Elettiin 80 lukua.Tehtiin kävijäennätyksiä ja lomakohteisiimme pystyi tulemaan pienemmälläkin elintasolla elelevät.Ei tavoiteltu tulevaisuudelta asioita,joihin olisi mittavia investointeja tarvittu.Pidettiin huolta olemassa olevasta eli tärkeimmistä;eläimet,työntekijät ja ympäristö.Pikkurahalla pääsi kotieläinpuistoon vaikka koko päiväksi.Jos halusi hieman extraa,pääsi kapearaiderautatiejunalla pienen metsäreitin.Siitä oli mukava pistäytyä eläinpuiston kulmille vaikka jäätelölle;) Jossain vaiheessa lännenkyläkin toi uutta virettä.Mini-Suomi oli viihtyisä,hyvin hoidettu, monine kukkaistutuksineen ja paikan monipuolisuutena.Eläinpuistossa keskityttiin Suomen ja Pohjoismaiden eläinlajiston tutuksi tuomiseen.Kaikki se piisasi ja viivan alle jäikin.
Muistaako joku muukin näitä hyviä aikoja?
Muistaako joku muukin näitä hyviä aikoja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Muistaapa hyvinkin. Mini-Suomessa oli todella pöhinää, henkilökuntaa oli paljon, siksi kai se ei kannattanutkaan. Onkohan osa nykyisistä alijäämistä vielä sitä perua? Eräs kunnallipoliitikko kertoi, että Tervakosken Puuhamaa olisi ostanut Mini-Suomen, mutta kaupunki ei suostunut myymään tappiolla. Niinpä kaikki jäi lahoamaan paikalleen.
Muuten netistä löytyy tiedot Puuuharyhmä Oyj:sta, joka noin 7 miljoonan liikevaihdolla on tehnyt tappiota reilun miljoonan per vuosi v. 2015...2017. Puuha- ja matkailubisnes ei tahdo oikein kukoistaa Suomessa.
Parasta noina vanhoina hyvinä aikoin oli kotieläinpuisto ja kauneinta Ylävedet-patsas ympäristöineen, mutta se oli liian kallista huvia. Hetkessä kaikki meni rappiolle. Nyt Ylävedet palaa entiseen loistoonsa Saharannassa, mutta jatkuvaa hoitamistahan se vaatii. Nyt siihen on ilmeisesti varaa.
Muistaapa hyvinkin. Mini-Suomessa oli pöhinää, henkilökuntaa oli paljon, siksi se kai ei kannattanutkaan. Kukahan nekin velat maksoi vai onko niitä mukana vielä nykyisissä alijäämissä?
Parasta silloin vanhoina hyvinä aikoina oli Kotieläinpuisto ja kauneinta Ylävedet-patsas ympäristöineen. Pelkkä patsas ei ole ihmeempi, mutta se kokonaisuus oli upea. Ilmeisesti molemmat olivat liian kallita hoitaa, koska kotieläinpuisto lopetettiin ja patsas jäi hylättynä hoitamatta. Nyt kaikki on toisin, koska Zoo rakensi uuden kotieläintilan ja patsas sijoitetaan Saharantaan vesijärjestelmineen, joka vaatii päivittäistä hoivaa.
Kerrotaan, että Puuhamaa-yhtiö olisi ostanut Mini-Suomi/Santerin seikkailumaan, mutta kaupunki ei suostunut myymään kun siitä olisi pitänyt kirjata jonkin verran tappioa. Niinpä kaikki hylättiin paikalleen. Netistä selviää, että Puuharyhmä oyj on tehnyt kolmen viimeisen vuoden aikana tappiota reilun miljoonan per vuosi noin seitsemän miljoonan liikevaihdolla. Puuha- ja matkailubisnes ei näytä oikein kukoistavan Suomessa. Onneksi on ainakin yksi poikkeus eli Ähtäri.
Tästä 1980-luvusta tosin on aikaa jo noin 38 vuotta, joka on pitkä ajanjakso ja siinä ajassa moni asia on muuttunut.
Myös kulutustottumukset vaihtuneet, vapaa-ajan viettäminen ja loma-aikojen käyttö lienee myös harkitumpaa kuin aikaisemmin.
On syntynyt uusia kuluttajaryhmiä myös vapaa-ajan käyttöä ajatellen, kasvanut ikääntyneiden ryhmä, toisaalta toimeentulo ei ole enää aivan samoin jakautunut kuin vielä 1980-luvulla on ollut.
Vapaa-aikaankin on syntynyt tuotteita, palveluita, jotka ovat maksullisia, tämä lienee suurin muutos.
Odotukset vapaa-ajan käyttöä kohtaan ovat muuttuneet, mutta tämäkään ei ole yleistyksenä paikkansa pitävä.
Edelleen kysyntää on monipuolisille vaihtoehdoille.
Tarve kokea jotain erilaista omaan arkiympäristöön nähden lienee pysyvää.
Edellinen kirjoittaja totesikin
"Puuha- ja matkailubisnes ei näytä oikein kukoistavan Suomessa. "
Ehkä varsin pitkälle 1980-luvun ilmiasussaan säilynyt Ähtäri voi olla nähtävyys sinänsä ?
Vaikea uskoa että kestävää edistystä lopuksi ovat monet näennäiset erikoisuudet tai keinotekoiset nähtävyydet.
Niiden elinikä on lopuksi lyhyt ja ne olisi korvattava jonkin ajan kuluttua toisella.
