Äärioikeiston suosio kasvaa rytisten Italiassa.

Mikä ihme on ääri oikeisto
Jos joku ei halua maahan 1000 no go aluetta niin onko hän ääri oikeisto

Miksi Suomen talous pitäisi ajaa alas?

Nyt voipi käydä niin , että italialaiset pelastavat jopa typerät suomalaiset hirviömäisen euron kirouksesta.

Saksalainen budjettikomissaari möläytti tyhmyyksissään julkisuudessa alastoman totuuden siitä mitä on demokratia todellisuudessa euromaassa , kun sanoi että " markkinat opettavat italialaiset äänestämään oikein" .

Euro ei sovi yhdellekään alijäämää pukkaavalle velkaiselle valtion taloudelle mitenkään. Siis ei mitenkään ja kaikkein viimeksi Italian kaltaiselle valtiolle.

Italiaiset hajottavat euron ja samalla pelastavat eurooppalaisen demokratian. Ellei ihmeitä tapahdu.

"Ääri"oikeisto tulee kasvamaan kaikkialla Euroopassa. EU:n epäonnistumisen selittäminen työttömien laiskuudesta johtuvaksi ei uppoa kuin kaikkein tyhmimpiin, jotka ovat pian dementoituneet hautaan.

EU:n uusliberalistisen markkina-aluekokeilun tulevat sukupolvet näkemään samankaltaisena kuin oli kommunismin kokeilu Itä-Euroopassa. Suurena tyhmyytenä, jonka epäonnistumisesta monet varoittivat, mutta joihin varoituksiin euforiassaan riehuneet fanaatikot eivät uskoneet, vaan pysyivät uskossaan vahvoina itse aikaansaamiensa ruumiskasojen äärillä.

Eurooppaan pyrkijöitä tulee riittämään. Jos me todella otamme heidät kaikki tänne, muka "pelastamaan" meidät "huoltosuhdekriisiltä", me päädymme tulevaisuuteen, joka on myös talousongelmien osalta paljon hurjempi kuin se kuuluisa "kestävyysvaje" tai "työvoimapula".

Uusien valtaa kohti nousevien voiminen hahmot ovat kieltämättä jossain määrin dilentantteja, mitä tulee talouteen tai yhteiskuntapolitiikkaan. Mutta ehkä juuri siksi he pystyvät näkemään todellisen tilanteen paremmin. Tai uskaltavat nähdä, koska he voivat vaaratta olla rehellisiä. He eivät ole olleet luomassa ja perustelemassa nykyisen tilanteen luomista eivätkä näin ole sitoneet mainettaan sen säilymiseen.

Talousosaaminen on nykyisin alettu yhdistämään oikeistoon ja on luotu kuvaa, että siellä riveissä se(kin) olisi jotenkin epäpoliittista. Ei ole. Oikeiston poliittinen ideologia on sen oma napa, tarkemmin kaupungistuneen keskiluokan nöyhtäkaivo. Jokainen tuota äänestäjäryhmää hyödyttävä uusi etuus tai verohelpotus on kuulema "taloudelle välttämätön" ja retoriikka on läpinäkyvyydessään täsmälleen yhtä naurettavaa kuin se oli kommunisteilla, vaikka ideologia onkin miehekäs oma etu verrattuna kommareiden ja sossujen naismaisen lapselliseen kaikkien tasavertaiseen etuun tai jopa peräti halveksittavien ja naurettavien heikompiosaisten auttamiseen. Nykyisissä taloustieteilijöiden ulostuloissa kaikki, koko kansantalouden malli, on alistettu vallitsevan oikeiston ahneuden ja pohjattoman lyhytnäköisen tyhmyyden luonnonlainomaiselle välttämättömyydelle, joka kuitenkin yritetään epätoivoisesti peittää jonkinlaiseen taloustieteilijöiden ammattijargonin usvaverhoon.

Turhaan: jokainen verohelpotus, jokainen progression kevennys ja jokainen yritystuki johtaa vain syvemmälle velkaantumisen suohon. Eurovaltoiden verokilpailu ei jauha hyvinvointia ja kasvulukuja, vaan työttömyyttä ja kasvavaa köyhyyttä. 1700-luvun taloustieteen keinoin ei parempaan voi päästäkään: verot eivät ensisijaisesti enää tällä vuosituhannella mene kuninkaallisten hovien eivätkä aateliston elättämiseen kuten Adam Smithin päivinä, vaan niiden leikkaaminen joko vähentää opettajia ja sairaanhoitajia tai vähentää julkista kysyntää, kuten nyt vaikka tykkien ja tankkien ostamista niitä valmistavista tehtaista, sanalla sanoen tuottaa vain ja ainoastaan työttömiä tilanteessa, jossa yliarvostettu valuutta takaa kulutustavaroiden pysyvän jatkossakin tuontitavarana lapsityövoimaa käyttävistä maista. Eniten verovaroista hyötyvät juuri ne rikkaat osakkeenomistajat, jotka verojen maksamisesta suurimpaan ääneen parkuvat. Jos maailma tosiaan olisi sellainen kun he sen haluaisivat olevan, suurin osa heidän omistamiensa yritysten asiakkaista ja työntekijöistä olisi joko kuolleita tai työkyvyttömiä, tai ainakin kouluttamattomia, ja näin ollen maailman kokonaisvarallisuus nykyistä huomattavasti alempi. Toki jakajia olisi slloin vähemmän, mutta suihkukoneen sijasta rikkauden merkki olisi edelleenkin hevosrattaat. Aivan yhtä typerää on höpöttää Ricardon suhteellisen edun periaatteen siunaavasta vaikutuksesta maailmassa, jossa ei ole vallinnut täystyöllisyyttä vuosikymmeniin. Nykyaikaisissa pitkälle teollistuneissa yhteiskunnissa se aiheuttaa vain ja ainoastaan työttömyyttä ja tehostumisen tuottama mahdollinen hyöty sulaa työttömyyden aiheuttamaan kokonaiskysynnän laskuun. Mutta kenenpä taloustieteilijän olet kuullut sanovan näitä itsestäänselviä totuuksia ääneen. Et kenenkään. Kukaan heistä ei halua vaarantaa tulevaisuuttaan nauramalla ääneen nakulle keisarille. Heidän työpaikkansa kun riippuvat poliitikoista, jotka taas kalastavat äänensä veronalennus-populismillaan ja katteettomilla lupauksillaan siitä, että keskiluokan ja rikkaiden elättietuudet muka voidaan rahoittaa leikkaamalla köyhempien sosiaalietuuksia. Ei edes tarvitse osata diffenrentiaaliyhtälöiden ratkaisemista voidakseen osoittaa, ettei mikään säästökuuri koskaan tule riittämään eikä mikäänlainen "talouskuri" tule ikinä muuttamaan niitä rakenteellisia seikkoja, jotka eivät valuuttaunionin myötäkään mihinkään muuttuneet, vaikka niin toiveikkaasti, mutta lapsellisen tyhmästi, odotettiin.

Tästä toivottamasta suosta, tuhansien köyhyyden liejussa kamppailevien ihmispoloisten tuskaisesta kurimuksesta, johon "talouden reaaliteetteiksi" naamioitu itsekäs, lyhytnäköinen typeryys, taloustieteen auktoriteetin kaapuun puettuna, on meidät upottanut, voi meidät vetää kuiville vain uusi, voimakas idealismi.

Aika ajoin fasismi nostaa yksinkertaisen kansanosan keskuudessa päätään, niin Italiassa kuin joissakin muissa maissakin, mutta kaikeksi onneksi se tukahtuu niissä myös aika nopeasti.