Münchenissä on neljän vuosikymmenen ajan vuosittain järjestetty turvallisuuspoliittinen konferenssi, johon osallistuu laaja joukko ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiantuntijoita eri puolilta maailmaa joiden joukossa myös Suomen puolustusministeri Seppo Kääriäinen
Nato sivuraiteelle
Konferenssin ehkä kiinnostavin puhe oli rakennettu Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin kansliassa. Schröder itse oli vilustunut - liekö ollut "poliittista flunssaa" - ja puheen piti puolustusministeri Peter Struck.
Joissakin kommenteissa Schröderin puhetta on luonnehdittu Naton hautajaispuheeksi. Ulkoministeri Joschka Fischer kiirehtikin tuoreeltaan pehmentämään villeimpiä tulkintoja.
Schröder vaati Naton nopeaa ja perusteellista uudistamista, käytännössä Euroopan vaikutusvallan vahvistamista. Naton "eurooppalaisen pilarin" vahvistaminen takaisi Saksan mukaan Euroopan uskollisuuden liittokunnalle ja lisäisi valmiutta jakaa taakkoja.
Schröder esitti korkean tason riippumatonta konklaavia pohtimaan Naton uudistamista.
Kiintoisa on Saksan näkemys, että Nato ei ole enää jäsenmaiden turvallisuuspoliittisten keskustelujen ja yhteensovittamisen tärkein näyttämö. Suomessahan Nato-intoilijat ovat todistelleet, että transatlanttisten suhteiden kehittämiseen on mahdollista osallistua vain Naton sisällä.
Jo vuosia on ollut nähtävissä, että Yhdysvallat tarvitsee Natoa vain silloin kun katsoo sen itselleen sopivan. Yhdysvallat rakentaa liittoja tarpeen ja tilanteen mukaan, halukkaiden kesken. Näin esimerkiksi Irakin sodassa, joka on repinyt Naton rivejä. Saksa ja Ranska ovat olleet näkyvimmät sodan vastustajat.
Irakin sota on laajemminkin viilentänyt Yhdysvaltain ja Euroopan suhteita. Nyt on menossa liennytyksen aika. Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice kävi pohjustamassa presidentti George W. Bushin ensi viikolla toteutuvaa Euroopan matkaa.
Merkillepantavaa on amerikkalaisten muuttunut suhtautuminen Euroopan unioniin. Rice päätti hurmauskierroksensa tapaamalla puheenjohtajamaan Luxemburgin ja EU:n johtoa. Bush tulee Eurooppaan EU:n ja Naton vieraaksi.
Näinköhän amerikkalaiset ovat saaneet Euroopan puhelinnumeron selville.
Kun Naton kohtalona on ajautua yhä enemmän sivuraiteelle maailmanpolitiikassa, transatlanttisten suhteiden eurooppalaisen pilarin vahvistajan rooli siirtyy EU:lle.
Irakin sodan alkuvaiheessa merkittävissä amerikkalaisissa puheenvuoroissa ryhdyttiin jakamaan Eurooppaa "vanhaan" ja "uuteen". Asenne sotaan kriittisesti suhtautuvaan "vanhaan Eurooppaan" oli halveksuvaa. Suitsutusta saivat "uuden Euroopan" maat - entiset kommunistivaltiot - jotka lähettivät sotilaitaan Irakiin.
Jos tavoitteena oli hajaannuksen aikaansaaminen Euroopassa, se ei kovin hyvin onnistunut. Eniten pettyneitä tai petettyjä taitaa olla "uudessa Euroopassa".
Kun ensimmäiset sinkkiarkut Irakista saapuivat Viron maaperälle, pääministeri Juhan Parts kertoi kansalleen, että virolaiset ovat kaatuneet Irakissa "Viron itsenäisyyden puolesta". Kirjailija Jaan Kaplinskin mukaan Viron sisäisessä keskustelussa on alkanut näkyä samoja piirteitä kuin neuvostoaikana. Valehtelu ja salailu on hänen mukaansa aiheuttanut vahinkoa Viron demokratialle.
