vaikka surman suuhun, niiden ajattelu ei ole vielä kehittynyttä ja eivät osaa kyseenalaistaa käskyjä = taisteluarvo parempi.
- Lykkäätte-pötyä
Kesän -44 karkureiden enemmistö oli nuoria jalkaväkimiehiä. Heillä ei ollut kokemusta suurtaistelusta. Veteraanit pärjäsivät paremmin, koska tiesivät, että pako johtaa varmaan tappioon.
- psykologiaa
Sehän on kai ihan tutkittuakin faktaa, että mitä pidempään hermorasitus kestää, sitä heikommaksi kestokyky käy. Monet talvisodassa kunnostautuneet alkoivat oireilla jatkosodan hyökkäysvaiheessa ja sodan kuluessa moni sitten sai hermoromahduksen. Sodan lopussa moni oli jo siirretty takalinjoille tai joutunut hoitoon. On tietysti olemassa eräs persoonallisuustyyppi, joka on immuuni tällaiselle, mutta näitä ei ilmeisesti ole kuin pari prosenttia väestöstä.
- Vituton
Lykkäätte-pötyä kirjoitti:
Kesän -44 karkureiden enemmistö oli nuoria jalkaväkimiehiä. Heillä ei ollut kokemusta suurtaistelusta. Veteraanit pärjäsivät paremmin, koska tiesivät, että pako johtaa varmaan tappioon.
Ainakin talvisodassa justiin Juutilaisen alaisuudesta hermonsa menettäneet olivat tutkitusti vanhempia miehiä.
- Jachtgeschwäder
Pärjätäkseen henkisesti ja fyysisesti sotilaan tuli olla 20-30-vuotias. Nykyarmeijakin kouluttaa asevelvolliset tuossa iässä.
- Anonyymi
Lykkäätte-pötyä kirjoitti:
Kesän -44 karkureiden enemmistö oli nuoria jalkaväkimiehiä. Heillä ei ollut kokemusta suurtaistelusta. Veteraanit pärjäsivät paremmin, koska tiesivät, että pako johtaa varmaan tappioon.
No siihen se sitten johtikin, veteraaneista huolimatta. Eiks jeh? Puna-armeija pisti päälle
semmosen rallin että nuorta ja vanhaa suhnaa vietiin tukka suorana kannaksenhalkijuoksussa, mitä ny välillä jätettiin suhnia turhaan tapettaviksi komentajien
kunniaksi historiaan.
- sdfghjklkjhgf
Yleisradio teki Juutilaisesta legendan, kun tämä antoi rehvakkaita haastatteluja rintamalta. Muuten miehestä ei olisi kukaan kiinnostunut, paljon parempia ja rohkeampia jäi tuntemattomiksi.
Omat olisivat tappaneet Marokon, jos tämä olisi jatkosodassa jatkanut touhujaan, lähellä se oli jo talvisodassa, kiväärinperästä sai ohimoonsa ja ladatulla kiväärillä hillittiin tämän villiintymistä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005480353.html- Jatkosodassa
Aarne Juutilainen toimi pataljoonan komentajana.
Hänen käytöksestään kertoo mm- Keinonen kirjassaan.
Juutilainen oli monen muun rintamaupseerien lailla loppuun palanut. - kritiikkiä
Mielenkiintoinen artikkeli! Mielestäni on todella tervetullutta ja tervettä, että näitä vanhoja legendoja tarkastellaan kriittisemminkin. Ei se vie sodan käyneiden "kunniaa" pois vaan ihan päinvastoin. Juutilaisella lienee ollut alkoholiongelma, mikä näyttäytyi jo rauhan aikanakin aika ikävästi. Hänhän sai potku kadettikoulustakin. Miten sitten sodassa? En yhtään ihmettele jos kännissä on tullut ylilyöntejä ja krapulassa on sitten alkanut hermot reistailla.