Pysyvimpiä elämyksiä tarjoamaan pyrkivät ovat vaikeuksissa. Siinä onnistuminen on
vaikea laji, kävijät ovat ne kuninkaat.
"Ehkä varsin pitkälle 1980-luvun ilmiasussaan säilynyt Ähtäri voi olla nähtävyys sinänsä ?"
Mielenkiintoinen ajatus. Tuntuu, kuitenkin, että 70-luku olisi oikeampi vuosikymmen. Myös matkailukaupunkina Ähtäri on juuttunut 70-luvulle . Eläinpuistoideaa yritetään elvyttää pandoilla. Pandahankkeen innokkaimmat puuhamiehet ovat nähneet eläinpuiston perustamisen 70-luvulla ia uskovat, että vanhan resepti toimii yhä. Aika näyttää.
Se mikä meni korkojen maksuun Mini-Suomen veloista on hirvittävä summa, mutta hyvin kaikki peiteltiin Hokkanen,Hietakangas,Kuoppamäki,Jousmäki,Pirttimäki,Savola, harju , Johde ym ym. pitivät siitä huolen.Mini-Suomen velat pysäyttivät koko Ähtärin kehityksen, jopa katujen päällystettä saivat odotella lähes 40 vuotta eri asuin alueille rakentaneet.
Mini-Suomi ja sen jatko Santerin seikkailumaa toimivat peräti 22 kesää, v. 1984--2005. Kuinkahan monta voitollista vuotta tuohon jaksoon sisältyi? Toki moni sai kesä- ym. töitä.
Matkailuinvestoinnit pitää saada nopeasti maksetuksi, koska ihmiset menevät aina uutuuksien perässä. Usein niitä ei saadakaan maksetuksi ja velat jäävät muiden hoidettaviksi.
Linnanmäkikin hankkii joka vuodeksi jotain uutta, ensi vuodeksi on tulossa joku vuoristorata-kieputin nimeltään Taiga, yli kymmenen miljoonan hankinta .
Pandat nostavat Zoon kävijämäärää merkittävästi kolmen -viiden vuoden ajan. Silloin pitäisi pandalan olla maksettu, koska on jo hankittava uutta houkutinta. Keilahalli ei taida riittää?
Voisikin miettiä juuri tätä uudistumisen tarvetta ja sen sykliä.
Jos kävijät seuraavat uutuuksia aivan todella niin että ne todellakin maksavat itsensä takaisin tämän 3-5 vuoden aikana, ajatushan toimisi hyvin.
Toisinkin voi olla, uutuus ei toteuta odotuksia.
Mutta mikä on se uutuus, joka kestäisi pidempään eikä heti vanhenisi ?
Onko sellaista olemassa tai voiko olla olemassa ?
Jokin tässä uutuusvieheessä on identtistä autojen, puhelimien, hampurilaisten tai muussa jatkuvassa uudistumisen tarpeessa olevassa. Hampurilaisessa se uudistuminen on helppoa, puhelimien sykli on pidempi, autoissa myös.
Mikähän lopuksi on valintaa tekevää kiinnostava, ovatko ne jatkuvat uutuudet vai jokin muu ?
Miten kiinnostus uutuuksia kohtaan jakautuu esim. asuinpaikan, elämänvaiheen, iän, koulutuksen tai muiden tekijöiden kannalta ?
Varmaankin vaihtevasti, kuten hampurilaisen, puhelimen tai auton osalta.
Kuten myös vapaa-ajan käytön ja sen sisällön kannalta.
Ikäihmiset ovat jo kaikkea nähneet, varhaisnuoriso vau, eräät lukevat lehdestä kesän huvipuistojen uutuuksista, toiset seuraavat Karibian risteilyjen ajankohtia, eräät suunnittelevat kesälomaansa saaristossa mökillä.
Jo antiikin aikaan on ollut matkailua, jo sen ajan henkilöt ovat vaeltaneet eri maissa ja tutkineet, havainnoineet tapoja ja erikoisuuksia sekä kirjoittaneet niistä kertomuksia.
Omatoimiselle matkailijalle nykyisinkin vaihtoehtoja on enemmän, mutta on oltava sitä aikaa.
Nykymatkailu on lopuksi pitkälle samantapaista missä tahansa, suurta eroa ei ole sillä onko Kreikassa vai Kreetalla tai Italiassa. Matkakohteiden tarjonta on teollistunutta ja vakioitunutta kohteiden sisällön ja laadun kannalta. Ostetaan se matkailutuote, valmismatka jonnekin, aika rajoittaa.
Moni matkakohde on itsessään epämääräinen, erilaisten aikakausien ja historian muovaama kohde, joka on elävää historiaa, mutta muuttunut matkailun kohteeksi. Garda-järvi, Rooma, Ateena ym.
Näiden rakentaminen on vienyt tuhansia vuosia ja on monimuotoisuutensa vuoksi juuri erilainen.
Miten Suomessa ? On huvipuistoa, toimintapuistoa, vesipuistoa ym. muita kohteita erityisesti tarkoitettuina. Ne kilpailevat keskenään ja kaikkien muiden vaihtoehtojen kanssa kävijöistä lyhyiden lomakausien aikana.
Tämän keskeltä erottuakseen jatkuvasti kannattavalla tavalla lienee mahdotonta, olisi erotuttava riittävästi taloudellisiin voimavaroihin nähden.
Tätä ei ole kaiketi ratkaistu vielä koskaan. Matkailijat menevät lopuksi ihan minne heitä huvittaa, eikä siinä ole suuria tehtävissä.
Pääsylipun hinta tosin joskus vaikuttaa