Maailmassa on monenlaista melskettä. Rauhoittamiseen tarvitaan voimaa, mutta myös järkeä ja harkintaa.
Toivottavasti transatlanttisissa suhteissa näköpiirissä oleva uusi vaihe lupaa maailmalle parempaa. Ja vielä parempaa on tiedossa, jos kaavailtu YK:n remontti toteutuu.
Seppo Keränen
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3213047
Nato sivuraiteelle
Konferenssin ehkä kiinnostavin puhe oli rakennettu Saksan liittokansleri Gerhard Schröderin kansliassa. Schröder itse oli vilustunut - liekö ollut "poliittista flunssaa" - ja puheen piti puolustusministeri Peter Struck.
Joissakin kommenteissa Schröderin puhetta on luonnehdittu Naton hautajaispuheeksi. Ulkoministeri Joschka Fischer kiirehtikin tuoreeltaan pehmentämään villeimpiä tulkintoja.
Schröder vaati Naton nopeaa ja perusteellista uudistamista, käytännössä Euroopan vaikutusvallan vahvistamista. Naton "eurooppalaisen pilarin" vahvistaminen takaisi Saksan mukaan Euroopan uskollisuuden liittokunnalle ja lisäisi valmiutta jakaa taakkoja.
Schröder esitti korkean tason riippumatonta konklaavia pohtimaan Naton uudistamista.
Kiintoisa on Saksan näkemys, että Nato ei ole enää jäsenmaiden turvallisuuspoliittisten keskustelujen ja yhteensovittamisen tärkein näyttämö. Suomessahan Nato-intoilijat ovat todistelleet, että transatlanttisten suhteiden kehittämiseen on mahdollista osallistua vain Naton sisällä.
Jo vuosia on ollut nähtävissä, että Yhdysvallat tarvitsee Natoa vain silloin kun katsoo sen itselleen sopivan. Yhdysvallat rakentaa liittoja tarpeen ja tilanteen mukaan, halukkaiden kesken. Näin esimerkiksi Irakin sodassa, joka on repinyt Naton rivejä. Saksa ja Ranska ovat olleet näkyvimmät sodan vastustajat.
Irakin sota on laajemminkin viilentänyt Yhdysvaltain ja Euroopan suhteita. Nyt on menossa liennytyksen aika. Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice kävi pohjustamassa presidentti George W. Bushin ensi viikolla toteutuvaa Euroopan matkaa.
Merkillepantavaa on amerikkalaisten muuttunut suhtautuminen Euroopan unioniin. Rice päätti hurmauskierroksensa tapaamalla puheenjohtajamaan Luxemburgin ja EU:n johtoa. Bush tulee Eurooppaan EU:n ja Naton vieraaksi.
Näinköhän amerikkalaiset ovat saaneet Euroopan puhelinnumeron selville.
Kun Naton kohtalona on ajautua yhä enemmän sivuraiteelle maailmanpolitiikassa, transatlanttisten suhteiden eurooppalaisen pilarin vahvistajan rooli siirtyy EU:lle.
Irakin sodan alkuvaiheessa merkittävissä amerikkalaisissa puheenvuoroissa ryhdyttiin jakamaan Eurooppaa "vanhaan" ja "uuteen". Asenne sotaan kriittisesti suhtautuvaan "vanhaan Eurooppaan" oli halveksuvaa. Suitsutusta saivat "uuden Euroopan" maat - entiset kommunistivaltiot - jotka lähettivät sotilaitaan Irakiin.
Jos tavoitteena oli hajaannuksen aikaansaaminen Euroopassa, se ei kovin hyvin onnistunut. Eniten pettyneitä tai petettyjä taitaa olla "uudessa Euroopassa".
Kun ensimmäiset sinkkiarkut Irakista saapuivat Viron maaperälle, pääministeri Juhan Parts kertoi kansalleen, että virolaiset ovat kaatuneet Irakissa "Viron itsenäisyyden puolesta". Kirjailija Jaan Kaplinskin mukaan Viron sisäisessä keskustelussa on alkanut näkyä samoja piirteitä kuin neuvostoaikana. Valehtelu ja salailu on hänen mukaansa aiheuttanut vahinkoa Viron demokratialle.