- loi_itse_sankarimyyttiä
Juutilaisen jutut kuulostaa juopon höpinöiltä, ei kerro haastattelijalle, että silmäkulma aukesi, kun oma mies löi kiväärinperällä, ei myöskään tappioista, mitä koitui aseiden varastamisesta Iivanalta.
https://www.youtube.com/watch?v=BlXlm3fYAm0
Reipas juttujen värittäminen ja valikoitu totuus vaikuttaa nykypäivän ihmisiin samalla tavalla, kova jätkä ja suuri sankari, youtuben kommentit paljastaa tämän seikan. - Anonyymi
Jatkosodassa kirjoitti:
Aarne Juutilainen toimi pataljoonan komentajana.
Hänen käytöksestään kertoo mm- Keinonen kirjassaan.
Juutilainen oli monen muun rintamaupseerien lailla loppuun palanut.juutilainen ei ollut pataljoonan komentaja siihen ei taidot ja sotilas koulutus riittänyt
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
juutilainen ei ollut pataljoonan komentaja siihen ei taidot ja sotilas koulutus riittänyt
Kyllä hän siinä virassa hetken oli Keinosen kirjan mukaan!
- Anonyymi
Jatkosodassa kirjoitti:
Aarne Juutilainen toimi pataljoonan komentajana.
Hänen käytöksestään kertoo mm- Keinonen kirjassaan.
Juutilainen oli monen muun rintamaupseerien lailla loppuun palanut.Silti piti laittaa Keinonen ryhmineen joka yö partioon. Itse vain komensi komentopaikallaan
- MaarokonKauhia
Olisi varmaan nousukännissä ollut taktisesti edelleenkin kova "sissi".
- Sihtiselvä
Moniko arvostelijoista olisi kestänyt Kollaan tulimyrskyssä ?
- G.A.Gripenberg
Suomalaisten sotasankaruustarinat ovat yhtä epäuskottavia legendoja kuin kaikkien muidenkin. Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Talvisota alleviivasi sen mitä tapahtui kuin pystystä metsästä heitettiin eteenkin helmikuussa täyttä tykinruokaa tapettavaksi. Suomalaisten tappiot talvisodan viimeisellä neljällä viikolla (13 239 kuollutta) olivat karmeat. Suhteessa väkilukuun pahempi katastrofi kuin Stalingrad Saksalle.
- KarmeaaTiltuilua
"Suomalaisten tappiot talvisodan viimeisellä neljällä viikolla (13 239 kuollutta) olivat karmeat. Suhteessa väkilukuun pahempi katastrofi kuin Stalingrad Saksalle. "
Myös vihollisen ylivoima Talvisodan lopussa oli karmea ja sen kärsimät tappiot vielä karmeammat! Tappiot todistivat vain sen, miten paljon suomlaiset olivat valmiita uhraamaan itsenäisyytensä eteen!
Kun Tiltu tppioita (muka) kauhistelee niin hän voii samalla kertoa, että mikä olisi ollut niiden vaihtoehto!? - Anonyymi
KarmeaaTiltuilua kirjoitti:
"Suomalaisten tappiot talvisodan viimeisellä neljällä viikolla (13 239 kuollutta) olivat karmeat. Suhteessa väkilukuun pahempi katastrofi kuin Stalingrad Saksalle. "
Myös vihollisen ylivoima Talvisodan lopussa oli karmea ja sen kärsimät tappiot vielä karmeammat! Tappiot todistivat vain sen, miten paljon suomlaiset olivat valmiita uhraamaan itsenäisyytensä eteen!
Kun Tiltu tppioita (muka) kauhistelee niin hän voii samalla kertoa, että mikä olisi ollut niiden vaihtoehto!?suuret tappiot ovat voiton siemen sonoi fuhrer huhtikuussa 45 pätee varmaan suomalaisiinkin kuinka arvoisat sota historioitsijat olisi käynyt jos sota olisi jatkunut maaliskuun loppuun
- Anonyymi
"Talvisota alleviivasi sen mitä tapahtui kuin pystystä metsästä heitettiin eteenkin helmikuussa täyttä tykinruokaa tapettavaksi. Suomalaisten tappiot talvisodan viimeisellä neljällä viikolla (13 239 kuollutta) olivat karmeat. Suhteessa väkilukuun pahempi katastrofi kuin Stalingrad Saksalle."
Nämä on sellaisia asioita että niistä on todellakin hyvä mainita aina välillä. Valtaosa suomalaisistahan tuntuu luulevan vauhdikkaiden juttujen myötä että talvisodassa vaan vähän motiteltiin, keräiltiin runsaat sotasaaliit siellä täällä, Kollaa kesti ja Viipurin linnassa liehui lippu, tajuamatta yhtään että sodan vimeinen kuukausi oli ennennäkemätöntä suomalaisen veren vuodattamista ja rintama oli romahtamassa täydelliseen katastrofiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Talvisota alleviivasi sen mitä tapahtui kuin pystystä metsästä heitettiin eteenkin helmikuussa täyttä tykinruokaa tapettavaksi. Suomalaisten tappiot talvisodan viimeisellä neljällä viikolla (13 239 kuollutta) olivat karmeat. Suhteessa väkilukuun pahempi katastrofi kuin Stalingrad Saksalle."
Nämä on sellaisia asioita että niistä on todellakin hyvä mainita aina välillä. Valtaosa suomalaisistahan tuntuu luulevan vauhdikkaiden juttujen myötä että talvisodassa vaan vähän motiteltiin, keräiltiin runsaat sotasaaliit siellä täällä, Kollaa kesti ja Viipurin linnassa liehui lippu, tajuamatta yhtään että sodan vimeinen kuukausi oli ennennäkemätöntä suomalaisen veren vuodattamista ja rintama oli romahtamassa täydelliseen katastrofiin.Kyllä niissä maineikkaissa voitoissakin kärsittiin tappioita. Raatteen tien sotasaalis ei tullut ilmaiseksi ja moni mies jäi tien varteen Tolvajärveltä Aittojoelle.
- Anonyymi
KarmeaaTiltuilua kirjoitti:
"Suomalaisten tappiot talvisodan viimeisellä neljällä viikolla (13 239 kuollutta) olivat karmeat. Suhteessa väkilukuun pahempi katastrofi kuin Stalingrad Saksalle. "
Myös vihollisen ylivoima Talvisodan lopussa oli karmea ja sen kärsimät tappiot vielä karmeammat! Tappiot todistivat vain sen, miten paljon suomlaiset olivat valmiita uhraamaan itsenäisyytensä eteen!
Kun Tiltu tppioita (muka) kauhistelee niin hän voii samalla kertoa, että mikä olisi ollut niiden vaihtoehto!?Tiltu tevittelee sodan viime vaiheen tappioilla, mutta mitkähän olisivat olleet tappiot, jos itse Talvisota olisi hävitty, maa miehitetty ja sovjetisoitu?
Arviolta ainakin 300.000 suomalaista olisi vankijunakuljetuksin kadonnut maasta pohjoisille gulageille ja jäänyt sille tielle!
Tilalle olisi saatu 1-2 miljoonaa etnistä venäläistä! Nämä ”tappiot” ei juurikaan stallarin mielessä väiky!?
- Marok
Marokon Kauhusta kertovassa kirjassa kerrotaan Goran taisteluista paljonkin.
Mäkelä Jukka L. Marokon kauhu, Wsoy, 1969
Marokon Kauhu eli Juutilainen otti siis pitkät Gorassa!
Lukekaapas poijaat "BesseWisser" jalkaväenkenraali Yrjo Keinosen muistelmakirjaa, Kärkijoukkona Syvärille, jossa hän kertoo sotataipaleensa alkuajoista ja kovista Goran taisteluista, joissa hän johti osasto Pinnaa.
Siinä kirjassa hän kertoo kuinka Marokon Kauhu PELKÄSI henkensä edestä ja PAKENI hevosella pois kauas taakse jättäen muut selviytymään miten osaavat! - NiinKallenTapaista
Oliko Kauhu sama kuin Linnan kirjassaan mainitsema Hurja-Kalle, joka ajoi kenttäkeittiöllä etulinjaan ja vihollinen sitä säikähtäen pakeni kieli vyön alla?
- ukkonooa
Vaiko Petroskoissa resunnut kapteeni Usko Antero Lautsalo, lempinimeltään Jumalan Myrsky?