Maailmassa on monenlaista melskettä. Rauhoittamiseen tarvitaan voimaa, mutta myös järkeä ja harkintaa.
Toivottavasti transatlanttisissa suhteissa näköpiirissä oleva uusi vaihe lupaa maailmalle parempaa. Ja vielä parempaa on tiedossa, jos kaavailtu YK:n remontti toteutuu.
Seppo Keränen
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3213047
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielenkiintoinen mielipiteesi vaatii hieman keskittymistä, ja ehkä uuden mielipiteen. Ensilukemalta mielipiteesi on normaali amerikka-vastainen pamfletti, jossa Naton roolin katsotaan heikenneen USA:n toiminnan vuoksi. USA on liian iso, liian energinen ja liian aloitteellinen. Eurooppaa (tai sen osavaltioiden mielipidettä) ei huomioida riittävästi. Ennen toimintaa ei neuvotella tarpeeksi pitkään.
USA:n konservatiivit ovat kuitenkin oivaltaneet sen perusasian, etteivät radikaalit islamistit pysty kaatamaan kotimaisia johtajiaan pyrkimättä tuhoamaan heidän yhteistyötään "Lännen kanssa". Radikaali islamismi ei siis ole mikään "sorrettujen protesti", vaan aito vallankumouksellinen liike, jonka tavoitteet ovat Valta, vaikutusvalta ja yksitotuudellisuus. Euroopan eripura on radikaalin islamin voitto.
Euroopan vanhentuminen henkisesti on paljon suurempi ongelma kuin väestön ikääntyminen sinänsä, koska käpertyminen tuottaa näivettymistä. Vaikka Schöder vaatii Naton europeruspilarin vahvistamista, hän tavallaan lahottaa Euroopan turvallisuutta. Ei EU:sta lähivuosikymmeninä saada sellaista sotilaallista mahtitekijää, että se yksituumaisesti voisi toimia, missään.
Minusta olisi tärkeää, ettei Nato-Yhteyksien annettaisi näivettyä.
Eurooppa on sellainen kun eurooppalaiset haluavat. Veikkaisin, että jos nyt pidettäisiin Euroopan laajuinen äänestys siitä, pitäisikö Euroopan tukea USA:n nykyistä lähi-idän politiikkaa, tulos olisi murskaavan kielteinen.
ratkaisevasti Euroopan demokratisoitumiseen,vanhat Kommunistimaat on vapautuneet,samoin Länsieurooppalaisten ei enää tarvitse elää kylmässä sodassa.
Nyt Yhdysvallat on viemässä vapautta myös Irakiin ja Afkanistaniin,paineet pakottivat myös Sauli-Arabian jonkinlaisiin vaaleihin.Palestiinan ja Israilin rauhanneuvottelut on pääsemässä jälleen käyntiin.Lähes kaikki tärkeä liikehdintä joka on myönteistä,liittyy Yhdysvaltoihin.
Eurooppalaiset liittolaiset eivät kuitenkaan ole tukemassa hyvää kehitystä jos se ei tapahdu aivan rajan tuntumassa.
Todellisuudessa YK on ollut sivustakatsoja silloin kun ihmisille on vapauksia taisteltu.Sinänsä se on luonnollista järjästölle jossa on edustettu kaikki maat.
Suomen kannalta on tietysti hyvä kun Natossa Euroopan painoarvo kasvaisi,silloinhan ei voisi enää Natoa sanoa Yhdysvaltojen käsikassaraksi,niinkun Ilkka-lehtikin sitä sanoo.
Miksi USA kosiskelee nyt Eurooppaa ja YK:ta? Olisikohan niin, että se on ajautunut sellaiseen umpikujaan josta ei omin avuin kykene selviämään?
olisi paikallaan maalle joka on pelastanut meidät Fasistien ja Kommunistien orjuuttamiselta.
Suomut pois silmiltä!
Ei Euroopan siitäkään huolimatta tarvitse kaikkiin USA:n hullutuksiin mukaan lähteä.