- Anonyymi
Sekoitat asioita nähtävästi tarkoituksella! Kyseessä oli lotta, siis nainen!
Naiset kertovat sodasta, toimittanut Mirja Hakko, Rintamanaisten Liitto r.y. 1988.
Kirjan sivut 221-222 kertoo mihin lotat pystyivät kun miehet pelkäsi. Siinä luultavasti sai JR 8:n Väinö Linnakin lämpimän ruokansa kun lotta, Aino Meriläinen, os. Ihatsu, ajoi hevosella soppakuormansa linjojen välistä aivan etulinjaan saakka omien ja vihollisten äimistellessä hurjaa menoa. Miehet kieltäytyivät sitä ajureissua tekemästä.
- TiedotLöytyyHelposti
No ei ollut! Juutilaisen maine sodassa oli korkeimmillaan Talvisodassa. Jatkosodassa alkoi viina sitten viedä miestä liikaa ja tarjotut tehtävät olivat sen mukaiset:
"Jatkosodan ankarimpien taistelujen jälkeen Gorassa 1942 Juutilainen siirrettiin JR 9:n varuskunnan komendantiksi, jossa asemassa hän palveli asemasotavaiheessa. Rykmentin komendanttina hän ehti olla runsaan vuoden, kunnes hänet siirrettiin edelleen 7. divisioonan komendantiksi. Divisioonan komendanttina hän toimi vuoden. Sen jälkeen, ennen kenttäarmeijaan paluutaan, Juutilainen toimi toukokuusta 1944 alkaen 31. Sotavankikomppanian päällikkönä. Siirto joukko-osastoon johtui 7. Divisioonan upseerien rangaistuspäiväkirjan mukaan ”jatketuista juopumuksista ja huhtikuussa 1944 tapahtuneesta käskynalaisen pahoinpitelystä”. Kesän 1944 torjuntataisteluihin Juutilainen osallistui jälleen kerran komppanian päällikkönä Loimolan suunnassa, ja siellä hän oli myös, kun aselepo solmittiin ja astui voimaan syyskuun alussa 1944.
Rauhan tultua Aarne Juutilainen ei enää saanut otetta elämästä, vaan alkoholi sai hänestä lopullisen yliotteen. Hän asettui asumaan Helsinkiin ja elätti itsensä sekalaisilla töillä. Kollaan taistelujen aikainen aseveli, majuri Ahti Vuorensola auttoi Juutilaista siinä määrin kuin pystyi. Juutilainen kuoli yksinäisenä ja alkoholisoituneena helsinkiläisessä vanhainkodissa lokakuussa 1976 ja hänet haudattiin Malmin hautausmaalle." - Nakkeli
Niinpä. Pulloon tarttui moni upseeri sodan järkyttävyyden keskellä. Jotkut liian kanssa kuten tapahtuu siviliisäkin. Kaikki eivät ole samasta vormusta.
- tutkikaasitä
Kyllähän noita hermojen menetyksiä tapahtui upseeristossakin jonkin verran. Wolf Halstin mukaan esimerkiksi JR1 komentaja Tauno Viljanen meni Kannaksella 1944 "unenomaiseen" tilaan, mutta hoiti kuitenkin hommansa jollakin alitajuisella rutiinilla. Hetken päästä upseerit tajusivat kuitenkin, ettei mies ole enää tässä maailmassa henkisesti ja niin hän sai rauhoittavan piikin ja siirrettiin lepäämään. Viljanen jatkoi uraansa kuitenkin armeijan palveluksessa myöhemmin.
Halsti kertoo toki itsestäkin. Kiestingin taisteluiden aikaan tapatettiin niin miehiä kuin komentajiakin mitä ilmeisimmin täysin turhaan. Hjalmar Siilasvuo oli yhtymän komentaja. Halsti ei pystynyt ymmärtämään turhan tapattamisen merkitystä ja kysyi sitä Siilasvuolta, mutta ei saanut vastausta. Pervitiinin voimalla Halsti veti taistelut läpi, mutta "romahti" sitten ja epäili itsekin esimerkiksi kovia selkäkipujaan "psyykkisistä omantunnonvaivoista" johtuviksi. Halsti siirrettiin ensin parantolaan, sitten kouluttamaan saksalaisia nuoria upseereita talvisodankäyntiä varten. Myöhemmin Halsti kuitenkin kasasi itsensä, oli rykmentinkomentajana ja sai Marskin-ristin. Aina romahdus ei tarkoittanut lopullista, vaan osa pystyi palaamaan takaisin.
Halsti kertoi senkin, että varsin moni komentaja oli täysin sopimaton tehtäväänsä ja aina kuin taistelut alkoivat kunnolla (talvisota, hyökkäysvaihe ja torjuntavaihe) moni komentaja jouduttiin siirtämään etulinjasta pois "uupumuksen" vuoksi. Eli ei se ole vain sotamiesten yksinoikeus. Nimenomaan upseerien hermoista sodan aikana näkisi enemmänkin tutkimusta. Keskisarja hoi!- Anonyymi
Esikuntapäällikkö Halsti toimi saksalaisosaston oppaana melkoisin ikävin seurauksin! Ukon hermo brakasi ja Ouluun pantiin huilaileen...
Halstin muistelmien 2. osassa on luku Kiestingin takaiset taistelut elo-marraskuussa vuonna 1941, sivuilla 173-191.
Sivut 188-189:
"Turtolalle oli vietävä eräs SS-osasto avuksi venäläisten tukikohtien ohi, ja minä lähdin sitä opastamaan, jotta se ei joutuisi harhaan. Tuo oli erittäin vaikeata varsinkin siksi, että saksalaisparat aina uudelleen ja uudelleen kasaantuivat yhteen etsiessään toisistaan turvaa peitteisessä maastossa ja pelätessään että joutuisivat toisistaan erilleen ja harhaan. Ylittäessämme vetistä nevaa törmäsimme ennestään tuntemattomaan venäläiseen tukikohtaan, jolloin joukko joutui pakokauhun valtaan ja kerralla menetti toista sataa miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Minä jouduin suojautumaan veden täyttämään kuoppaan, josta pääsin pois vasta pimeän tultua. Kipujen aaltomainen tuleminen ja kasvaminen aina kiihtymisen ja omantunnonvaivojen yhteydessä viittasi kuitenkin myös psyykkisiin syihin. Jotenkuten, syömällä vuoron perään särkylääkkeitä ja piristyspillereitä pysyin jaloillani kunnes joukot oli saatu edestä turvaan ja uusi puolustuslinja miehitetyksi, mutta sitten katkesin kokonaan valvomisen ja kipujen seurauksiin. Jouduin Ouluun sairaalaan..."
Halsti Wolf H. Aika vaatii veronsa - Muistelmat II - 1939-1948
Otava, 1974, 393 s., 1.painos
---
Aiheesta enemmän:
Hyvönen Osmo Kiestingin motti - Sota Vienan Karjalassa kesällä 1941
Pohjois-Suomen tykkimieskilta, 1986, 224 s., 1. painos
Eräs perusteellisimpia kirjoja Kiestingin tapahtumista 1941. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Esikuntapäällikkö Halsti toimi saksalaisosaston oppaana melkoisin ikävin seurauksin! Ukon hermo brakasi ja Ouluun pantiin huilaileen...
Halstin muistelmien 2. osassa on luku Kiestingin takaiset taistelut elo-marraskuussa vuonna 1941, sivuilla 173-191.
Sivut 188-189:
"Turtolalle oli vietävä eräs SS-osasto avuksi venäläisten tukikohtien ohi, ja minä lähdin sitä opastamaan, jotta se ei joutuisi harhaan. Tuo oli erittäin vaikeata varsinkin siksi, että saksalaisparat aina uudelleen ja uudelleen kasaantuivat yhteen etsiessään toisistaan turvaa peitteisessä maastossa ja pelätessään että joutuisivat toisistaan erilleen ja harhaan. Ylittäessämme vetistä nevaa törmäsimme ennestään tuntemattomaan venäläiseen tukikohtaan, jolloin joukko joutui pakokauhun valtaan ja kerralla menetti toista sataa miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Minä jouduin suojautumaan veden täyttämään kuoppaan, josta pääsin pois vasta pimeän tultua. Kipujen aaltomainen tuleminen ja kasvaminen aina kiihtymisen ja omantunnonvaivojen yhteydessä viittasi kuitenkin myös psyykkisiin syihin. Jotenkuten, syömällä vuoron perään särkylääkkeitä ja piristyspillereitä pysyin jaloillani kunnes joukot oli saatu edestä turvaan ja uusi puolustuslinja miehitetyksi, mutta sitten katkesin kokonaan valvomisen ja kipujen seurauksiin. Jouduin Ouluun sairaalaan..."
Halsti Wolf H. Aika vaatii veronsa - Muistelmat II - 1939-1948
Otava, 1974, 393 s., 1.painos
---
Aiheesta enemmän:
Hyvönen Osmo Kiestingin motti - Sota Vienan Karjalassa kesällä 1941
Pohjois-Suomen tykkimieskilta, 1986, 224 s., 1. painos
Eräs perusteellisimpia kirjoja Kiestingin tapahtumista 1941.Tuo Halstin kertoma saksalaisten joukkojen "opastus" on hieman vaikeaa paikantaa, jopa ajallisestikin.
Elämän valtasuonet -kirjassa olevassa kirjeessään, Halsti kertoi olleensa vain "täsmälleen kuukauden rintamalla". Hän aloitti urakkansa käymällä mm.14.8.1941 Div. J:n komentajan, ev. Palojärven kanssa Turtolan komentopaikalla tutustumassa tilanteeseen.
Elämän valtasuonet -kirjan sivulla 191 hän kirjoittaa 13.9. 1941 matkalla Oulun sotasairaalaan näin: "Nyt sain vaikeahkon täräyksen melkein samaan kohtaan ja se päälle jouduin tarpomaam pari peninkulmaa ennenkuin pääsin resiinaan. Palasin vasta yöllä. siitä on nyt pian pari viikkoa eikä ole lakannut särkemästä." - "Täsmälleen kuukauden ennätin tehtäviäni hoitaa...". Harmi että juuri tämä kirje on lyhennetty, s. 191-192 sivulla sanotaan näin: "-tässä isä kertoo Turtolan rykmentin kriittisestä tilanteesta Kiestingissä, kirje on kuitenkin kovin pitkä, joten siitä tässä vain osia.-"
Tuon kirjeessä kerrotun "parin viikon ajoituksen mukaan" se suolla makaaminen olisi tapahtunut elokuun viimeisinä päivinä. Silloin tuo KKP 13 sopisi siksi saksalaiseksi yksiköksi ja silloin Halsti itsekin oli silloin käymässä SissiP 3:n komentopaikalla ko. osaston mukana.
Kyseessä oli joko Os. Schreiber 22.8 tai KKP 13 komentajanaan evl. Michalke 31.8.
Hyvä kuvaus eräästä Os. Schreiber:n taistelutapahtumasta löytyy esim.Karhusen Vienan sissit -kirjasta sivuilta 150-160. Os. Schreiber yöpyi SissiP 3:n leirialueella 22.8 ja jatkoi matkaansa aamulla joutuen heti kiivaaseen taisteluun kärsien heti alussa kovia tappioita. Kaatuneita ja haavoittuneita oli jo alussa 30 ja haavoittunieta virtasi SissiP 3:n JSP:lle. Se joutui pyytämään apua Os. Turtolalta päästen lopulta jatkamaan matkaansa kohti mottia jonne se oli menossa avuksi.
Hyvösen Kiestingin motti -kirjassa kerrotaan samasta tapahtumasta sivulla 93:
22.8.1941 "Saksalaiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina jo taistelun alkuvaiheessa yli 30 miestä ja joutuivat hajalle lyötyinä venäläisten sekaan. He olivat jo hätää kärsimässä. Motista hälyytettiin kapt. Breithozin pataljoonasta 1.5 komppaniaa apuun. Nämä hyökkäsivät idästä rautatien pohjoispuolitse ja pelastivat hajalle lyödyn saksalaisosaston venäläisten kynsistä. Os. Schreiber saapui mottiin väsyneenä ja nälkäisenä, taistelussa lyötynä yksikkönä, ilman ampumatarvikkeita, osa aseensakin menettäneinä. Perille tuli 217 miestä, sen alkuperäinen vahvuus on tuntematon."
Jos kyseessä oli KKP 13 komentajanaan evl. Michalke ja tapahtuma-aika 31.8.1941, niin Karhusen Vienan sissit -kirjassa kerrotaan sivulla 160 näin: "Illalla saaui Ryhmä Könösen komentopaikkaan divisioonan esikuntapäällikkö majuri Halsti mukanaan Div. J:lle alistetun KKP 13:n komentaja, everstiluutnantti Michalke. Kolmikomppaniaisesta KKP 13:sta tuli motin ympärille kaksi komppaniaa länsi- ja yksi sen itäpuolelle."
Hyvösen Kiestingin motti -kirja kertoo KKP 13:sta sivulla 124 mm. näin: "Pataljoona oli erittäin tulivoimainen yksikkö, jonka miesvahvuus oli noin 1000 miestä ja aseistuksena mm. 44 konekivääriä, 6 kranaatinheitintä, 12 pienoisheitintä jne." Maintoja KKP 13:sta löytyy myös sivulta 140.
Karhunen Veikko Vienan sissit - Sissipataljoona 3 jatkosodassa 1941-43
WSOY, 1976, 488 s., 1. painos
Hyvönen Osmo Kiestingin motti - Sota Vienan Karjalassa kesällä 1941
Pohjois-Suomen tykkimieskilta, 1986, 224 s., 1. painos
- KarokonMauhu
Nämä Marokon Kauhut ja muut vastaavat kuuluvat sellaiseen junttinarratiiviin, jossa ei ymmärretä tutkia heidän taustojaan kriittisesti, vaan uskotaan se mitä iltapäivälehdet kirjoittavat. Nämä sitten mellastavat asiantuntijoina palstalla jos toisellakin.
- Anonyymi
Kauhusta on kirjoitettu kirjojakin, yksi tuolla mainittiinkin, Jukka L. Mäkelän kirjoittama, se ehkä oli ensimmäinen. Niissä on kerrottu taustoistakin. Sitä en tiedä, mitä on jätetty kertomatta.
- Anonyymi
Juutilainen loi siviilielämässä työuraansa Valmetin Helsingin telakalla.
Eräs entinen työkaveri kertoi tarinan, kuinka venäläiset olivat tulleet hakemaan hänet kotoaan juhlimaan kanssaan. Juutilainen oli säikähtänyt, kun virka-auto oli tullut pihaan ja esittäytyneet venäläisiksi, jotka halusivat tavata suuren sotasankarin. Asian todenperäisyyttä en epäile yhtään, koska kertojan tunsin rehelliseksi ja asialliseksi telakan pitkäaikaisena varastotyöntekijänä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan2236798Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää391209Fuengirola.fi: Danny avautuu yllättäen ex-rakas Erika Vikmanista: "Sanoisin, että hän on..."
Danny matkasi Aurinkorannikolle Helmi Loukasmäen kanssa. Musiikkineuvoksella on silmää naiskauneudelle ja hänen ex-raka231011- 75881
Hävettää muuttaa Haapavedelle.
Joudun töiden vuoksi muuttamaan Haapavedelle, kun työpaikkani siirtyi sinne. Nyt olen joutunut pakkaamaan kamoja toisaal47814Katseestasi näin
Silmissäsi syttyi hiljainen tuli, Se ei polttanut, vaan muistutti, että olin ennenkin elänyt sinun rinnallasi, jossain a59794Työhuonevähennys poistuu etätyöntekijöiltä
Hyvä. Vituttaa muutenkin etätyöntekijät. Ei se tietokoneen naputtelu mitään työtä ole.93774Toinen kuva mikä susta on jäänyt on
tietynlainen saamattomuus ja laiskuus. Sellaineen narsistinen laiskanpuoleisuus. Palvelkaa ja tehkää.38761Tietenkin täällä
Kunnan kyseenalainen maine kasvaa taas , joku huijannut monen vuoden ajan peltotukia vilpillisin keinoin.14716- 43713